Leijon pieniä jutunjatkeita
Rastaan Pena
Rastaan Pena ja Erling Fundal olivat työparina kesällä 1961 Ivigtutin alueella. Penan työskentelytahti oli sellainen, että hän tapasi tulla retkiltään takaisin teltalle vähän milloin sattui, useinkin niin myöhään, että Fundalin laatimat päivällissapuskat oli jo syöty ja astiat pesty ennen kuin Pena ilmestyi. Ja erityisesti sen verran myöhään, että Fundalin aavistukset mahdollisesta onnettomuudesta olivat jo kerinneet pahimmilleen herätä.
Tämän johdosta Fundalilla oli tietenkin huomautettavaa eikä aiheetta. Ja monastikin.
Pena puolusti kuitenkin menettelyään sanoen, että hänen tapanaan on "... lampsia hissukseen eteenpäin, katsella ja tuumailla asioita rauhassa. Eikä hän välitä sen vuoksi niin turhan nuukasti pitää kiinni työajoista..."
Fundalia rauhoittaakseen hän kuitenkin tarkensi: "Jos minä en puoleen yöhön mennessä ole tullut takaisin, niin silloin kuule on meikäläiselle käynyt niin iso juttu, jotta sun ei ainakaan tartte lähteä mua ettimähän".
Pena tuli teltalle takaisin puoli kymmenen aikoihin ehtoolla. Ja tietenkin sudennälkäisenä.
Leikkasi itsellensä "ranskiksesta" siivun, pani paksusti voita päälle ja voin päälle vielä paksun siivun tanskalaista "gummi-ostia". Vetäisi päällimmäiseksi vielä juuston päälle sardiinipurkista yhden kokonaisen otuksen.
Fundalin Erlingille se oli jo liikaa. Juustoleivän päällä sardiini! Se lähenteli jo pyhäinhäväistystä, tanskalaisen mittapuun mukaan!! Ilmaisi käsityksensä Penallekin.
Pena oh kuitenkin sitä mieltä, "... että sillä ei niin suurta väliä ole, minkä kanssa mitäkin syö. Lopputuloksena kuitenkin on vain vähäinen raita paskassa, eikä näiden raitojen keskinäisellä järjestyksellä niin suurta merkitystä ole..."
Tyrväisen Amppa
Kesän 1958 alkajaisiksi leireilimme Ampan kanssa Kornoq -vuonon suupuolessa, Ivigtutin eteläpuolella.
Meillä kumpaisellakaan ei ollut hääviä kiinnostusta saati taitoja ruoan "laittamista" kohtaan. Illansuussa työhommista palatessa puuha olikin lähinnä purkkien ja pussien sisältöjen lämmittämistä mahdollisimman vähin vaivoin ja nopeasti.
Kerran olin pannut kattilan priimukselle, ladannut siihen tarvittavan määrän vettä ja avannut pussin, jonka kyljessä oli merkintä: "Juliennesuppe". Tulossa oli siis suomalaisittain "kesäkeittoa". Tiesimme sen olevan verrattain ohutta "luirua", jonka vuoksi olin sen vahvistukseksi avannut kumpaisellekin purkin "Bayerske Pølser", eli nakkeja omassa liemessään. Nekin olivat lämpiämässä kesäkeiton ohella.
Kesäkeiton kohdalla sattui sellainen "moka", että keitto kiehahti ilman kattilan kantta, jonka seurauksena keiton nostaman höyrypilven tainnuttamana keittoon eksyi teltan ilmapiirissä tiheänä lentelevästä hyttysparvesta melkoinen lukumäärä näitä kiusallisia "lentokoneita". Totesimme asian vasta ryhdyttyämme syömäpuuhiin.
Amppa sekoitteli tuppisuuna verkalleen lusikallaan keittoa ja sen seassa lautasellaan uiskentelevia mustia pisteitä. Totesi sitten ykskantaan, että "... tämmöistä hyttysvelliä minä en perkele sitten syö …" Otti purkillisen kiehahtaneita nakkeja ja pisteli ne poskeensa leivän kera ja päättäjäisiksi joi nakkipurkin sisältönä olleen kuuman, maukkaan liemen.
Leijo Keto 2010