k. Karibialla Barbados, St Vincet and Grenadines, St Lucia

Barbados

Barbadoksen Bridgetown Charlisle Bay laskimme ankkurin perjantaina 8.12 puolenpäivän maissa. Veneitä ympärillämme oli jonkin verran ja kaikki pohjoismaatkin edustettuna. Heti iltapäivällä brittipurjehtia Chris kävi luonamme keskustelemassa Barbadoksen mahdollisuuksista korjata rikkinäiset vantit. Seuraavina päivinä selvitimme näitä mahdollisuuksia ja loppujen lopuksi Barbadokselta ei ennen Joulua olisi saanut vantteihin purjeveneissä käytettäviä vaijeripäätteitä, koska ne on tilattava Miamista USA:sta. Myös ainoa Barbadoksen rikikorjaaja Klint on erittäin kiireinen, joten näimme ainoaksi mahdollisuudeksi teettää väliaikaiset vantit, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa suunnitelmamme mukaan. Väliaikaiset vantit teetimme Manning rautakaupassa annettujen mittojen mukaisesti perinteisillä lenkkipäätteillä. Barbados on vanha bittien siirtomaa, joka sai itsenäisyyden 1966. Kuitenkin brittien tavat ovat jääneet saarelle, kuten kriketti ja hevospoolo. Ihmiset Barbadoksella ovat alkuperältään Afrikkalaisia ja Eurooppalaisia ja puhuvat englantia omalla murteellaan sekä bajania. Valkoiset ovat vähemmistönä. Saarella maksuvälineenä käy Barbadoksen ja US dollarit sekä luottokortit.Bridgetownssa jouluhössötys oli täysillä. Radiosta tuli joululauluja solkenaan ja kapungilla ihmiset juoksivat jouluostoksilla.

Tähän mennessä Joulu ei ole ollut vielä kovinkaan esillä, vain jonkin verran Kanarian saarilla.Muutamana päivänä retkeilimme saareen tutustuen.. Barbadoksella on hyvä ja halpabussiliikenne, jolla mekin seikkailimme. Noin tunti rytkytettiin pohjoiseen ja

tultiin Barbadoksen wildlife eläintarhaan. Se olikin erilainen eläintarha mitä Suomessa. Saimme lappusen käteemme, jossa varoitettiin, että nyt ollaan eläinten valtakunnassa ja eläimet liikkuvat alueella vapaana. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun siellä on alligaattoreita

ja phyton käärmeitä. Lähdimme hiljaa hiipien tummaan mahonkimetsään ja heti olimme kompastua kilpikonnaan ja muutaman askeleen päästä kauriiseen.Vilkuilimme puihin odottaen phyton käärmeen ilmestymistä, muttta puiden siimeksessä hyppelivät vain apinat. Käärmeet olivatkin häkissä ja hyvin syötettyinä, alligaattorit sitävastoin matalan kumpareen takana altaassa aivan vieressämme.

Seuraava retkemme suuntautui Mount Gay rommitehtaalle. Mount Gay rommi on Barbadoksen kuuluisaa omaa tuotantoa vuodesta 1703 lähtien. Mount Gay tarjosi esittelykierroksen tehtaalla sekä hyvät rommi maistiaiset.

St Vincent & the Grenadines

19.12.2006 oli aika vaihtaa maisemaa ja klo 13 otimme suunnan St Vincent & the Grenadines kuuluvalle Bequia saarelle. Oli luvattu kovaa tuulta. Yöllä kuitenkin tuuli välillä lakkasi kokonaan, mutta aamua kohden tuuli heräsi ja kävi lopulta 12-15m/s lounaistuulena.

