Faiaakkien saari

Sirpissä Teran, Moirin ja Tenaan hallintokausilla vallinnut kulttuuri muistuttaa monessa suhteessa sitä, mitä Homeroksen Odysseiassa kerrotaan faiaakkien saaresta. Yhtäläisyyksiä Sirpiin on runsaasti, sillä faiaakit eivät olleet lainkaan kiinnostuneita taisteluista, vaan he keskittyivät laivanrakennukseen ja laivojen varustelun oheistöihin. Myös naisen asema oli faiaakeilla tasa-arvoinen miehen kanssa, kuten Sirpissäkin. Haaksirikkoutuneena saareen päätyvää Odysseusta auttaa ensin hallitsijan tytär Nausikaa. Hän myös neuvoo Odysseusta, että hänen kannattaa turvapaikkaa pyytäessään kääntyä hallitsijan vaimon puoleen. Samaa painottaa jumalatar Athene selittäen Odysseukselle faiaakkien hallitsijan suhtautumista vaimoonsa:

- - niin piti kunniahan korotettuna, kuin nykypäivin

mies kodin vaalijatart' ei vaimoa kohtele missään.

Niin sydämestään arvoa soi sekä suo yhä hälle

Alkinoos jalo itse ja lapset armahat ynnä

kansakin kaikki, mi tervehtii kuin kuolematonta

riemuun raikahtain, kun kaupungilla hän liikkuu.

Onkin häll' ylevyyttä ja ymmärryst' ylenkyllin,

taiten riitoja miestenkin sovitella hän taitaa.

(Suomennos Otto Manninen)

Tärkein yhtäläisyys Sirpin kanssa on faiaakkien usko ihmisten perimmäiseen velvollisuuteen: apua tarvitsevaa lähimmäistä on autettava.

Homeros käyttää faiaakkien saaresta nimeä Skheria. Sen on toisinaan ajateltu tarkoittavan Korfua, ja korfulaisessa matkaoppaassa lukikin jotain siihen tapaan, että jos Alkinoos ei rakentanut palatsiaan tänne, hänen olisi ainakin kannattanut rakentaa.

Kreeta runsaat 3000 vuotta sitten

Faiaakkien saaren esikuvasta ei ole varmuutta, ja se onkin yhtä myyttinen kuin Sirpi. Molemmissa on kuitenkin heijastuksia minolaisesta kulttuurista. Siksi voimme parhaiten kuvitella sirpiläistä elämänmuotoa niiden tietojen valossa, mitä meillä on Kreetan minolaisen kulttuurin myöhäisvaiheista, joka sijoittuu suunnilleen samaan ajanjaksoon.

Kooran linna on luultavasti muistuttanut rakenteiltaan Kreetan etelärannalla sijaitsevaa minolaisaikaista Faistosta, ja samoja piirteitä on Knossoksessa, joka on saaren pohjoisrannalla niin kuin Kooran linna sijaitsee Sirpissä.

Faistoksen satama oli nimeltään Mátala, ja mytologiassa se on paikka, jonne Zeus valkoisen sonnin hahmossa kuljetti Foinikiasta ryöstämänsä Europen. (Mátala on ollut aikoinaan myös hippien suosima, eikä hippikulttuuri kaikessa ollut kovin kaukana ystävällisistä faiaakeista.) Ja sattumaa tai ei, Kooran linnan luona olevan kylän ja sen sataman nimi on Matala.

Faistos oli suuri keskuspaikka, jossa oli paljon muutakin kuin palatsi, Kooran linna taas on hiukan erillään muusta asutuksesta muurien ympäröimänä, vaikka muurit eivät olleet tavallisia minolaisajan Kreetalla. Mutta maiseman ja vaaleakiviset rakennelmat voi kuvitella samankaltaisiksi.

