Citizen developer on suhteellisen uusi termi ja muistan hyvin, kun kyseiseen termiin ensimmäisen kerran törmäsin. Olin jo pitkään tehnyt erilaisia työkaluja omaa työtäni tehostamaan ja nautin niiden tekemisestä, mutta en kuitenkaan osannut nimetä tuota kehittäjän rooliani ja tunsin itseni vain erilaiseksi kuin muut. Minulla ei ollut kiinnostusta tehdä asioita kyseenalaistamatta aina samalla tavalla, vaan etsin jatkuvasti parempia tapoja tehdä niitä.
Tarinani kansalaiskehittäjänä alkoi suuressa sinisessä rakennuksessa, jonka ikkunasta näkyi lampaiden ja lehmien laidun. IBM:n data validation-tiimissä työskennellessäni sain käyttööni Excel:n jossa oli iso musta laatikko, johon sai lisättyä listan asiakasnumeroita ja jonka alapuolelta nuo samat numerot sai kopioitua pilkutettuina. Listan sai muotoon, jota yrityksen crm-järjestelmä ymmärsi ja työn tekeminen nopeutui huomattavasti. Yrityksessä seurattiin työn tehokkuutta tarkasti ja loistin viikoittain listojen kärjessä, koska olin onnistunut lisäämään tuohon neliöön toisetkin kymmenen asiakasnumeroa ja sen ansiosta olin muita nopeampi.
Vaikka edellinen tarina kertookin vain kymmenen rivin ja kaavan lisäämisestä Exceliin, olin jo tuolloin tietämättäni kansalaiskehittäjä, joka tehosti työtään yrityksen hyväksymien teknologioiden avulla. Meni vielä muutama vuosi, jonka jälkeen aloin käyttämään Exceliä enemmän työn tehostamiseen ja työkalut kehittyivät vuosien mittaan kaavoilla rakennetuista laskureista puoliautomatisoituihin, useammalla ihmisellä käytössä oleviin työkaluihin.
Olen monesti sanonut, että rakennan työkaluja, koska olen laiska. En vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä samaa asiaa moneen kertaan, jos pystyn tekemään sen kerran ja tekemään työkalun, joka seuraavalla kerralla tekee sen puolestani. Olen myös luonut työkalujani sillä ajatuksella, että minun ei tarvitse jatkuvasti käyttää niin paljoa muistikapasiteettiani, kun työkaluni ovat esimerkiksi tarkastaneet puolestani jonkun tuotteen sen hetkisen saatavuuden. Entiset kollegani luottivat tässä muistiinsa ja minusta ei siihen ollut.
Monen vuoden jälkeen löysin yrityksen koututusportaalista koulutuksen nimeltään “Citizen Development Foundation” ja vasta tuon koulutuksen jälkeen ymmärsin olevani osa suurempaa kansalaiskehittäjien yhteisöä. En tuntenutkaan itseäni enää tiimin outolinnuksi, joka tykkää Excelistä, vaan siitä hetkestä lähtien tunsin itseni kehittäjäksi.
Tästä on jo muutama vuosi ja viime vuodet olenkin pyrkinyt jatkuvasti kehittymään kehittäjänä. En kuitenkaan koskaan tule unohtamaan juuriani ja siitä syystä haluan opinnäytetyöni ja tämän sivuston avulla tuoda kansalaiskehittäjyyttä tutuksi.
Ensimmäiset macroni kirjoitin muiden töideni ohessa opettelemalla koodaamista palan kerrallaan.
WiseOwl opetusvideot auttoivat minut todella monen ongelmatilanteen ohi kertaa.
Leila Gharani jakaa Youtubessa todella hyviä ja selkeitä Excel-tutoriaaleja. Näitä katsomalla opettelin yhdistelemään funktioita ja niiden avulla tuomaan tiedot sinne, missä niitä tarvittiin.
Eräs haastateltavani kertoo matkastaa kansalaiskehittäjänä näin:
Aloittaessani työt asiakaspalvelutiimissä minulle annettiin pitkä lista ohjeita ja neuvoja siitä, miten työt pitäisi hoitaa. Minulle monotonisen työn tekeminen ei kuitenkaan ole mielekästä ja hyvin nopeasti kyllästyinkin toistuviin manuaalisiin tehtäviin ja aloin miettimään, että ”on pakko olla olemassa parempi tapa tehdä sama työ”.
Sinnikkään opettelun jälkeen opin Excelin macroja hyväksikäyttämällä ja yhdistämällä ne SAP:n scripteihin automatisoimaan monia toistuvia tehtäviä ja vapauttamaan aikaani uuden oppimiseen. Kehitin vapautuneella ajallani myös automaatioita koko tiimin käyttöön ja autoin heitä tehostamaan työtään.
