Hornionkanta

Anna-Liisa Koivunen piti maatiaiskanoja Vammalan Horniossa vuodesta 1939. Hän sai sota-aikana naapurista muutaman kanan ja ne säilyivät tilalla luonnollisesti lisääntyen. Kanat elelivät harmaan hirsitalon pihapiirissä idyllisessä ympäristössä. Talvella navetassa ja kesällä pihassa kuopien ja riihen alta löytyi hyvä pesäpaikka. Kanat lisääntyivät vapaasti eikä kukkoja poistettu. Tuotos ei ollut tärkeää ja ruokinta kotovaraista. Kanat olivat emännälle tärkeitä ja loppuaikoina asustivat hänen kanssaan tuvassa.

Koivusen kanakanta löytyi sattumalta kesällä 1998, kun hänen vuohiaan katsomassa käyneet henkilöt ilmoittivat kanoista MTT:lle. Löydettäessä eläimiä oli 20-30, joista MTT:lle haettiin kuusi kanaa ja kaksi kukkoa. Kanat sijoitettiin Uudenmaan maaseutuopiston lintutarhalle Hyvinkäälle. Ensin poikasia tuli ilmeisesti sukusiitoksesta johtuen hitaasti. Muninta oli vähäistä ja hedelmöittyminen heikkoa. Parin vuoden kuluessa eläinten yleiskunto parani ja haudonta alkoi tuottaa tulosta ja nykyisin kanoja on jo usealla tilalla ympäri maan. Horniolaiset pääsivät erittäin uhanalaisesta uhanalaiseksi vuonna 2003, jolloin niiden määrä nousi yli 150 yksilön. Nykyisin horniolaisia on yli 300.

Ulkonäöltään Horniolainen on tumma, mutta vaaleita ja ruskeita yksilöitäkin löytyy. Kana on harjaton, solakka ja vahvasiipinen. Horniolainen kanta on maatiaiskanakannoista alkukantaisin, suomalainen viidakkokana. (Kittamaa, Arnevi, 2008)