X. "Parhaimmat keskustelupalsta kommentit ikinä" (osasto)

Koska Amfion haluaa edistää keskustelua omasta tehtävästään ja tarkoituksestaan, luovuudesta ja luovuudenilmaisusta, ilmaisusta ja ilmaisunvapaudesta, vapaudesta ja vapaudenriistosta, kritiikistä ja kritiikinkritiikistä, julkaistaan (Amfionin aiemman) toimituksen vuonna 2009 virtuositeetin estetiikka-keskustelusta sensuroima* kirjoitus tässä:

p

!aakiaätsäktipääviäpäävyH

Helilelilelilelilelium holium…

Piti ottaa foorumiin hieman etäisyyttä (heliopaussin paremmalle puolelle) ja hoilotella heliosfäärin (s)oivan ovaalimuodon kaiuttamissa heliumlaulukilpailuissa hengenpalkeet täyteen jalokaasua halpahintaisen provosoitumisen kallistamiseksi. Taisi(vatki)n hiukkasen(i) kiihtyä kotimatkalla ja spinnata pääni pyörälle, kun en tiedä ollenkaan, miten päin ollako vai eikö… ja .älletsääpajusaakniäpnihim

Mutta, koska nyt en enää ole provosoitavissa (…attamutiosovorpnaamelo), totean – pulloon tai tulitikkurasiaan liimattua (kala)verkonkuvaa (nettietikettiä) ankarasti kunnioittaen ja keskusteluohjeita tiukasti noudattaen – viittaamatta mihinkään, mitä kukaan on koskaan missään jättänyt sanomatta, että:

jollei halko tajua kirveelläkään olevansa halko, niin ei se sitä tulellakaan tajua …aujatnaakallelutätisesieniinoklahasnavelonääkälleevrikaujatoklahielloj

Sille on turha puhua (elävistä) puista, metsistä, vedestä, auringosta, tuulesta, linnuista, lauluista, musiikista, taiteesta, kauneudesta, järjenvalosta, tunteenpalosta… tai hedelmistä, joita se olisi voinut tuottaa, jollei siitä olisi tullut halkoholistia… tai lämmöstä, jota se voisi antaa, jos osaisi vanheta arvokkaasti… tai mistään muustakaan… Sillä sattuu olemaan teoreettisen halkosirkkelisivutuotetieteen loppututkinto.

Arvosananpuruistaan (ja -asemastaan) ylpeä uushalko ei syty eikä pala (eikä kellu). "Museopuita" pilkaten se pitää itsensä "tuoreena" löhöämällä lätäkössä (happo)sadevesikourun syöksytorven alla. "Katu-uskottavuuttaan" se "missioi" kioski-/kapakka-/kauppaketjuun kahliutumalla ja viemäriverkostoon sotkeutumalla; kansan(talous)uskottavuuttaan se "visioi" omaa lehmää taluttaen ja nörttikörttiseurojen eurojen virtoja ojahansa valuttaen; "tiedeuskottavuuttaan" se "strategioi" klopaali(klapi)lokiikkakalikoitaan kolkutellen ja "ydinosaamisensa" lauhdevettä loiskutellen; kansainvälistaloudellispoliittismonikulttuurista uskottavuuttaan se likvidoi "obamamaisia pikkupuroja*" yes-we-can-näämällä** ja rah(a)-moneyn-ovia grandslammäämällä; ja taideuskottavuutensa kaikenkastavuuden se varmistaa suihkuseurapiireissä kukkumalla ja "muuttuneeseen toimintaympäristöönsä" hukkumalla.***

*Bach on tähän asti ollut se iso puro, jota klassiset muusikot ovat selvin päin seuranneet (ja Jukka se, jota ovat humalassa lukeneet); mutta nyt on toinen ääni sellossa: (presidentillisten) kolikkopurojen kilinästä kasvaa (apokalyptisten) rahamerten kahina…!

**(ennätysvauhdilla tekaistun, historiallisen kuntauudistuksen [valmistelutavan ja lopputuloksen] mukaan) suomennettuna: "juuaan-koskista-kaatamalla"; jossa Oulun, Juuan, Juankosken, eduskunnan, sivistysvaliokunnan, perustuslakivaliokunnan, ministerivaliokuntien ja kesälomakuntien yhdistyminen liittää uraauurtavalla tavalla suomalaisen hallintokäytännön, kansanperinteen ja populaarikulttuurin vuolaat virrat suuren maailman (konkurssi)politiikan purolorujen lirppeeseen.)

(Koska itsestäänselvyydet ovat nykyään itsestäänjuopuneisuuksia, täytynee kertoa nuorille lukijoille, että "koskis" on "kossun" perinteikäs nimitys siltä ajalta, kun sitä vielä Koskiskan kiskan kulmilla trokattiin.)

