Savitaipaleenkanta

Savitaipaleen kana on maamme maatiaiskanoista yleisin. Savitaipalelainen kukko oli alun perin kuin suoraa aapisen kannesta, nykyisin on myös harmaita ja mustia kukkoja. Kanat ovat pääasiassa tummia ja kaulallaan niillä saattaa olla kellertäväkärkisistä höyhenistä muodostunut ”kaulakoru”.

Kannan alku on Savitaipaleelta, jossa sen löysi tohtori Pertti Seikari vuonna 1974. Hän järjesti kanoja kasvatukseen Perniöön biologian opettajan Heikki Teiron hoiviin. Väritykseltään kanat olivat silloin mustia, harmaita, ruskeita tai lähes mustia. Jalat olivat väriltään harmaat tai ruskeat. Kanojen kaulahöyhenien kärjet olivat kellertävät. Kukkojen väritys oli perinteinen, kuin suoraan aapiskirjan kannesta (Auvinen, 2014)

Pitopaikka

Kanojen pitopaikka on yleensä vaatimaton. Talvikaudella lämpötilaksi riittää +5-10 astetta. Lämmin olki-pehku kuivikepohja takaa Väinölän tilan kanalan lämmön. Olki-pehkuseosta käännellään tarpeen mukaan, jolloin kanat innostuvat myös tekemään uusia kylpypaikkoja. Valaistusta Väinölässä saadaan ikkunoista ja kalkituista seinistä. Liika valaistus voi kuitenkin saada kanat munimaan ennätystahtiin ja sitä tilalla ei haluta. Tekovaloa annetaan talviaikaan noin klo 9-15. Lyhyen päivän aikana kanat vähentävät tai lakkaavat kokonaan munimasta ja saavat ansaitun munintataukonsa, koska muniminen on kanan elimistölle erittäin kuluttavaa. Pimeys aiheuttaa ns. kanojen lamaantumista, eli ne lopettavat liikkumisen. Jos olosuhteet kanalassa ei sisäkaudella ole kunnossa, saattaa esiintyä epätavallista käyttäytymistä. Eristys voi tulla silloin tällöin ajankohtaiseksi, sillä häiriökäyttäytyminen saattaa johtaa jopa siihen, että joku nokitaan kanalassa hengiltä.

Pesä ja muninta

Alkukeväällä ilmojen ja lämpötilan salliessa kanat voidaan päästää ulos. Väinölässä kanat päästetään keväisin aina ulos vasta iltapäivällä. Ensimmäinen syy on se, että kanat ovat muuten niin pitkän päivän ulkona ja voivat vilustua ja toiseksi kanat ehtivät munimaan ennen ulosmenoa ja se helpottaa munien keräämistä. Kanan munintaa on seurailtava, sillä se haluaa joskus piilottaa muniaan ihmisiltä. Väinölässä kanat ovat pihalla täysin vapaasti, ja silloin tällöin joku kanoista innostuu munimaan metsään. Se tarkoittaa pahimmillaan sitä, että kun kana on mielestään muninut salaiseen paikkaansa sopivan määrän munia, se jää sinne myös hautomaan niitä – eli istuu metsäpesässään sen 21 vrk ja jää varmasti jonkun pedon suuhun. Pesä on pidettävä puhtaana, jotta munat ei likastu. Jos kana alkaa hautoa munia, se kestää 21 vuorokautta. Hyvä kana voi hautoa kahdetkin poikaset vuodessa. Kuoriutumisen jälkeen kanaemo hoitaa poikasia noin kuukauden verran. Poikasista yleensä puolet on kukkoja ja puolet kanoja. Usein suositellaan kukot poistettaviksi ennen sisäkautta, sillä kukko ei hyväksy toisia kukkoja kanalaumaan. Aina näin ei kuitenkaan ole, onhan Väinölässäkin toisessa laumassa kolme kukkoa kolmen kanan kanssa ja toisessa laumassa lisäksi Kalle-kukko. Laumat on erotettu toisistaan verkkoseinällä. Nämä 3 kukkoa ovat veljeksiä, jotka tulevat toistaiseksi vielä toimeen keskenään, mutta kesän tullessa ja hormonien alkaessa taas hyrrätä, kukot alkavat tapella lauman johtajuudesta, ja silloin tilanteeseen on keksittävä ratkaisu.

