p. Kotiin sorvin ääreen

Kotiin sorvin ääreen

15.6.2007 jatkoimme matkaa. Poikamme Mika Ilmari oli lentänyt kotiin jo edellisenä päivänä ja olimme taas kahden. Suunnitelmissa oli pyyhältää samantien Englannin kanaalia pitkin Belgian Zeebruggeen asti. Aina ei kuitenkaan mene niinkuin on suunniteltu. Toisena yönä Englannin kanaalissa olikin kova tuuli ja uudenkuun vaikutuksesta virtakin oli normaalia vahvempi. Tämä tiesi sitä, ettei autopilotti pystynyt aina ohjaamaan. Laivojakin risteili edestä ja takaa, joten kaksi silmäparia oli enemmän kuin tarpeen. Aamun sarastaessa olimme tuskin silmiämme ummistaneet, joten kohdalle osuva Brighton houkutteli meidät satamaansa lepäämään. Brightonissa taas jouduimme odottamaan yhden vuorokauden ylimääräistä vastatuulten takia, mutta käytimme sen kaupunkiin tutustuen ja ajelemalla kaksikerroksisella linja-autolla.

20.6.2007 pääsimme vihdoin jatkamaan kohti Belgiaa. Onnistuimme hienosti saamaan apua virrasta ja 13 tunnin ajan venemme kulki ihanteellisesti. Myötävirrassa ohitimme Doverin ja heti sen jälkeen ylitimme Englannin kanaalin.Yöllä oli taas molempien oltava hereillä, mutta aamulla kiinnityimme tuttuun Zeebruggen vierasvenelaituriin ja ei kun nukkumaan. Seuraavana päivänä

22.6 jatkoimme kohti Hollannin Den Helderiä. Tarkoitus on pitää reipasta

vauhtia, sillä työt kutsuvat molempia jo Suomeen, mutta sääthän ne määräävät miten edetään. Päivän purjehdittuamme saimme juhannusaaton kunniaksi vieraita. Hollannin tulliviranomaiset rynnistivät vauhdilla kumiveneellään ajelemaan viereemme ja pyysivät lupaa nousta vauhdissa veneeseemme. Sen jälkeen tavanomaiset etsinnät, josko täkin alle pilssiin tai vaikka saunan lauteiden alle olisi eksynyt jotain laitonta. Kipparin kerrottua, että meidän vene on jo perusteellisesti tutkittu englannin tullin toimesta aiemmin ja että kannattaa ottaa yhteyttä sinne. Etsinnät lopetettiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Seuraava jännittävä asia juhannusyönä oli kuinka ohittaa vilkasliikenteinen Rotterdamin satama. Siitä selvisimme muitta mutkitta, mutta jotta ei olisi liian hiljaista ja tylsää eteemme avautui uskomaton punaisten valojen valtaisa rykelmä

suoraan edessä keskellä reittiämme. Lähemmäksi tultaessa ne osottautuivat tuulimyllyiksi,joita meidän kartoissamme ei ole merkittynä. Joten ei muuta kuin kiertämään. Aamulla pääsimme vihdoin Den Helderin satamaan ja voit jo arvata, että menimme heti nukkumaan.

24.6 säätiedotukset kertoivat, että Englannin kanaalissa ja pohjanmerellä riehuu kova myrsky, joten jos heti lähtisimme voisimme hyvällä onnella päästä livahtamaan ennen pahinta keliä. Alkumatka päästiinkin purjeilla, eikä laivoistakaan ollut huolta niiden pysyessä pääsääntöisesti omilla liikennekaistoillaan.Vasta aamuyöstä tuuli muuttui vastaiseksi ja alkoi

ikävä röykytys. Sääennustuksen mukaan myrsky oli saavuttamassa meitä ja muutimme kurssin kohti Saksan Borkumin saarta. Ennätimme sinne juuri sopivasti ennenkuin tuuli alkoi todella puhaltaa. Vaikka olimme laiturissa kuudella vahvalla köydellä kiinni tempoi tuuli painavaa venettämme miten halusi.Veneen sisällä heilutti kuin olisi avomerellä , tuuli ulvoi mastossa ja köydet narisivat eikä ulkona meinannut pysyä pystyssä. Onneksi ollaan turvassa satamassa. Nyt tuli pakollinen tauko purjehdukseen, mutta käytämme sen hyvin, lepäämme.

26.6 luki Navtex viestissä uskomaton varoitus, tuulilukemat välillä jopa Hurricane force, täällä pohjanmerellä? Lisäsimme köysien määrää ja yritimme tehdä olomme

mukavaksi odotellessamme elämämme kovinta myrskyä. Vielä seuraavankin päivän

jatkoi tuuli temmellystään ja olimme tiukasti jumissa täällä Borkumin satamassa monen muun veneilijän kanssa.

28.6.2007 klo 05 oli sopiva tauko myrskyävässä meressä ja ehtisimme tämän vuorokauden pituisen myrskytauon aikana Elbelle ja jopa Kielin kanavan suulle. Muilla veneilijöillä ei luultavasti ollut sellaista hoppua, joten olimme ainoat, jotka sinä aamuna uskaltautuivat

ulos suojaisesta turvapaikasta. Se olikin vauhdikkain purjehdusmatka koko reissumme aikana (keskinopeus 6 solmua) virran ja myötätuulen ansiosta. Puoliltaöin laskimme ankkurin Elbe jokeen ja aamulla pääsimme sujuvasti matkalle läpi Saksan. Olihan se hassua, kun Kielin kanavan rantatörmällä joku ajoi pyörällään meidän ohi ja meillä oli vielä suhteellisen hyvä nopeus (6 solmua).

Iloinen yllätys odotti meitä Kielin kanavan toisessa päässä. Marja ja Ingo pistäytyivät luonamme kylässä. Tämän jälkeen on enään loppurypistys Itämerellä.

Vietimme vielä leppoisan päivän Marjan ja Ingon kanssa, jolloin Ingo ajelutti meitä autolla Kielin nähtävyyksiä katsomaan. Pääsimme myös ihastelemaan Ingon maalaamia tauluja ja puusta tehtyjä veistoksia. Kiitos Marjalle ja Ingolle tästä mukavasta päivästä.

2.7. 2007 vaihdoimme maata. Päiväpurjehdus Tanskan Gedser satamaan. Viihtyisä pikku satama. Nuuskimme kaikkia ihania kesän tuoksuja ja kuuntelimme korvat höröllään lintujen laulua. Tätä on kyllä kaivattu. Yön nukuttuamme jatkoimme matkaa myötätuulessa kohti Bornholmin saarta. Miten onkaan mukavaa ja erilaista purjehtia Itämerellä, ei ole virtoja eikä maininkeja vaan tasaista etenemistä. Bornholmista jatketaan heti seuraavana päivänä Gotlantiin Vändburgin satamaan. Se on pieni paikka ja voi olla, ettei sieltä löydy nettiyhteyttä, joten näillä näkymin tämä on viimeinen päivitys. Gotlannin Vändburgista suunnittelemme lähtevämme viimeistään 9.7 kohti Suomea, jolloin olisimme Kantvikin kotisatamassa 12.7 klo 18.00.

Kiitämme kaikkia matkastamme kiinnostuneita, matkalla mukana olleita, kotijoukkoja ja etenkin poikaamme Pasia. Hän hoiti tunnollisesti asioitamme Suomessa , joten meillä ei ollut huolen häivää matkamme aikana.