Kanssalaistumista metsän kanssa -Samtillblivelse med skogen

Länsimaisissa teollistuneissa kulttuureissa on tyypillistä pitää ihmistä suhteessa luontoon ensisijaisena: ihminen on ei-inhimillisten toisten yläpuolella, niitä tärkeämpi ja niistä erillinen. Tätä ajattelutapaa kutsutaan ihmiskeskeisyydeksi.

Henrika Ylirisku on haastanut taidekasvatuksen alan väitöstutkimuksessaan itsensä ajattelemaan uusiksi länsimaista luontosuhdetta ja sen ihmiskeskeisyyttä. Mitä jos ihmisen ja luonnon suhdetta ryhtyisi ajattelemaan monilajisena ja materiaalisena kanssaolemisena, kanssalaistumisena becoming-with?

Käsite becoming-with on yhdysvaltalaisen teoreetikon ja tieteenfilosofi Donna Harawayn käyttämä käsite, jolla hän korostaa sitä, oleminen on aina suhteisiin perustuvaa kehkeytymistä ja muuttumista toisten kanssa. Haraway havainnollistaa becoming-with -käsitettä ihmisen biologiaan liittyvällä esimerkillä: ihmiskehossa on huomattavasti enemmän ei-inhimillisiä soluja kuin ihmisen omia soluja. Emme ole siis edes keholtamme muusta maailmasta erillisiä yksilöitä, vaan monilajisia koosteita, moniloita.

Ylirisku on kehittänyt suunnistamisesta ja metsässä liikkumisesta ammentavan menetelmän, jonka avulla hän on tehnyt usean vuoden ajan taiteellisia kanssalaistumiskokeiluja. Kokeiluista on kehkeytynyt metsän kanssa ajattelua, kirjoittamista ja valokuvia. Kanssalaistumisen harjoittaminen tekee näkyväksi kuinka haastavaa ja ristiriitaista ihmiskeskeisestä luontosuhteesta irti pyristeleminen voi olla. Kokeilut laajentavat käsityksiä luonnon ja kulttuurin kietoutumisesta toisiinsa. Ne kutsuvat hämmentäviin ja epämukaviinkin kohtaamisiin, joissa ihminen asettuu yhdeksi toimijaksi toisten ei-inhimillisten toimijoiden joukkoon.

Kanssalaistumista metsän kanssa -näyttelyssä esitellään ensimmäinen yhtenäinen kokonaisuus tutkimusprosessin aikana syntyneistä valokuvista ja niihin linkittyvistä teksteistä. Sipoolaiset metsämaastot ovat näyttelyn teoksissa keskeisessä roolissa.

Henrika Ylirisku on sipoolainen taidekasvattaja-taiteilija-tutkija, jolla on myös kilpaurheilijan tausta. Hän työskentelee kuvataidekasvatuksen yliopisto-opettajana Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa taiteen laitoksella.

I det industrialiserade västerländska samhället är det typiskt att hålla människan som primär i förhållande till naturen: människan står över ickemänskliga andra, hon är viktigare än dem och olik dem. Det här tankesättet kallas för människocentrerat.

I sin doktorsavhandling inom bildkonstpedagogik har Henrika Ylirisku utmanat sig själv att ompröva det västerländska förhållandet till naturen och dess människocentrering. Tänk om en skulle tänka på förhållandet mellan människan och naturen som flerartad och materiell medvaro, som samtillblivelse (becoming-with)?

Begreppet becoming-with används av den amerikanska teoretikern och vetenskapsfilosofen Donna Harraway. Med begreppet understryker hon att tillvaron alltid är en utveckling som baserar sig på förhållanden och förändring med en annan. Haraway klargör becoming-with begreppet med ett exempel som hänger ihop med människan: i människans kropp finns betydligt fler ickemänskliga celler än människans egna celler. Vi är alltså inte enskilda individer ens i kroppen, utan flerartade samlingar, fleringar.

Från orientering och skogsvandring har Ylirisku utarbetat en metod som hon använt sig av för att göra konstnärliga samtillblivelseexperiment under flera års tid. Ur experimenten har tankar med skogen, skriverier och fotografier fötts. Att utöva samtillblivelse har synliggjort hur utmanande och motsägelsefullt det kan vara att slingra sig ur det människocentrerade tankesättet. Experimenten breddar uppfattningar om hur naturen och kulturen är sammanflätade i varandra. De bjuder in till förbryllande och även obekväma möten, där människan blir en aktör bland andra ickemänskliga aktörer.

I utställningen Samtillblivelse med skogen visas för första gången en enhetlig helhet fotografier och med dem sammanhängande texter som kommit till under forskningsprocessen. Sibboskogarna har en central roll i verken i utställningen.

Henrika Ylirisku är bildkonstpedagog, konstnär och forskare från Sibbo och hon har även bakgrund inom tävlingsidrott. Hon arbetar som lektor i bildkonstpedagogik vid högskolan för konst, design och arkitektur på Aalto universitetet.