Embedded Files
×- uusi taide-eXituutio
Sibelius-Akatemian "hallintotaiteen" vuosittaisen juhlanäyttelyn* hurmaavimpiin luomuksiin kuului edellisvuonna näytteille asetettu ja seuraavana vuonna seinältä poistettu, absur-dismiss-ynteettistä tyylisuuntaa edustanut "hallintopalvelut"- huoneentaulu jalkauttamistaan jouduttavine varpailutaulukoineen ja erikseen jolkoteltavine sanalistoineen. "Palvelevasta" nimestään huolimatta kyseinen töherrys sisälsi vain ajan-/raha-/valtavirtaa johtaja-/päällikkö-/alaisjuoksutuksineen ja kulttuurimurrossointuineen siihen hukkuneille. "Haasteelliset" "oikean" jalan tiimijoukkoryhmälaumaotteet vaativat aivan erityistä järjenpuutetta, mutta suju(i)vat ihan hyvin jo muutaman kokouksen ja seminaarin jälkeen; tosin vain arkisin pyhän yksinkertaisuuden tukitiimin puuttuessa.
*Näyttelyyn johtava linkki lakkasi toimimasta uusien näyttelyiden valmistuttua. Löytyisiköhän kenenkään koneelta tai papereista kyseisen organisaatiokaavion kopiota, että saataisiin näytille? "Hallintotaiteen" "ikoni" komeili siinä yliylhäisimpänä ja taide "laaja-alentui" alialhaisimpana. Oikean väärän jalan otteet oli kuvattu poikkeuksellisen "taiteellisesti" pitkänomaisilla keltaisilla soikioilla.
Niin kuin näemme,"tiedeyliopiston toiminnan keskipisteenä on tiede" ; "taideyliopiston* toiminnan keskipisteenä on taide" ; "Sibelius-Akatemian toiminnan keskipisteenä on musiikki":
tallausalustana.
Taideyliopiston tulossa on menossa "kick-off-tilaisuuden" kärkipotkujen jälkeinen "due diligence-analyysi".
Rukoilkaamme!
2011...2012...2013...
Ei auttanut.
Nyt se on tullutta ja se mennyttä.
Kolme talollista taiteilijoita taiteilee tahoillaan, kun kolmet rehtorit, ylioppilaskunnat ja viestintäpalvelut lähtevät ajelulle, "uutta ilmettä" etsimään. "Jatkuvan kehittämisen" huippunopeuteen kiihdy(te)ttyään, vaaralliseen risteykseen samanaikaisesti ympäröivän yhteiskunnan muuttuneiden kulutustottumusten kanssa saavuttuaan - kaikkien ollessa väistämisvelvollisia oikealta tulevaan ja etuajo-oikeutettuja vasemmalta tulevaan nähden - edessä oleva vaikea päätös, painaako jarrua vai kaasua, tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä monitasasamanarvoisesti, olemalla painamatta kumpaakaan.
Onnettomuustutkintalautakunta ei löydä syyllistä romukasasta eikä syytöntä sen ulkopuolelta, mutta mainostoimiston suunnittelijat suunnittelevat "kaikkia akatemioita yhdistävästä", eli ei millekään kuuluvasta eikä minkään noudattamasta varoitusmerkki-elementistä ja kunkin akatemian oman kolariauton kylkeen kurttuuntuneesta taidelaitosteksti-elementistä Windows 8-tuoteperhekuvaan äplätyn irvistyxen ja myyvät rötöxensä röyhkeään hintaan rytäkän osapuolille. Kuin ihmeen kaupalla pelkistyneet henkilövahingot ovat yhtenä äxänä.
Ilmevaihtoehtoja pitkin matkaa kommentoinut brändineuvosto löytää Ruotsin matkan muistoistaan (till sist slutligen) sen lopullisen korsningsalternativin, joka - arvovallan, hallintovallan, markkinavallan ja muun valtakunnan - valtateiden risteyksenä (liksom avsevärt tjockare) sopii suunnattoman kokonaisvaltaisesti tarkoitukseensa.
