Painat nappia ja kas valokuva on tallentunut puhelimeesi. Otat numeron ja ystäväsi saa samassa ottamasi kuvan. ”... juuri tämä on sitä aitoa Warhollin suosikkisoppaa”, kuuluu puhelimesta ja niin mätät Cambell’s tomaattisoppapurkit ostoskärryysi.

Länsimainen kulttuuri on nopeasti kameroitunut. Tarkkailukamerat ja liikenteen valvontakamerat vahtivat kaupunkeja ja kansalaiset kantavat kameroita puhelimissaan. Kun jotain tapahtuu on kamera mukana tallentamassa tapahtuman. Kännykkäkamerat tuottavat jo uutiskuviakin. Kuvasta näkee, että "jääkarhujakin on jo nähty Antarktiksella" (Niskasaari 2001). Aiemmin valokuvaan saattoi luottaa. Aikakausilehtien kansikuvissa ihmiset näyttävät enemmän siloposkisilta nukeilta kuin aidoilta ihmisiltä luomineen ja ryppyineen. Irakin sotaakin perusteltiin digitaalisesti tuotetuin satelliittikuvin, joihin liitetty informaatio perustui valheeseen. Mitä on tapahtunut, kun havaintoon ei voi enää luottaa?

Perinteisen valokuvaan saattoi vielä luottaa. Nyt on noussut kysymys digikuvien aitoudesta. Onko valokuvalla enää informaatioarvoa, kun tieto on väärää tai harhaanjohtavaa? Halusin selvittää, miten digitaalinen tekniikka on muuttanut valokuvausta. Miten digitaalinen valokuvaus eroaa perinteisestä suhteessa kuvan sisältämään tietoon ja informaatioon? Voidaanko digitaalisen valokuvauksen yhteydessä enää lainkaan puhua valokuvauksesta?

Alan tutkijoiden parissa on noussut keskustelu siitä, mitä on valokuvaus valokuvauksen jälkeen. Vuoden 2000 jälkeen digitaalinen valokuvaus on nopeasti kasvanut. Käsitteenä valokuvaus ei ole suinkaan kadonnut. Vaikka perinteiset kamerat ovat muuttuneet digitaalisiksi, digitaalista valokuvausta ei ole selkeästi määritelty. Tutkimuksessani halusin selvittää digitaalisen valokuvauksen käsitettä. Onko valokuvaus teknisesti ja laadullisesti muuttunut niin paljon, että meidän pitäisi löytää uudet määritelmät kuvaamaan digitaalista valokuvausta.

Jo 1990-luvun alussa valokuvauksen muutosta enteiltiin ja jopa esitettiin, että valokuvaus on kuollut. Tämän työn tarkoituksena on selvittää mitä valokuvaukselle on tapahtunut digitalisoitumisen myötä. Tämä johti minut tutkimaan visuaalisen havainnoinnin muutosta. Tutkimusaineistona on kyselyt alan harrastajille, opiskelijoille, ja ammattilaisille sekä valokuvausalan tutkimuksia ja väitöskirjoja.