Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen ovat arvokkaita taitoja. On eri asia pyytää anteeksi vaikkapa sitä, että on vahingossa tönäissyt toista kuin anteeksianto tilanteissa, joihin liittyy kokemus väärinkohdelluksi tulemisesta. Jälkimmäisen kaltaiset tilaanteet ovat usein niitä, jotka jäävät vaivaamaan mieltämme ja voivat aiheuttaa katkeroitumista, vihaa ja pettymistä. Eletyssä elämässä loukkaamisia ja loukkaantumisia kuitenkin tapahtuu väistämättä. Joskus anteeksiantaminen voi olla erittäin vaikeaa. Siihen tulisi kuitenkin pyrkiä, koska anteeksi antaminen vapauttaa vihasta ja katkeruudesta.
On tärkeää muistaa, että anteeksianto ei tarkoita tapahtuneen hyväksymistä, vaan ihmisen vajavaisuuden tunnustamista.
Anteeksianto ei ole:
Ennen, kuin vääryyden kokenut voi antaa anteeksi, hän tarvitsee tunteen, että hänen kokemuksensa ja tunteensa ovat tulleet kuulluiksi. Anteeksi voi antaa, vaikka anteeksiannon tarpeen aiheuttanut henkilö ei ole läsnä. Joskus on oman hyvinvoinnin kannalta parempi, ettei aiheuttaja osallistu anteeksiannon prosessiin. Kuulijana voivat toimia ystävät. Joskus tarvitaan myös ammattiauttajan apua.
Anteeksiantaminen tarkoittaa:
Anteeksiantaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä. Se myös johtaa parempaan oloon ja parantaa ihmissuhteita sekä fyysistä terveyttä. Kyky antaa anteeksi kasvaa iän myötä.
Usein on tarpeen myös antaa anteeksi itselleen.
Anteeksipyytäminen ei ole aina helppoa. Joskus on vaikea löytää oikeita sanoja ja aina ei edes huomaa loukanneensa toista. Anteeksipyytäminen voi aiheuttaa häpeää tai pelkoaa, sillä joutuu myöntämään oman epätäydellisyytensä.
Anteeksipyyntö ei tarkoita sitä, että unohdetaan menneet. Se merkitsee vastuun ottamista omista virheistä. Oman epätäydellisyyden näkeminen ja myöntäminen on avain ihmisenä kasvamiseen. Jos ei koskaan näe tehneensä väärin eikä koe tarvetta pyytää anteeksi, ei anna itselleen mahdollisuutta kasvaa.