"Ei ole hyvä maine ennenkään ilmeen varaan rakentunut. Siksi vanhoista ilmeistä rohjettiin luopua."
Ja koska Adidas omistaa samansuuntaisten viivojen yksinoikeuden, muita jalkautusvaihtoehtoja ei kenkään nähnyt.
Saa nähdä siivoaako Delete Group lokamme, vai tuleeko siltä tai X-Commercelta tai X-Factorilta - tai joltakin muulta X-logonhaltijalta (joita seeklogo-haulla löytyy 518* kpl ja muualta lisää) - formaatinryöstösyyte vai logonloukkaushaaste.
*Niille on tosin tunnusomaista, että X (tai rasti) liittyy niiden nimeen, toimintaan tai sisältöön jollakin merkittävällä tai merkillisellä tavalla; ja useimmiten myös se, että tekijänsä/teettäjänsä eivät ole jättäneet logoaan (tai tuotemerkkiään) "pelkistetyn geneeriseksi" yleis-äksäksi (rastiksi), vaan ovat muotoilleet sen muista erottuvaksi, ainutlaatuiseksi tunnisteeksi.
Oikeustoimilta kuitenkin vältyttäneen, koska oikeudessa ei voida todistaa, että × liittyisi millään tavoin taiteeseen, yliopistoon tai Taideyliopistoon. Sixitoisexi saahan, tai täytyyhän, pesuainepakkauksissakin käyttää samaa - ärsyttävyyttä tai terveydelle (nautittuna) vaarallisuutta osoittavaa - merkkiä logo-oikeuksia kyselemättä ja pakkauksen varsinaista tuotemerkkiä loukkaamatta.
×yliopisto xon xsaanut xuuden xilmeen, xuniversity xof the arts.
eX-akatemioiden ex-rehtorit ex-emplifikoivat ex-yneisyyttä(än) ex-akteilla ex-planaatioilla:
"Työskentelyä on ohjannut Taideyliopiston strategiaperusta."
Siis ei taide, taiteellinen työ, taiteellinen ihanne, taiteellinen tavoite, taiteilijan mieli, - sydän, - sielu, - luovuus, - mielikuvitus, - kauneustaju, - tyylitaju, - perinne, perimätieto, nykytietämys, oppi, järki, henki, sisältö, käden taito; vaan hallintovalta ja hallinnollinen "suorituskyky"; se, mitä hallintoväki on kokouksissaan öxännyt ja pöytäkirjoihinsa äxännyt.
"Ilmeen suunnittelun lähtökohta on ollut rohkea erottuminen tiedeyliopistoista ja taidelaitoksista."
Hengetön lähtökohta näkyy kuolleessa lopputuloksessa:
Tässä lepää "rohkea erottuminen" tiede- taide-, sivistys- ja kulttuuriperinteestä ja siihen liittyvistä tai viittaavista sisällöistä, yhteyksistä, merkityksistä ja ilmentymistä ja liittyminen hallinnollisbyrokraattiskaupallispopulistisen brändiarkkitehtuurin “kiinnostavuuteen”, eli x:n moniin merkityksiin (sekä myönteisiin että kielteisiin): x-cellent. x-treme, x-factor, x-files, x-wives, x-husbands, x-mas, x-box, x-tinct, x-terminated, x-itus; kuollut (sarjakuvahahmo), luku- ja kirjoitustaidottoman puumerkki, ärsyttävä aine, myrkky, vaara, torjuminen, hylkääminen, sulkeminen, mitätöiminen, Control-Art-Delete...
"Taidemusiikin alasajo on harhaa.”
Taiteen yliajo on todellisuutta.
×-ilmeen mukaan Taideyliopisto on entinen jo ennen toimintansa aloittamista:
eX-Taideyliopistoon kuulu(i)vat eX-Sibelius-Akatemia, eX-Kuvataideakatemia ja eX-Teatterikorkeakoulu.
Sormijärjestyksistä perillä olevat lähteet mutisevat, että nyt olisi ollut qwerty:n vuoro, ja z:n olisi saanut univelkatakuulla pilkkahintaan, mut, mut, mut...