Kun työt asiakaspalvelutiimissä päättyi, siirryin uuteen rooliin. Siellä kehitystä oli lähinnä tehty Power BI:n avulla ja niin opettelin minäkin tekemään. Tällä hetkellä teen vähemmän automaatioita, mutta luon ihmisten käyttöön raportteja. Haluan varmistaa, että tekemäni raportit ovat erittäin helppo ja nopea päivittää ja auttavat käyttäjiään tekemään oikeita päätöksiä. Toteutukseni antavat myös muille mahdollisuuden keskittyä työssään merkityksellisempiin tehtäviin.
Intohimo työhön ja sen kehittämiseen ovat olleet urani punainen lanka. Minulle on ollut selvää, että oppiakseni uusia taitoja on minun panostettava siihen. Olenkin usein tehnyt pitkiä työpäiviä ja monesti vielä jatkanut ongelmien selvittelyä vielä vapaa-ajallakin. Kehittäminen on minulle luontaista ja useasti olenkin priorisoikin kehittämistehtävät muiden edelle, koska näen niillä olevan pitkäkantoisempia vaikutuksia, kuin esimerkiksi raportin laatimisella, jota kukaan ei lopulta lue.
Pyrin aina rakentamaan työkaluja ja raportteja, joita on yksinkertaista ja nopeaa käyttää ja näin pystyn helpottamaan ihmisten työtä. Kaikki eivät välttämättä tunnista työkalujeni arvoa vaan haluavat tehdä työtä tavalla, johon olivat ajan mittaan tottuneet. Esihenkilöt kuitenkin ovat tunnistaneet kehitysinnokkuuden ja halun auttaa muita. Olenkin saanut vielä suht lyhyellä urallani runsaasti mielenkiintoisia haasteita kehityksen parissa.
Kuva: Mikael Blomkvist (Pexels)
"Kansalaiskehittäjät tarvitsevat sopivasti myös muutosjohtamisen taitoja, jotta eivät päädy kehittämään vain omaa työtään."
"On myös tärkeää antaa hyvä ensivaikutelma. Työkalu ei saa kaatua heti ensimmäisellä käyttökerralla!"
Toinen haastateltavani kertoi tiestään kansalaiskehittäjäksi näin:
Kun aloitin nykyisessä työpaikassani, minulla kävi hyvä tuuri. Minut otettiin heti osaksi tiimiä ja jo ensimmäisenä päivänä mielipiteistäni oltiin kiinnostuneita. Olin vielä opiskelija ja aloittelemassa uraani, mutta kollegani kunnioittivat osaamistani ja ideoitani ja teimme työtä yhteisten päämäärien eteen. Ensimmäisen kesän työskentelin planning tiimissä tuuraajana, mutta kun syksyllä minun oli aika palata kouluun diplomi-insinööri opintojeni pariin. Minulla ei ollut tuolloin mahdollisuutta tehdä täyttä työviikkoa ja ottaa vastuuta mistään päivittäistä panostusta vaativasta tehtävästä, siksi oli luonnollista, että minulla oli tiimissä kehittäjän roolin.
Minulla oli osaamista ja ymmärrystä kehittämisestä jo opintojeni kautta ja opiskelukaverini työskentelivät myös kehittäjinä eri yrityksissä ja ovat myöhemminkin toimineet tukenani ongelmatilanteissa. Omaan kehitykseeni käytin työkaluina Exceliä ja Power BI:tä. Aloittaessani minulla ei kuitenkaan ollut vahvaa osaamista kyseisistä järjestelmistä, vaan käytin runsaasti olen käyttänyt paljon aikaa niiden opettelemiseen.
Haluan ymmärtää miten eri asiat kokonaisuuksissa linkittyvät toisiinsa. Jos näen jossain mahdollisuuksia kehittää, mietin aina tarkkaan mihin kaikkeen se vaikuttaa. Mielestäni kehitystyötä tekevien on tärkeää ymmärtää myös mitä ja miten esimerkiksi eri tiimeissä työskennellään. Teknisiä ratkaisuja miettiessäni käytän usein googlea avun etsimiseen. Päämääräni on ratkaisuillani vähentää päivittäisiin rutiineihin tarvittavaa työmäärää ja varmistaa, että tekemäni työ luo työnantajalleni lisäarvoa.
