Sirpi

Sirpiläisen vaatetuksen perusta oli samanlainen vaate, jota Kreikassa käytettiin mykeneläisaikaan ja vielä antiikin aikanakin, ja josta he käyttivät nimitystä khiton. Se oli paita, joka yksinkertaisimmillaan koostui suorakulmaisesta kangaspalasta. Se kiinnitettiin keskeltä vasemmalle olkapäälle niin, että kättä varten jäi aukko. Kreikkalainen saattoi jättää oikean olkapään paljaaksi, ja heillä khiton oli yleensä avoin oikeanpuoleisesta sivustaan, jolloin se pidettiin paikallaan vyön avulla. Sirpiläinen perusvaate, jota he nimittivät paidaksi tai puseroksi, kiinnitettiin aina molemmille olkapäille, ja sen oikea reuna suljettiin kädentien alapuolelta. Tässä perusvaatteessa oli joskus mukana myös hihat.

Kreikkalainen saattoi esiintyä julkisuudessa pelkässä khitonissa, joten se oli pituudeltaan miehillä ainakin puolireiteen ulottuva, naisilla se ulottui varpaan kärkiin asti. Sirpiläisten paita oli lyhyempi, ja sekä miehet että naiset käyttivät sen kanssa housuja.

Housut eivät vielä olleet kovin tavallinen vaate. Tekstiililöytöjä ajalta on luonnollisesti niukasti, ja tiedot vaatteista perustuvat lähinnä säilyneisiin kirjoituksiin ja kuviin, mutta on syytä olettaa, että pohjoisen kylmässä ilmastossa housut tunnettiin jo varhain. Luultavasti housuja käytettiin jo tuolloin joissakin muissakin kulttuureissa, vaikka ensimmäiset maininnat ja kuvat ovatkin hiukan myöhemmältä ajalta. Kylmältä suojautumisen lisäksi housut todettiin tarpeelliseksi ainakin ratsastajille. Ei ole tiedossa, miksi housuasu yleistyi sirpiläisten keskuudessa, mutta voisi olettaa sen liittyneen siihen, että he olivat merenkulkijakansaa. Laivamiehenä työskennellessä huomasi varmasti nopeasti, että pitkät helmat eivät olleet käytännölliset, mutta jalat tarvitsivat suojaa.

Viileämmän sään vaatetukseen ja myös hiukan virallisempaan esiintymiseen kuului sekä kreikkalaisilla että sirpiläisillä viitta. Sekin oli yksinkertaisimmillaan vain suorakaiteen muotoinen kangas, jonka pituus ja leveys vaihteli. Sitä saattoi kietoa ympärilleen monin eri tavoin, yksinkertaisesti vain heittämällä sen olkapäille, mutta varsinkin pitkää viittaa voitiin järjestellä hyvinkin taiteellisesti. Kevyt viitta ei paljon poikennut isohkosta huivista, ja myös huivia saatettiin pitää viitan tavoin olkapäillä, tai vaihtoehtoisesti pään suojana eri tavoin solmimalla.

Miehet ja naiset pukeutuivat Sirpissä samalla tavalla. Koska ihanteena oli yksinkertaisuus, vaatteet olivat yleensä luonnonväristä pellavaa tai villaa, jota sitäkään ei värjätty, mutta mustien, ruskeiden ja valkoisten lampaiden ja vuohien villoja sekoittamalla saatiin monenlaisia sävyjä. Värikkäitä, yleensä ulkomailta tuotuja huiveja oli kuitenkin turhamaisimmilla.

Sirpiläiset eivät pitäneet sopivana varakkuutensa osoittamista pukeutumisella. Korut olivat harvinaisia, ja soljet olivat yleensä pronssisia. Edustustilaisuuksia varten Kooran linnassa oli kuitenkin hallitsijan ja hänen seurueensa käytettävissä asuja ja arvokkaita koruja, jotka olivat Sirpin valtion omaisuutta.

Vuorimaa

Vuorimaalainen sotilasvaatetus on selostettu osiossa Aseet ja muut taisteluvarusteet.

Vuorimaalainen pukeutuminen perustui sekä miehillä että naisilla khitonin kaltaiseen mekkoon, mutta naisten mekko ulottui nilkkoihin asti, ja se koostui ylipitkästä kankaasta, joka laskostettiin vartalon ympärille vyön ja solkien avulla hyvin monimutkaisin tavoin. Materiaalina käytettiin pellavan ja villan lisäksi tuontikankaita, muun muassa silkkiä.

Viitat olivat yleensä kookkaita, ja niitä voitiin kietoa vartalon ympärille varsin monilla tavoilla. Viittoja tehtiin talvea varten myös nahkasta ja turkiksista.

Naiset käyttivät hillittyjä värejä, mutta miesten asuissa suorastaan kilpailtiin väriloistolla. Naiset ja varsinkin miehet käyttivät runsaasti koruja, joilla osoitettiin asemaa ja varallisuutta.

Autiomaa

Autiomaalainen perusvaate oli sekä miehillä että naisilla nilkkoihin asti ulottuva pitkähihainen mekko. Materiaalina oli yleensä pellava, mutta rikkaat käyttivät myös tuontikankaita kuten silkkiä. Köyhän väen vaate oli luonnonvärinen, mutta Metallin temppelin pappien vaate oli kirkkaanvalkoinen, ja hihansuissa oli purppuralla värjätyt koristeet. Varakkaammat värjäyttivät vaatteensa joko kalliilla itäisellä sinivärillä tai ainakin sitä mahdollisimman paljon muistuttavalla tummalla sinisellä. Varakkaiden vaatteissa oli myös runsaasti kirjailuja, jotka varsinkin miesten vaatteisiin tehtiin klaanin tunnusvärillä (Kraton musta, Uuran valkoinen, Timnan turkoosinsininen, Ankian rubiininpunainen ja Liton keltainen.) Koruja käytettiin osoittamaan asemaa ja varakkuutta.

Viittana käytettiin suorakulmaista kangasta, joka usein oli hyvin pitkä. Materiaalina oli yleensä villa. Viitassa tai huivissa olevat suuret, klaanin tunnusvärillä tehdyt tupsut osoittivat, että kysymyksessä oli klaanipäällikkö.

Purppura ja erityisen arvostettu siniväri olivat luultavasti ne värit, mitä tiedämme foinikialaisten valmistaneen.

Purppuraväri valmistettiin purppurakotiloista. Tärkein valmistuspaikka oli Tyros. Eräästä kotilolajista (Hexaplex trunculus, vanhemmalta nimeltään Murex trunculus) saatiin myös sinistä. Koska valmistus oli erittäin työlästä ja kallista, sillä värjätyt vaatteet olivat ylellisyysvaatteita.