"Taidetta on mahdotonta tiivistää yhteen merkkiin."
Mutta onnexi kansakuntien bittiavaruuden yhteishyvinvointia (Bitish Commonwealth of Nations) takaa ajava Bond Agency on haka ristien suunnittelussa, joihin tiivistyy monia merkityxiä.
On( )pahan logoisat oltavat niin luku- ja kirjoitustaidottomilla kuin piirustus-, maalaus-, kuvanveisto,- muotoilu-, näyttelemis-, säveltämis-, soitto- ja laulutaidottomillakin, kun saavat ruXata "signeerauksensa" cross over arts-/ double-cross over cultural heritage-/ triple cross over creative genius(es) of:
performing arts and arts and crafts of common man all over the X-land.
Positiivisella ajattelulla ja pienellä (45°:een) päänkeinautuksellahan ilme muuntuu mitä myönteisimmäksi (+)!
Päänkallistusposition saa valita vapaasti seuraavien vaihtoehtojen joukosta (x:n kohdalta vain rohkeasti! Muille ei ole strategiaperustaa):
1 vasemmalle
x pää pystyssä päin päättäjäin päättämää päämäärää
2 oikealle
"×-muodon on suunniteltu toimivan myös kurkistusreikänä: sen kautta voi kurkistaa kunkin akatemian oikeaan taiteelliseen toimintaan ja siten hyödyntää olemassa olevaa kuvamateriaalia."
Oikeinko suunniteltu? Jäikö tirkistelytoimikunta mainitsematta oikeiden suunnittelijoiden joukosta, vai osallistuivatko siihen kaikki?
Onko Taideyliopisto tilannut viralliset paperinsa valmiiksi rei'itettyinä, ja uudet leimasimensa reunoiltaan teroitettuina niin, että reikä (/leimasimen jälki) toimii hallinnon papereissakin kurkistusreikänä, jonka kautta voi kurkistaa kunkin akatemian oikeaan hallinnolliseen toimintaan ja siten hyödyntää olemassa olevaa paperiaalia?
Kaikki osalliset ansaitsevat epäsuoran ensimmäisen luokan kaksois-x-ristin vitjoilla sen epäsuorasta tunnustamisesta, että x-muodon suunnittelu ja hyväksyminen ei liity eikä perustu mihinkään oikeaan toimintaan, vaan pelkästään väärään.
"Uskomme, että Taideyliopiston ilme täyttää tarkoituksensa."
Niin mekin uskomme.
Ja näemme.
Ja ymmärrämme.
"Uudistus ja muutos"-strategian tarkoitus täyttyy niin, että ensin muutetaan ilme ja sen jälkeen sisältö, ja lopulta nimi vastaamaan uutta ilmettä ja sisältöä: Hallintoalaopisto oy - The Universal Undertaker of the Arts of the Hellsink.
×- ilme, josta - tiedon, taidon, sivistyksen, opillisen sisällön ja kultturitietoisuuden lisäksi - on "pelkistetty" pois kaikki taide ja taiteellisuus niin eXklusiivisesti, että taide ja yliopistollisuus ovat ainoita asioita, joita siinä ei voi nähdä tai joita siitä ei voi tulla mieleen - kertoo kaiken tarkoituksestaan. Ja koska ilme perustuu tarkasti harkittuun strategiaan - eli suunnittelemalla suunniteltuun suunnitelmaan ja tarkoittamalla tarkoitettuun tarkoitukseen - se ei voi olla erehdys.
Strategisen ajattelun, suunnittelun ja -johtamisen mainioin piirre onkin siinä, että se ylentää suunnittelijansa erehtymättömien olentojen "jumalaiseen" tai elektromekaanisten laitteiden epäinhimilliseen joukkoon (erehtyminen on inhimillistä), joka ei mitenkään voi perua päätöstään eikä myöntää erehdystään, koska silloin se joutuu tunnustamaan suunnitelleensa erehdyksen eli valmistelleensa tarkoituksellisen petoksen. Kaikenlaiset "strategiaan perustuvat" päätökset voidaan selitellä "oikeiksi" vain sanomalla, että "ne perustuvat strategiaan". Ja kaikki krittiset näkemykset ja eriävät mielipiteet voidaan torjua ja tulkita "vääriksi ja virheellisiksi" vain sanomalla, että "ne eivät perustu strategiaan".