***"Innovaationsa" tuotteistaminen on vielä kesken, mutta kunhan microbesoft saa "uuden" bugiluuskansa markkinoille, koko maailma voi metabolisoitua "moderniksi" märkälahohomeeksi tietokoneen home-painiketta pölläyttelemällä.

Ja mikä parasta: "nimimerkkikäytännön joissakin kirjoittajissa" (onneksi ei sentään meikäläisessä, HUH!) "herättämä korostunut pisteliäisyyskin" saadaan näin jo järjestelmätasolla "kannustetuksi" pois "lieveilmiöiden" joukosta, ja asiattomuusrokotukset kankkuun päivityspoliklinikan Anestesia-virtuoosintorjuntaohjelman barbituraattiheuristiikalla: ja tylsänasiallisentyhmänhurskas kuorsaus jatkamaan krohinaansa…

Järjestelmän käyttäjät saavat ihan itse aivan vapaasti valita käyttöympäristöön ympätyn splinternet exploder delaimen hiirenloukuista sen, mihin ilmaisunvapautensa työntävät.

Ansaan lankeamattomat kontrollikarkulaiset (= omaan havainto-, ajattelu- ja ymmärryskykyyn, tai pahimmassa tapauksessa jopa luovuuteen ja sen ilmentämistaitoon "sairastuneet häiriköt") voidaan käsitellä vaarattomiksi, eli eliminoida turvallisiksi laajentamalla hömppähutinuijankantamaa aina älyhoin käsittämättömimpiin ulottumattomuuksiin saakka; ja tehostamalla (terveen järjen) täsmätyhmälääkitystä vegetatiiviseen tajuttomuuteen asti; ja kiristämällä valvontapakkopaitaa niin, että luutkin tukehtuvat; ja "asiallistamalla" asiallisuuskomeron yksijalkainen varpaillaseisontatila yksivarpaiseksi; ja viime kädessä on edessä ylipääpomojohtajan kädessä olevan manuaalisen (eutan)asiakäsityökalun monipuolinen manipuloiminen: pause-break-ins-ctrl-del-end-end-end-end-end-end-end-end-end…exitus.

"Museomusiikki" ei ole myrkytystila tai taudinoire, joka tarvitsee vastalääkkeen, vaan hypokondrinen, psykosomaattinen pseudosyndrooma. Siitä kärsivät vain ne, jotka termiä ("museomusiikki") tartuttelevat; ne, joille ikimetsä on "selluloosamuseo", lähdevesi "museolitkua", päivänpaiste "museoauringon" porotusta ja sahanpuru "museojumalaa" parempi pääntäyte.

"Virtuaalikaalin tarkoitus ei ole ilmaista soopasoppaa, vaan maksullista virtuoosisoosia". Dit le président numérique, maître boule(z)versant (sans marteau) de l'ensemble intercontempo-rien-de-nouveau-sous-le-soleil-des-eaux-où-dans-l'ombre-double. (Pierren päästä päässyt uuskumous, joka kumoaa "jopa vuosituhansia vanhoja, moneen kertaan kumottuja uskomuksia").

Herkkävatsaisia kehotetaan välttämään seuraavissa kappaleissa kuvattujen – sellaisinaan luonnollisten, mutta oudoissa yhteyksissä iljettävän vastenmielisinä koettavissa olevien – asioiden lukemista.

(kuiskaten:)

Arvostetussa viikkolehdessä vastikään julkaistusta – arvostetun ammattimuusikon (kevyen musiikin sekakäyttäjälle) antamasta – nykymusiikin sisäistämisohjeesta ("anna sen valua!") on pystytty (deduktiivisesti) päättelemään, että "uusi musiikki" (avantgardemodernismi) onkin nestettä. Asiantuntijat ovat ymmällään ja yrittävät nyt hätäpäissään selvittää, valuuko "se" säveltäjästä, vai esittäjästä, vai heistä itsestään, ja miten se valuu kuulijaan/kuulijassa/kuulijasta. "Henkistä laiskuutta osoittava", rahvaanomainen käsitys, jonka mukaan "se" on sitä tukevampaa tavaraa*, voitaneen tutkimusten edetessä osoittaa perä(npitämä)ttömyydeksi. Kuravatsaisuuden kyseessä ollen joudutaan tosin tekemään vielä runsaasti rehellistä työtä "sen" pyyhkimiseksi pois todisteiden joukosta. Tapauksen herättämät epäilykset myös uuden popu-laarimusiikin todellisesta substanssista vellovat valtoimenaan.

