Loppusyksystä alkaa Radikaalin toivon valinnaisten ryhmien opettajien keskuudessa kuhina. Mites Foibe? Ootteko miettiny? Ja siitä se lähtee; kasiluokan erilaiset valinnaisryhmät kuulevat mahdollisuudesta. Voit viettää puolikkaan koulupäivän yhdessä ikäihmisten kanssa. Yleensä on ollut varsin hauskaa. Moni on ollut hirmu iloinen, että on päättänyt lähteä. Siellä on biljardipöytä. Ja saa itsekin pullaa.

Sitten alkaa suunnittelu ja mietiskely. Mitä me voitais siellä tehdä? Ruokaa!- kurssilla leivotaan joka tapauksessa villit määrät mokkapalaa ja kääretorttua ja treenataan tarjoilu kuntoon. Vaikuttavan taiteen taiteilijat ovat järjestäneet esimerkiksi akvarellimaalausta lapsuudenmaisemista, kynsien lakkaamista ja postikorttien askartelua. Käsityön porukka teki avaimenperiä, retkeilykurssi keksi, että bingoa olis oltava ja jokunen yksittäinen oppilas on luvannut esitellä esimerkiksi jonglööraustaitojaan. Musiikin porukka laulattaa yhteislaulut ja sitten kahvitellaan, yhdessä.

Nuoret kyllä keksivät yhteistä tekemistä, kun ope mahdollistaa ja auttaa. 

Kaikkein suosituin ja toimivin porukka on tähän saakka ollut "jutteluryhmä". Kasiluokkalaisten porukka, joka juttelee ikäihmisten kanssa. Se on niin kertakaikkisen yksinkertaista. 

Tutkimuksenkin mukaan toivo lisääntyy, kun sukupolvien välinen ymmärrys lisääntyy. Maailma muuttuu paremmaksi aina, kun kohtaamme toisen ihmisen ja löydämme jonkinlaisen yhteyden. 

Välittämisen päivään osallistuu Ruusiksesta vuosittain noin puolet kasiluokkalaisista 50-60 oppilasta), joitakin opettajia (4-5 yleensä) ja usein myös kouluvalmentaja. Foiben puolelta on mukana järjestämässä henkilökuntaa ja osallistujia kymmeniä ja kymmeniä. 

Jokaisella on poistuessaan suorempi ryhti ja kevyempi mieli, uskallan väittää.