Mistä on kyse, kun ilme (sana, kuva, ääni, liike) ei vastaa sisältöä?
Mistä on kyse, kun taideyliopiston ilme suunnitellaan (strategiaan perustuen) tarkoituksellisesti sisältöä (taidetta ja yliopistotasolle kuuluvuutta) vastaamattomaksi?
Mistä on kyse, kun kasvot hymyilevät iloisesti ja ystävällisesti ja suu puhuu sieviä sanoja samalla kun kädet kähveltävät arvot ja aarteet ja mieli myy sielut ja sisällöt?
"Se antaa tilaa yliopistomme taiteellisille sisällöille eikä lukitse yliopiston ilmenemismuotoa tiettyihin väreihin tai rajattuun kuvamateriaaliin."
Että kun jostakin jätetään jokin pois, se "antaa tilaa" sille, mikä jätettiin pois. Kun omenapiirakasta jätetään omenat pois, se "antaa tilaa" ompullisille sisällöille . Kun aivoista jätetään järki pois se "antaa tilaa" älyllisille sisällöille. Kun taiteesta jätetään taide pois, se "antaa tilaa" taiteellisille sisällöille(?)
Mutta kun jonkin, omenan, järjen tai taiteen tilalle pannaan ×, se vie tilan siltä, minkä tilalla se äxöttää. Reikänä × on strategiapersustan mukaan niin ällistyttävän houkutteleva ja "rajattomat" mahdollisuudet ja näkymät avaava muoto, että on vihdoinkin mahdollista ymmärtää, miksei kukaan ole aiemmin keksinyt ×: n muotoisia ovia, ikkunoita, aukkoja, käytäviä, putkia, tunneleita, silmälaseja, kiikareita, mikroskooppeja, tauluja, kuvaruutuja, valkokankaita...
Mahtavatkohan arvoisat x-rehtorit (nykyiset dekaanit) ja yx rehtori & mainostoimisto olla oikeasti sitä mieltä, että (esim.) Internetin verkkosivulla oleva - osoite- ja välilehtipalkin vasemmassa reunassa(kin) näkyvä - sivuston sisällöntuottajan tunnuskuvake "lukitsee sivun ilmenemismuodon tiettyihin väreihin tai rajattuun kuvamaterialiin"; ja että sivun oikeassa yläkulmassa, (tai osoite- ja välilehtipalkin oikeassa reunassa) oleva × avaa sivun, ja tekee sen "rajattomat ilmenemismuodot mahdollisiksi"?
Ovat tainneet käydä "strategiaan(sa) perustuvan" ATK-kurssin.
Logotominen matkamme kohti "Suomen kiinnostavinta yliopistoa" päättyi ensimmäiseen risteyxeen(sä) siinä mielessä kiinnostavasti, että logon laatijoista, työstäjistä, hyväxyjistä tai soveltajista kukaan ei ollut vähääkään kiinnostunut siitä, mikä logo on, tai mikä sen tarkoitus on. Tai oli sen verran, että ymmärsi vältellä logia- ja logos-merkityksiin liittyvää logo-sanaa ja käyttää hallinnolliskaupallisiin uudistus- muutostarkoituksiinsa sopivampia sanoja brändi, ilme, varumärke.