*("Tukevan tavaran" kohdalla nimimerkkikäytäntö oli herättämäisillään sanomaan suoraan ("--sk--"), niin kuin asia suoraan sanotaan, mutta sai pinnisteltyä sen pysymään sisälmyksissään. Säilyipä sivu siivona ja viesti suorastaan asiattomana.)

Kouriintuntuvaa helpotusta tuottaa nyt se, että "musiikkievoluution" etupuolen paljastuttua takapuoleksi, vaikeasti lähestyttäväksi luultu "nykymusiikki" koskettaa meitä kaikkia läheisemmin, kuin olemme arvanneetkaan. "Rohkeimpien" taiteilijoittemme erittein virittynyt suhde luomuksiinsa, voidaan näin ollen tulkita "yritykseksi ilmaista symbolisesti heidän pyrkimystään kuulijansa lähelle" (erään elävän säveltäjän usein ajattelemaa ajatusta mukaillen).

Peripuritanististen peräpuristusten höltyminen on vapauttanut valtavat määrät "luovuutta", joka vihdoinkin pääsee pidättelemättä purkautumaan luonnollista tietä. (K)ummetusta aiheuttanut paavinklausuuli ("uutta ei voi rakentaa purkamatta vanhaa") saa selityksensä. Riemuitkaamme, sillä "elämähän on taidetta" ja "kaikki on musiikkia"! "Me kaikki olemme taiteilijoita ja säveltäjiä": "Musiikillisten" parametrien prosessoimiseen, hälyn organisoimiseen, ääni-installaatioiden laatimiseen ja hittibiisien sämpläämiseen käy yhtälailla pc ja puu-cee kuin wc!

[closet] Ohjeita lukijoille:

(Wie ein Hauch):

Lukija vastaa kaikista fiktiivisiin tai faktiivisiin henkiin, henkilöihin, olioihin, eliöihin, asioihin, esineisiin, aineisiin, eineisiin, hajuihin, tajuihin, ilmiöihin, ilmipäiviin, aatoksiin, paatoksiin, tunteisiin, puheisiin, sanoihin, tekoihin, eleisiin, ilmeisiin, luuloihin, kuuloihin, tietoihin, taitoihin, uskoihin, epäilyihin, mielteisiin, kielteisiin, myönteisiin, hyönteisiin, enteisiin, juoruihin, huhuihin, aavistuksiin, merkityksiin, merkityksettömyyksiin tai ovensuukyselyennusteisiin liittyvistä tai liittymättömistä, asiallisista tai asiattomista assosiaatioista tahi miellejuohtumista ja -juohtumattomuuksista, joita teksti tai jokin muu hänessä tai jossain muussa herättääpi taikka on herättämättä, siten kuin häveliäsyyslaissa ja sen soveliaisuusasetuksen yksikolmatta momentin pykälissä sanotaan kansainvälisen julkkisoikeuden salassapitovelvollisuuspaparazziperiaatteen käytännön mukaisesti, jokamiehen menettämää viimeistä omankädenoikeutta – eli polkupyöränkorjausoppaasta poistettua pinnankiristys/-löysäysohjetta*(righty tighty lefty loosy) – noudattaen.

*Suunnanmuutosuudistuslaatulaajennusvarmennusauditointineuvostotyöryhmä poisti ohjeen, koska se ei löytänyt historiallisiin asiakirjoihin nojaavaa tai nykyaikaisiin tutkimuksiin kenottavaa vastausta sille, onko oikea oikeasti oikea vai vasen, vai vasen oikeasti vasen vai väärin oikea, vai oikein väärin vasen; eikä sille onko korkea ylempänä kuin matala, vai alempana kuin ala, vai tasan samalla tasolla kuin laaja.

…muilohmuilelilelilelilelileH

Vaikka asia(ttomuus) ei tietysti minulle kuulu, minä vaan kysyn, että mikä tämän foorumin asia oikein on; ja mikä sen mukaisesti on tällä sivustolla asiaa ja mikä asiattomuutta?

Onko Amfion klassisen taidemusiikki- ja -muusikkousperinteen edustamisen, edistämisen ja puolustamisen; vai mollaamisen, halventamisen ja vastustamisen asialla? Siis: Amfion - pro musica classica vai "Amfion" - contra musica classica vai anredomacisumorp-"noifmA"?

