Joie de vivre
Ilai Elias Lehto, Maisa Majakka ja HEMULOORDI
30.10.–17.11.2024
“Joie de vivre” [ʒwa dəvivʁ] on ranskaa ja tarkoittaa suomeksi “elämän ilo” tai “elämän riemu”.
“Joie de vivre” viittaa elämänmyönteiseen asenteeseen ja kykyyn nauttia elämästä kaikissa muodoissaan. Tämä käsite kuvaa tilaa, jossa ihminen tuntee syvää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämän pienistä asioista. Se heijastelee elämän kauneutta ja nautintoa. Teema on suosittu kirjallisuudessa ja taiteessa.
Pesula Gallerian samannimisessä näyttelyssä kolme kuvataiteilijaa, Ilai Elias Lehto, HEMULOORDI ja Maisa Majakka, lähestyvät käsitettä omista suunnistaan taiteellisen tuotantonsa kautta. Galleria on jaettu kolmeen tilaan, joissa kukin taiteilija esittää teoskokonaisuutensa ja tulkintansa klassisesta aiheesta omista lähtökohdistaan.
Ilai Elias Lehto:
“Taiteeni on minulle elämän leikki, iloa ja riemua itsessään. Tuon Pesulaan tiloja, maisemia ja rakennuksia miniatyyrimittakaavassa. Reliefimäisissä, huovutetuissa tekstiiliveistoksissani voi nähdä vaikkapa rauhaisan laguunin tai vehreän laakson. Ajattelen, että seinäpinnasta nousevat kappaleet ovat kuin huopaisen muodon saaneita kevyesti leijailevia päiväunia. Olutlavoista kyhätyt, huvittavat ja nuhjuiset rakennelmat lattiatasossa taas tarinoivat toisenlaisesta, kaurismäkeläisestä pohjoisen elämänalan nurjasta puolesta. Maaseudulla leikkimökin suomalainen unelma rutistuu saappaan alle kuin kaljatölkki saunarannassa perunoiden hapantuessa peltoon.”
Ilai Elias Lehto (s. 1988, Joensuu) on Tampereella asuva ja työskentelevä pohjoiskarjalainen kuvanveistäjärunoilija. Lehto on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2016, taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta Visual Culture and Contemporary Art -koulutusohjelmasta 2018 ja kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2021.
Lehdon taidetta on nähty lukuisissa ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä ympäri Suomea ja myös osana taiteilijakollektiiveja, kuten MOKA, Miehetär ja Hukkaperi. Lehdon pehmeissä veistoksissa on usein hyödynnetty löytö- ja kierrätysmateriaaleja ja käsityötekniikoita. Tunnistettavin niistä on villahuovutus, jota Lehto yhdistelee leikkisästi moniin erilaisiin arkipäiväisiin materiaaleihin ja esineisiin.
Maisa Majakka:
“Tässä näyttelyssä olen pyrkinyt kuvaamaan, miltä tuntuu löytää kytkös edesmenneeseen taiteilijaan hänen työnsä kautta. Laila Zink työskenteli Kupittaan saven tehtaalla 1947–1969 ensin koristelijana ja pian myös omia aiheita suunnitellen. Zinkin teokset puhuttelevat minua siitä huolimatta, että ne on usein maalannut joku muu kuin hän itse. Taiteilijoina emme enää voi tavata, mutta työskennellessäni olen kuvitellut, miltä minusta olisi tuntunut olla töissä koristelijana. Olen pohtinut millaisia koristelautasia maalaisin, jos maalaisin, ja kopioinut Laila Zinkille tyypillisiä elementtejä ymmärtääkseni hänen kädenjälkeään paremmin. Olen tulkinnut ja yhdistellyt vapaasti. Prosessista muodostui leikki, jossa kuvittelin Laila Zinkin ja Maisa Majakan arkkityyppiset tyttöhahmot ystävystymään.”
Maisa Majakka (s. 1989) on syntynyt, asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi kuvanveiston opetusalueelta v. 2022, ja työskentelee keramiikan materiaalien parissa.
Majakka kuvaa figuratiivisissa, keraamisissa veistoksissaan ja reliefeissään usein ihmisiä, erityisesti tyttöjä ja naisia. Teoksissa viitataan taiteilijan omien kokemuksien lisäksi todellisiin paikkoihin, aikalaiskokemuksiin ja tunnistettaviin populäärikulttuurin hahmoihin.
Taiteilijan teoksia on ollut esillä yksityisnäyttelyissä Suomessa, Tanskassa ja Saksassa sekä ryhmänäyttelyissä kuten Nuoret 2023 Helsingin Taidehallissa, Saven karnevaali Keravan taidemuseo Sinkassa ja Kuvan kevät -maisterinäyttelyssä vuonna 2020. Maisan teoksia on mm. Valtion taideteostoimikunnan, Helsingin taidemuseon, Oulun taidemuseon, Kansallisgallerian sekä Miettinen Collectionin kokoelmissa.
HEMULOORDI:
Mun vuodet vähenee
Ne ilmaan ohenee
Kuin savu taivaaseen
Mun jälkeeni ei jää
Kai mitään kestävää
Pois kaikki häviää
Mä hiekkalinnan teen
Se vaipuu paikoilleen
Ei kestä huomiseen
On turha rakentaa
Polkua jatkuvaa
Jos kaikki katoaa
Entä jos elämän ikuinen virta
Katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
-Indica
HEMULOORDI (s. 1989, Tampere) on opiskellut taidetta Savonlinnan Taidelukiossa, Taidekoulu Maassa ja valmistunut kuvataiteilijaksi ensin Tamkista ja myöhemmin kuvataiteen maisteriksi kuvataideakatemiasta vuonna 2021.
HEMULOORDI yhdistää työskentelyssään perinteisiä ja uudempia kuvanveiston tekniikoita kuten keramiikkaa ja 3D-animointia. HEMULOORDIN töitä on nähty monen monissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä niin suomessa kuin ulkomaillakin ja hänen tekemän julkisen videotaideteoksen voit bongata Nokia Arenan aulasta!
HEMULOORDI on toiminut myös erilaisissa taiteilijakollektiiveissa sekä yhdistystoiminnassa kuten Tehonrakentajat, Mahtisonnit ja Miehetär.