Elmo ja Einari

Muutimme perheeni kanssa maatilalle Saloon vuonna 1997. Seuraavan vuoden kesällä halusimme hankkia tilallemme eläimiä. Päädyimme hankkimaan kanoja, koska ne ovat kotieläimistä helppohoitoisimpia. Halusimme ehdottomasti tilallemme maatiaiskanoja, koska kanat olisivat enemmän lemmikkejä kuin tuotantoeläimiä. 

Löysimme Somerolta kasvattajan, jolta olisimme voineet ostaa kymmenen kanaa ja yhden kukon. Kanojen hinta oli 800 mk, joka oli aivan liikaa. Tuohon aikaan oli radio-ohjelma, jossa soittajat pystyivät vaihtamaan tai lahjoittamaan mitä ikinä halusivatkaan. Soitimme tuohon radio-ohjelmaan ja ilmoitimme, että halusimme ottaa kymmenen maatiaiskanaa ja kukon. Pian radiopuhelun jälkeen meille soitettiin ja saimme tarjouksen: kymmenen kanaa ja kukko, poishaku hintaan. 

Maatila, joka halusi lahjoittaa meille kanat oli Pöytyällä. Pakkasimme auton peräkärryyn kolme kanahäkkiä ja lähdimme matkaan. Maatila halusi luopua kanoistaan, koska EU-lainsäädäntö oli muuttumassa siten ettei kanoja saanut enää pitää vapaasti samoissa tiloissa muiden tuotantoeläinten kanssa. 

Pöytyäläisellä tilalla oli kymmenittäin kanoja ja useita kukkoja. Kanat ja kukot saivat liikkua vapaasti pihalla. Oli mahdotonta tietää mitä kantaa kanat olivat, koska ne olivat risteytyneet niin monta kertaa.  Saimme pyydystettyä pihalta kymmenen kanaa ja mustan kukon. Kun olimme lähdössä kanojen kanssa kotiin, äitini huomasi pihalla komean kukon, jolla oli kullankeltainen niska. Tuo suuri kukko oli vielä saatava meidän kanalaumaa paimentamaan. Niin meille tulikin sitten kaksi kukkoa ja kymmenen kanaa.