Aamuyöllä saatiin hurja ukkosmyrsky sateineen niskaan. Vettä tuli taivaalta tosiaan kaatamalla ja tuuli kääntyi kovaksi länsituuleksi. Tämä vauhditti menoa ja puhdisti veneen ja Kapun ylimääräisestä suolasta. Aamulla klo 11.00 ankkuroimme Bequian saaren Admiralty Bay lahteen. Bequian lahti oli tupaten täynnä veneitä ja ainakin yksi syy tämä paikan suosioon oli täällä järjestettäväskandinaavinen joulu norjalaisen rouvan luona. Joulusiivous kuluu tietenkin joulun odotukseen ja joulukoristeet. Barbadokselta ostettu tonttu pääsi salonginpöydän ylle ja kynttilät pöydille. Suomen Purjelaivasäätiön Kuunari Helena oli myös ankkuroitunut lahdelle.Jouluaatto aloitettiin kuinkas muuten kuin joulusaunalla oululaisen Suvi veneen Alpon ja Eevan kanssa. Suomalaisista koivunlehdistä oli haudutettu koivuntuoksu kiuasveteen ja glöki syntyi hunajarommista terästettynä suomalaisella jouluteellä. Näistä kaikista saatiin mukavat jouluiset tuoksut. Saunottuamme siirryimme s/y Suvi purjeveneeseen joulupuurolle mustikkasopan kera, eipä tämä enää jouluisampaa voisi ollakaan. Kaiken kruunasi soitto Suomesta. Saimme regeirytmisen joululaulutervehdyksen, jota oli kuulemma harjoiteltu kovasti. KIITOS Talvikki, Mika, Pasi, Eeva-Liisa, Tiina, Seppo ja Nopsa. Onhan se haikeaa, olla näin kaukana teistä. Jouluaterian jälkeen olikin joululahjojen vuoro. Hauska sattuma oli, että Ullan, Pasin, Kiran ja Linen joululahjapaketista ilmestyi kirja Kuunari Helenasta Joutsenen jäljillä ja kuunari oli tässä meidän vieressä ankkurissa. Pimenevän jouluaattoillan päätteeksi pulahdus vielä atlannin syleilyyn kuun kajastuksessa ja planktoonin luodessa hopeisen helminauhan uimarin ympärille.

Mayreau

27.12.2006 suuntasimme 25M päässä olevalle Mayreau saaren Saline Bay lahdelle. Matka meni vauhdikkaasti purjehtien 12m/s itätuulessa. Lahdessa oli vain muutama vene ja saimmekin valita mukavan rauhallisen nurkkauksen koralliriutan läheltä. Tämä osoittautui oikein

onnistuneeksi valinnaksi, sillä pääsimme veneeltä suoraan riutalle snorklaamaan. Ahdin valtakunta oli täynnä erivärisiä ja näköisiä kaloja, joita ei väsynyt katselemaan. Pieni jaloittelu läpi kauniin Mayreaun saaren vei meidät toiselle lahdelle, Salt Whistle Baylle.

Polskahdettiin uimaan mukavaan laguuniin, mutta muuten emme siellä viihtyneet, sillä paikka oli osittain suljettu siellä olevan hotellin asiakkaille. Ennen veneelle menoa noukimme palmusta pudoneen kookkospähkinän,sillä kookosmaito sammuttaa hyvin janon ja on muutenkin hyvää. Paikalliset myyjät tuovat omilla veneillään leivät ja kalat suoraan halukkaille ostajille sovittuun hintaan Yksi ilta ostimme pienen 2kg tonnikalan paikalliselta kalastajalta, josta paistettiin herkulliset fileet illalla. Yhtenä aamuna Försti erehtyi ostamaan patongin naapurisaaren tummalta pojalta, vaikka kapu oli tilannut edellisenä iltana leivät paikalliselta Mayreaun pojalta. Sinä aamuna oli tuoretta leipää vaikka muille edelleen myytäväksi. Loppujen lopuksi kaikki herkulliset leivät tuli tuotapikaa syötyä.

