Aino Unkila, 15.5.2020

Nyt kun suurin osa etäopetuksesta Helsingin työväenopistolla on jo tehty ja syksyn kokonaisuudet ovat vielä suunnittelun asteella, on hyvä pysähtyä kysymään, miltä kevään etäopetus oikein tuntui ja mitä siitä nyt ajattelee! Usealle opettajalle ja varmasti oppilaallekin etäopetus oli uusi tuttavuus, johon piti tutustua nopeasti ja tehokkaasti. Alun järkytystä seurasi kuitenkin iloinen uutuudenviehätyksen aikakausi. Korona aikakausi kuitenkin on tullut jäädäkseen ja se, mitä eniten mietin, on mitä tästä kaikesta jäi meille käteen tulevaisuutta varten?

Ei ole yksinkertaista kääntää teatteriopetus etäopetukselle. Useat harjoitteet keskittyvät läsnäoloon, vaikuttumiseen, kontaktiin ja tilaan itsessään. Painin opetussisällön, opetustekniikan ja prosessin jatkuvuuden kysymysten keskellä aika tuskaisena suunnitellessani etäopetusta omille ryhmilleni. Työn siirtoa helpotti lopulta oma tausta taiteessa – olen tehnyt paljon työtä videon kanssa ja ymmärsin voivani itseasiassa painottaa opetusta videotaiteen puolelle. Sekin käyttää paljon teatterille ominaisia esiintyjän tekniikoita, mutta työskentelee myös kameran kanssa kysyen, mitä, miten ja missä kuvataan.

Mutta miltä kaikki sitten tuntui sen tärkeimmän, ryhmäläisen, mielestä? Teatteria pitkään työväenopistolla harrastanut Heli Kärkkäinen kertoo, että itse opetuksen sulkeminen oli jopa järkytys. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Kärkkäinen kokee, että etäopetuksen järjestyessä oli helpottavaa ja kivaa nähdä tuttuja kasvoja ja jatkaa prosessia. ”Olin iloinen, kun opetus sai jatkoa, vaikka alkuperäinen juttu tietysti jouduttiin tavallaan kuoppaamaan.”

Itse opetus sujui Kärkkäisen mielestä yllättävän hyvin. ”Monelle se oli tuntematonta maaperää ja osalle aivan ensimmäinen kerta ylipäätään videopalaverissa” Kärkkäinen kertoo. Hän toteaa, että oli hämmästynyt, miten helposti tekniikka kuitenkin kaikilta sujui. Oppilaat pääsivät videopalaveriin sisään, ääni ja videoyhteys toimi hyvin alun lyhyen kangertelun jälkeen. ”Opetusmateriaali oli sisällöllisesti kiinnostavaa! Uutta.” Kärkkäinen vielä lisää.

Kysyin Kärkkäiseltä, mitä hän ottaisi mukaan tästä keväästä tulevalle syksylle: ”Tästä keväästä ottaisin mukaan sen mahdollisuuden, että opetus on mahdollista näinkin tehdä” Kärkkäinen vastaa ja jatkaa: ”jos opetus peruuntuu, tai jos vaikka halutaan jotain opetuksellisesti lisää.” Tämä viimeinen lause oli itselleni ihana. Etäopetus oli iso askel meille kaikille ja jokainen työväenopiston opettaja teki oman sisältönsä eteen valtavasti töitä. On hyvä kuulla, että etäopetus ei vienyt sisällöstä pois – vaan toikin jotain lisää.

Ensi syksynä kurssit alkavat taas, mutta tällä kertaa olemme askelen viisaampia. Kaikki kurssit ovat jo valmiiksi valmiita siirtymään tarvittaessa etäopetukseen. Ja tällä kertaa, se ei ole pois missään vaiheessa. Se on koko ajan paljon lisää: naurua, kysymyksiä ja ennen kaikkea mahdollisuuksia – taiteenopetusta itsessään siis! Let´s join a meeting and play!