Mikäli Amfion on klassisen taidemusiikin edustamisen asialla, sen lukijat ja kirjoittajat tietä(ne)vät, että virtuositeetti on esteettisimmillään ainoa keino ja kyky ja väline taidemusiikillisen kauneuden ja ilmaisukirjon (-voiman, -herkkyyden, -vivahteiden…) vakuuttavaan, vaikuttavaan, syvälliseen, sykähdyttävään, kohottavaan, korkeanelämykselliseen ja kaikin puolin vapaaseen – eli henkismentaalisälyllisemotionaalispsykofyysisteknismusikaalisilmaisullisesti suvereeniin – ilmentämiseen; ja että "virtuositeetti" on vain epäesteettisimmillään pelkkää pinnallista nopeuden, taituruuden ja sorminäppäryyden tavoittelua tai ihailua eli tyhjää (pseudo-/kvasi-)virtuositeettia. "Harjoittelun tuominen yleisön eteen" ei ole kumpaakaan.

Silti: Taito on (t)aitoa tyhjänäkin, tyhjä "tieto" ei ole mitään.

Mutta vain täysvirtuositeetti (ehjän ihanteen, ehjän ihmisyyden ja ehjän muusikkouden ilmentymänä) on aitoa virtuositeettia sanan/asian/ilmiön todellisessa, korkeassa – ja ainoassa tavoittelemisen arvoisessa – merkityksessä. Siis ei lainkaan "sitä (pelkkää teknistä suoritusta ja nopeutta), mitä ihmiset yleensä sanalla käsittää". (Sikäli, kun se nyt on sitä, mitä ihmiset yleensä sanalla käsittävät.) Jos moinen käsitys riittää lähtökohdaksi ja tavoitteeksi ja mittapuuksi, niin eipä sen vuoksi kannata käsiään väsyttää, eikä päätään vaivata.

Jollemme pysty ymmärtämään sanan merkitystä ytimiään myöten – tai (mikä tärkeämpää!) tajuamaan sitä intuitiivisesti – on turha kuvitella, että voisimme kyetä ymmärtämään mitään oleellista sen kuvaamasta asiastakaan, tai ilmentämään (tai havaitsemaan) sitä merkityksellisimmässä muodossaan.

(kuiskaten:)

Sanojen ymmärtämisen tekee äärimmäisen hankalaksi se, että sisältömerkitysten "salaamisessa" on noudatettu sanaliittoteorioista tuttua julkioveluutta, ns. avoimen kätkemisen käytäntöä: sanan merkitys "P I I L O T E T A A N" keskelle kirkasta sanaa, josta juuri kukaan ei hoksaa sitä etsiä, vaikka se ammottaa siinä niin apposen auki, että tarvitsee vain katsoa (ja joskus jopa kuunnella), niin sana avaa itse merkityksensä. Tämä koskee yhtälailla myös sanan kuvaamaa asiaa ja sen ilmentymiä ja sen/niiden laadun havaitsemista, tunnistamista ja ymmärtämistä.

Musiikin ja lihanjalostuksen hämäräpuuhapuolella samaa taktiikkaa on käytetty kaikkein kekseliäimmin keskiaikaisen, Guidon käsikähmäkätyriyhdistyksen perustaman solmisaatiosala(mi)liiton tempauksissa. Niistä nokkelimpana voidaan pitää, hyvän maun rajoissa liikkuvaa, sävelasteikon kolmannen sävelen (perussävelen terssin) kätkemistä keskelle makkaraa. Tuhat vuotta siitä jo on, ja on…, ja siinä se on…, ja on…, ja on…, eikä "uusyksinkertaiselle" Arvolle naureskeleva modernistien älykköporukka ole sitä vieläkään löytänyt.

Täysvirtuositeetti (täydellinen hyveenilmentämiskyky) on niin korkea tavoite ja vaativa asia, että vain harvat pääsevät sitä edes tavoittelemaan, ja heistäkin vain ani harvat onnistuvat sen saavuttamaan. Luovaan nerouteen, totuuden oivaltamiseen ja henkiseen valaistumiseen rinnastettavissa olevana tavoitteena (ja saavutuksena) se on kuitenkin aina oikea, eikä siitä tarvitse ideaalina luopua millään osaamisen tai edellytysten tasolla, (vaikka ne olisivat niin vaatimattomia, että tavoite jäisikin vain etäiseksi haaveeksi). Ne, jotka puhuvat ja toimivat virtuositeetinvastaisesti, ovat yleensä niitä, jotka eivät sanaa/asiaa/ilmiötä alkuunkaan ymmärrä, tai niitä (happamia-sanoi-kettu-pihlajanmarjoista-tyyppejä), joilta omakohtainen virtuositeetti on jäänyt saavuttamatta (tai pelkäksi sorminäppäryydeksi). Vastaavasti ne, jotka ovat valmiita kuittaamaan korkeimman luomiskyvyn pelkkänä "romanttisena neromyyttinä", ovat yleensä niitä, jotka eivät ole oman elämänsä aikana luoneet yhtään mitään, tai ovat luoneet tuotteliaastikin, mutteivät ole yltäneet luovuudessaan likimainkaan nerouden tasolle. Ja vastaavasti ne, jotka ovat valmiita sivuuttamaan "huuhaana" ja "pimeytenä" kaikki viittauksetkin totuuteen tai valaistumiseen, ovat yleensä niitä, jotka eivät ole koskaan itse oivaltaneet ainuttakaan asiaa, tai joiden mielen (ja sydämen) pimeydessä ei ole vähäisinkään valonpilkahdus vilkahtanut.