Vaikka onnistunein logo kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, logon tarkoitus ei ole tiivistää kaikkea taidetta, tai mitään muutakaan kaikkea, tai edes yhtä taideteosta yhteen merkkiin - yhtä vähän, kuin nimikirjoituksen tarkoitus on tiivistää koko ihmistä, sukua, lajia, ammatti-, kansa-, ihmiskuntaa yhteen allekirjoitukseen - vaan toimia ainutlaatuisena, identifioivana, in-form-a[k]tiivisena kuvatunnisteena, joka sisältää tunnusomaista sisällölistä in-form-aatiota kohteestaan. "Geneerinen", ex-form-a[k]tiivinen, tunnusmerkitön kirjain- tai muu muoto, joka ei mitenkään liity kohteeseensa, tai liittyy tai assosioituu muuhun kuin kohteeseensa, on logoksi kelvoton.
Kun peli on yx-kax suunniteltu yhtä kiinnostavaxi kuin veikkausliiga, jossa vain tasapelit ovat sallittuja, Suomen kiinnostavimpiin urheilu-uutisiin kuulunee sekin, että samaan aikaan kun yliopistokentällä jul(k)istetaan nollatoleranssi kiusaamiseen, epäasialliseen kohteluun ja seksuaaliseen häirintään, koko yliopistoyhteisön on osallistuttava ja alistuttava suunnitelmalliseen hallinnolliseen ärsytyxeen, tarkoitukselliseen asiasta exytyxeen ja strategiseen exuaaliseen väkivaltaan.
Huomaatteko muuten, miten ärsyttävää on vain kahden kirjaimen (ks) korvaaminen x:llä. Arvatkaa, mitä se on kun ru×i vetäistään kaikkien taiteiden ja taiteilijoiden ja taiteellisten sisältöjen ja merkitysten yli ja tilalle?
"Taiteen ja Taideyliopistosta valmistuvien taiteilijoiden tehtävähän on ärsyttää."
Jonkun helvetin uusärsyhärnämääritelmän mukaanko? Anteeksi vain, mutta se ei ole - edes "uusmääritelmän" mukainen - "taide", mikä tässä ärsyttää, vaan totaalinen hallinnollinen hölmöys.
"Mulle on ihan yx lysti, mikä se ilme tai logo on", sanoo nuori akatemialainen uutena taideyliopistolaisena.
Saa olla. Vaan nytpä ei olekaan kyse sinun ilmeestäsi tai sinun logostasi - sen enempää kuin hallinnon, kaupan, merenkulun tai elinkeinoelämän logosta - vaan taiteen ja taideyliopiston logosta. Vahinko, jos et tunne kuuluvasi joukkoon.
Kun päätöksen on tehnyt hallinnollinen toimija ja hallinnollinen intressi (valta), yhteistyössä kaupallisen toimijan ja kaupallisen intressin (rahan) kanssa, kaikki "avaamansa" perusteet ovat silkkaa hallinnolliskaupallisen päätöksentekoprosessin kuvausta:
- "Taideyliopiston brändin, identiteetin ilmentymän, määrittelytyö käynnistyi alkuvuonna 2012 projektin johtoryhmän toimeksiantona."
- "Kilpailutuksella etsittiin asiantuntijaa auttamaan uuden yliopiston brändiarkkitehtuurin määrittämisessä eli siinä, millainen nykyisten yliopistojen identiteettien ja aloittavan yliopiston yhteys on toisiinsa."
Tekeleen perusteella ei minkäänlainen. "Uusi" identiteetti suunniteltiin varta vasten erottumaan juuri siitä sisällöstä ja niistä tahoista - (taiteesta ja nykyisistä yliopisto- ja taidelaitoksista) - jotka siihen yhtyvät ja liittyvät, ja sekoittumaan rotanmyrkkyyn, pesupulveriin ja tieliikennelakiin.
- "Kilpailutukseen osallistuneet jättivät tarjouksen myös visuaalisen ilmeen suunnittelusta."
- "Kilpailutuksen voitti suunnittelutoimisto Bond Agency." Ratulations, Cong Ratulations!
- "Työskentelyä on ohjannut Taideyliopiston strategiaperusta."
- "Suunnittelutyötä on tehty kolmessa ryhmässä."
- "Brändiarkkitehtuuria ja ilmettä ovat työstäneet akatemioiden rehtorit, ylioppilaskunnan edustajat, viestintäpäälliköt sekä suunnittelutoimisto Bondin suunnittelijat."
