g. Porto Santo ja Madeira

Atlannin saarilla Porto Santo ja Madeira

3.9 suuntasimme keulan kohti noin 500M päässä olevalle Porto Santolle. Saari kuluu Potugalille, joten saalingin alla, oleva Portugalin lippu sai jatkaa hulmuamistaan. Lissabonin Alcantara marinasta lähdimme Tejo joelle täysin tyynessä ja helteessä, mutta Cascaisin eteläpuolella saimme navakan pohjoistuulen. Myös taivas meni pilveen ja sankkaan sumuuun. Samalla ilma kylmeni, joten tuntui siltä, että olimme kuin Suomenlahdella konsanaan. Iltaan mennessä rannikolta päästyämme sankka sumu hälveni ja saimme jatkaa tutussa ilta-auringossa matkaamme sopivassa 4bft koilistuulessa. 1. vuorokautena olimme edenneet 137M, joten matka suijui mukavasti purjehtien. 2. yönä tuuli tyyntyi, joten katsoimme parhaaksi jalustaa peltigenoa vauhdin ylläpitämiseksi. 2. vuorokausi 240M. Kolmantena päivänä Kapu viritteli pyydykset. Vaijerisiiman päähän tuli muoviset mustekalat ja sen perään Honkkarista ostettu aika kookas punainen vaappu. Veneellä oli nopeutta noin 5 solmua. Iltapäivällä rulla pärähti pyörimään ja Kapu heittäytyi siiman kiinni. Muutamien jännittävien minuuttien jälkeen veneen kannella lepäsi keltamakrilli, joka tainutettin tilkalla brandya ja loput skoolasimme kalan kunniaksi. Illalla paistoimme todella herkulliset makrillifileet. Nämä Atlantin kalat paistuvat pannulla todella nopeasti kypsäksi. Muutama minuuti öljyssä molemmilta puolilta ja herkullista tulee. 3.vuorokausi edetty 111M. 4. vuorokausi aamupäivällä saimme Porto Santon näkyviimme. 7.9 Klo 11.00 laskimme ankkurin aallonmurtajalla suojattuun Porto Santon satamaan. Matkaa oli taitettu 492M ja aikaa meni meiltä 4 vuorokautta ja 2h.

Porto Santon eteläranta on hieno hiekkaranta, jossa paikalliset sekä Madeiralaiset viettävät vapaa-aikaansa. Saari on erittäin siisti upeine huviloineen. Saaren kaupungissa Vila Baleirassa on hienoja, reheviä puistoja. Lohikäärmepuu on yksi harvinainen kasvi, joka täältä löytyy.

Yllätykseksemme tällä pienellä saarella on todella toimiva WiFi verkko, jota saa vielä käyttää ilmaiseksi. Kyllä elämä on kaikenlaisia pieniä yllätyksiä täysi.

Yhtenä päivänä vierailimme Vila Baleiran Kolumbus museossa, joka sijaitsee 1400 luvulta olevan kirkon vieressä. Kolumbus oli aikoinaan asunut kyseisessä talossa, ollessaan naimisissa saaren kuvernöörin tyttären kanssa.

Lähtiessämme museosta istuimme sen upeassa puutarhassa muutaman hetken, kunnes huomasimme olevamme lukkojen takana museon hoitajan lähdettyään äkkiseltään siestalle. Siinä aikamme huhuiltuamme museon kalterin takana, koski Kapu vahingossa lukon kahvaa ja hups portin ovi ei ollutkaan takalukossa, joten pääsimmekkin onnelllisesti puutarhasta vapaalla jalalle.

Saaren muut nähtävyydet näkee parhaiten avolavaisella turistibussilla muutaman tunnin ajelulla. Pohjoisranta on jyrkkä ja omaa upeat näköalat atlantille.

13.9 lähdimme Porto Santosta 25M päähän olevan Madeiran itäkärkeen. Hyvä sivuvastainen lennätti meidät yli 6 solmun nopeudella perille. Olipa taas upea purjehdus ja nautimme vauhdin hurmasta sekä kauniista ja jylhistä näkymistä. De Sao Lourenco vuori ei jätä ketään kylmäksi ja ajatus olikin päästä sen rinteille samoamaan. Yritimme lähinnä olevaan marinaan Canicaliin,mutta se oli liian ahdas meille. Lähdimme siis Machico kylän eteen redille. Mahtava paikka siinäkin mielessä ettei siellä ole paljoakaan turisteja ja saimme sulautua paikallisten ihmisten joukoon.

Kuitenkin siellä oleva kova aallokko rullasi venettä jo siihen malliin,että oli vaikea päästä jollasta takaisin veneesen.

Redillä oleminen on mukavaa, kun voi tuon tuostakin pulahtaa 23 asteiseen turkoosiin mereen jäähylle ja olla muutenkin omassa rauhassa.

Marinassa on taas omat hyvät puolensa. Saa vettä ja sähköä eikä keinuta.

Siispä kahden rullaavan redillä olo päivän jälkeen suuntasimme Madeiran pääkaupunkiin Funchaliin.

15.9 Funchaliin tulo matkattin taas mitä ihastuttavimmassa kelissä. Eipä voi purjehdus tästä enää paremmaksi muuttua. Alkuun suunnitteilla oli jäädä kaupungin hiekkarannan edustalle redille, mutta ylättävää oli, että siinä olosta saisimme maksaa satamaviranomaisille jopa enemmän mitä marinassa sisällä.Toinen asia pohditutti myös,miten mahtua täpötäyteen marinaan. Meillä kävi tuuri. Eräs norjalainen vene lähti juuri (ovat kutakuinkin samallaisella kieroksella kuin mekin) ja pääsime heidän tilalle. Nyt olimme kolmansina kylkikyljessä norjalaisen ja ruotsalaisen veneen kanssa. Myöhemmin viikolla mahdutti myös meidän vapaaseen kylkeen vielä yksi ranskalainen kolmilapsinen perhe. Siinäpä sitten loikittiin jatkuvalla syötöllä veneestä toiseen kuka mitäkin asiaa toimittamaan maankamaralle.Tässäkin on oma viehätyksensä. Ollaan kuin yhtä suurta perhettä.

Olemme olleet tällä kaksi vuotta sitten lomalla ja siksi ehkä tuntuikin niin mukavalta tulla tuttuun kaupunkiin.Outoa olikin nyt kuitenkin se, että kotimme kellui keskellä kaupunkia kaikin tapahtumien sydämessä.

Illan pimetessä eteemme levittäytyi valtaisa valomeri, kun vuorenrinteellä olevat kylät sytyttivät lamppunsa. Koska olemme Madeiralla on ehdottomasti käytävä vaeltamassa levadoilla. Siellä jylhien vuorten ja laaksojen välissä saa nauttia aivan toisenlaisesta mykistävästä luonnonkauneudesta. Kunnon monen tunnin kävely maistuu veneessä istumisen vastapainona.

Kauppahallin kiihkeä tunnelma sekä Jardim Botanicon - Jardim Tropical Monte Palacen puutarhat saivat meidät mykistymään vehreydellään.

Madeiralta ei voi poistua ennen kuin on maalannut logonsa Funchalin marinan aallonmurtaajaan satojen muiden maalausten joukkoon.