Ymmärtääksemme mitä digitaalisuudella tarkoitetaan pitää ensin määritellä analoginen. Analogos on alunperin kreikkalainen termi, joka tarkoittaa matemaattista suhdetta kokonaisuuteen tai osaan. Usein analogisen ja digitaalisen median eroa selitetään viisari- ja numeronäyttöisten (digitaalisten) kellojen erilaisuudella. Lähemmin tarkasteltuna tämä on kuitenkin harhaanjohtava esimerkki, sillä vain tuntiviisari toimii analogisesti. Sen analogia perustuu auringon varjoon aurinkokellossa. Minuutti- ja sekuntiviisarit toimivat täysin digitaalisesti, niillä ei ole mitään analogiaa päivän kulkuun.

Analoginen jäljennös tarkoittaa prosessia, jossa kohteen tietyt fyysiset ominaisuudet tallennetaan toisessa analogisessa fyysisessä muodossa. Analoginen tallenne syntyy fysiikan ja kemian avulla. Se sisältää teknisen ja kulttuurisen koodiston, jonka avulla tallennetta voi tarkastella sen esittämästä alkuperäisestä kohteesta riippumatta. Analogiana valokuvaa voidaan tarkastella todellisuuden kuvana. Perinteisessä valokuvauksessa analogia kohteesta syntyy filmille kun taas digitaalisessa kamerassa analogia kohteesta syntyy valonherkälle piilastulle. Suurentamalla negatiivia riittävästi kuvan rakeisuus tulee näkyviin ja läheltä tarkasteltuna analogia alkuperäiseen kohteen katoaa. Sama hajoaminen suurennettaessa koskee myös digitaalista kuvaa.

Digitaalisessa mediassa kohteen fyysiset ominaisuudet analogia tallennetaan analogi-digitaali- muuntimen avulla digitaaliseen muotoon. Digitaalinen tallenne sisältää numeromuodossa olevan koodiston. Digitaalinen data voidaan tallentaa yhtä hyvin fysiikan kuin kemiankin avulla. Tietokoneessa digitaalista dataa käsitellään binääri- muodossa, mutta sitä voidaan käsitellä missä tahansa muussa numerojärjestelmässä. Tietokonekin muuntaa kuvan kuvankäsittelyä varten heksadesimaalijärjestelmään, jossa numeroarvot on helpompi hahmottaa.

Valokuvauksessa kuva syntyy fotonien synnyttämästä energiasta. Filmillä fotonit synnyttävät analogisen latentin kuvan valottamalla hopean, joka saadaan esiin kehittämällä filmi. Digitaalisessa valokuvauksessa syntyy myös analoginen latentti kuva piilastulle fotonien synnyttäessä sille valon voimakkuutta vastaavan sähkövarauksen. Siitä ”kehitetään” digitaalinen kuva analogi-digitaalimuuntimessa. Digitaalisessa muodossa kuvaa voidaan käsitellä tietokoneella, mutta nähdäksemme kuvan, se pitää muuttaa analogiseen muotoon. Niinpä samaa digitaalista kuvaa voidaan esittää kaikilla mahdollisilla tekniikoilla, joilla digitaalinen kuva voidaan muuntaa analogiseksi katselua varten.

Samaa valokuvaa on perinteisesti voitu käyttää eri välineissä, kuten valokuvana, sanomalehdessä, kirjassa, televisiossa ja elokuvassa. Tällainen uusintakäyttö on ollut yleisintä uutiskuvissa, eikä sinänsä mikään sääntö, vaan pikemminkin poikkeus. Digitaalinen media on tehnyt digitaalisen aineiston kierrätyksestä säännön. Digitaalinen uutiskuva valmistetaan niin, että se on julkaisuhetkellä kaikkien joukkoviestintävälineitten käytössä – jopa digitaaliset radiolähetykset voivat lähettää myös valokuvaa. Tällöin puhutaan konvergenssista (Bolter & Grusin 2001, 220 - 226). Remeditaatio ja konvergenssi antaa kuvalle uusia merkityksiä. Nämä eivät kuitenkaan korvaa eri medioiden perinteisiä merkityksiä. Kaikilla medioilla on oma erilainen, itsenäinen ilmaisuvoima, jota toinen media ei pysty korvaamaan. Remeditaatio voi tuoda kuvalle uusia merkityksiä, mutta se voi myös vääristää kuvan sanomaa. Uusi informaatio, joka kuvaan liitetään voi johtaa harhaan ja peittää tiedon, jonka kuva itsenäisesti voisi välittää.

"Analoginen kuva on, mutta digitaalista kuvaa ei ole” Analoginen kuva on aineellista, kun digitaalista kuvaa fyysisesti ”ei ole”. Se on pelkkää dataa, tarvitsee virtaa ja tietokoneen. (Kysely digitaalisesta valokuvauksesta Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen opiskelijoille keväällä 2006, liite 1).

Vastaus kuitenkin sisältää modernin fysiikan valossa ristiriidan. Miksi aineeton kuva tarvitsee näkyäkseen ainetta, eli virtaa ja tietokoneen. Valokuvauksen opiskelijoille on epäselvää peruskäsitteet analoginen ja digitaalinen. Siksi myös valokuvauksen määritteleminen analogiseen ja digitaaliseen tuottaa vaikeuksia. Kysymys digikuvan aineettomuudesta johtaa meidät filosofiseen kysymykseen voiko ylipäätänsä aineetonta kuvaa olla olemassa. Onko näkemämme kuva ainetta vai aineetonta. Tämä kysymys on jakanut filosofit kahteen leiriin kautta aikojen.

.........................................................................

Digitaalisen valokuvauksen käsitteet eivät ole vakiintuneet. Englannin kielestä termit eivät ole suoraan käännettävissä suomen kielelle.

Digitaalinen valokuva = skannattu valokuva tai digikuva.

Digikuva = digitaalisella kameralla tuotettu kuva.

Englannin kielessä valokuva = photograph, vaikka olisi tuotettu digitekniikalla.

Kodakin käyttämä kaupallinen termi digital imaging luotiin kuvaamaan kuvan siirtoa filmiltä skannerilla digitaaliseksi tiedostoksi. Sen suomenkielinen vastine digitaalinen kuvantaminen on käytössä lähinnä lääketieteellisissä kuvantamislaitteissa. Suomessa valokuvauksen yhteydessä on käytetty termiä digitaalinen valokuvaus myös silloin, kun kuvat on tuotettu filmiltä skannamalla. Sen sijaan termi digikuvaus tarkoittaa suomenkielessä yksiselitteisesti kuvausta digitaalisella kameralla.

Analogisesta digitaaliseen