- "Suunnitteluryhmän työtä ja ilmevaihtoehtoja on kommentoinut brändineuvosto, johon kutsuttiin avoimella kutsulla* opiskelijat ja henkilöstö jokaisesta akatemiasta"
- "Neuvosto kokoontui kolmesti."
- "Lisäksi brändityötä esiteltiin kaikille avoimessa toritapahtumassa TeaKissa 19.-20.9."
- "Ilmeen käytännön suunnittelua ja toteutusta on edistänyt projektiryhmä."
- "Käytännön toteutus käynnistyi rehtori Tiina Rosenbergin hyväksyttyä ilmeen 2.11.2012."
- "Rehtorin päätös tuotiin Taideyliopistoprojektin johtoryhmän kokoukseen tiedoksi 7.11.2012."
*"Avoin kutsu" tarkoittaa pe 25.5.2012 11:59 päivätyn taideyliopistotiedotteen tekstin sekaan sijoitettuja lauseita:
- Taideyliopiston brändin vaihtoehdoista tehdään selvitystä valmisteluaineistoksi tulevalle johdolle. Pohdinnassa on muun muassa Taideyliopiston uuden brändin ja akatemioiden nykyisten brändien välinen suhde. Työhön osallistuvat rehtorit, viestintäpäälliköt, ylioppilaskuntien edustajat sekä viestintätoimisto Bond Agency. Lisäksi kootaan niin sanottu brändineuvosto, johon kaikki taideyliopistolaiset ovat tervetulleita! Jos haluat olla mukana arvioimassa miltä Taideyliopisto näyttää ja tuntuu, ilmoittaudu viimeistään 1.6.
Vaikka olisi sattunut viestin lukemaankin, siitä ei pysty mitenkään päättelemään, että on kyse Taideyliopiston logon suunnittelusta akatemioiden omien logojen tilalle.
Kaikissa hallinnon tiedotteissa käytetään Bond Agencystä nimityksiä "suunnittelutoimisto" ja "viestintätoimisto", vaikka yritysoppaan mukaan sen toimiala on mainostoimisto.
Toimistoa kiiteltiin ammattitaitoisesta työstä.
Minkä ammattilaisia mainostoimistot ovat?
Rehellisen ja totuudenmukaisen viestinnänkö?
Seuraavaan "ammattitaitoiseen" mainokseen/petokseen saakka sentään "Akatemioiden nykyiset nimet säilyvät, sillä ne ovat keskeinen osa kunkin akatemian mainetta".
Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun puolesta "brändin" hyväksyi neljä rehtoria, seitsemän päällikköä, kaksi johtajaa ja jokunen muu henkilö. Eriäviä mielipiteitä varmaan lausuttiin, mutta ne eivät päätöksessä näy.
"Johtamiseen on panostettu", ja "johtamisen merkittävä tasonnosto" on toteutettu strategiaperustan mukaisesti.
Merkille pantavaa on, että kaikki ilmeen hyväksyjät muistivat työnsä ja asemansa velvoitteet 100%:sti siltä osin kuin ne liittyvät johtajuus-, päällikköys- ja päätöksentekovaltaan, mutta "unohtivat" ne 100%:sesti siltä osin kuin ne liittyvät taiteeseen, taiteen edustamiseen ja palvelemiseen ja taiteen ja yliopistotasolle kuuluvuuden puolesta toimimiseen.
Surullista on, että puoliveriset taiteilijatkin näyttävät muuttuvan täysiverisiksi hallintobyrokraateiksi tai himovaltiaiksi sillä seisomalla kun istahtavat kokouspöydän tai johtavan aseman ääreen.
Koreat lauseet "palvelevasta johtajuudesta" ja "taiteen ajasta" kaikuvat tyhjiinmyydyn kauppahallin käytävillä. Halvalla menivät.
Kun ru×in takana seisoo re×i ja hallinnollinen ja kaupallinen järki, sen kumoamiseen eivät riitä mitkään maailman merkit tai kirjaimet, missään järjestyksessä.
