Meidän koulussa on reilut 500 oppilasta ja monta kymmentä aikuista. Luokkatiloja on kymmeniä ja lisäksi on käytäviä, vessoja, ruokala, kirjasto, kulmaus, piha, soppi ja tuulikaappi. Joka puolella on ihmisiä. Monenlaisia ihmisiä. Yksi mekkaloi huomion keskipisteenä aamusta iltaan eikä näe siinä mitään sen kummempaa, toinen kaipaa omaan nurkaan turvaan ja hiljaisuuteen, kolmas ui kuin kala vedessä tilanteessa kuin tilanteessa.
Koulun on oltava turvallinen paikka, kaikille. Silti tutkimus tutkimuksen perään kertoo, että moni tuntee olonsa turvattomaksi ja kokee syrjintää.
Meidän koulun turvallisuutta tuetaan taatusti ammattiataidolla ja hyvillä pyrkimyksillä ihan joka päivä. Nimittelyyn ja uhkailuun puututaan, juoksentelijoita pyydetään hiljentämään vauhtia ja kiistojen selvittelyyn laitetaan runsaasti aikaa. Silti olisi melkoista liioittelua sanoa, että koulussa jokainen tuntee olevansa turvassa. Homottelu, transfobia, fyysisen koskemattomuuden rikkominen, rasistiset ilmaisut ja oletusten tekeminen ovat aivan arkipäivää. Ne ovat suuri aalto, jota on hyvin vaikea pysäyttää keskittymällä yksittäisiin pisaroihin.
Pysähdyimme huippukollega-Saaran kanssa pohtimaan jälleen kerran mitä alituiselle turvattomuudentunteelle voisi tehdä. Opetamme kumpikin kuvista ja taiteen luo näyttää etsiytyvän oikein erityisen paljon ihmisiä, jotka ovat herkkiä oman tiensä kulkijoita. Kuvistöistä näkyy, että huoli on aiheellinen. Huokailtuamme aikamme totesimme, että koko koulua emme voi kerralla muuttaa. Mutta kuvisluokan ehkäpä voimme!
Niin syntyi päätös:
K U V I S L U O K A S T A T U L E E T U R V A L L I N E N T I L A
2 0 2 2 A L K A E N
Päätimme yksinkertaisesti
julistaa luokan turvalliseksi tilaksi
käyttää syksyllä aikaa asian käsittelemiseen oppilaiden kanssa
puuttua jatkuvasti, sisukkaasti ja jääräpäisesti kaikkiin sanomisiin ja tekemisiin, jotka loukkaavat turvallisen tilan periaatteita
kiittää toiminnasta, joka luo turvallista tilaa
Kuvisluokka on vain yksi monista koulun luokista. Siellä käy kuitenkin joka ikinen kuutos- ja seiskaluokkalainen sekä suuri osa kasi- ja ysiluokkalaisista.
Kun ihminen tekee taidetta hän kertoo jotakin itsestään maailmalle. Jokainen teos on ulostulo ja samalla riski. On äärimmäisen tärkeää, että juuri kuvisluokassa saa olla sellainen kuin on.
Vaikka turvallinen tila jollain tapaa rajautuu kuvisluokan seinien sisälle kulkee se ihmisten mukana kaikkialle. Kun vielä perustamme Turvallisen tilan kuvisvälkän ja viemme ajatusta eteenpäin kollegoille kuka tietää, vaikka tästä lähtisi liikkeelle hieno vasta-aalto.
Ennen oppilaiden saapumista laadimme aikuisten kesken luokan seinälle "Turvallisen tilan periaatteet". Otimme vinkkiä YK-liiton sivulta. Nyt myöhemmin syksyllä huomasimme iloksemme, että koko Vantaa on lähtenyt Turvallisemman tilan tielle. Saimme ohjeet miten kouluissa asiaa voidaan lähestyä. Niissä painotettiin prosessia ja sitä, että turvallisemman tilan periaatteet kootaan yhdessä.
Me pedagogeina ja arjen ammattilaisina ajattelemme hiukan toisin. TURVALLINEN TILA ON JOKAISEN OIKEUS. Lapsen ja nuoren tehtävä ei ole määritellä sen reunoja. Ne on jo määritelty valmiiksi ja ovat vastaansanomattomat. Syrjimättömyys ja oikeus fyysiseen koskemattomuuteen eivät ole mielipideasioita.
Meidän aikuisten tehtävä on sanoittaa selkeästi ja ikätasolle sopivasti mistä tässä on kyse. Sen jälkeen alkaa arkipäivä ja keskustelu, jossa lymyää voima ja vaikuttavuus. Keskustelua avataan paitsi luomalla oikeanlainen tunnelma ja turva, myös tietoisesti tarjoamalla pohdinnoille tilaa, kuuntelemalla, tarttumalla ja rohkaisemalla. Kun nuoren kuvistyössä, puheessa tai olemuksessa on pieninkin vinkki keskusteluntarpeesta tartumme siihen. Näin toimijuuden ovi on koko ajan auki ja pääsemme irti "ope kysyy, sinä vastaat, tässä ja nyt"- ajattelusta. Tie on pitkä ja arvaamaton, mutta nähdäksemme se ainoa oikea.
