Lehtosinilatva

Tekijä: Johanna Selenius (2011)

Lehtosinilatva (Polemonium caereleum) ruots. blågull, eng Jacob’s ladder, norj Fjelleflokk, tans. Almindelig Jakobsstige, saks. Himmelsleiter, viron k. Harilik sinilatv. Lempinimiä Venuksen vaunu, Laupeudenkukka, Kreikan valeriaana (Naturhistoriska riskmuseet, 1998)

Lehtosinilatva - ensimmänen puutarhan koristekasvi?

Lehtosnilatva on luonnonvarainen kasvi, jonka siitepölyä on löydetty jo jääkauden jälkeisten lämpökausien kerrostumista. Tosin tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä siitä, onko siitepöly kellosinilatvan vaiko lehtosinilatvan siitepölyä. Sitä kun on mahdotonta erottaa toisistaan. Joka tapauksessa lehtosinilatvaa on esiintynyt luonnonvaraisena Itä-Hämeen ja Pohjois-Karjalan lehdoissa. Laji on ehkä ensimmäisiä luonnonkasveja, joita on siirretty kotipuutarhaan. Perennapenkissä lehtosinilatva pärjää puolivarjossa. Monesti lehtosinilatvaa voi löytää vanhojen autiotalojen ympäristöstä, sillä se pärjää myös luonnonvaraisena. Nykypäivänä lehtosinilatvaa esiintyy lähes koko maassa. (LuontoPortti 2011)

Lehtosinilatvan sukupuu

Lehtosinilatva kuuluu putkilokasveihin ja samaan sinilatvakasvien heimoon kuuluu myös leimut (Phlox), joista tutuin lienee sammalleimu (Phlox subulata). Lehtosinilatva on pystykasvuinen 50-100 cm korkea, monivuotinen ruoho. Alimmat lehdet ovat 8-12 pariset, ylemmät lehdet 5-6 pariset. Lehdykät ovat 2-3 cm pitkiä sekä suippoja ja ne koskettavat toisiaan. (Alanko & Kahila, 1992 ) Lehden muoto muistuttaa jonkin verran pihlajan lehteä. Lehtosinilatvan kukinto muodostuu puolitoistasenttisistä vaalean taivaansinisistä tai valkoisista kukista, jotka ovat avoimen kellomaisia. Kukissa on punaiset heteet. ja niiden tuoksu on makea ja voimakas. (LuontoPortti, 2011) Kellosinilatva (Polemonium acutiflorum) on lehtosinilatvan läheinen sukulainen, jonka erottaa sen kissankellomaisista kukista. Kellosinilatvan kukat ovat hyvin harvoin siniset. (Lampinen 2011)

Sininen lehtosinilatva. (Annika Michelson)

Valkoinen lehtosinilatva. (Annika Michelson)

Kansanlääkintä

Kansanlääkinnässä lehtosinilatvaa on käytetty kuumeeseen, unettomuuteen, säikähdykseen ja epilepsiaan. Tähän viittaa lehtosinilatvasta käytetty nimi Kreikan Valeriaana. Laji on hyvä mehiläiskasvi ja se sopii erinomaisesti myös perhospuutarhaan. (Salo & Salo, 2007)

Omat kokemukseni lehtosinilatvasta

Oma lehtosinilatvan on peräisin äidiltäni Ypäjältä, joka on saanut sen naapuriltaan. Aluksi noin 12 vuotta sitten minulla oli sekä sinistä, että valkoista lehtosinilatvaa, mutta valkoinen hävisi pikkuhiljaa. Kerran ostin siemenliikkeestä jopa oranssia lehtosinilatvaa, mutta siemenistä ei itänyt ainutkaan. Olen lisännyt kasvia joka perennapenkkiini ja lahjoittanut naapureille liikoja kasveja. Tänä kesänä löysin lehtosinilatvaa lautakasan takaa, joten tuli todistetuksi, että kasvi pärjää hyvin luonnonvaraisena. Pidän kasvista, koska se on helppohoitoinen, tuoksuu hyvälle ja toimii myös leikkokukkana.

(Johanna Selenius, 2011)

Lähteet

Alanko , P.;& Kahila , P. (1992). Palavarakkaus ja särkynytsydän sekä muut perinteiset koristekasvit. Tampere: Tammi-Paino Oy.

Alanko, P. (1996). Luonnonkasvit puutarhassa. Tampere: Tammerpaino oy.

Lampinen, R. &.--. (ei pvm). Lehtosinilatva, yleisyys ja levinneisyys. Haettu 13. Kesäkuu 2011 osoitteesta http://www.luomus.fi/kasviatlas.

LuontoPortti. (ei pvm). Lehtosinilatva Polemonium carelicium. Haettu 16. kesä 2011 osoitteesta

Naturhistoriska riskmuseet. (1998). Den virtuella floran. Haettu 17. toukokuu 2011 osoitteesta

Salo, U.;& Salo, P. (2007). Pihan perinnekasvit. Jyväskylä: Karisto Oy.

Page updated

Google Sites

Report abuse