Ruusuvuoren koulun Korso valittaa- kokonaisuus lähti liikkeelle pikkuhiljaa. Vuonna 2019 koulussa toimi jo ympäristöryhmä, mutta se ei oikein vastannut kaikkea sitä mitä halusimme tehdä. Nimestä tuli väkisin mieleen vain kierrättäminen ja koulun ympäristön siistiminen. Me halusimme vaikuttaa koko maailmaan! Nousta barrikadeille, kyseenalaistaa, ottaa yhteyttä päättäjiin ja saada todellista muutosta aikaan.
Yhdellä välitunnilla keväällä 2018 jututin muutamaaa aktiivista oppilasta. Kerroin heille yhteistyöstä Ugandaan ja siitä, että on ilmennyt uusi ongelma. Tytöt eivät pääse kouluun, koska kuukautissuojia ei ole. Korsolaisnuoret tarttuivat samantien ja täysin pelotta haasteeseen; kyllä me JOTAIN voimme asialle tehdä! Syntyi upea TYTTÖJEN JUTTUJA- projekti, joka jatkuu edelleen.
Samalla porukalla mietimme ryhmälle uutta nimeä. Oli monta ehdotusta; Ruusis vaikuttaa, Youth to Youth, Nuoret pelastaa ja Korso välittää. Viimeinen kuulosti hyvältä, mutta myös epäilyttävältä; välittää mitä? Ja entäs sitten ilman ääkkösiä- siitähän tulee KORSO VALITTAA! Meitä nauratti. Päätimme, että oikeastaan Korso valittaa onkin aika hyvä nimi yläkouluikäisten maailmanparannusporukalle.
Korso valittaa- ajattelu on oikeastaan aika yksinkertaista. Jos maailmassa on virhe, se pitää ensin huomata. Pitää pysähtyä ja sanoa ääneen, että tässä kohtaa kaikki ei nyt kyllä mene ihan niin kuin toivoa saattaa. Sitä voisi kutsua valittamiseksi. Sen jälkeen kannattaa kerätä ihmisiä ympärilleen ja ryhtyä yhteistuumin tekemään asialle jotain. Niin syntyy paitsi muutosta myös toivoa.
Koskaan ei tiedä mikä projekti lähtee lentoon, mikä unohtuu arjen jalkoihin ja mistä muu maailma kiinnostuu. Pääasia on pysähtyä, huomata, kertoa ja lähteä liikkeelle.
Korso valittaa alkoi muutaman oppilaan ja yhden opettajan päätöksestä. Se oli kerho, joka perustui vapaaehtoisuuteen. Alusta saakka oli kuitenkin selvää, että kun meidät kutsuttiin vaikkapa Ympäristöministeriöön tai Helsinki Think Companylle kylään lähdimme koulupäivän aikana eikä yksikään opettaja tai rehtori siitä pahastunut. Koko kouluyhteisö ymmärsi, että työmme oli tärkeää ja oppilaat oppivat kohinalla uusia asioita.
Pian mukaan löysi lisää väkeä. Sitten olikin jo tarjolla Korso valittaa- valinnaisaine yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin kanssa ja ilmastonuorille oma kerho. Syntyi Löhöpiha ja yhteistyötä naapurikoulujen kanssa. Minä kiersin erilaisissa tapahtumissa kertomassa toiminnastamme ja ihmiset olivat ihanan kiinnostuneita. Yhteistyökumppaneita löytyi vaikka ja kuinka ja hommat rullasivat eteenpäin.
Suuri liikahdus tapahtui uuden rehtorin, Salla Kilpisen aloitettua Ruusiksen pomona syksyllä 2018. Salla ymmärsi samantien ajatteluni pohjan ja enemmänkin. Yhdessä lähdimme etsimään koulun arjesta kohtia, joissa ilmastokasvatus on mahdollista. Salla antoi minulle kaiken mahdollisen tuen. Pitkään pohtimani valinnaisainekokonaisuus Radikaali toivo sai alkunsa ja ajattelu, josta nykyisin käytämme sanaparia planetaarinen sivistys, alkoi levittäytymään koko koulun läpi.
Visioimme edelleen yhdessä suuria jalat tukevasti peruskoulussa seisten. Kun meille haetaan uutta väkeä töihin nousee Korso valittaa- kerhosta alkanut ajattelu keskusteluun jo työhaastattelussa. Entisenä virastolaisena Salla osaa myös vetää oikeista naruista ja sanoittaa asiat niin, että niillä on mahdollisuudet päästä leviämään myös ihan uusille tasoille. Viime viikolla teimme yhteistyönä neljää koulua koskevan pilottiehdotuksen Vantaan kaupungille. Siinä tartutaan pelottomasti planetaarisiin rajoihin, uudistavaan oppimiseen ja peruskoulun rooliin yhtenä ilmastokriisin suurista sankareista. Ehdotuksessa kuuluu yhtäaikaa opettajan ja rehtorin ääni.
Oma jaksamiseni on ollut koetuksella, se on myönnettävä. Koulussa ilmastokasvatus ja aktiivinen kansalaisuus ovat asioita, joiden oletetaan hoituvan oppianeet läpileikkaavasti ja siten ilman erillisiä resursseja. Projektit, kotisivut, lehtijutut, kampanjat, puutarhalaatikot ja kaikki muu täytyy tehdä ajalla, jota ei oikeastaan ole. Se on turhauttavaa ja kuluttavaa. Samaan aikaan voimien hupenemisen kanssa olen varma työni tärkeydestä enkä oikein voi lopettaa. Tiedän, että en ole ainoa.
Meidän koulussa on löytynyt myös joustoa ja olen saanut käyttää työaikaa edes jonkin verran asioiden edistämiseen. Kaikissa kouluissa ei ole näin hyvin asiat ja olen jatkuvasti huolissani opettajien hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Kouluja vaivaa pahanlaatuinen kollektiivinen hiljaisuus. Kutsumusammatti ja maailmanlaajuinen kriisi on hankala yhdistelmä, johon on suhtauduttava vaadittavalla vakavuudella.
Kouluissa tapahtuu paljon ilmastokasvatuksen saralla, mutta rakenteet laahavat pahasti perässä. Työtä on aivan valtavasti edessä. Koko maailma hyötyisi siitä, että peruskoulu ottaisi ilmastokasvatuksen osaksi vastuualuettaan ja etsisi omista rakenteistaan kohdan, joka ottaa huomioon myös opettajan jaksamisen.
Nyt tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin aikoihin. Tiedän, että vaikka Vantaan kaupunki ei ymmärtäisi toimia tai yksikään säätiö myöntää rahoitusta saan ainakin oman koulun sisällä jatkaa työtäni.
Olen loputtoman kiitollinen siitä, että satun olemaan töissä nimenomaan Ruusuvuoren koulussa Vantaan Korsossa.
Opehuoneessa välitunnilla 2.12.2020
Sanni Virtanen
Ruusuvuoren koulun kuvataiteen lehtori, ympäristökasvattaja ja Korso valittaa-porukan ylpeä jäsen