Rajojen määrittämisen jälkeen turvallinen tila on vahvasti yhteinen, yhdessä rakennettava asia. Kun aikuinen seisoo järkähtämättä sanojensa takana saa nuori lähteä liikkeelle omista lähtökohdistaan. Nuoren tehtävä on:
yrittää hahmottaa mistä on kyse
tarkkailla omaa ja toisten toimintaa
kertoa havainnoistaan
tuoda keskusteluun mieltä askarruttavia asioita
ottaa rohkeita askelia kohti tasa-arvoisempaa ja turvallisempaa maailmaa, myös peruskoulussa.
Turvallinen tila syntyy yhteistyössä kaikkien tilassa olevien kanssa. Se on jatkuvasti liikkeessä ja muutoksessa eikä sille voi olla aikataulua.
Suihkut kuntoon- projekti on hyvä käytännön esimerkki siitä, mitä saattaa lähteä tapahtumaan, kun avamme oven keskustelulle. Koko projekti lähti liikkeelle kun kuvistunnilla mietittiin nimenomaan turvallisen tilan periaatteita.
Opettajina meidän täytyy kuitenkin sallia itsellemme ajatus; suurin muutos tapahtuu ihmisten sisällä, osin katseilta piilossa. Sinnikkydellä saamme luotua uusia itsestäänselvyyksiä ja puskettua maailmaa uuteen suuntaan, kohti sivistystä, joka ilmenee huolenpitona ja empatiana. (Arto O. Salonen kirjoittaa aiheesta täällä)
Tätä kirjoittaessa kouluvuotta on kulunut viitisen viikkoa. Olemme ilahtuneita siitä, miten helposti ja avoimesti oppilaat ovat ottaneet kuvisluokan "uudet" tuulet vastaan. Kukaan ei ole ainakaan avoimesti pistänyt hanttiin ajatusta. Moni on hymyillyt selvästi ilahtuneena ja helpottuneena. Välkillä käy väkeä oleilemassa, jos luokan ovi on vähänkään raollaan.
Turvallisen tilan periaatteet roikkuvat julisteena taululla ja niistä on keskusteltu. Toisinaan tulee vastaan nuori, joka ei kertakaikkiaan ole valmis keskustelemaan tai ymmärtämään mitä vikaa on vaikkapa homottelussa. "Läppä oli", sanoo nuori. Silloin me aikuiset olemme hyvin huumorintajuttomia tiukkiksia- tuollainen läppä ei käy. Jos tarvitaan pidempi keskustelu, sellainen järjestetään vaikka koulun jälkeen. Juliste seinällä helpottaa suuresti työtä. Rajojen rikkomiseen on helpompi puuttua, kun sanapari "turvallinen tila" ja osoittaminen taululle saattaa riittää.
Me opettajat olemme jälleen todenneet, että kun toimijuudelle avataan ovet siitä astuu väkeä sisälle. Nuoret ovat lähteneet kertomaan kokemastaan häirinnästä avoimesti ja toisinaan meitä aikuisia ravistellen. Keskustelun avaaminen tuo myös haasteita. Välillä olemme ymmällämme eikä meillä ole vastauksia. Onneksi meitä on kuvisopeja kaksi ja ympärillä kymmeniä aikuisia lisää. Ruusuvuoren työyhteisössä ei hyssytellä ongelmia ja haasteita.
Seuraavaksi aiomme ehdottaa turvallisen kohtaamisen koulutusta opettajille ja ulkopuolisen tahon vierailua oppilaille erityisesti liittyen omiin ja toisten rajoihin. Oppilaat itse ovat kertoneet, että koulun aikuisten oletukset joskus satuttavat. Täällä on töissä monen sukupolven ihmisiä, kaikki omasta taustastaan ponnistavia. Hyvääkin tarkoittava voi tehdä virheitä, ihmisiähän tässä ollaan. Tavoitteena on löytää meidän koululle selkeä, yhteinen linja, johon jokainen sitoutuu. Se saattaa vaatia oppimista, myös meiltä opettajilta.
Tälle sivulle ilmestyy pian muutamia kuviksen tehtävänantoja, joissa on pohdittu turvallista tilaa. Niitä saa käyttää sellaisenaan tai muunnella ihan vapaasti. Ennen julkaisemista meidän pitää kuitenkin saada lupa esimerkkitöiden julkaisuun oppilailta, sillä turvallisemmassa tilassa kunnioitamme toisiamme tässäkin asiassa.
Muistan taas kuinka joskus nuorempana jaksoin päivystää kuvisluokassa välitunteja. Keväällä sain ysiluokkalaiselta kortin, jossa luki: "Kuvisluokasta muodostui minulle pakopaikka käytävän kauhuja vastaan. Kiitos." Toivottavasti universumi lähettää jollain tapaa tiedon kyseiselle nyt jo aikuiselle; sanasi kaikuvat täällä yhä.