Miten koronasta ulos ja ylös

Miten koronasta ulos ja ylös?

Vallinneet enemmän tai vähemmän uusliberalistiset talousopit on heitetty viemäriin. Miten nopeasti takki kääntyykään. Koronavirus pelottaa mutta inflaatiopeikko ei enää. Nyt pelottaa deflaation ja säästämisen peikko. Yht’äkkiä vakavatkin talousihmiset puhuvat mahdollisina vaihtoehtoina ennen lähes tabuista: valtion lainanoton voimakas lisääminen, elvytys, “setelipaino”, “helikopteriraha”, keskuspankkirahoitus. Ylin oppi kummittelee zombina kuitenkin: kasvun pakko.

Linkola kirjoitti aikanaan oman talousohjelmansa, jossa ylimpänä oppina oli kasvun pysäyttäminen ja matalaan elintasoon jääminen. Tähän nyt ei usko kukaan tai liian harva. Mökkielämän ja maatyöntekijöiden arvon nousu tuskin osoittaa, että Linkolan ohjelman arvostus olisi nousussa - kännyköistä pidetään kyllä tiukasti kiinni myös matkalla maalle.

Kysymyksiä riittää:

Miksi valtion pitäisi pelastaa esim. lentoyhtiöt ja ravintolat? Kyllähän tämänkaltaisen pandemian tulo on ollut tiedossa. Miksi sitä ei kuuluisi ottaa huomioon yritystoiminnan riskinä? Miksei ajatella, että entisenkaltainen lentäminen ja ravintolatoiminta ei sovellu reaalimaailmaan? Talouskriisit taas kuuluvat reaalikapitalismiin kuten pandemiat globaaliin kiihtyneiden kohtaamisten maailmaan - ihmisten ja ihmis- ja muiden eläinten.

Missä ”luovan tuhon” ja yrittäjän riskin mantra?

Toisaalta, kenelle/mille valtiot tulevat olemaan velkaa? Keskuspankeille eli itselleen? Miksei voisi olla itselleen paljon velkaa? Jollei vakavan inflaation suurta riskiä ole?

Mitä ollaan ensimmäisenä tukemassa? Lentoyhtiöitä!

Missä tuotteissa hintojen ja kysynnän lasku, deflaatio, ensimmäisenä näkyy ja tuntuu? Öljyssä: öljyllä on jopa negatiivinen hinta!

Mitä näistä asioista pitäisi päätellä?

Ilmastokatastrofin aikana vääjäämättä herää ajatus, että öljyn kysynnän lasku on hyvä asia ja että lentoyhtiöitä ei pitäisi tukea vaan lentämistä verottaa. Lentäminenhän pandemioiden jyrkkyydenkin osaltaan aiheuttaa.

Kaikkia lentoyhtiöitä ei lie järkevää päästää konkurssiin mutta ei niitä kannata tukea jotta ne voisivat jatkaa kohta taas niin kuin ennenkin - niin kuin mitään ilmastokatastrofia ei olisikaan - ja uusien pandemioiden vaaraa.

Öljy-yhtiöiltä voisi vaatia että lopettavat pumppaamisen. Ne ja he eivät voi vedota siihen että sulkeminen ja uudelleenkäynnistys maksaa ja on vaikeaa: pumppaaminen on joka tapauksessa lopetettava eikä pumppuja voida enää käynnistää; maa/ilma ei sitä kestä.

Näiden sijoitusten osalta sijoittajan riskin on saatava toteutua täysimääräisesti, muuten markkinateoria joutuu lopullisesti naurunalaiseksi. Saastuttavimmat öljy-yhtiöt pitäisi päästää konkurssiin.

Öljyn hinnan lasku voi innostaa sijoittamaan öljyä polttoaineena käyttäviin laitteisiin ja laitoksiin, esim. voimaloihin, autoihin jne. Auringon ja tuulen sijasta. Tämän välttämiseksi valtioilta tarvittaisiin vahva signaali: haittavero ja öljynkäyttötukien lopettaminen, muiden fossiilitukien ja tukifossiilien ohessa. Ja lupaus haittaverojen kiristämisestä kunnes ilmastotasapaino saavutetaan.

Kriisi on mahdollisuus. Nyt meillä on ehkä viimeinen mahdollisuus pelastaa ilmasto: keikahduspiste voi olla lähellä. Se voi riippua perhosen siiveniskusta - tai siitä teemmekö elvytystukipäätöksen lento- ja lihataloudelle vai aurinko-, tuuli- ja junataloudelle. Nyt olisi kohteettoman tukemisen sijasta mahdollisuus ottaa haittaverot ja -tullit käyttöön. Haittavero (tai päästökauppa) ohjaisi elvytysrahojen käyttöä niin että voisimme tulla koronasta ulos puhtaampaan ilmaan ja kukoistavaan luontoon. Voisimme mennä ravintolaan syömään gourmet kasvis- ja kalaruokaa, työllistäen samalla myös lähikalastajia ja -tuottajia. “Menimme sisään yskien ja köhien näkemättä aurinkoa savusumun läpi - astumme ulos paratiisiin.”

Yksi suuri kysymys on millaista kansainvälistä yhteistyötä pandemioiden ja ilmastokatastrofin aikakaudella tarvitaan - ja mikä on globaalien järjestöjen rooli.

”Green New Deal” on iskusana ohjelmalle hoitaa samalla kolme ongelmaa: ilmastonmuutos ja lajien kato, työttömyys ja toimeentulo sekä tulonjako. Ohjelmassa yritetään toteuttaa elvytys oikeudenmukaisesti - myös ilmasto-oikeudenmukaisuuden mukaisesti. Erilaisista ”Uusjaon” malleista kirjoitan seuraavassa Filosofiaklubin blogissani.

Mitä mieltä olette? Miten koronasta pitäisi tulla ulos? Onko korona, paitsi tragedia monelle, myös mahdollisuus?

Liittykää keskusteluun Facebookin Filosofiaklubissa https://www.facebook.com/groups/525827394972762/