Tobago Cays

30.12.2006 pyörähdimme Mayreau saaren takana sijaitsevalle Tobago Caysille. Tämä pieni saarirykelmä on erikoislaatuinen, sillä sitä ympäröi koralliriutta. Atlannin aallot vaimenevat koralleihin kovallakin tuulella, joten pahemmasta veneen keinumisesta ei täällä ole haittaa. Tobago Cays on snorklaajien ja sukeltajien Megga. Todentotta oli mieleenpainuvaa snorklailla koralli- riutoilla. Joka kerta pongasimme taas erillaisia kaloja ja korallit olivat nekin erikoisia. Kovalla tuulella kävi kova virta ja välillä täytyi uida kaikin voimin, ettei virta olisi vienyt mukanaan. Niinkuin arvata saattoi oli paikka täynnä muitakin veneilijöitä, mutta uuden vuoden aattona lähti sieltä suurin osa muualle. Paikalle jääneistä veneistä ammuttiin muutamia raketteja vuoden vaihtumisen kunniaksi. Veneilijät välittivät toisilleen uuden vuoden toivotuksia, kuun loistaessa taivaalta vuoden vaihtuessa.

Takaisin Bequille

02.01.2007 lähdimme Tobago Caysiltä takaisin Bequialle, jossa voimme kirjautua ulos ST.Vinsent ja Crenadiinien saariryhmästä. Tobago Cays oli myös matkamme eteläisin kohde. Bequialla vierähti muutama päivä, sillä halusimme tutustua tähän rehevään ja kauniiseen

saareen vieä tarkemmin. Avolavataxilla ajelimme ylös vuorelle ja kävimme myös valaanpyyntimuseossa. Iäkäs valaanpyytäjä esitteli valaanpyynnin historiaa sekä pyyntimenetelmiä. Valaanpyyntivene oli itse asiassa kuuden hengen soudettava vene, jossa oli kaksi heitettävää harppuunaa. Lisäksi veneessä oli kivääri ja sille räjähtävä panos,

jolla väsytetty muutamia tonneja painava valas lopetettiin. Kuollut valas hinattiin veneen kyljessä rantaan, jossa sen käsittely tehtiin.

Nykyäänkin lähtevät valaanpyytäjät merelle, mutta hieman uudenlaisin pyyntivehkein. Saarelaisilla on nykyään lupa ottaa neljä valasta yhtenä pyyntikautena. Pyyntikausi alkaa helmikuussa, jolloin valaat ilmaantuvat saaren lähivesille. Bequialaiset polveutuvat skotlantilaisista ja pohjoisamerikkalaisista valaanpyytäjistä, ranskalaisista ja Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisistä. Puuveneiden sekä niiden pienoismallien rakentamisessa on saarella myös pitkät perinteet.

St Lucia

6.1-2007 klo 5.45 lähdimme Bequialta kohti St.Luciaa, joka on suurin englannin kielisistä saarista. Aurinko ei ollut vielä noussut kun nostimme ankkurin Admiralty Bay:ssa. Aluksi oli aivan tyyntä, mutta kun pääsimme Bequia kanavalle saimme kovan sadekuuron niskaamme ja tuulen purjeisiimme. Tätä kesti vain hetken jonka jälkeen saimme purjehtia mielyttävässä itätuulessa kohti St.Vincentiä. Olimme päättäneet sivuttaa St.Vincent ja suunnata suoraan St.Lucialle. St.Vincent saarta ohittaessamme tuuli tyyntyi ja jouduimme ajamaan koneella. Saaren pohjoispuolella saimme taas vettä niskaan ja tuulen puuskat olivat melkoisia. Tuuli kääntyi vielä vastaiseksi, joten jouduimme kääntämään kurssiamme luoteeseen, kaueammaksi St.Luciasta. Parempi vaihtoehto olisi ollut ajaa koneella St.Vincentin pohjoisimpaan kärkeen ja sieltä purjehtia kohti St.Luciaa. Jatkoimme kuitenkin samalla kursssilla ja St.Lucian lähestyessä käänsimme kurssia pohjoisempaan koneella avittaen.

