h. Kanaria
Isla Graciosa
23.9 lähdimme Madeiran Funchalista kohti Kanarian saaria. Lähtö ahtaasta marinasta onnistui hyvin ja kohta viilletettiin 7 solmun vauhdilla reivatuin purjein tummien pilvien uhkaavasti lähestyessä meitä. Myrskyksi asti keli ei onneksi voimistunut,mutta sen verran oli kova aallokko, että förstin täytyi keksiä jotain nopeasti valmistuvaa ruokaa - uunibroilera riisivadilla (Talvikki-mummolta aikoinaan saatu hyvä ohje). Täydellä vatsalla on paljon mukavampi matkustaa.
Seuraavana vuorokautena oli meno jo paljon maltillisempaa ja 25.9 klo 16 laskimme ankkurin Lanzaroten edustalla olevan Isla Graciosa saaren eteen.
Hämmästyimme ettei näkynyt yhtään aikaisemmista satamista tuttuja veneitä, mutta muutaman päivän kuluttua tulikin sitten saksalainen Aries vene kipparina Benno Braun vaimonsa Anne-Marin kanssa. Ankkurissa ollessa on kiva lämmittää sauna ja pyysimme myös Bennon ja Anne-Marin saunomaan ja iltaa istumaan.
Kyllähän sitä ihmetystä riitti, että oikein sauna ja vielä lämpimän suihkun kanssa. Anne-Mari ihastui toiseen ylellisyyteemme-pesukoneeseen. Täytyy kyllä sanoa, että se on oikea aarre tällaisella matkalla. Isla Graciosa on pieni saari, joka elää omaa rauhallista elämäänsä.Turismi ei ole vielä löytänyt tietä sinne.
Olimme kuin lännenelokuvassa kävellessämme valkoisten matalien talojen ympäröivillä kujilla tuulen pöllyttäessä hiekkaa silmiimme.
Vain hevoset ja cowboyt puuttuivat enää tästä mielikuvasta. Muistelimme myös aikaa, jolloin olimme edellisen kerran olleet Lazarotella.
Poikamme Mika ja Pasi olivat silloin pieniä ja kävimme retkellä Lanzaroten Mirador del Rion näköalapaikalla. Katsoimme silloin sieltä alas pientä Isla Graciosan saarta ja sen pientä marinaa, jossa oli purjeveneitä. Emmekä ikimaailmassa olisi voineet ajatella olevamme joskus siellä itsekkin omalla purjeveneellä.
El Rion salmessa, missä olimme ankkurissa oli uskomattoman kirkas vesi. Tämän innoittamana försti päätti kokeilla elämänsä ensimmäistä kertaa snorklaamista.
Kapulle se oli aivan tuttua, olihan hän jo nuorena harrastanut sukellusta. Saksalaiset ystävämme liittyivät seuraamme tutustuessamme
vedenalaiseen maailmaan. Kyllä oli ihmeellistä! Kokonaan uusi maailma avautui silmiemme eteen
-kaikki ne kalat ja vedenalaiset tulivuoriröykiöt -kerrassaaan mahtavaa!
Lanzarote
Viikon päästä lähdimme eteenpäin kohti Lanzaroten eteläistä kärkeä. Saman päivän (1.10) iltana olimme jo perillä uudessa Marina Rubiconissa.
Purjehdus sujui käsiohjauksella kevyessä myötätuulessa. Viikko redillä oli tyhjentänyt akkuja sen verran, ettei autopilottia voinut hyvin käyttää.
Päätimme hankkia toisen aurinkopaneelin sähkön riittävyyden varmistamiseksi.
Seuraavina päivinä tutustuimme Lanzaroteen, kuten Timanfayn kansallispuiston kuumaisemiin. Lisäksi pyöräilimme ja uimme monissa paikoissa.
Lanzaroten Playa Blanca ja Isla Graciosa eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Siinä missä Isla Graciosassa ei ollut suht mitään turismiin viittaavaakaan
oli Playa Blanca rakennettu turismille. Ero oli niin tyrmäävä, että kesti muutama hetki tottua turismin ympärille rakennettuun maailmaan.
