Aleksanteri Suuri

Myös Bukefalos-hevonen oli Aleksanterille rakas, sillä tarinan mukaan hän oli onnistunut kesyttämään sen itse. Bukefaloksen selässä hän sitten myös aloitti maailmanvalloituksensa. Pojan ollessa 13-vuotias kuningasisä kutsui hänen opettajakseen kreikkalaisen maailman tunnetuimman filosofin Aristoteleen. Kolmen vuoden ajan Aleksanteri – ilmeisesti ystävineen – oli Aristoteleen opissa Miezan nymfaionissa. Myöhemmin Aleksanteri tuki Aristoteleen Lykeion-koulua Ateenassa ja hänen tutkimustyötään.

Aleksanteri ollessa 16-vuotias kuningasisä asetti hänet kanssahallitsijakseen Pellaan sotaretkiensä ajaksi. Jo tällöin Aleksanteri teki itse pieniä sotaretkiä. Ensimmäiseen suureen taisteluunsa hän pääsi isänsä mukaan v. 338 eKr. Khaironeiaan ja osoitti jo tuolloin strategisia lahjojaan.

Nuoruudessaan Aleksanterin ensimmäinen rakastajatar oli kaunis Kampaspe, jonka tarinan mukaan hänen äitinsä oli valinnut pojalleen. Kun hovimaalari Apelles rakastui kaunottareen, josta maalasi kuvaa, kertomuksen mukaan antelias prinssi lahjoitti Kampaspen hänelle.

Kuninkaaksi tultuaan v. 336 eKr. Aleksanteri III ensi töikseen kukisti kreikkalaisten kapinan Teebassa. Sitten hän suuntasi katseensa itään. Hän hallitsi symboliikan ja propagandan käytön: hänen sotajoukoissaan oli myös historiankirjoittaja Kallisthenes. Päästyään Aasian mantereelle Aleksanteri iski keihäänsä siihen valloituksensa merkiksi. Troijassa hän kunnioitti tarusankareita ja varsinkin ”esi-isäänsä” Akhilleusta juhlallisuuksilla ja vaihtoi oman kilpensä temppelistä löytämäänsä ikivanhaan ”Akhilleuksen kilpeen”. Aleksanterin lempikirja, jota hän käytti tyynynään, oli Homeroksen Ilias. Kyseiseen kirjaan itse Aristoteles oli tehnyt reunamerkintöjä. Aleksanteri samastuikin kirjan sankariin ja esi-isäänsä Akhilleukseen.

Aleksanteri valtasi puoli maailmaa: Vähän-Aasian, Lähi-idän, Egyptin ja sitten Keski-Aasiaa aina Intian rajoille. Aluksi hän kreikkalaisliittolaisineen valtasi Persian suurvallan ja ”kosti persialaissotien raakuudet” polttamalla Persian pääkaupungin Persepoliin palatsin. Sitten hän jatkoi valloitusretkiään luullen ilmeisesti pian saapuvansa maailman ääriin antiikin maailmankuvan mukaan. Tästä voit katsoa videon Aleksanterin maailmanvalloituksesta: https://www.youtube.com/watch?v=i2VfQobm1x0.

Aleksanteri nai 3 vaimoa: Baktrian prinsessan Roksanen sekä Susan joukkohäissä persialaisprinsessat Stateiran ja Parysatiksen. Liittoa Roksanen kanssa on arveltu myös rakkausavioliitoksi, mutta kaksi muuta lienevät olleen poliittisia avioliittoja. Roksane synnytti Aleksanterille pojan, tulevan Aleksanteri IV:n, vasta Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen. Heidät kuitenkin murhattiin myöhemmissä valtataisteluissa. Todellinen rakkaussuhde Aleksanterilla arvellaan olleen lapsuudenystävänsä Hefaistionin kanssa.

Taidemaalari Apelles oli 300-luvun loppupuolella eKr. Makedonian hovimaalari. Hän maalasi mm. kuningasperheen muotokuvia. Niistä on säilynyt vain kirjallisia kuvauksia ja jäljitelmiä (ehkä Aleksanteri-mosaiikki). Kuvanveistäjä Lysippos oli Aleksanterin lempikuvanveistäjä. Hänen teoksiaan on ollut mm. Olympiassa, mutta niistäkin on säilynyt vain kopioita. Hänen luomastaan veistostyypistä muodostui kuitenkin vakiintunut tapa kuvata Aleksanteri Suurta: suurmiehen pää kääntyy vasemmalle, katse suuntautuu ylös, hiuskiehkuroista voi toisinaan erottaa ikään kuin Pan-jumalan pukinsarvet. Muita usein Aleksanteriin liitettyjä attribuutteja ovat keihäs, Zeuksen salama tai aigis-rintakilpi, Herakleen leijona, Dionysokseen liitetyt viittaukset (viini, pantteri) tai alkukantainen härkä.

Aleksanteri Suuri on ollut monen suurmiehen esikuva. Hänestä on kirjoitettu tuhansia sivuja. Hänestä on tehty tuhansittain taideteoksia, monia julkisia monumentteja ja sankarielokuvia. Hän kuitenkin murhasi ja tapatti jopa läheisiään. Hänen sotiensa uhrimäärä oli vähintäänkin sadoissa tuhansissa. Lisäksi hänen armeijansa ryösti ja raiskasi kaupunkeja. Sotia rahoitettiin niin ryöstelyillä aarteilla kuin orjakaupalla, kun uhreja myytiin orjiksi.