Kultaa, hopeaa ja kuparia on käytetty maksuvälineinä hyvin kauan, ja niiden arvo on vaihdellut suuresti. Pääsääntöisesti arvokkainta on kuitenkin ollut kulta ja vähäarvoisinta kupari.
Loputtoman meren ympärillä metallien arvostus pysyi Vuorileijonan varjon ja Valkoliljan aikaan melko vakiona laajan kaunpankäynnin takia. Yksi painoyksikkö kultaa vastasi noin kolmeakymmentä painoyksikköä hopeaa. Vähäarvoinen kupari oli usein leimaamatonta, ja yhtä painoyksikköä hopeaa vastasi runsas kolmekymmentä painoyksikköä kuparia.
Taitava työmies saattoi olettaa ansaitsevansa työllään kuukaudessa noin pikkupainon (250 g) hopeaa.
Maksuvälineinä käytettiin myös maksusitoumuksia, jotka oli allekirjoittanut luotettavaksi tiedetty henkilö tai jokin virallinen taho. Metallin temppeli hoiti suuren osan maksuliikenteestään tällaisina sitoumuksina. Näissäkin sitoumuksissa niiden arvo määriteltiin tiettynä määränä metallia, johon ne olivat vaihdettavissa.