Syysleimu
Tekijä: Ann-Janette Ukkonen (2010); Tanja Konttinen (2011); Annika Michelson (2014)
Valitsin kasvatettavaksi kasviksi kauniin ja kukoistavan syysleimun (Phlox paniculata), jonka muistan hyvin mummolani kasvimaalta. Syysleimu on näyttävä monivuotinen perenna, jota suositellaa istutettavaksi yhtenäisiin isoihin ryhmiin, jotta suurista kukinnoista tulee entistäkin mahtavampi vaikutelma. Syysleimu sopii istutettavaksi myös käytävien varrelle ja aikaisin kukkivien perennojen seuraksi tai havujen rinnalle. Syysleimu kukkii nimensä mukaisesti loppukesällä/syksyllä, heinä-syyskuussa. Kukinnan ajankohta, kasvukorkeus, väri sekä kukinnan koko vaihtelevat melko suuresti lajikkeiden mukaan.
Ihastuin syysleimuihin (Phlox paniculata) pari vuotta sitten kun muutimme tämän hetkiseen asuntoomme. Pihassa kasvoi kauniin kirkkaita kukkia runsain mitoin. Asunnossamme oli ennen meitä asunut vanha mummo, joka oli selvästi ihastunut kukkiin. Asunnosta löytyi kuivakukkia, kukkalamppuja, kukkaverhoja ja mikä parasta hän oli takapihan ja etupihan istuttanut täyteen maatiaiskukkia. On mukava kesän edetessä seurata miten kukat vaihtuivat pihalla ensimmäisenä nousevat esikot ja viimeisenä syksyllä pihalle väriä tuo punaiset ja vaaleanpunaiset syysleimut. Tänä vuonna ikävä kyllä kukkia on hirveän vähän ja lyhyessä varressa. Kaksi lasta ja koiranpentu kun on juossut pihaa ympäri ja tallonut jalkoihinsa kukka parat.
Valitsin kukan tähän tehtävään, koska halusin tietää siitä enemmän. Syysleimua voidaan kutsua myös syreenifloksi, syyshehkuksi ja leimukukaksi. Kukka on monivuotinen perenna, joka kukkii heinä – elokuun välillä. Syysleimu kukkii pitkään. Kukkia voi olla monen värisiä vakoisesta vaalean- ja kirkkaanpunaiseen, sininen tai violetti. Syysleimu on kestävä kukka, joka kestää sadetta, tuulta ja pientä hallaa. Kukat voivat olla alttiita härmälle. Syysleimun hoitoon kuuluu kastelu ja lannoitus. Taimien latvonta alkukesällä pidentää kukinta-aikaa. Kuihtuneet kukinnat tulisi poistaa, jotta ne eivät levittäisi siemeniä.
Kukkaa lisätään jakamalla ja pistokkaista keväällä. Kylvetään syksyllä tai helmi-huhtikuussa, jolloin ne on kylmäkäsiteltävä ja idätettävä pimeässä. Lisäksi kukasta varoitetaan, että jos on hyvin perinteisesti rakennettu ympäristö, tulee syysleimuja istuttaa harkitusti. Sillä niillä on poikkeavat värit jotka ei sovellu kaikkialle suomalaiseen maisemaan. (Ukkonen, )
Gorõn kylä, Kenozeron kansallispuisto, Arkhangelsk. Kuva: Annika Michelson
(Ann-Janette Ukkonen, 2010)
Kuva: Tanja Konttinen
(Tanja Konttinen, 2011)
Vanhojen kuvien perusteella olen tunnistanut ainoastaan valkoisia syysleimuja Virossa, eikä värilläisiä syysleimuja näytä olevan 1930-luvulla niin paljon levintyjä. Kuvalla värillinen syysleimu Kiltsissä, Virossa. (Annika Michelson)
Lisäsin syysleimua jakamalla vanhasta kasvustosta osan ja siirtämällä ne uuteen kasvupaikkaan. Vanhan kasvuston kasvupaikka oli aurinkoinen ja maaperä hyvin multaisaa ja ravinteikasta kasvimaan liepeillä. Syysleimu vaatiikin juuri aurinkoisen tai puolivarjoisen kasvupaikan ja ravinteikkaan multamaan. Näin ollen etsin kevään tullen pihasta aurinkoisen ja multavan paikan, johon istutin jakamani kasvuston. Kasvupaikka ei kuitenkaan saa olla liian voimakas, sillä muuten syysleimu keskittää kasvunsa enemmän isoihin lehtiin ja kukinta jää vaatimattomaksi. Syysleimu lähti hyvin nopeasti kasvamaan ja kesän lopulla ilmestyivät jo ensimmäiset nuputkin. Elokuun puolella syysleimut puhkesivat kauniiseen kukkaloistoon. Minun lisäämissäni syysleimuissa oli valkoiset kukat, mutta niitä on olemassa myös punaisen, violetin ja sinisen eri sävyjä. Myös kirjavia esiintyy. Syysleimun voi myös kylvää siemenistä syksyllä tai varhain keväällä tai ottaa pistokkaita keväällä.
Syysleimu tarvitsee kastelua kuivina kausina ja tarpeen mukaan lannoitusta. Se talvehtii hyvin ja kukinta yleensä paranee vuosien mittaa, kunhan kasvuolosuhteista huolehtii hyvin. Kukinto-osa kannattaa leikata pois kukinnan päätyttyä, sillä näin estetään siemenien leviäminen. Syysleimun kukissa on melko voimakas tuoksu, joka ei ainakaan omia hajuhermoja liiemmin miellytä. Näyttävyyden ja räväkkien värien vuoksi syysleimun sijoittamista perinteiseen maalaismaisemaan suositellaan harkittavan, vaikka se onkin tunnettu maatiaiskasvi. Syysleimu on kotoisin Pohjois-Amerikasta. (Konttinen, 2011)
Lähteet
Ari Partasen kauppapuutarha http://www.kauppapuutarha.com/index.asp?pid=108 Viitattu 18.10.2011
Nina Metsälä http://personal.inet.fi/koti/nina.metsala/perennat_rs.html Viitattu 18.10.2011
Perhekerho http://www.perhekerho.net/piha/syysleimu.htm Viitattu 18.10.2011