Kiinanpioni

Tekijä: Merja Marttila (2011)

Omassa pihassamme kasvaa talon entisen omistajan istuttama kiinanpioni (Paeonia lactiflora), jota myös jalopioniksi kutsutaan. Perennoihin kuuluva näyttävä kiinanpioni on suosittu ja yleinen pioni. Lajikkeita on paljon ja niistä löytyy jokaiselle varmasti mieleinen. On matalia, korkeita, hentoja, ja värejä ja sävyjä on monia. Pionien saatavuus on hyvä, niitä löytyy jokaiselta taimistolta sekä monilla paikkakunnilla ja messuilla järjestettävistä perennanvaihtotapahtumista.

Pionilajikkeen tunnistaminen

Lajikkeen tunnistaminen voi olla haasteellista, ja jopa taimistot saattavat myydä pioneja väärällä lajikenimellä. Oma lajikkeeni on melko suurella varmuudella ’Triomphe de l’exposition de Lille’. Lajike on kehitetty Ranskassa v. 1865, ja Suomessa se on ilmestynyt taimistojen luetteloihin v. 1921 (Ahtiala), v.1930 (Paul Ohlsson), v.1931 (Lohja). Pionin tunnistaminen kannattaa aloittaa heti keväällä kun varret alkavat kohota maasta. Muodoissa, väreissä ja sävyissä on eroja jo tässä vaiheessa. Kun pionin varsiin ilmestyvät lehdet, tunnistamista kannattaa jatkaa. Esimerkiksi tillipionilla ja kiinanpionilla on selkeästi erilaiset lehdet.

Kukinnoista tunnistaminen on ehkä varmin tunnistus-menetelmä. Jo kukkanupuissa on eroja, niiden koossa ja väreissä. Kukinnon koko, kukkien kerrannaisuus, heteiden muoto ja sijoittuminen, ja tietysti väri ovat seikkoja, joista tunnistaminen voi onnistua. Eri lajikkeilla on myös erilainen, usein melko vahvakin tuoksu.

Omassa lajikkeessani P. lactiflora ’Triomphe de l’exposition de Lille’ on runsaasti kerrannaiset kukat, jotka ovat täyteläisen vaaleanpunaiset. Terälehtien reunat ovat vaaleammat ja terälehdessä erottuu tummempi suonitus. Uloimpana terälehdet ovat leveitä, sisempänä kapeampia, sitten on kiehkura heteitä ja sisimpänä leveitä terälehtiä. Kukat haalistuvat ensin lohensävyisiksi, sitten violetin-vaaleanpunaisiksi, ja lopulta valkeiksi. Tuoksu on miellyttävän makea. (Rea Peltola & vesa Koivu: Pionit. 2007) Kukinta-aika on heinäkuussa, ja kukinta kestää valitettavan lyhyen aikaa. Kukat aukeavat hieman eri aikaan, joten noin kaksi viikkoa oma pionini oli hyvin näyttävä.

(Merja Marttila, 2011)

Kuvassa kiinanpionini varsia touko-kesäkuulla. Kuvat on otettu 11 ja 18 päivän välein. (Merja Marttila, 2011)

Pionin kasvupaikka

Pionin kasvupaikaksi suositellaan valoisaa, multaista mutta hiekkapohjaista maata. Istutusvaiheessa suositellaan usein istutuskuopan pohjalle lannoitteeksi luujauhoa. Oman pionini istutusajankohdasta ei ole tietoa, mutta todennäköisesti se on ollut samalla paikalla ainakin kaksi vuosikymmentä. Penkki on tehty kohopenkiksi kallion päälle, ja se on todella matala. Penkki on ollut lähes hoitamatta ja lannoittamatta ainakin kolme vuotta, ja silti siihen on tullut joka kesä paljon kukkia. Pionin kukat ovat niin suuret ja painavat, että pioni vaatii ehdottomasti hyvät tuet, etteivät kukat taivu maahan.

Pionin hoidosta

Pionien lannoituksesta ollaan kahta mieltä. Toiset kehottavat lannoittamaan jopa kahdesti kesässä, toisen mielipiteen mukaan lannoitusta ei tarvita edes joka vuosi. Myös kastelusta löytyy eri mielipiteitä. Joka tapauksessa pioni on perenna, joka vaatii kasvurauhan. Ylenmääräinen penkin käsittely ei ole hyväksi pionin kasvulle ja kukinnalle. (Vihrevinkit.fi). Lakastuneet varret kannattaa jättää paikoilleen talven ajaksi, ja katkaista vasta keväällä. Pionin kukkanupuissa on usein paljon muurahaisia. Tämän ei ole todettu olevan mitenkään haitallista kasville, joten muurahaisia ei kannata häätää.

(Merja Marttila, 2011)

Pioni kukkivana heinäkuun alussa. Kuva: Merja Marttila

Lähteet

Rea Peltola & Vesa Koivu: Pionit. 2007.

Vihervinkit.fi Puutarhafoorumi www.vihervinkit.fi (viitattu 24.8.2011)