Rosalia Silferin (s.1995) yksityisnäyttely, jonka teokset ovat samanaikaisesti niin maalauksia, veistoksia, kuin myös kollaaseja. Nämä sekatekniset reliefit ovat kuin mystisten maailmojen karttoja tai matkamuistoja tuntemattomilta planeetoilta. Ne kartoittavat tunnetiloja, muistoja, unia ja unelmia johdattaen katsojan tutkimusretkelle omaan itseensä.

”Taiteeni mukailee maailmankaikkeuden luonnetta, jossa sattumanvaraisuus on osa täydelistä suunnitelmaa”

Rakastan pikkukiviä, simpukoita, juurien pätkiä, kaikenlaisia kauniita luonnon kappaleita. Saatan uppoutua tuntikausiksi keräilemään aarteita metsästä tai rannoilta. Ihastella niiden pieniä yksityiskohtia, värejä, säröjä pinnalla tai omituisia muotoja. Mietin mistä ne ovat lähtöisin, kauanko ne ovat kierrelleet maailmassa ennen kädelleni päätymistä. Onko kukaan aiemmin tiedostanut niiden ihastuttavaa kauneutta? Onko luonto luonut ne tarkoituksella juuri tällaisiksi, vai onko niiden synty täyttä sattumaa?

Teokseni ovat luonteeltaan samankaltaisia, kuin löytämäni aarteet. Ne elävät, kasvavat yhteydessä toisiinsa, vaihtavat materiaa keskenään, ja luovat energioillaan aina uusia alkuja. Taiteen kautta tutkin ja ihmettelen kokonaisvaltaisesti olemassaoloa, kaikkeutta. Abstraktit reliefit rönsyilevät vapaina suorakulmaisista raameista tai tasaisista pohjista. Materiaalit sekoittuvat keskenään kuten haluavat. Luovuus on läsnä prosessin jokaisessa henkäyksessä, sillä vain teos itse - jos sekään - tietää suunnan, jota kohti yhdessä kuljemme. Taide syntyy työhuonettani vallitsevasta täydellisestä kaaoksesta - kaoottisesta täydellisyydestä - kuin jostain myyttisestä alkumerestä. Teokset eivät pyri esittämään mitään jo olemassa olevaa, mutta onnistuvat jollain tapaa kuvaamaan maailmaa autenttisemmin, kuin yksikään maisemamaalaus tai valokuva voisi. Työskentely on yllätyksellistä ja vangitsevaa.