Sirpi sijaitsee lauhkealla ilmastovyöhykkeellä meren ympäröimänä. Talvet ovat leutoja ja sateisia, ja vaikka kesät ovat helteisiä, meri-ilmasto tuo paahteiseen kuivuuteen pientä helpotusta. Sirpin eteläosassa helteitä kuitenkin pahentavat eteläisestä Autiomaasta puhaltavat kuumat tuulet

Sirpin kallioperä on suurimmalta osalta kalkkikiveä ja hiekkakiveä.

Tuliperäisellä Kooravuorella, etenkin sen itä- ja kaakkoispuolella, on myös graniittia ja basalttia. Kooravuori on noin kahden kilometrin korkuinen ja Maaravuori puolitoista kilometriä.

Vuorten rinteillä kasvaa ainavihantia metsiä, joissa päälajina on käyräkäpypuu, mitä meidän kulttuurissamme nimitetään aleponmännyksi. Lisäksi on pörrökäpypuuta, joka on meikäläiseltä nimeltään pinja, ja rautatammia. Lehtensä talveksi pudottavia puita ovat kermestammi ja viikunapuu, jota kasvaa myös luonnonvaraisena.

Sirpissä on kolme jokea. Ne kaikki lähtevät Kooravuoren luoteiskulmalla olevasta Koorajärvestä, johon vesi tulee vuoren sisältä. Jokirannoilla viihtyy kauniisti kukkiva, mutta myrkyllinen hevosentappaja, joka tunnetaan nykyään nimellä oleanteri.

Merenrannan hiekalla ja muuallakin kuivissa kivikoissa ja louhikoissa yleisin kasvi on piikkiluppio, joka kesäisin kuivuu lehdettömäksi, mutta vihertyy syksyllä sateiden alkaessa.

Samoilla paikoilla viihtyvät myös monet tuoksuvat kasvit, kuten rosmariini ja merifenkoli, joka jaksaa kukkia läpi kesän.

Rantojen kestäviin kukkiin kuuluu myös sini-ikiviuhko, jota käytetään koristeköynnöksiin, koska sen kukat eivät kuivuessaankaan kadota syvänsinistä väriään.