Haastattelu

Väinölän luomutilan maatiaiskanat eivät ole virallisesti luomutuotannossa, mutta niitä kasvatetaan luomutuotannon ehtojen mukaisesti, Susanna Seppänen kertoo. Tilan kanat kuuluvat MTT:n maatiaiskanan säilytysohjelmaan. Tilan kanat ovat niin lemmikkejä kuin hyötyeläimiä. Tällä hetkellä Väinölässä on kaksi laumaa, jossa toisessa on kolme 1-vuotiasta nuorta kukkoa ja kolme kanaa. Näistä kolmesta kanasta yksi hautoi munia haastattelun aikaan (24.04.2005). Toinen lauma on suurempi ja siihen kuuluu 6-vuotias kukko nimeltään Kalle sekä 7 kanaa. Väinölän kanakanta on hankittu pääosin Hyvinkään maaseutuopistolta ja kanta on Savitaipaletta, joukossa myös hieman horniolaisverta. Kanakanta on kasvanut tilalla kanojen oman haudonnan ansiosta.Väinölän tilalla maatiaiskanojen vuosi koostuu alkuvuotena alkavasta munintakaudesta, kesän ulkokaudesta sekä talven sisäkaudesta. Talvella kanoja ruokitaan lähinnä viljalla, joka koostuu kaurasta ja ohrasta. Väinölän luomutilalla pyritään välttämään valkuaispitoisia rehuja, jotta munantuotanto ja kasvu eivät lisääntyisi liikaa. Tämä siksi, että ne eivät sovi luomutuotannon periaatteisiin. Valkuaispitoinen rehu saa kanan munimaan niin tehokkaasti, että se heikentää kanan kuntoa ja lyhentää elinikää. Kalkkia on kanoilla tarjolla vapaasti niin sisällä kuin ulkonakin, jotta kanat varmasti käyttäisivät sitä hyväkseen. Lisäksi kanoille tarjoillaan vadelmakerppuja, jotka takaavat C-vitamiinin saannin. Myös B-vitamiinin saannista pidetään huoli. Sitä tarvitsevat esimerkiksi sulkasadon heikentämät yksilöt. B-vitamiini täydennyksen saa vaivattomimmin porkkanasta. Pakkaspäivinä kanoille tarjotaan puuroa ja perunaa. Ruokinnassa on tärkeää muistaa myös veden merkitys. Vesi täytyy olla aina puhdasta, etteivät kanat sairastu ripuliin. Lisäksi talvella on huolehdittava, että vesi on aina sulaa. Poikasten ruokinta on niin hoitajan kuin kanaemonkin vastuulla. Ensimmäisinä päivinä poikasille annetaan hoitajan toimesta vain vettä, myöhemmin Väinölässä tarjotaan poikasille puuroa ja keitettyä kananmunaa. Emo ruokkii poikasia kotkien tavoin omalla nokalla. Emo opettaa poikaset syömään nokkimalla ruokaa eli näyttämällä mallia, ja poikaset osaavat syödä jo 2-3 vrk:n ikäisinä. Sulkasato tapahtuu talviaikana. Kanan höyhenet vaihtuvat ja osa kanoista saattaa tulla ulkopuolisen silmissä harvinaisen kamalan näköisiksi ilman paksua höyhenpukua. Tässä vaiheessa kananhoitajan on syytä pitää huoli riittävästä B-vitamiinin saannista.

Säilytysohjelmasta

Vuonna 2004 Väinölän kanat pitivät välivuoden haudonnassa, eikä tipuja näin ollen tullut ollenkaan, muninta oli kuitenkin normaalia. Kanat päättivät jättää onneksi vain yhden välivuoden, sillä haastattelua tehdessäni huhtikuun lopulla tilalla odotettiin jo innokkaasti pian kuoriutuvia uusia kananpoikia. Väinölän luomutilan kanat kuuluvat MTT:n maatiaiskanojen säilytysohjelmaan. Suomessa ohjelmaan kuuluu n. 130 kasvattajaa. Kasvattajat sitoutuvat pitämään maatiaiskanoja neljän vuoden ajan ja niille täytyy tarjota asianmukainen lattiakanala sekä ulkotarha. Muiden kanarotujen pitoa tilalla ei suosita risteytysvaaran vuoksi. Jotta maatiaiskanoille saa EU-tukea, tulee kuulua MTT:n hankkeeseen ja kanoja on oltava vähintään 20 kpl. Tuki vaihtelee tilasta riippuen 50-150 € välillä.

Lähteet

Auvinen, Kaisa: Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelman nykytila. Opinnäytetyöt. 2014. Hämeen ammattikorkeakoulu

Lilja, Kirsti. Maatiaiskotieläimet. 19.10.2005 http://www.pilvilampaat.com/maatiaiskana.htm

Niemelä Tarja: Opas pienkanalan hoitajille

Niemelä Tarja: Maatiaiskanan uusi aika -artikkeli

Maa- ja elintarvike-talouden tutkimuskeskus MTT. 19.10.2005

Page updated

Google Sites

Report abuse