Tekijä: Eeva Saurakka (2010)
Vuohenkello on kasvupaikan suhteen vaatimaton perenna. Vuohenkellon erottaa muista kellokasveistamme melko helposti pitkän, toispuolisen, nuokkuvakukkaisen kukintonsa avulla, korkeus on n. 20- 90cm. Vuohenkello on sukunsa harvoja hyötykasveja: se kasvattaa mukulamaisen juurakon joka on syötävää, muistuttaa maultaan palsternakkaa. Myös lajin nuoria lehtiä on Pohjoismaissa ennenvanhaan syöty salaattina.
Järjestelmällisyyttä rakastavalle puutarhurille laji voi olla paha rikkakasvi levitessään pikku hiljaa yhä laajemmalle suikertavan juurakkonsa avulla. Vuohenkello leviää helposti myös siemenestä ja päätyy uusiin paikkoihin esimerkiksi heinäsiemenien, mullan- ja maansiirtojen mukana. Vuohenkello onkin kotiutunut luontoomme, mm. tienvarsille, joutomaille ja lehtomaisiin metsiin.
Itse ostin Blantagenista kurjenkellon siemeniä ja niistä sitten kasvoi vuohenkelloja, mutta eipä tuo haittaa kello kuin kello, tykkään silti. Ensin luulin siementen lentäneen tuulten mukana "paremmille apajille" ja meinasin luovuttaa kun tuntui että maanpeitekasvi ottaa vallan kukkapenkistä. Onneksi en karsinut maanpeitekasvia sillä niistä"maanpeitekasveista" alkoi kasvamaan vuohenkelloja.
Suomessa kaksivuotinen harakankello muodostaa ensimmäisenä kasvukautenaan lehtiruusukkeen ja vahvan paalujuuren, toisena kehittyy (usein) runsashaarainen varsi kukkineen. Meikäläinen harakankello on yleensä helppo tunnistaa muita kellokasveja punertavammista ja kapeatyvisemmistä kukistaan. Myös valkokukkaisía yksilöitä tavataan, toki harvemmin kuin sinipunaisia. Erityisen runsaana harakankelloa saattaa joskus tavata kesantopelloilla, joissa sen kukkaloisto on kuitenkin usein tilapäistä. Monet muutkin kasvupaikat niityistä tienpientareisiin kelpaavat. Kasvualustansa suhteen laji on melko vaatimaton ja tulee toimeen vähilläkin ravinteilla. Kapea kellomainen kukka on selvemmin violetinsävyinen kuin kissankellolla. Harakankello katsoo aina aurinkoisella säällä yläviistoon, sateella kukka nuokkuu. Näitä löytyi vanhempieni peltojen vierestä, Vantaalta, sekä Vantaankosken ulkoilureiteiltä.
Peurankello on monivuotinen ja yleinen, 20-70 cm korkeaksi kasvava kellokasvi. Se viihtyy niityillä ja pientareilla. Sen noin 3 cm pitkät, sinipunaiset kukat ovat ryhmittyneet kasvin latvaan mykerömäisesti. Usein myös peurankellon varressa on pieniä, muutaman kukan ryhmiä. Kasvin varsi on sinipunainen, jäykkä ja haaraton. Lehdet ovat paksuja ja sahalaitaisia. Peurankellon voi helpoiten sekoittaa harvinaisempaan hirvenkelloon. Peurankelloja Vantaankosken ulkoilureitillä pellon laidassa.