Embedded Files
"Sain ensimmäiset kanani kotiseudultani pienestä maatalousnäyttelystä ehkä viitisentoista vuotta sitten. Tiput olivat noin viikon ikäisiä ja pidin niitä omassa huoneessani pahvilaatikossa, kunnes niistä tuli niin isoja, että ne lensivät pois laatikosta ja kakkivat lattialle. Sitten ne muuttivat ulos. Molemmista tuli kukkoja ja niille hankittiin kana, joka hautoi poikasia ja näiden jälkeläisiä on kotonani edelleen. Ensimmäiset rahani hankin myymällä naapureille kanojeni munia.
Kukot aloittavat kiekumisensa kesäaamuina jo puoli viiden aikaan ja kesälomalainen saa tunkea päätään tyynyn alle, jos siinä metelissä vielä aikoo nukkua. Kananpesän etsiminen ja haudonnan seuraaminen ovat jännää puuhaa. Legendoissa emokana tulee aitan alta poikaslaumansa kanssa ennen kuin pesää on löydetty, mutta tällaista ei ainakaan itselleni ole päässyt tapahtumaan. Hauskaa on myös arvailla pikkutipujen sukupuolta, valitettavasti vain tuntuu suurempi osa poikasista olevan kukkoja. Onneksi kanat eivät enää nykyisin ole ihmisen parhaita kavereita, vaan asustelevat muualla kuin asuinrakennuksissa. On siinä entisaikoina ollut ällöttäviä läjiä lattialla, kun kana on uuninpankolla asunut." (Jokinen, Veera)
Page updated
Google Sites
Report abuse