Ruusiksessa on jo vuosia pyörinyt perinne. Peruskoulun viimeisillä viikoilla oppilaat järjestävät itse itselleen juhlavat läksiäiset "Ysigaalan"
Ysigaalan historia on ollut monipolvinen. Juhlasta on aina saatu lopulta hieno ja mieleenpainuva, mutta valmistelu on tuottanut jos jonkinlaista päänvaivaa. On ollut vuosia, jolloin oppilaista ei ole löytynyt kovinkaan montaa innokasta puuhaajaa ja opettajille on jäänyt melkoinen työsarka. Toisinaan taas joku yksittäinen kaveriporukka on ryhtynyt hyvin aktiiivisesti hommiin ja onkin unohtunut ottaa huomioon kaikki koulun ysit. Kerran kävi niinkin, että osa yseistä kuuli juhlasta vasta viime tingassa, kun viestintä oli unohtunut. "Kaikki tietää jo" ei tarkoittanutkaan kuin omaa porukkaa. Kukaan ei varmasti tarkoittanut pahaa, mutta moni koki epäreiluutta. "Noi on suunnitellut niiden asuja jo jotain kuukauden ja meidän pitää nyt muka alle viikossa löytää mekot"
Meidän aikuisten olisi pitänyt muistaa ikätasoisuus tässäkin asiassa.
Kokeilin uudenlaista lähestymistapaa.
Näinä päivinä koulussa on aiempaakin tärkeämpi tehtävä kasvattaa ja kannustaa nuoria huomaamaan demokratian tärkeys. Miten saisimme mahdollisimman monen äänen kuuluviin? Miten kokoamme ryhmän, johon monenlaiset ihmiset kokevat olevansa tervetulleita? "Meidän koulu" sisältää ihan kaikki oppilaat- myös he, joiden läsnäolo ei täytä käytäviä äänellä ja aktiivisuudella.
Valinnaiset aineet ovat koulun arjessa se kohta, joka joustaa ylivoimaisesti eniten. Lisäämällä ysigaalan järjestelykurssin osaksi jo olemassaolevaa kurssirakennetta voisin tarjota oppilaille aikaa ja mahdollisuuden panostaa ysigaalaan ilman, että se kilpailisi esimerkiksi kokeiden ja päättötodistuspaineiden kanssa.
Käytännössä kävin kertomassa yseille mikä ysigaala on tai mikä se voisi olla ja kutsuin monenlaiset ihmiset mukaan tekemään. Aivan yksinkertaisesti. Kerroin, että osana koulupäivää voisi lähteä tekemään eikä jäisi opinnoissa jälkeen.
Porukkaan liittyi reilusti yli 20 oppilasta. Kaksi päätti vielä kääntää kelkkansa kun kuulivat, että järjestelybudjetti olisi tänä vuonna huomattavasti edellisvuotta pienempi. Edellisenä vuonna vanhempainyhdistys oli kerännyt huomattavan summan varoja ja niillä saatiin palkattua nimekäs esiintyjä juhlaan. Tänä vuonna vastaavaa mahdollisuutta ei olisi.
Oleellisia ovat he, jotka jäävät ja toimivat, totesimme, kun ovi paukahti "paska budjetti"- kommentoinnin saattelemana.
Niin alkoi usean kuukauden kestänyt yhteinen ponnistus.
Aluksi kartoitimme mitä kaikkea onnistunut lopputulos sisältäisi. Olisi herkkuja tarjolla, juhlavaa pukeutumista, koristelua ja erittäin tärkeät "Vuoden se ja se"- äänestykset. Olisi ohjelmaa ja ehkä teemakin.
Arvokeskustelua käytiin jo tässä vaiheessa; pitää muistaa, että kaikille ei ole varaa tai edes halua pukeutua tanssiaismekkoihin tai muihin teema-asuihin; miten pidämme huolen siitä, että jengi tulee vaikka verkkareissa? Tärkeintä on kuitenkin se, että me ollaan vikaa kertaa yhdessä. Tanssi olisi kivaa, mutta paritanssi on kyllä.... olisiko joku rivitanssi tms mahdollinen? Voisiko sitä treenata koulussa liikan tunnilla?
Nopeasti tuli selväksi, että keskustelu hajoaa eikä päätöksiä saada aikaan, jos kaikki käsittelee kaikkia ideoita samassa paikassa samaan aikaan.
