9a. Varpaina - uusi musiikki-instrumentti

Varpaina - uusi musiikki-instrumentti

Varpaina

Varpaina on esianalogisten alaraaja/takajalkateknologioiden semioottisen reintegraatio-organisaation tutkijatohtorin, Hilfgott Välikäden, kehittämä kokeellinen fysiologinen instrumentti ja taiteellinen työkalu, joka samanaikaisesti kykenee tuottamaan sekä ääntä että hajua.

Varpaina toimii käyttäjälähtöisellä kaasuvoimalla ja se voidaan integroida synestesiageneraattorin hömppä*jumputtimeen, Quickwash-Quackwatch-aivopesukoneen poistoletkun pohjaventtiiliin ja yliopistohallinnon röynäimurin älyhiukkassuodattimeen jalan käänteessä. *härvelinkeksijän hokutermi (Amfionissa)

"Varpaina on fysiologinen soitin, jonka konseptin olen itse suunnitellut luonnollisen evoluution mutageenimöhläyksiä pedipuloimalla.

Merkittävin ero mekaanisiin, akustisiin ja sähköisiin soittimiin nähden on tietenkin se, että soittimen äänilähde on kiinni käyttöliittymässä."

(A) "Olen yrittänyt tehdä inhimillisen, lämpimän ja läheisen tavan tehdä musiikkia," Välikäsi toteaa. Hänen mielestä kysymys on lopulta suunnittelusta, siitä millainen käyttöliittymä rakennetaan. (B) "Tämänkaltainen ajattelu deterritorialisoi musiikin inhimillisen representaation kohti ei-inhimillisiä kokemisen ulottuvuuksia"; kuten loogisen ajattelun representaation repsahtamisesta voidaan tässä kohdassa havaita, vertaamalla lauseita A,B,C.

(C) "Varpaina voidaan nähdä yrityksenä antaa enemmän merkitystä ruumiilliselle ja taktiilille informaatiolle digitaalisen äänen ja musiikin maailmassa."

Päämääränä on, että käyttöliittymään ei voida liittää mitään muuta hajua; että sillä olisi oma di-stink-tiivinen hajunsa. Muutoinhan ei voida tietää kuka soittaa ja milloin soittaa ja kuka lemahtelee muuten vaan. Aika näyttää kuinka vahvasti Varpainan kohdalla haju identifioidaan käyttöliittymään.

Varpainan äänisynteesin perustana on kellahtavanrusahtava krohina, mikä käytännössä sisältää spektrin kaikki taajuudet. Välikäsi on lähtenyt liikkeelle siitä, että kyseessä ei ole ollenkaan melodia-, rytmi- tai harmoniasoitin tai muu olemassa oleva konsepti. Ne saattavat toisinaan olla melko rajoittuneita. Tämä ei tietenkään ole mitään uutta. Muun muassa alkuräjähdyksessä siirryttiin kohti olemassa olemattomien, rajoittamattomien massojen liikettä.

Varpainan etu kaikkiin muihin äänen-/kuvan-/hajuntuottojärjestelmiin ja sormikonsepteihin verrattuna on tietenkin se, että säveltäjän/soittajan/käyttäjän/kuulijan ei tarvitse tietää mitään, osata mitään, tajuta mitään, kuulla mitään, nähdä mitään, haistaa mitään, tuntea mitään, taikka muutoinkaan havaita mitään, saati olla mistään extuitiivisesti tai intuitiivisesti tietoinen. Kuka tahansa oppii sen käytön kantapään kautta ruohonjuuritasolla; samalla kun monenlaisista perinteen, merkitysten ja konnotaatioden raskauttamista tieto-, taito-, järki-, tunne-, sivistys- ja kulttuurirasitteista päästään kerralla eroon.

Varpainan edut onkin jo sisällytetty sellaisinaan yliopistouudistuskentän hallintokäytänteisiin, laatukäytänteisiin, identiteettiprosessikäytänteisin ja vuorovaikutusmallikäytänteisiin. Strateginen luopuminen sivistysyliopistoperinteestä/-periaatteesta ja -käytännöstä ja siirtyminen kaupallishallinnollisbyrokraattiseen hyötytehoyliopistoperiaatekäytännekäytännekäytänteeseen on tehnyt tämänkin "innovaation" mahdolliseksi.

Varpaina on kuin luotu suunniteltu "tämän-kaiken-hallitseminen-on-oma-taiteenlaji-sinänsä"-"hallintotaiteen" työkaluksi. Kun hallintojohdon ote on lipsahtanut kaiken/minkään käsittämisestä, se on ottanut jalat avukseen käsittämättömyyksiensä jalkauttamiseksi "alaistensa" päälle - vaikka sen olisi pitänyt tajuta ottaa ne (jalat) alleen jo ajat sitten - ja käyttää päätään ja alaisiaan varpainaan, ja päinvastoin, niin kuin on toki aina ennenkin tehnyt, mutta nyt sitä voidaan kutsua taiteeksi isolla peellä.

Futuristi Luigi Russolo vaati kaikkien äänten tasa-arvoisuutta jo 1900-luvun alkupuolella. Nyt on tullut aika vaatia myös kaikkien olfaktoristen faktorien tasa-arvoisuutta äänten rinnalle. Moniarvoisuutta ja ihmisarvoa loukkaava hajurasismihan on vallinnut äänikentällä jo ainakin Australopithecuksen, Aatamin, Mooseksen ja Goljatin ajoista saakka.

"Väitöskirjaa kirjoittaessani ajattelin, että soitin olisi tarkoitettu naurettavan musiikin kentälle, mutta käytännössä en ole itse ollut kiinnostunut esiintymään kyseisellä kentällä. Siksi toivonkin, että vakavan musiikin kenttä ottaisi keksintöni murheella vastaan," toivoo Välikäsi.

Niin kauan minä tramppaan....