"Tarvittaessa se voi myös huutaa."
××××! ( ×ekakuoro ×××tajat)
Niin-metsä-vastaa-metsä huutaa:
"SAISKOS KÄYTTÖHÖN PAREMMIN KAIKUVIA KONSONANTTEJA!"
- Hallintojohto istuu jalat ja kädet ristissä ×:n muotoisen pöytänsä ääreen ja lukee kolme viikkoa yötä päivää itse laatimiensa ja itse hyväksymiensä strategiapapereiden konsonantteja.
- Uuden brändin määrittelytyö käynnistyy alkuvuonna 2013 projektin johtoryhmän toimeksiantona.
- Kilpailutuksella etsitään asiantuntijaa auttamaan brändiarkkitehtuurin määrittämisessä eli siinä, millainen entisten yliopistojen konsonanttien ja nykyisen yliopiston kerakkeiden yhteys on toisiinsa.
- Kilpailutuksen voittaa suunnittelutoimisto Bnd Gnc.
- Työskentelyä ohjaa strategiaperusta, valvoo brändineuvosto ja suorittaa brändityöryhmä, projektiryhmä ja kolkyt ja risat muuta ryhmää.
- Suunnittelutyötä tehdään tuhannessa ryhmässä, jotka kokoontuvat miljoona kertaa.
- Käytännön toteutus käynnistyy "kaikkien johtajan" hyväksyessä ilmeet.
Vuoden lopussa uudet ilmevaihtoehdot julkistetaan Musiikkitalon kuoron kantaesityksenä:
KKKK! PPPP! TTTT! VVVV! DDDD! GGGG! BBBB! QQQQ!
Hallintojohto ylistää Musiikkitalon akustiikkaa, joka toistaa pianissimot niin hiljaa ettei kuulu mitään, laulajien pyörtyillessä "kaikkensa antaneena". Suunnitelluista kurkistusrei'istä aikansa tirkisteltyään se päättää, että on kumminkin parempi pysyä tutuxi ja turvallisexi hoxatussa ru×issa.
Vaikka kriittisen tarkastelun jälkeen päätöksen ainoaksi "pitäväxi" perusteeksi jää se, että päätös on tehty - niin kuin 100%:ssa kaikkia muitakin valtapäätöksiä - sen pitävyys on niin peruuttamatonta, että joutuisimme odottamaan seuraavaa maailmanloppua siitä päästäksemme, mikäli valtaväkeä odottaisimme.
Sanoipa taiteilija mitä tahansa, kirjoittipa taiteen tuntija mitä tahansa, perustelipa taiteen harras(rakas)taja, 'amateur', asian(sa) miten tahansa, jyrähtipä kriitikko mitä tahansa vastaus on:
"Haluamme kiittää teitä aktiivisesta mielipiteidenne ilmaisusta. Tämän keskustelun pohjalta on hyvä jatkaa ilmeen soveltamista niin, että se palvelee Taideyliopisto-yhteisön erilaisia tarpeita!"
Конец!
Ilmeen soveltaminen "erilaisiin tarpeisiin" jatkuu "hallintotaiteen" plakateemisella A-nelosnäyttelyllä:
Propaganda-iskun kohderyhmän (15-30v., kouluja käymätön, exuaalisesti orientoitunut) tarpeet on palveltu hyvästi:
Pelin aloittaja, hallintojohto tai sitä fanittava b(r)ändäri, "voittaa" aina...
ja tulloo Agoraan* ja talloo Pythagoraan pötykuraan.
*Sibelius-Akatemian aulahalli Musiikkitalossa, jättiläislasten jättipehmolelupalikoilla valmiiksi kalustettu.
Mageeta! hihkuu op-intolauma ja "laatukersantti" textihytkyn ja värityxen namittamana.
Fanimaatioevoluutio on extinctoinut pettämättömän konstin "stagnaatiota" vastaan: Textit heilumaan ja kuvat nykimään. "Eloisaa ja dynaamista!"
Ei pidä arvostella tilapäistä sivua. Lopullisessa versiossa kaikki liikkuu nopeasti.
