Ruiskaunokki

Ruiskaunokki (Centaurea cyanus), toiselta nimeltään ruiskukka, on yleensä yksivuotinen, joskus 2-vuotinen, asterikasvi. Sen seitinkarvainen varsi muodostaa useita pystyhaaroja. Kukinnot ovat perinteisesti sinisiä, mutta koristekasvina myös vaaleanpunertavia, valkoisia tai liloja. Lehdet ovat ehyitä tai pariliuskaisia. Ruiskaunokki kasvaa 20-80 cm pitkäksi. Sitä esiintyy viljapelloilla, kesannoilla, joutomailla ja koristekasvina puutarhoissa. Ruiskaunokki kukkii kesäkuusta syyskuuhun. Ruiskaunokin mesipitoisuus on suuri, mikä tekee siitä mieluisan kasvin mehiläisille ja muille mesipistiäisille. Ruiskaunokkia voi käyttää ruokana esim. salaatissa. Siitä käytetään myös yrttilääkkeenä.

Historiaa

Ruiskaunokki on kotoisin Keski-Euroopasta, josta se on saapunut Suomeen viljan siemenien mukana. Sen levinneisyys on ollut suurimmillaan 1700-1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Vaikka sitä pidettiin jo tuolloin rikkakasvina, pienen ruiskukkaesiintymän saatettiin uskoa olevan jopa hyväksi viljalle. Nimensä mukaisesti ruiskaunokki viihtyi parhaiten ruispellossa, mutta viihtyi myös muiden viljojen joukossa.

Tehomaatalouden myötä Suomessa otettiin käyttöön tehokkaampia torjunta-aineita ja siemenviljaa alettiin puhdistaa tehokkaamiin. Koska ruiskaunokki tarvitsee lisääntyäkseen joka vuodelle uuden siemen, sen määrä väheni nopeasti. Myös rukiin vilejlyala pieneni, mikä vähensi ruiskaunokin mahdollisia kasvupaikkoja.

Viime vuosina ruiskaunokkin määrä on alkanut hiljalleen lisääntyä ja se on melko yleinen Etelä-Suomessa. Se levinneisyys ylettyy Oulun korkeudelle, mutta laji on yhä harvinainen. Tehomaataloudesta johtuen ruiskaunokki menestyy huonosti viljapellossa.

Omat kokemukseni

Kasvatin ruiskaunokin tavallisesta kaupasta ostetuista siemenistä, koska en onnistunut löytämään sellaisia siemeniä, jotka olisivat todistetusti maatiaiskantaa. Siementen alkuperämaaksi oli kuitenkin merkitty Suomi ja ne olivat väritykseltään perinteisiä sinisiä.

Istutin ruiskaunokit kesäkuun alkupuolella perheemme kasvimaalle Ylämalle. Koska kesällä oli hyvät kasvuolosuhteet, siemenet itivät nopeasti ja myös taimet kasvoivat hyvin ja nopeasti. Taimenet eivät vaatineet perustoimenpiteiden lisäksi mitään erityistä huolehtimista ja ne saivat kasvaa vapaasti.

Heinäkuun lopussa varsiin alkoi ilmestyä ensimmäisiä nuppuja ja heinäkuun viimeisenä päivänä havaitsin ensimmäisen avautuneen kukan.

Ainut takaisku tapahtui elokuun alussa. Olin viikon poissa kotoa ja siinä aika aluella oli ollut kova sadekuuro, joka löi puolet ruiskaunokin varsista maahan. Kotiin palatessani maassa makaavien varsien lehdet olivat jo alkaneet ruskettua. Kehitin koivun oksista ja rangoista sekä paalinarusta tukikehikon ruiskaunokeille, millä sain ne nostettua ylös maasta.

Väliaikainen lakoontuminen ei onneksi kuitenkaan häirinnyt kasvi liikaa ja jokaisee varteen ilmestyi lopulta kukka. Varsien lopullinen pituus jäi minulta mittaamatta, mutta arvelen niiden olleen n.60-65 cm korkeita. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin ruiskaunokki menestyi kasvupaikassa, koska se ei ollut laadultaan paras mahdollinen.