Klo 15.30 St.Lucian Soufriere kaupungin lähellä Malgretout lahdella kiinnitimme veneen poijuun venepoikien avustamana.Pojat veivät veneen peräköyden rannan palmuun kiinni, jonka jälkeen vene oli hyvin kiinnitetty. Sovimme siinä samalla Lucen kanssa seuraavan päivän saarikierroksesta. Ankkuripaikkamme oli todella upea. Vieressämme oli upea Petit Piton tulivuoren jäännös, joka nousee 2460m korkealle. Rannassa oli useita palmuja ja sademetsän omainen tiheä kasvusto, josta illalla ja yöllä kuului viidakon ääniä. Etenkin sirkkojen kuoro oli voimakas ja mieleenpainuva.

Aamulla klo 8.30 olimme valmiita saarikierrokselle ja Luce kaartoikin sovittuna aikana veneellään hakemaan meitä. Hän ajoi meidät kaupunkiin, jonka jälkeen meni hakemaan Kanadalaista kolmen henkilön ryhmää samalle saarikierrokselle. Tällä välin Kapu kävi maahantulo ja tulliviranomaisten luona kirjoittautumassa maahan sisään.

Saarikierros oli mukava. Kävimme trooppisessa puutarhassa, jossa oli upea vesiputous sekä monia trooppisia kasveja. Oppaamme arvuutteli meiltä ja kanadalaisilta matkatovereiltamme kasvien nimiä, mutta enimmäkseen

piti vastaukseksi antaa valkoinen valhe, että tiedämme kyllä suomenkielisen nimen, mutta ei englannin kielistä. Hän kertoi sujuvasti eri kasveista ja niiden historiasta. Puutarhasta seuraavaksi ajoimme rikkipitoisille lähteille, jossa saimme uida ja nuorentua lupauksen mukaan ainakin kymmenellä vuodella. Kolmantena kohteena oli toimiva tulivuoren kraateri, joka sylkee rikinhajuista savua jatkuvasti sisuksistaan. Iltapäivällä palasimme takaisin kaupunkiin ja Luce ajoi meidät ja kanadalaiset omille veneillemme. Olimme erittäin tyytyväisiä saarikierrokseen ja kiitimme Lucea hyvästä järjestelystä.Pitonien juurella päätti försti vähän snorklata. Olihan vesi kirkasta ja syvää. Kapu jäi jollaan odottamaaan. Hetken päästä försti tuli kuin ohjus takaisin jollalle ja hengästyneenä kertoi pelästyneensä isoa meduusajoukkoa joka yllättäen oli kerääntynyt förstin ympärille.Vähän kauempaa löytyi toinen lahti, jonka helmassa

snorklaaminen onnistui ilman pahempia välikohtauksia jos ei käärmettä lasketa mukaan. Käärme oli kirjojen mukaan rauhallista sorttia ja havaitsimme niitä myöhemminkin eri paikoissa. Itse Soufrieren kaupunki on pieni paikallinen kylä, jossa on viehättäviä vanhoja Creole rakennuksia. Ihmisten parissa kaduilla taapertaa

kanoja pienten poikasten kanssa. Kukojen kiekaisuja kuuluu välillä talojen pihoilta. Ilmapiiri on mukava ja leppoisa. Vietimmekin täällä kolme täyttä vuorokautta, nauttien upeasta ympäristöstä ja mukavista ihmisistä.

10.1-2007 klo 9.15 suuntasimme kohti kuuluisaa St.Lucian Marigot Bay lahtea. Lahti on kuuluisa kauneudestaan ja "must" paikka Karibian purjehtijoilla. Saavuimme lahdelle klo 10.40 ja petyimme pahasti, koska rannat on täyteen rakennettu hotelleja ja

ravintoloita. Myös lahti on nykyjään täyteen poijutettu, joten ankkurointi omalla ankkurilla ei enään onnistu. Poijusta maksoimme 25 US dollaria per yö. Päätimme kuitenkin jäädä yhdeksi yöksi. Iltapäivällä kävelimme ympäristössä ja löysimmekin kilometrin päästä hyvän kaupan, erään eritttäin ystävällisen rastatukkaisen pojan opastamana.Yöllä saimme nauttia mangroveri puiden suojasssa sirkkojen soinnukkaasta sirityksestä eri ravintoloiden tarjoaman musiikin tahdittamana.