Vaikka keskustelun avauskysymykseen on vastattu edellä niinkin, että "virtuositeetilla (virtuoosisuudella) ei ole estetiikkaa", asian voi sanoa tarkemmin näin:

Todellisella virtuositeetilla on todellista estetiikkaa vain, kun virtuositeetin perustana on (esteettinen) kauneusihanne, -taju ja tavoite, ja huipentumana kyky sen/niiden ilmentämiseksi. Ts. jos virtuositeetilla (ja virtuoosilla) ei ole estetiikkaa – eli jos "virtuositeetti" ei perustu (esteettiseen) kauneusihanteeseen, -tajuun ja tavoitteeseen, eikä ole sen/niiden ilmentämiskykyä – on kyse vain pseudovirtuositeetin pseudoestetiikasta, eli ei sen enempää virtuositeetista, kuin estetiikastakaan. Tuollaista näennäistä virtuositeettia voidaan verrata pettämättömän varmatoimiseen koneeseen, jolla ei ole mitään muuta käyttötarkoitusta tai -sovellettavuutta kuin puksuttaminen ja pöriseminen; ja näennäistä estetiikkaa (esteetikkoa) "biologisen" syntymäsyömäjuomanaimalyömäkuolemaolion touhuihin, jolle kaikki muu kuin "tieteellisesti" (biologisesti) perusteltu ärsyke-reaktio-toiminta on turhaa ja käsittämätöntä.

Kun pystymme ymmärtämään, että (aito) virtuositeetti todellakin on hyve (hyveenilmentämiskyky), asiana! ja ilmiönä! eikä pelkkänä sanamerkityksen (etymologisena, filosofisena tai teoreettisena) selityksenä, voimme virtuoosin vaivattomuudella käsittää myös sen, että virtuoosin(en) suhde ja asenne musisointiin (tai säveltämiseen) ei ole (itsekäs): "kuunnelkaa, miten taiturillisesti (tai kauniisti) minä soitan (/laulan/sävellän)!", vaan: "kuunnelkaa!…, miten ihmeellistä musiikkia!… kuunnelkaa, miten sanoinkuvaamattoman kaunista ja täydellistä musiikkia!…

Ja kun pystymme ymmärtämään, että (aito) estetiikka todellakin on kauneuden havaitsemista ja tutkimista ja tavoittelemista ja välittämistä, asiana! ja ilmiönä! eikä pelkkänä sananselityksenä, voimme esteetikon aistikirkkaudella tunnistaa kauneuden siellä, missä sitä on, ja sen puutteen siellä, missä sitä ei ole.

Ja kun sitten yhdistämme (aidon) virtuositeetin ja (aidon) estetiikan, kykenemme virtuoosin vaivattomuudella käsittämään, ja esteetikon aistikirkkaudella havaitsemaan, ja filosofin viisaudella oivaltamaan, että virtuositeetin estetiikka todellakin on hyveellistä kauneuden välittämis- (ja vastaanottamis-) kykyä, asiana! ja ilmiönä! eikä pelkkänä sananselityksenä; ja voimme käsittää ja havaita ja oivaltaa sen liittyvän yhtä oleellisesti yhteissoittoon ja -lauluun, kuin solistisuuteen.

"[Öö…] ei minua tuo kiinnosta, vaan se, mikä on virtuositeetin estetiikka."

Jos pelkkää (sujuvaa) teknismotorista suoritusta halutaan nimittää virtuositeetiksi (kysymyksen esittäjän tavoin), ihmisyydestä, muusikkoudesta ja sanakaunottarestamme (henkismentaalisälyllisemotionaalispsykofyysisteknismusikaalisilmaisullinen) jää jäljelle vain: ---------------------------------------fyysistekni---------------------nen. Ja koska "tieteellismetodologisanalyyttisillä ansioillaan" ja "terävällä älyllään" briljeeraava aina-ok-ASIANmollaajamme on julistanut sanan poistetut osat (virtuoosin kyseessä ollen) "hömpäksi" ja jäljelle jäävän osan (pseudovirtuoosin kyseessä ollen)"snobbailumachoilupöyhkeilypönötykseksi", lopputulos kaikessa "asiallisuudessaan" on: --------------------------------------------------------------------------.