Teneriffa
5.10 edessä oli yöpurjehdus Teneriffalle. Oli luvattu 4-5 bft ja puuskissa 6bft. Näin kovaa keliä emme ole vielä kohdannetkaan tällä reisulla. Erittäin iso aallokko, kova tuuli sekä säännöllisin välein tulevat puuskat vauhdittivat menoamme. Totuimme vähitellen tähänkin merenkäyntiin ja koska ennusteen mukaan tuulen ei pitänyt tästä enää voimistua, jatkoimme rauhallisin mielin purjehtimista.
Mukavaa oli että matka taittui vauhdilla, jopa niin nopeasti, että jouduimme aamulla hieman jarruttelemaan, jotta tulisimme valoisan aikaan uuteen satamaan. Teneriffan Marina de Santa Cruzissa on kallista yöpyä (yhteensä 39e/yö), johtuen siitä, että marinan maksun lisäksi satamaviranomaiset
perivät veneilijöiltä käsittämättömän lisämaksun.
Teneriffan pääkaupungin Santa Cruzin katuja ja tavarataloja kiertäessä tuli tuttu tunne - aivan kuin olisi Helsingin keskustassa ostoksilla.
Kapu jatkoi uudella innolla aurinkopaneelin metsästämistä ja löytyihän se vihdoin kolmannesta liikkeestä. Se oli kuin työvoitto kaiken sen etsimisen jälkeen. Asennus olikin sitten helppoa verratuna alkuvaiheen ostoprosessiin. Jos käy Teneriffalla on käytävä Teidevuorella, joka on Espanjan korkein vuori (3718m).
Siispä herätys 5.30 ja bussilla toiselle puolelle saarta Puerto de la Cruziin ja siltä toisella bussilla Las Canadasin kansallispuistoon.
Yksi ainoa bussivuoro vie Teidelle ja neljän tunnin kuluttua tuo takaisin. Bussi oli tupaten täynnä, jonka takia Kapu ja Försti joutuivat istumaan eripuolelle bussia. Försti torkahti hetkeksi ja heräsi, kun ihmiset tekivät kiireellä lähtöä pois bussista. Nopeasti vaan ulos muiden mukana ja ulkona ihmettelemään missä Kapu on?
Katsahdus bussin suuntaan ja siellähän ihmiset vielä istuivat odottaen matkan jatkumista ja myös Kapu ihmeissään mihin Försti hävisi..
Ulos oli tullut vain joukko kilpapyöräilijöitä. Nyt tuli Förstille kiire takaisin bussiin, ettei jäisi keskelle erämaata moneksi tunniksi.
Teiden huipulle pääsee köysiratahissillä. Aivan huipulle, kraaterin reunalle tarvitaan erillinen lupa, jota pitää hakea Santa Cruzista kansallispuiston toimistosta. Teiden huipulta näki seuraavat kohteemme La Palman ja La Comeran saaret.
10.10 lähdimme vilkkaasta satamasta kivenheiton päähän (2M) redille. Sataman suojassa ei tiennyt merellä puhaltavasta tuulesta mitään ja nyt jouduimme puskemaan koneella vastatuleen. Ponnistelu palkittiin, sillä Bahia de Antequera oli mitä ihastuttavin paikka laskea ankkuri mykistävän jylhien kallioiden ympäröimään lahden poukamaan. Olimme varautuneet, ettei Antequeran niemen kärki anna meille tarpeksi suojaa jäädä siihen ankkuriin ja iloksemme sekä yllätykseksemme vain pieni maininki kävi sinne. Nyt vaan pulikoimaan puhtaaseen ja lämpimään mereen sekä käymään jollalla mustalla hiekkarannalla. Saimme vähän harjoitusta kuinka rantautua jollalla maininkien vyöryessä rantahiekkaan. Kastuttiin tietenkin, mutta uimaanhan sitä oltiin muutenkin menossa.
La Palma
La Palmaan saavuimme 13.10. Siellä tapaisimme Erkin kaverin Pasin perheineen, jotka olivat tulossa Suomesta lomailemaan. Vielä heti samana iltana saimme heidät vieraaksemme veneelle mukanaan painavat tuomiset. Kapun pyytämä isompi akkulaturi ja muita venetarvikeita. Lisäksi tuliaisina saimme ruisleivän suomalaisen kahvipaketin kera, luettavaksi venekokin käsikirjan
(jonka avulla försti suunnitteli atlannin ruokaostokset) ja vielä joulupaperiin käärityn joululahjankin.Mainittakoon että heidän antamat läksiäispaketitkin odottavat vielä avaamistaan, sillä toisen saa avata sitten kun on tylsää eikä mitään tekemistä ja toisen kun tulee kauhea ikävä suomalaisia tuoksuja ja makuja.
