Ukonhattu
Tekijä: Maarit Tammelin
Ukonhatut (Aconitum napellus) ovat perinteisiä pihojen perennoita. Ne soveltuvat niin perennapenkkien taustalle tai yksittäin varjoisaan paikkaan. Ukonhattujen suvun lajeja on noin 100 kpl:tta maailmassa. Meillä Suomessa niitä tavataan vain muutamia. Yhtenä harvinaisena, joka on myös, rauhoitettu on lehtoukonhattu (Aconitum lyoctonum synonyymi Aconitum septentrionale). Yleisempiä koristeperennoina kasvavia ovat tarhaukonhattu ja sen valkokirjava lajike. Ukonhatut viihtyvät parhaiten puolivarjossa, mutta sietävät aurinkoa jonkun verran, jollei kärsi kuivuudesta. Tätä voidaan helpottaa istuttamalla ukonhatun eteen juuristoa varjostavia kasveja.
Ukonhattu vaati kasvualustakseen hyvin kosteutta pidättävän, runsasravinteisen maan. Ukonhatut lisätään jakamalla ja siemenistä. Ukonhatut ovat kookkaita, hyvin pystyssä pysyviä perennoita. Ne tunnistaa helposti sen sormiliuskaisista ja hyvin kiiltävistä lehdistä Kukat ovat pystyissä latvatertuissa ja jokainen kukka on rakentunut viidestä kehälehdestä. Ylin kehälehti kaartuu kypärämäisesti alaspäin. Kukan sisällä on kaksi mesikannusta. Väriltään kukat ovat yleisesti sinisiä, sinivioletteja, valkoisenkirjavia, vaaleankeltaisia mutta harvoin valkoisia. Ukonhatun tieteellinen nimi tarkoittaa tuhoa tuottavaa ja viittaa kasvin myrkyllisyyteen.
Ukonhatut kasvaa luonnonvaraisena Karjalassa Laatokan ympäristön lehdoissa.
Sini-valkoinen kirjava ukonhattu, ns. bicolora
Valkokirjava ukonhattu. (Annika Michelson)
Sinivalkoinen kukka (Annika Michelson
Ukohattu, Morshihinskaya, Kenozeron kansallispuisto, Arkhangelsin alue. Karjalassa esiintyy lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum) luonnonvaraisena. Kuva: Annika Michelson 2009.
Lähteet
Riikonen Antti: Suomalainen perenna käsikirja 2002
Alanko Pentti ja Kahila Pirjo: Palavarakkaus ja särkynytsydän