Keskustele nyt siitä sitten!

Jos Amfionin sivuilla (tai missä tahansa) – yleisistä kommunikaatiovaikeuksista huolimatta – kuitenkin kehkeytyy tyhjänpuhumista ja joopajoojottelua terävämpää keskustelua, (jota ei heti alkuunsa keskeytetä), niin ei sitä mikään "nimimerkkikäytäntö" herätä*, eikä "haloo!… se on diplomi-insinöörikandidaattimaisteri-tohtorirehtorivääpelikenraali-ministeripresidenttikeisarijohtaja-toimittajakirjanlukijakynänvartijakielenkatkojakitaristiretkeilijäputkimies Gröhnblomdahlqviströmbergenheimatlosgeht's-Rytkönen kumpuhuu"-nimikäytäntö, eikä minkään valtakunnan käytännönnoudattajien persoonan tai persoonattomuuden ärsyttävyys tai ärsyttämättömyys, vaan se, mitä (täällä) sanotaan!

*Toimittaja (/toimitus) näytti suljettujen [closed]-keskusteluohjeittensa (25.8.) julkaisemisen jälkeen tämän ymmärtäneenkin – koska ohjeista poistettiin niissä hetken ollut nimimerkkikäytäntöön (ja -käyttäjiin) kohdistettu omituinen moite (jota tässä piikitellään) ja sittemmin koko ohje, ja julkaistiin se uudelleen – mutta osoitti myöhemmillä toimillaan näyn harhaksi. Aidosti vapaa, spontaani ja/tai harkintaan perustuva keskustelu toteutuu tällaisilla sivustoilla parhaiten juuri nimimerkkikäytännön avulla, joka takaa (tai mahdollistaa) sen, että keskustelijalla ei ole omaa lehmää ojassa, eikä vierasta sikaa vajassa. Ne, jotka esiintyvät tai tomppeloivat täällä omalla nimellään, tekevät suuren palveluksen itselleen ja muille keskustelijoille ottamalla nimimerkin käyttöönsä. Silloin kukaan ei vahingossakaan nolaa ketään henkilökohtaisesti, eikä joudu henkilönä kenenkään nolaamaksi.

Ja nyt, kun kaikki ovat nimimerkillä suojattuja, voidaan avata turpavyöt ja päästää sanakananlento vauhtiin:

Jollei tällä palstalla herätä keskustelua se, että tänne pöllähtää joku "uutisankka" pullistelemaan höyheniään, ja halventamaan, ja mollaamaan, ja solvaamaan, ja lyömään lyttyyn juuri sen asian, jonka edustamiseen tämä sivusto on perustettu, niin missäs sitten!(?) Ja jollei se herätä keskustelua tällä palstalla, että samainen "sulkasato" julistaa musiikinhistorian upeimman aarteiston – klassista musiikkia rakastavien ihmisten keskeisimmän arvon ja elämänsisällön ("rohkeutensa" puolustajan koko repertoaarin!*, [mm.], tulkintatavastaan riippumatta!) – "kuolleitten säveltäjien (kuolleeksi) museomusiikkiviihteeksi", niin mikäs sitten!(?) Ja jollei siihenkään saa tällä palstalla sanoa mitään, kun tuo "broileri"** ottaa ja lyttää virtuositeetin (ja virtuoosit)*** – eli korkeimman musiikillisen tulkintataidon (ja -taitajat) – samalla asfalttijyrällä kuin tyhjänpäiväisenpintapuolisen pseudovirtuositeetinkin, ja kaiken muun, omaksi kiitoradakseen, niin mihin sitten, ja missäs sitten!(?)

*(Ligetiä jostain syystä lukuun ottamatta, vaikka hänkin on kuollut.)

**Säälinsekaisuus saattaa olla oikeanlainen OH!- ("oscar hotel" [reception]) responssi sinnikkäisiin lentoonlähtöyrityksiinsä. Mutta huomatkaa, että "tietolentäjämme" ei suinkaan syöksynyt tänne säälittäväksi, vaan armotta musertamaan kaiken alleen "lentotiedollaan", ja sillä itseään OHotuttamaan!

