Kesämuistoja

Tekijä: Mariia Kreijula

"Itselläni on maatiaskanoista muistoja monelta eri kesältä. Kotona on aina ollut kanoja, maatiasrotuisia ja niillä on aina ollut ”vapaa kasvatus.” Munia on saanut omiin tarpeisiin. Viime kesänä eräs jo vanhempi kana hautoi itsenäisesti marjapensaan alla. Kana tuli kerran päivässä tai joka toinen päivä pois munien päältä ja teki ison läjän pihalle ja meni takaisin haudontapuuhiin. Kesti aikansa ennen kuin huomasimme sen hyvän piilon. Seurailimme jännityksellä ja odotuksella aina ohikulkiessa antaen kuitenkin kanan keskittyä puuhaansa rauhassa. Tosin pensaan ohi ajoi joka toinen päivä maitoauto, ja muutenkin siitä meni päivittäin oman pihan autoliikenne ohi, se ei kanaa häirinnyt. Vihdoin koitti päivä, kun poikaset tulivat peräjälkeen pensaan alta ja emo ohjasi ne suoraan hiekkakasalle ja näytti mitä tipujen piti tehdä. Poikueessa oli 9 kukkoa ja kaksi kanaa. Suhde on ollut kaikilla hautojilla samanlainen, kukkoja iso määrä suhteessa kanoihin. Kukkojen kanssa onkin ollut aina työtä yrittäessä tarjota niitä kaikille tuttaville ja sukulaisille.

Viime kesän jäljiltä meille jäi oma kukko ja kolme poikueesta. Koko neljän kukon sakki on riemastuttanut meitä kaikkia pitkin vuotta. Hierarkia on tarkka. ”Pääkukko” on edelleen ns. kanojen kukko ja kolme muuta muodostavat oman trionsa. Ne ovat kuin muskettisoturit, aina yhdessä ja ketään ei jätetä. Pääkukko komentaa naiset iltaisin kanalaan. Joskus kolme kukkoa ovat rohkeita ja menevät kuin huomaamatta kanalaan orrelle, mutta pääkukon tullessa on järjestys taas selvä, kolmikko lentää höyhenet pöllyten pihalle. Ja yösijan kolmikko etsii yleensä navetan parvelta. Mielenkiintoista, että näillä kolmella on oma tiimi- mahtaakohan luonnossa moinen olla mahdollista? Ja voiko kukot olla omaan sukupuoleensa suuntautuneita? Kanat ovat käytöksellään todella mukavaa seurattavaa, etenkin kun ne saavat päivisin tallustella pitkin pihaa- eivätkä ole koskaan karanneet maantielle. Ja ovat myös erittäin fiksuja- kyllä kana sopivan hautomispaikan löytää- oli se sitten pensaan alla tai rehukasan päällä."

Valokuva: Mariia Kerijula

Valokuva: Mariia Kerijula