Knossos on osittain entisöity, ja näkyvissä on pylväiden minolaisaikainen muoto. Pylväät ovat puisia ja maalattuja, ja yläpäästään leveämpiä kuin alhaalta. Kooran linnan pylväät ovat marmoria ja kapenevat ylöspäin, mutta muuten malli on samankaltainen.

Kun Sirpissä vielä elettiin minolaisen kaltaisessa kulttuurissa, Kreetan olivat jo vallanneet mykeneläiset. Silti mykeneläisajan sankareita kuvaava Ilias liittää Kreetan selvästi minolaisiin, sillä kreetalaisten johtaja Idomeneus selittää olevansa itsensä Minoksen pojanpoika:

Sill' oli siittämä Zeun näet Minos, valtias Kreetan;

Minos kuulun taas perijäkseen Deukalionin

siitti, ja Deukalion minut, joll' iso hallita kansa

Kreetass' on avarassa;

(Ilias, suomennos Otto Manninen)

Odysseian kuvaus Kreetasta sisältää piirteitä, jotka muistuttavat Sirpiä varsinkin Moirin hallintokauden lopulla ja Tenaan hallintokaudella:

Saari on saartama veen, meren päilyvän vyöttämä Kreetta,

kaunis, viljava maa; on kansaa siell' ylen paljon,

kymment' yhdeksänpä sen kaupungeita on ynnään.

Kirjavin soi sorinoin eri kielet: akhaijeja siell' on,

kreettien siell' oma myös rotu rohkea, siellä kydoonit,

doorien heimoa kolme, pelasgeja aimoja vielä.

(Odysseia, suomennos Otto Manninen)

Kreetan tavoin Sirpikin on monikansallinen, sinne on muuttanut paljon väkeä sekä pohjoisesta Vuorimaasta että eteläisestä Autiomaasta, ja Moirin hallinnon loppuaikoina sinne asutettiin Etelämaasta tulleita erilaisia ryhmiä ja kapralaisia, joita etelämaalaiset eivät lukeneet omaan kansaansa, vaikka samasta maasta tultiinkin.

Kreetan kaupunkien suuri määrä on laskentatavasta johtuva, ilmeisesti kaupungeiksi on kutsuttu hyvin pienehköjäkin keskittymiä. Sirpissä on viisi keskuspaikkaa, joita nimitetään kyliksi, mutta niihin kuuluu kylän keskustan lisäksi suuri määrä ympärillä olevia asutuskerääntymiä. Minolaisen Kreetan ja Moirin ajan Sirpin asukasmäärät tuskin poikkeavat kovin paljon toisistaan, sillä Iliaan laivaluettelossa Kreetasta kerrotaan:

Johtaja Kreetan miesten ol' Idomeneus jalopeitsi,

mink' oli Knosos siellä ja Gortyn korkeamuuri,

Lyktos, Miletos sekä valkearinne Lykastos

kasvanut urhoja, kansava myös Rhytion sekä Faistos,

tai satakaupungin mitä saaren muut oli kansaa;

Idomeneus jalopeitsipä näill' oli johtajanaan ja

Meriones, miessurmaisen väkivertoja Areen;

nuo kera kahdeksan tuli kymmenen tummavan haahden.

(Ilias, suomennos Otto Manninen)

Yhteen tuon ajan laivaan sopi noin 120 sotilasta. Kahdeksankymmentä laivaa kuljetti siis noin 9600 sotilasta. Moiri taas pystyi tuomaan Sirpistä Autiomaan sotaan noin 10.000 sotilasta, joten väestöpohja lienee ollut samankaltainen, olivathan sekä Troijan sota että Autiomaan sota merkittäviä kamppailuja, joihin osapuolet panostivat niin paljon kuin suinkin pystyivät.