***Koska virtuositeettia ei ole olemassa ilman virtuoosia, eikä virtuoosia ilman virtuositeettia, virtuositeetin mollaaminen ja halveksunta on henkilökohtainen solvaus jokaista virtuoosia kohtaan. Sana/asia/ilmiö (/ilmentäjä) kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Sellaisia surmansilmukoitahan täällä jo kieputeltiin, että kun contra musica classica-perusteisia, älyttömimpiä asiattomuuksia ja väärinkäsityksiä oiottiin ja kohta kohdalta korjailtiin, asianliito tulkittiinkin "asiattomuudeksi", joka ammuttiin alas kesken lentonsa. Tykinkuulassa luki: "Amfionin keskustelupalstoja ei käytetä asiattomien viestien välittämiseen." Ja kun nimeltä mainitsemiinsa henkilöihin suoraan messerschmittailemiaan solvauksia "asioina" laukonut "lentäjäsankarimme" sai omat "asiansa" kimmokkeina takaisin (leukailulla ja sanaleikittelyllä ruuditettuina) ne muuttuivatkin "henkilökohtaisiksi solvauksiksi" ja syyksi nettietiketti-tikettipörssin sörssimiseen ja moderaattorimoottoriroottorin käyntiinveimaamisen vaatimiseen.

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!

Yhteisen (arvo)perinteen varaan perustetun ja siltä kohoavaan (peri)aatteelliseen ja/tai käytännölliseen tarkoitukseen tähtäävän yhteisön harhauttaminen asiastaan on nykyään naurettavan helppoa. Sujuvimmin se hoituu – ns. "hyvän johtamisen" avuin – ujuttamalla "yhteiseen" retoriikkaan sana "suvaitsevaisuus" ja sen seuraksi "moniarvoisuus", "muutos", "uudistus", "kehitys" ym. (tuttuja sanoja, eikö vain!). Eipä aikaakaan, kun (lähes) koko yhteisön voimin ollaan "suvaitsemassa" (ja puolustamassa) kaikkea muuta paitsi sitä, mikä on (oli) yhteisön perimmäisin tehtävä ja tarkoitus, ja kaikkia muita paitsi niitä, jotka sitä edustavat ja puolustavat. Kun yhteisön jäsenet näin saadaan harhautetuksi epäilemään omaa, aitoa arvoperustaansa (klassista pysyväarvoisuutta, esim.), ja pelkäämään "stagnaatiota" ja kammoamaan "konservatiivisuutta" ja "edistämään" "liberaalisuutta" ja keinotekoista kehitystä ja "muutosta" ja "trendikästä uutuutta" [ja brändikästä bändiä], he sokeutuvat täysin sille, kuinka yhteisönsä vähitellen kääntyy/käännetään toimimaan itseään vastaan ja muuttuu/muutetaan vastakohdakseen. Ne, jotka sen huomaavat ja ilmaisevat, joutuvat "ruotuun sopimattomina" "kehityksen jarruina" yleisen pilkanteon kohteiksi, tai suorapuheisuutensa vuoksi vaiennetuiksi, ja lopulta eroamaan tai erotetuiksi yhteisöstään.

On ymmärrettävää, jos ja kun (taide)muusikot ja säveltäjät eivät harjoittelultaan ja konsertoimiseltaan tai sävellystyöltään ehdi kuuntelemaan puheita tai lukemaan kirjoituksia niin, että täysin (tai lainkaan) tajuaisivat, mitä niissä sanotaan. Vaara tai nurja puoli on silloin se, että ne jotka eivät muuta teekään, kuin istuvat kokouksissaan (tai näyttöpäätteittensä ääressä) pitämässä puheitaan ja täyttämässä papereitaan (tai saittejaan), käyttävät tilaisuutta hyväkseen (tietoisen häikäilemättömästi tai tyhmyyttään) ja johtavat (tai yrittävät johtaa) heitä harhaan kokopäivätoimisesti, sitä enemmän, mitä enemmän ahkeroivat; ja myös se, että syötin nielleet muusikot eivät kumma kyllä (hyväuskoisuuttaan tai muusta syystä) millään tahdo ymmärtää tai uskoa todeksi, kun tuollainen harhaanjohtaminen heille sanallisesti osoitetaan ja asiana ja ilmiönä paljastetaan, vaan päinvastoin! ryhtyvät puolustamaan eksyttäjiään – ja vastustamaan omiaan (oikeassa olevia, oikean suunnan näyttäjiä) – ja valitsevat johtajikseen pettureita ja harhaanjohtajia, uudestaan ja uudestaan… (inttämään kriitikoilleen, että "tuo ei ole rakentavaa keskustelua, vaan inttämistä").

Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää tekstistä, mutta et ole uskaltanut kysyä

Muusikot ja säveltäjät, joiden kutsumuksena on (oli) seurata ja ilmentää musiikillisen luovuuden ja luovan muusikkouden korkeimpia saavutuksia, – ja (ihanteellisena tavoitteena) yltää vielä korkeampiin – pannaan seuraamaan byrokraattien papereihin (järjen juoksuajan lipsahtelujen jäljiltä) abortoituja lauselapsuksia, joiden "syy ja selitys" on: "lukupuolisesti tasa-arvoiseen tekstielämään osallistuvan viranomaisen oikeus päättää omasta ruumiistaan".