Se päivä varmaan vielä koittaa, mutta toistaiseksi on ollut niin haipakkaa, ettei ole tarvinnut turvautua näihin yllätyksiin. Luontevaksi tapaamispaikaksi tuli ystäviemme hotellin lähellä oleva Play Cancajoksen rannat. Marina Club Nauticolta pyrähdime sinne helposti pyörillä. Snorklaus innostus levisi kuin kulovalkea ensin tyttöihin Lineen ja Kiraan sekä Pasiin ja Ullaan ja loppulomasta tytöt polskuttelivat jo räpylätkin jalassa. Yksi vaikuttavimmista uintipaikoista oli pohjoisessa San Andresin kylässä, jossa oli luonnon muovaamia uima-altaita ja sitäkin mahtavampi oli Piscinas Fajana kallioon tehdyt uima-altaat, joihin vesi tuli meren tyrskytessä rantaan. Siinä pääsi turvallisesti kokemaan atlannin aallon voiman josta Ullan kanssa nautimme täysin siemauksin. Tänne saaren pohjoisosaan tulimme Pasin vuokraamalla autolla. Samalla reissulla kävimme Kanariansaarten suurimmassa metsässä, Bosque de los Tilos. Olipa hiljaista ja tuoksui hyvältä. Sateen saattelemana palasimme autolle. Viikko vierähtää nopeasti ja Ullan, Pasin, Kiran ja Linen oli palattava Suomeen. Joimme vielä läksiäiskahvit veneellä ja saimme mukavan tarinan ja piirrokset vieraskirjaamme. Kiitos kaikista mukavista hetkistä, jotka saimme viettää kanssanne La Palmalla. Jäimme hieman haikein mielin odottamaan seuraavan vuoden kesää ja yhteisiä purjehduksia Suomessa.
Kapulta vaan ei huolet lopu. Pakoputken yksi osa alkoi vuotaa merivettä konehuoneeseen. Mistä uusi tilalle vai voiko vanhaa korjata?
La Palmassa tutustuimme mukaviin espanjalaisiin. He selittivät, että kanariansaaren espanjalaisilla on jalat Afrikassa, pää Euroopassa ja sydän Etelä-Ameriikassa. Eräskin pariskunta halusi tarjota meille ja ranskalaiselle purjehtijalle illan tyypillisessä venezuelalaisessa ravintolassa. Kovin olivat ihmeissään, että purjehditaan yli atlannin omalla veneellä. Mieleenpainuvin kohtaaminen oli espanjalaisen Carloksen ja Pablon kanssa. Kapu tutustui heihin etsiessään mahdollisuuksia korjata muovinen äänenvaimentimen liitosputki. Kaverit olivat erittäin ystävällisiä ja halusivat osallistua Kapun ongelmaan ja löytää siihen ratkaisu. Loppujen lopuksi pitkän ja hauskan selvittelyn jälkeen päädyimme uuteen metalliseen liitosputkeen. Carlos tiesi hyvän metallipajan, jonne sitten hänen taxillaan ajettiin. Metallipajalla Carlos auttoi kieliongelmassa, sillä henkilöt siellä eivät puhuneet ollenkaan englantia. Uusi osa luvattiin huomiseksi (manjana), kuten yleensä espanjalaisilla on tapana. Huominen vain voi täällä tarkoittaa seuraavaa viikkoa tai kuukautta. Yllätykseksemme uusi osa oli todella valmiina jo seuraavana päivänä, mutta hieman erilaisena. Tätä sitten sovitettiin Carloksen avustamana pajalla. Siinä samalla he sorvasivat ja hitsasivat osan ohjeiden mukaiseksi. Seuraavana päivänä Carlos ajelutti meitä vapaa-ajallaan pitkin vuoristoa.Kävimme esim.Caldera de Taburienten kansallispuiston sydämessä. Carloksella oli hauskaa, kun Försti nappasi kahvit ja eväät esiin (niinkuin on tapana Suomessa, kun ollaan retkellä), sillä kuumuuden takia heidän ainoa retkieväs on vesi. Carlos vieraili lastensa Nancy 9v. ja Erik 3v. veneellä ja me saimme kutsun illastamaan heidän kotiinsa. Clara vaimo valmisti puutarhassa herkulliset pihvit ja tyypilliset cafe cortadot jälkiruuan kera. Pablo oli myös siellä ja vietimme mukavan läksiäisillan heidän kanssaan.