Olen rutiinityötä tehdessäni suurpiirteinen ja uskon, että automatisoimalla ne pystyn vähentämään virheiden riskiä. Kehitystyötä teen kuitenkin pieteetillä. Pyrin ymmärtämään toteutusteni käyttäjien todelliset tarpeet, varmistamaan että toteutukseni ovat viimeisteltyjä, korkealaatuisia ja virheettömiä. Varmistan myös niiden jatkuvuuden lisäämällä esimerkiksi kirjoittamaani koodiin selkeät kommentoinnit, joita seuraamalla kuka tahansa, jolla on vähänkin ymmärrystä koodaamisesta pystyy ne tarpeen tullen korjaamaan. Haluan, että toteutukseni antavat käyttäjilleen positiivisen kokemuksen heti ensimmäisellä käyttökerralla ja ne jäävät heillä pitkäaikaiseen käyttöön.
Luovuus ja uskallus ovat tärkeitä kansalaiskehityksessä. Itse joskus huomaan lupaavani tekeväni jonkun toteutuksen jo ennen kuin minulla on riittäviä taitoja sen tekemiseen. Uskon kykyihini oppia ja löytää ratkaisuja ongelmiin, koska useasti menneisyydessä olen onnistunut siinä.
Kuva: Google Images
"Pyrin ymmärtämään toteutusteni käyttäjien todelliset tarpeet, varmistamaan että toteutukseni ovat viimeisteltyjä, korkealaatuisia ja virheettömiä."
Varsinkin, jos työskentelee yrityksessä, jossa johto ei sitä tue. Eräs haastateltavani on onnistunut tuomaan ohjelmistorobotiikan työpaikalleen äärettömän sinnikkäällä yrittämisellä. Hän on kuitenkin joutunut ottamaan erittäin suuria henkilökohtaisia riskejä ja kertoo matkastaan näin:
”Muutama vuosi sitten huomasin haluavani tehdä tulevaisuudessa toisenlaista työtä. Olin jo aikaisemmin käyttänyt Exceliä kehittämiseen, mutta halusin oppia uusia keinoja oman työni ja kollegoideni työn tehostamiseen. Olin törmännyt ohjelmistorobotiikkaan ja ajatus siitä, että tylsät työt voisi automatisoida sen avulla kiehtoi minua. Työelämässä olin läheltä seurannut, miten ihmiset uupuivat ja turhautuivat ainaiseen kiireeseen ja työn merkityksellisyyden puutteeseen.
Käytin paljon aikaa ja energiaa sen selvittämiseen, mikä teknologia olisi paras opetella ja missä sitä voisi työn ohessa opiskella. Opiskelupaikkaa ei ollut helppo löytää, varsinkaan sellaisia kursseja mitä voi käydä työn ohessa omaan tahtiin. Soittelin oppilaitoksiin ja viimein kuulin, että suunnitteilla olisi minulle sopiva kurssi. Pääsin mukaan ja aloin opiskella työn ohessa.
Päivät työskentelin talouden alan tehtävissä ja illat opiskelin RPA-toteutusten tekemistä. Nyt minulla on taito automatisoida ja syvä tuntemus taloushallinnon tehtävistä ja prosesseista. Olen kuitenkin huomannut, että osaamistani ei arvosteta enkä ole saanut kehitystyölle johdon tukea. Siitä huolimatta olen sinnikkäällä työllä onnistunut implementoimaan muutamia ohjelmistorobotiikan toteutuksia ja niiden avulla poistanut useita turhia työvaiheita. Kollegat ovat olleet tyytyväisiä, kun ovat päässeet eroon tylsistä tehtävistä ja pystyvät nyt keskittymään tärkeämpään työhön. Valitettavasti johto ei näe tekemäni työn tuomaa lisäarvoa yritykselle ja joudun jatkuvasti todistelemaan sen hyödyllisyyttä. Tämä on ollut turhauttavaa ja vie valtavasti energiaa. Mietin usein millaista olisi päästä tekemään tätä työtä, josta olen niin innoissani sellaisessa ympäristössä, missä tuntisi olevansa osa tiimiä, jossa on kaikilla sama päämäärä.”
Ulkopuolelta katsottuna haastateltavani olisi mille tahansa yritykselle äärettömän arvokas työntekijä. Juuri talouden prosesseissahan on paljon samanlaisena toistuvia tehtäviä ja niiden automatisoimisella voidaan säästää paljon työaikaa. Varsinkin, jos yrityksen oma työntekijä pystyy luomaan tarvittavat toteutukset, maksavat robotit hintansa takaisin hyvin nopeasti.
Tie on ollut haastateltavalleni pitkä. Hän on intohimoinen työn kehittäjä, mutta jatkuva taistelu kehittämisen puolesta on ollut väsyttävää ja turhauttavaa. Haastateltavani joutuukin nyt miettimään seuraavaa askeltaan urallaan ja toivottavasti hän pian pääsee kokeilemaan siipiään RPA-kehityksen ja automaation parissa jossain muussa yrityksessä.
Lähteenä toimineet opinnäytetyöhön liittyen tehdyt haastattelut