Kerroin oppilaille erilaisisista kokouskäytännöistä ja tavoista tehdä päätöksiä. Keskustelun ja äänestyksen jälkeen he päätyivät toimintatapaan, jossa;
äänestetään puheenjohtaja
perustetaan toimikunnat (koristelu, ohjelma, tarjoilu, varainkeruu, vuoden se ja se- äänestys)
jokaiselle toimikunnalle nimitetään oma puheenjohtaja
viestintä hoituu whatsapp- ryhmässä, mutta siellä ei saa spämmiä eikä lähettää turhia viestejä
valinnaisen tunnilla kokoonnutaan kaikki yhteen ja käydään nopeasti läpi mitä on meneilläään ja sitten toimikunnat lähtevät tekemään omaa hommaansa. Joskus voi olla kokonaan yhteinen kokous ja joskus toimikunnat voi lähteä suoraan omiin hommiin. Toimikunnat auttavat toisiaan.
päätökset tehdään yhdessä
aikuisia tarvitaan, jos pitää kysyä jotain. Jokaiselle toimikunnalle nimetään joku koulun aikuinen, joka voi vastata kysymyksiin. (Meidän koulussa on nämä "ylimääräiset" hommat jaettu niin, että lukuvuoden alussa opettajat valitsevat minkä yhteisen asian ottavat hoitaakseen. Ysigaalan vastuuhenkilöt olivat siten jo olemassa.)
Ensimmäisissä kokouksissa olin mukana ohjaamassa toimintaa. Noin kolmannessa tutut nuoret käskivät minut nurkkapenkille tarkkailemaan ja "innostumaan vähemmän". Hyvin pian päädyimme käytäntöön; kysyn puheenjohtajalta ennen kokousta; tarvitsetteko minua tänään? Vastaus oli lähes poikkeuksetta "tuskin".
Niin siirryin taka-alalle. Jännitti. Hoituuko asiat? Pitääkö aikataulu? Kannustin kaikkia olemaan yhteydessä, mikäli tulisi mitä tahansa mutkia matkaan. Olisin käytettävissä, vaikkakaan en näkyvissä.
Joihinkin kokouksiin nuoret pyysivät minut mukaan. Oli upeaa nähdä miten hommat pyörivät ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa.
Käytännössä tein aika paljon työtä taustalla. Selvitin muutaman näkemyseroista johtuneen riidan ja orastavan draaman ja tuin puheenjohtajaa viestinnän haasteissa. Autoin, jos aikuiset eivät vastanneet tai tajunneet... sellaistakin joskus sattuu. Vakuutin kollegoille, että nuoret olivat tosiaan lähdössä mopoillaan hakemaan sipsilahjoitusta naapurikunnasta ja että heidät voisi harkinnan mukaan päästää koulusta aiemmin tärkeää luottamustointaan hoitamaan, kun he pian tulisivat asiasta neuvottelemaan. Joukkoon mahtui myös henkilöitä, joiden aikaisemmat tempaukset koulussa eivät varsinaisesti olleet kasvattaneet luottamusta tai osoittaneet minkäänsortin vastuunkantoa tai muiden huomioimista. Päin vastoin.
Toivoin, etten jäisi missään tapauksessa kiinni tästä hiljaisesta taustatyöstä.
Lopulta oppilaat myös pyysivät minut mukaan whatsapp- ryhmään, sillä keskustelu ei pysynyt asiallisena. Ryhmässä en tainnut montaakaan viestiä laittaa- mutta aikuisen läsnäolo rauhoitti tunnereaktioita ja ylilyöntejä ilmeisesti riittävästi.
Juhlasta tuli upea. Koristelutiimi sai sittenkin viimetingassa aikaiseksi reissun Helsinkiin ilmapallokauppaan ja katastrofilta vältyttiin. Varainkeruuryhmä keräsi tarjottavia lahjoituksia niin paljon, että jäi ylisikin ja vaalikahvilan tuotolla palkattiin DJ. Vuoden se ja se- äänestyskategorioista riideltiin ja soviittiin ja lopulta saatiin valittua kattaus hyvän maun mukaisia ja mahdollisimman monenlaisia kategorioita, joista kaikki ysit saivat äänestää.
Edellisenä vuonna oli ehkäpä ollut yllätysesiintyjänä nimeätekevä ja kallis räppäri. Tänä vuonna koko salin räjäytti alakoulun kaikille tuttu musaope, joka on tehnyt Korsolle jopa oman ylistyslaulun!
Liityn siihen osaltani. Hurraa demokratia, nuoruus, peruskoulu ja Korso!