Kreikka runsaat 3000 vuotta sitten

Kun Teran hallintokausi Sirpissä alkoi, Vuorimaassa hallitsi sinne muutama sukupolvi aikaisemmin pohjoisesta tullut joukko. He nimittivät itseään ylemmiksi ja Vuorimaan aikaisempia asukkaita alemmiksi. Koska ylemmistä ja heidän kulttuuristaan on jäänyt hyvin vähän tietoa, heitä ehkä ymmärtää parhaiten tutkimalla suunnilleen samaan aikaan Kreikassa vallinnutta mykeneläistä kulttuuria, jonka edustajia Homeroksen eepoksissa kutsutaan akhaijeiksi. Akhaijit ovat samankaltaisia kuin Vuorimaan ylemmät.

Homeroksen Iliaassa kuvattu Troijan sota sijoittuu Kreikan pronssikaudelle, mykeneläisen kulttuurin loppuvaiheisiin. Mykeneläiset olivat tuolloin jo valloittaneet myös Kreetan. Siihen vertautuu, että vuorimaalaiset hyökkäsivät Teran hallintokaudella Sirpiin ja valtasivat sen, mutta toisin kuin Kreetassa sirpiläiset onnistuivat palauttamaan itsenäisyytensä.

Mykeneläiskulttuuri sai nimensä Mykenen kaupungista, jossa Homeroksen mukaan asui Troijan sodassa johtajana toiminut Agamemnon. Otto Mannisen suomennoksen mukaan Agamemnon on "miesten valtias", ja alkutekstin sanan voi suomentaa paitsi valtiaaksi myös kuninkaaksi. Tällaisia valtiaita tai kuninkaita oli akhaijien joukossa useita, mutta Troijan sodassa Agamemnon on kaikkien yläpuolella. Silti muiden tottelevaisuus ei ole ehdotonta, Akhilleuskin kieltäytyy Agamemnonille suututtuaan osallistumasta taisteluihin, ja uhkaa purjehtia kotiinsa. Vuorimaassa kuninkaan valta on samalla tavalla huojuvaa, hänen alaisinaan olevat päälliköt hallitsevat omien linnojensa alueella omia sotajoukkojaan, eikä kuninkaan ole hyvä uhmata ainakaan päällikköjen enemmistön tahtoa.

Vuorimaalaisten päällikköjen linnat ovat paitsi heidän asuntojaan myös kasarmeja, joissa heidän sotilaansa asuvat. Mahdollisen hyökkäyksen varalta ne on varustettu vahvoilla muureilla. Niistä voi saada käsityksen näitä Mykenen linnan raunioiden kuvia tutkimalla. Aloitan Mykenen Leijonaportin kuvasta, sillä sattumalla myös Vuorimaassa Memnon linnassa on Leijonaportti. (Ja sattumalta Memnon linnan nimi on kuin lyhennys Mykenen valtiaan Agamemnonin nimestä.)

Noin 3000 vuotta sitten mykeneläinen kulttuuri päättyi. Kreikkaan ja myös Kreetalle tulivat doorilaiset (todennäköisesti pohjoisesta) ja vasta silloin väestö alkoi olla sitä, mikä on meille tuttua antiikin Kreikasta. Kreikan mantereelle jäi doorilaisten lisäksi muita ryhmittymiä, joita oli myös Aigeianmeren saarilla ja Vähä-Aasian rannalla.

Vuorimaa oli yhtenäisempi kuin Kreikka, eikä koskaan laajentunut sitä rajoittavien merien taakse. Doorilaisten tuloon voi ehkä kuitenkin verrata Raudanluja-kirjassa kuvattua sotaa, joka päättyy siihen, että pohjoisesta maahan tunkeutuneiden remiittien annetaan asettua asumaan Vuorimaahan. Sirpiin taas tuli toisenlaisia maahanmuuttajia, mutta nekin pystyttiin alkuvaikeuksien jälkeen kotouttamaan sirpiläisiksi.

