Sirpin tärkeimmät elinkeinot ovat maatalous ja merikauppa.
Viljan viljelyyn soveltuvaa maaperää on merkittävästi vain Sirpin pohjoisella tasangolla. Tämä punaisen mullan alue onkin viljelyskäytössä jo melko tehokkaasti hyödynnettyä.
Leipäviljana viljellään vehnää, ohraa viljellään lähinnä eläinten rehuksi. Vilja kylvetään ensimmäisessä syksykuussa, jolloin sateinen aika alkaa (meikäläisittäin loka- ja marraskuun taitteessa) ja sadonkorjuu on ensimmäisessä kuivakuussa (meikäläisittäin huhti- tai toukokuussa). Sirpi on leipäviljan suhteen omavarainen, ja viljaa riittää toisinaan vientiinkin.
Keväällä kylvetään pellava, joka ehditään korjata ennen viljan kylvämistä. Myös pellavan suhteen Sirpi on omavarainen, ja pellavasta kudottuja kankaita tehdään vientiinkin.
Viljan viljelyyn soveltumattomilla alueilla on oliivi- ja viinitarhoja. Oliivipuiden ja viiniköynnösten kasvattamiseen sopivat myös Maara- ja Kooravuorien alarinteet. Oliiviöljyn ja viinin suhteen Sirpi on omavarainen, ja niitä riittää vientiinkin.
Vuohi on tärkein liha- ja lypsyeläin, joka tuottaa myös villaa ja nahkaa. Lammas on näissä kaikissa suhteissa lähes yhtä tärkeä.
Nautoja tarvitaan työeläimiksi, esimerkiksi kyntäminen ja puinti tehdään yleensä härkäparin avulla.
Aasia käytetään vetojuhtana ja ratsastamiseen. Hevosia Sirpissä ei ole, mutta merikauppiaat tuovat maahan muuleja.
Sirpin tärkeimmät vientituotteet ovat oliiviöljy ja viini. Merikauppa keskittyy kuitenkin kansainväliseen kauppaan, jossa sirpiläiset saaren sijainnin takia pystyvät toimimaan tuotteiden ostajina ja jälleenmyyjinä.
Vuorimaan pääelinkeino on maatalous. Tärkein viljalaji on ohra, josta valmistetaan kansan arkisin syömä leipä, ja jota käytetään oluen valmistukseen. Lisäksi viljellään vehnää, jota varakkaammat suosivat leipäviljanaan. Oliivitarhoja on runsaasti, mutta viini hankitaan usein ulkomailta.
Liha- ja lypsyeläiminä ovat lähinnä vuohi ja lammas, sillä hyvien laitumien vähäisyys rajoittaa nautakarjan pitoa, mutta lihaa saadaan myös sikoja kasvattamalla. Paimentamisessa ja vartioinnissa käytetään apuna koiria. Työeläiminä on nautojen ja aasien lisäksi hevosia ja muuleja. Yleisesti käytössä olevat pienikokoiset hevoset eivät sovi ratsastamiseen, mutta varakkailla on ratsuinaan kookkaampaa hevoslajia, jota on tuotu idästä.
Vuorimaa on omavarainen välttämättömyystarvikkeiden suhteen, mutta merkittäviä vientituotteita ei ole.
Autiomaan pääelinkeinot ovat maatalous, arvometallien louhinta ja merikauppa. Viljelyalaa on niin vähän, että viljaa joudutaan tuomaan ulkomailta. Myös oliiviöljy, viini ja pellava ovat osittain tuontitavaraa.
Vuohi ja kameli ovat tärkeimmät kotieläimet. Molempia käytetään liha- ja lypsyeläiminä, ja niiden karvaa ja nahkaa hyödynnetään monin tavoin, mutta kamelin pääasiallinen tehtävä on palvella ratsuna ja kuormien kantajana.
Vientituotteita ovat metallit ja Timnan klaanissa taatelit. Lisäksi harjoitetaan kansainvälistä merikauppaa ostamalla tuotteita ja jälleenmyymällä niitä.
Temenavuorten eteläpuolella paimentolaisalueella vuohet ja kamelit ovat lähes ainoat kotieläimet. Ne selviävät myös kuivana aikana, jolloin niiden tärkein ravinto saadaan piikkipuista. Piikkipuita nimitetään myös varjopuiksi, sillä niiden piikkiset oksat leviävät laajaksi katokseksi. (Afrikassa ja Lähi-idässä näitä aikaisemmin akaasioiksi nimitettyjä puita on useita lajeja ja alalajeja, esimerkiksi Vachellia tortilis, aikaisemmalta nimeltään Acacia tortilis.)