Murre‎ > ‎Annelin kynästä‎ > ‎

Kimalaisen lento ja tuulen tanssi

Lasse Pihlajamaan ´"Muisto äidille" -muistomerkillä 26.06.2007
Pieni poika, kesäpäivä, kukkiva piennar, suriseva kimalainen kukkien meressä.
Sävelet soivat pienen pojan mielessä, tahdon soittaa, tahdon soittaa.
Kaapissa kaksirivinen, veljien soitin, kaappi lukossa, saisinpa sen.
Pieni harmaa mökki, paljon puutetta, mutta paljon rakkautta, Äidin rakkautta.
Talven tuiskut, tuuli ujeltaen harmaan mökin nurkissa "Tuulen tanssi".
 
Nuori poika, keskenkasvuinen, lähtee maailman turuille: Tahdon soittaa.
Jää harmaa mökki, Äiti joka rakastaa, jää kaipaamaan poikaansa, jonka mielessä soivat sävelet, kauniit, surulliset tai iloiset.
Nuori poika, ankeaa aikaa maailman turuilla, poika soittaa, kaduilla ja toreilla.
Vuosien jälkeen, poika osaa soittaa, ansaitseekin, kaipaa äitiään joka rakasti.
Poika palaa, tuliaisina Äidille lämmin huivi, lämmittämään, kun viimainen tuuli tanssii harmaan mökin nurkissa.
Mökki on harmaa, tyhjä ja surullinen, Äitiä ei enää ole.
Jää vain kaipaus ja muisto Äidistä joka rakasti.
 
Nuori mies, maailman turuilla, soittaa ja soittaa, kaikki sävelet jotka soivat mielessä. Sormet taituroivat hanurin näppäimillä, sävelet siirtyvät nuoteille, kauniit, kaihoisat ja iloiset.
Pienestä pojasta joka haaveilleen kesä pientareella, kimalaisen lentäessä kukkien meressä, tahtoi soittaa, on tullut arvostettu taiteilija.
Taiteilija, joka saa esityksillään yleisön kyyneliin tai kiemurtelemaan naurusta.
 
Mies joka kohtaa rakkainpansa, kulkemaan vierellä, tukemaan ja rakastamaan, kaikissa vaiheissa elämän tiellä. Säveliä rakkaimmalle, säveliä elämästä "Ruusuja Sinulle, Unelmat ihmisen, Nuoruusmuistoja, Muistojen harmonikka, Säveliä luonnosta, Kevään ensi kukkia" ja lukemattomia muita, kauniita, koskettavia säveliä ja sanoituksia. Iloisia polkkia ja jenkkoja.
 
Klassisia sävellyksiä, joiden esittämiseen vain harvat soittajat pystyvät.
Taiteilija, joka opetti lukemattomille soittajille hanurin soiton hienouksia.
Poika, joka tahtoi soittaa, saavutti kaiken minkä soittajan urallaan voi toivoa
Vuosien vieriessä, muisto Äidistä, joka rakasti ja harmaasta kotimökistä Kavianevan laidalla, säilyi sen pojan mielessä
 
Syntymämökin tienoilla, poika pystytti muistomerkin johon sävel ja sanat on tallennettu. "Muisto Äidille"
Äidille, jota ei voinut äidin eläessä kiittää lapsuuden hoivasta ja rakkaudesta
Vaikka aika kulkee ohitse ja voimat hiipuvat ikävuosien karttuesa,
se pieni poika joka tahtoi soittaa, ehkä muistoissaan katsoo yhä kimalaisen lentoa kesäpientareella kukkien meressä.
Comments