Libya, Egypti ja foinikialaiset runsaat 3000 vuotta sitten

Autiomaan kapealla pohjoisella rannikkokaistaleella oli maan viidellä klaanilla kullakin satamakaupunkinsa, ja Temenavuoriston takana vaelsivat paimentolaiset. Koska tuosta alueesta ei ole jäänyt mitään muistomerkkejä, sitä voi yrittää kuvitella sen avulla, mitä tiedämme Libyasta runsaat 3000 vuotta sitten. (Temenavuoriston kaltaista rannikkoalueen rajaahan Libyassa tosin ei ole.)

Antiikin kreikkalaiset, esimerkiksi Herodotos, nimittivät Libyaksi Afrikan koko pohjoisrantaa sen ajan Egyptiin asti, ja Libyan ja Egyptin rajana pidettiin Mareotis-järveä, jonka luo Aleksandria myöhemmin perustettiin. Libyassa asui jo yli 3000 vuotta sitten berbereiksi nimitettyä väestöä, joiden puhuma kieli on sukua muinaisessa Egyptissä puhutulle.

Egypti oli vuonna 1075 ennen ajanlaskumme alkua jakautunut papiston hallitsemaan Ylä-Egyptiin ja faaraoiden hallitsemaan Ala-Egyptiin, jonka pääkaupunkina oli Niilin suistoalueella sijaitseva Tanis. Libyalaiset muodostivat jatkuvan uhkan tehdessään hyökkäyksiä Egyptin alueelle. (Autiomaan naapurina oleva Iisip ei muistuta Egyptiä, vaan jotain suurta foinikialaista kauppasiirtokuntaa.)

Merkittävät merikauppaa harjoittavat kansat, varsinkin foinikialaiset, olivat kiinnostuneita Libyan rannikon luonnonsatamista ja käyttivät niitä matkoillaan lännemmäs. Ensimmäisen Afrikan pohjoisrannikolle perustetun foinikialaisen kauppasiirtokunnan perustamisajankohdasta ei ole täyttä varmuutta, mutta aivan varmasti kauppasuhteita oli jo ennen sitä.

Berberit olivat pääosin paimentolaisia, mutta he olivat järjestäytyneet heimoiksi, joita johtivat päälliköt. Heillä oli sotilaseliittiä ja myös poliittisesti kyvykkäitä henkilöitä, koska libyalaistaustaiset henkilöt kohosivat jo noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua merkittäviin asemiin Egyptissä, ja ensimmäinen libyalaistaustainen faarao hallitsi vuonna 979-973.

Autiomaan asukkailla on paljon yhteistä berberien kanssa. Autiomaan asukkaat tosin ovat tummaihoisempia kuin berberit, mutta sehän on epäolennainen yksityiskohta. Suurempi ero on, että Autiomaan klaanipäälliköt eivät edusta maan alkuperäisiä paimentolaisklaaneja (vaikka ovatkin mielestään oikeutettuja hallitsemaan myös niitä), vaan valloittajia, jotka ovat jakaneet maan keskenään hyötyäkseen sen metallikaivoksista ja edullisesti sijaitsevista satamista,

Kratoon rakennettu Metallin jumalan temppeli ja samaa tyyliä mukailevat autiomaalaisten klaanipäällikköjen palatsit muistuttavat muinaisen Egyptin temppelirakennuksia. Egyptissä merkittävienkin henkilöiden yksityisasunnot tehtiin aurinkokuivatusta tiilestä, joten niitä ei ole säilynyt, mutta Autiomaassa ei ollut pulaa kivestä, vaan kiveä käytettiin myös merkittävien henkilöiden yksityisiin asuntoihin.

Autiomaan kaupungeissa oli runsaasti köyhää väestöä, joka asui ahtaasti ja vaatimattomasti. Temenavuorten eteläpuolella taas asuivat paimentolaiset, jotka olivat sopeuttaneet elämänsä luonnon ankaruuteen. Olot muistuttavat Libyan aavikkoa, joka ei ole kaiken aikaa tasaista, ei myöskään pelkkiä hiekkadyynejä, vaan paikoitellen on rotkoja ja kalliomuodostelmia.