Carlos thank you for your all kindness and great help. We are very pleased, really made us happy to visit your beautiful house and meet your nice family and good friend Pablo. Dinner was so delicious. So nice evening, which we will save our memory rest of our life.
Ojala verse alguna vez :)
La Comera
La Comeralle lähdimme 28.10 aamupäivällä kevyessä pohjoistuulessa. Maininki oli kuitenkin aika isoa, johtuen muutaman päivän kovista tuulista. Purjehdus meni kuitenkin mukavasti ja ankkuroimme La Comeralla Play de Guanchan lahteen samana iltana. Siellä meillä oli tarkoitus viettää muutama päivä poissa satamien vilskeestä. Yöllä tuuli kääntyi etelään, joka aiheutti epämukavan aallokon lahteemme. Täten aamulla päätimme siirtyä La Comeran San Sebastianin satamaan, josta saimmekin mukavan paikan. Päivällä viereemme saapui joukko suomalaisia nuoria CuRoSa veneellä, kipparina Sasu, miehistönä Jenni, Sessi, Jiri, Mikko ja Sami. Oli tosiaan mukava nähdä suomalaisia pitkästä aikaan.
Saimme illalla vierailla M/s CuRoSa:ssa. Mukavan illan aikana sovimme leikillisesti, että he toimivat varalapsina meille ja me varavanhempina heille. Heitä oli yritetty jo adoptoida aiemminkin johonkin toiseen veneeseen. Näiden mukavien nuorien kanssa saimme myös hieman lievitettyä kaipaustamme omiin poikiimme. Seuraavana päivänä satamaan saapui Reijo ja Maritta La Contessa purjeveneellä. Kuulumme molemmat Kantvikin purjehtijoihin (KVP), joten jälleennäkeminen oli riemukasta. Itse asiassa olimme jo kesällä sopineet tapaavamme La Comeralla ja yhdessä jatkaisimme Kap Verdelle. Eräänä päivänä vuokrasimme auton ja ajoimme ylös vuorille Garajonay kansallispuistoon, jossa on tiheää metsää ja jyrkkiä laaksoja. Luonto täällä on tosiaan upeata. Saimme tietoomme hyvän paikallisen ravintolan, jonne illalla menimme taxilla. Olimme ravintolan edessä puolituntia ennen ravintolan aukeamista. Paikka oli pienessä kylässä, jossa muita kuppiloita ei ole. Ainoaksi vaihtoehdoksi oli jäädä odottamaan ravintolan aukeamista. Muutaman kerran sinnikkäästi yritimme ainoasta valaistusta ovesta sisään. Yhtä useasti meidät käännytettiin takaisin. Välillä ymmärsimme, että kokki ei ole paikalla emmekä tule saamaan ruokaa tänä iltana. Tasan kello kahdeksan pimeälle kujalle avautui ravintolan pääovi, jolloin huomasimme aiemmin yrittäneemme sinnikkäästi keittiön puolelle.
Ravintolassa nautimme syvänmeren ahventa, joka oli todella herkullista, joten sitkeä yrityksemme palkittiin herkullisella illallisella. Kaiken hyvän lisäksi ravintolasta ystävällinen tarjoilija ajoi meidät omalla autollaan satamaan, koska taxia San Sebastianista ei soittamalla tavoitettu. Seuraavan iltana me sataman suomalaiset vietimme mukavan illan veneessäme Senora De Mar:ssa Förstin menusta nautttien (arepat ja tortillat). Jälkiruuaksi saimme hunajameloonia ja hunajarommia. Seuraava kaikkien yhteinen päämäärämme on Kap Verde, jonne nuoret suunnistivatkin seuraavana päivänä CuRoSa:lla. Muutaman viikon päästä tarkoitus on tavata nuorukaiset uudelleen Kap Verdellä Sao Vincenten saarella Porto Grande (Mindeloa) lahdella. Maanantaina 6.11 La Contessa ja Senora De Mar kääntävät keulansa kohti Kap Verden Mindeloa, jonne purjehdusmatkaa tehdään noin 7 päivää.