Ennen syntymäänsä kuoliaiksi käsiteltyjen lööperipaperiperillisten ylpeät vanhemmat toteuttavat "aikuistumisensa suurta mahdollisuutta*" "laatutyön" "laatujohtamisen" "laatuun" panostamalla, eli määrätyömäärän määräjohtamismäärän määrää lisäämällä.

(laatuohjeita (s)yliopiston laatutekstin laatujohtamiseksi kokonaisvaltaiseksi, kaikkinaiseksi tekstikokemukseksi:)

*Paperilennokin ennenaikaisen maahansyöksyn myöhentäminen ja pitkitetty origami, sekä tekstin merkityksen eksponentiaalinen kasvupotenssi saavutetaan korvaamalla kirjainmerkit ranskalaisilla viivoilla ja niistä joka toinen välilyönnillä ennen taittamista, ja pyöräyttämällä paperi jokaisen viivan kohdalla 360° poikittaisakselinsa ympäri ja kunkin välilyönnin kohdalla 360° pitkittäisakselinsa ympäri kahden käden vastaotteella myötäpäivään kääntäen ja polvikyynärmyötäotteella vastapäivään yötä myöten vääntäen – vapaalla jalalla olevalla raajalla samalla kallistamalla – hyvän tekstin kannalta herkimmissä, strategisissa pisteissä viipyillen ja kuhnaillen, kunnes kiristävien aatteiden löyhentäminen ja käsittelymuotojen möyhentäminen pitkäkestoisempaa tekstiä varten olisi saattanut onnistua… (ks. ed. ohjeita lukijoille)

Tässä (sivullamme käytävässä) parodiaperiodisoitannassa ja sen marssirytmitakapotkuissa toistuvat (pölyrytmisinä diminuutioina) täsmälleen samat teemat ja "muunnelmat", kuin militaristis/utilitaristisena, tyhjää fraseologiaa "tahtotiloittavana" strategiafiaskona toteutettavassa "yliopistouudistuksessakin", jolla Suomen yliopistolaitosta (ja sen etunenässä Sibelius-Akatemiaa) [nyttemmin Taideyliopistoa] ollaan "historialliseksi muutokseksi" nimettynä järjenpuutteen riemuvoittona "uudistamassa", "kehittämässä", "moniarvoistuttamassa", "suvaituttamassa" ja "hyvinvoinnituttamassa" [sotilaallis]hallinnolliskaupallistilastollisteknologismediaseksistis-populistispoliittisbyrokraattisesti johdetuksi hölmölän holhoomoksi.*

Suomen valtion virallinen hovi-/hevifilosofi on tilattu valehtelemaan "henkeä" nykykulttuurin kissanraatoihin ja raskasmetalleihin ensi maaliskuuhun mennessä.**

*Mitään keinoja itseään älykkyydeksi luulevan hölmöyden saamiseksi tajuamaan omaa hölmöyttään ei tuolla valosäkkikuranenärintamalla ole, kuten ei tällä pölkky-/päre-/puru-/paperikasarintamallakaan.

Anteeksi monisanaisuuteni. Piti vain laulamani, kuinka hienoa onkaan, että meillä vihdoinkin on klassisen musiikin keskustelufoorumi, jossa saa vapaasti kajauttaa laulelonsa auktoriteeteilla, arvosanoilla, -asemilla, nimillä, ja titteleillä peiteltyä tolkuttomuutta ja tyhjäntärkeyttä kumartelematta.

Vai onko?

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja… … …ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa.

Malja aidolle taidolle, luovuudelle, hulluudelle! (hullun ja diplomi-idiootin erolle)

Aleksis Kiven päivän yönä (10-11.10.2009)

** Maaliskuu tuli ja meni ja duunisen, himasen ja henkisen glokaalilukaalin* kalustusohje ehti ilmestyä. Nyt, kun on valmiit kuopat lattiassa, "keskustelun polarisoituminen"(kaapinpaikasta ja sohvaperunansijoituksesta) on neutralisoitu rakentavassa hengessä jo ennakolta. Jälkikäteen ei pidä mennä sotkemaan saavutusta positiivisella ajattelulla, koska se polarisoi koko (h)aaveen uudestaan. Neutraalivokaalit, glottaaliklusiilit, aspiraatiot ja maiskausäänteet ovat vapaan tekstin ja uuden maailmankielen ainoat oikeat öökkäset uusälykkään kommunikaation ja uushenkisen kukoistuksen turvallistamiseksiksi.

*(viskaalin, shakaalin ja hapankaalin terveysvaikutteinen sekoite)