Muita maita ja kansoja noin vuonna 1000 eKr.

Sirpin saarta ympäröivän Loputtoman meren rantojen asutusta voi kuvitella vertaamalla sitä Välimeren ympäristöön, jonka historian tunnemme paremmin.

Espanja ja Italia koostuivat vielä hajanaisista ryhmittymistä, samoin Adrianmeren idänpuoleisen rannikon asutus, jota Kreikassa jossain vaiheessa ryhdyttiin nimittämään illyrialaiseksi. Loputtoman meren luona tuota kokonaisuutta vastaavalla paikalla on hyvin laaja maa nimeltä Motu. Se on epäyhtenäinen kokonaisuus, joka koostuu vaihtelevista heimoliitoista.

Kreikan pohjoispuolella illyrialaisista itään päin oli vaihtelevilla nimillä tunnettuja kansoja, jotka voidaan luokitella lähinnä traakialaisiksi tai traakialaisten sukulaiskansoiksi. Näiden takana oli keskieurooppalaisia kansoja, ja siellä oli vähitellen laajeneva alue, jolle levisi kelttien kulttuuri. Vuorimaan pohjoispuolella tätä kaikkea vastaa laaja Tasangoksi nimitetty alue, jolla asuvat Tasangon kansat. Irrit liikkuvat Tasangon itäosissa ja ulottavat ryöstöretkiään pohjoiseenkin, mutta osa heistä päätyy etsimään itselleen uusia alueita etelästä.

Vähä-Aasiassa olivat Lydia ja Frygia. Vuorimaan itäpuolella on vastaavasti Kemer, suuri ja järjestäytynyt valtakunta.

Mahtava Assyria oli tuohon aikaan heikkoudentilassa, ja aramealaiset laajensivat vaikutuspiiriään. Palestiinan rannikkoseudulle olivat asettuneet filistealaiset, ja Israel oli vasta muotoutunut löyhästä, filistealaisten alaisuudessa eläneestä heimoliitosta Saulin ja sitten Daavidin johtamaksi kuningaskunnaksi. Loputtoman meren itäpohjukassa olevista maista Itämää ei muistuta Assyriaa eikä Mepeta Arameaa tai filistealaisvaltiota, mutta pieni Jamina muistuttaa Israelia ainakin siinä suhteessa, että Jaminaa hallitsevan Veilin ja hänen seuraajansa Teukan tilanne on kovin samanlainen kuin Saulin ja Daavidin. Dotarin Jaminan kirjastossa lukemat tekstit muistuttavat Vanhan testamentin kirjoituksia, mutta lienee vain sattuma, että Teuka selittää Dotarille tekstiä, joka vaikuttaa Daavidin ja Batseban tarinalta.

Kaukana pohjoisessa

Isosaaren kulttuuria voi verrata siihen kulttuuriin, joka vallitsi pronssikaudella Skandinavian eteläosissa. (Mutta unohtakaa viikingit, jotka alkoivat retkeillä vasta toistatuhatta vuotta myöhemmin.) Nämä Skandinavian pronssikautiset asukkaat olivat niitä, joista osa myöhemmin siirtyi etelämmäs Eurooppaan ja tuli tunnetuiksi germaaneina. Osa jäi, ja he ovat nykyisten skandinaavien esivanhempia.

Isosaari sijaitsee kuitenkin tuota vertailukohtaansa pohjoisempana, ja siellä osattiin jo 3000 vuotta sitten valmistaa laivoja, joilla saattoi tehdä pitkiä merimatkoja. Varhaisilla skandinaaveilla oli kauppayhteyksiä etelään, mutta ei ehkä omilla, vähemmän merikelpoisilla laivoilla.

Isosaaren lähellä sijaitsevalle Jaggalle ei löydy selkeää vertailukohtaa. Mutta Jaggasta koilliseen sijaitsevaa Susimaata voisi verrata pronssikautiseen Suomeen.