"I mean the engine was good you know and the team worked fine I mean but somehow the speed just wasn't there I mean," narisee Kurvihurma.
Vielä viime vuonna (Ma 7.5.2012 klo 16.33, YLE:n haastattelussa) - vastauksena kysymykseen "miten luovuus ja byrokratia yhdistetään?" - Sibelius kurahousuakatemian rehtori puhui itse "sellaisesta käsitteestä kuin 'luova hiekkalaatikko', jossa ikäänkuin rakennetaan tietyt reunaehdot, jotka on sitä hallintoa ja jossa täytyy tietyt asiat olla kunnossa, mutta sen, niinku niitten reunojen sisällä, siellä hiekkalaatikossa, luovuuden täytyy antaa sitten kukoistaa ja toimia vapaasti".
Kun toiminnan aika tuli, sille oli rakennettu "tietyt reunaehdot" - ×:n muotoinen hiekkalaatikko ja ×:n muotoiset hiekkakakkumuotit, jotka on sitä hallintoa - ja sen, niinku niitten reunojen sisällä, siellä hiekkalaatikossa ja niissä hiekkakakkumuoteissa "luovuus" saa (sai) sitten "kukoistaa" (ä×änä) ja "toimia vapaasti" (ru×ina). "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!" Älä tule "paha" ×, tule "hyvä" ×!
Luovuuden (0%) ja byrokratian (100%) yhdistämislauseke: 0 × 100 = ×
Hallintovallan ei tarvitse välittää laskuvirheistään, koska vallan perustee×i riittää valta.
"Kun tämä [Taideyliopisto]muutos tulee sitten voimaan, niin varmaan jollakin tavalla kuunnellaan opiskelijoita, opettajia ja voidaan tehdä joitakin muutoksia tarpeen mukaan; eikös näin ole? (Laila Kangas)*
"Kyllä, joo kyl tässä, tässä on niinku pyrkimyksenä se, että tää mahdollisimman paljon lähtis juuri, juuri sieltä niinkun opetuksesta ja taiteellisesta toiminnasta [...] kyllähän se niinkun Taideyliopiston oikea syntyminen täytyy tapahtua sieltä substanssista käsin, siitä opetuksesta ja taiteen tekemisestä ja niistä mahdollisuuksista, mitä siihen aukeaa."
Ei saanut lähteä. Ei saanut syntyä. Ei saanut tapahtua. Ei saanut aueta.
*Opiskelijoita ja opettajia ei kuunneltu millään tavalla. Kuuron hallinnon sokeisiin päätöksiin ei voida tehdä mitään muutoksia.
Mitä eroa on lastentarhalla, hiekkalaatikolla ja yliopistohallinnolla?
Lastentarhassa lapset saavat leikkiä hiekkalaatikossa vapaasti, yliopistossa hallinto leikkii hiekkalaatikossaan yksin ja pakottaa kaikki muut seuraamaan omia 'aikuis'leikkejään.
Taiteen ja taiteilijoiden, opiskelija- ja henkilökunnan yli käveltiin sekä symbolisesti että konkreettisesti Taideyliopiston 'brändi'prosessin kaikissa vaiheissa, suunnitteluvaiheessa, lanseerausvaiheessa, palautevaiheessa ja sovellusvaiheissa. Vaikka rehtorille ja dekaaneille ilmoitettiin, että Sibelius-Akatemian professorikunta vastustaa ilmettä 100%:sti (kantansa ilmaisseiden osalta) ja kokonaisuutena vastustus on luokkaa tuhat vastaan : yksi puolesta, ja hätääntyneitä kommentteja esitettiin kaikista akatemioista, sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ainoa myönnytys oli että "ilmeen tummanpuhuvuutta vaalennetaan, rasteja pienennetään ja värikkyyttä lisätään".
"Voin lyhyesti todeta, että Taideyliopiston graafista profiilia ei muuteta." (Rehtori Tiina Rosenberg 4.2.2013, klo 11:33)
"Taideyliopiston graafista profiilia ei muuteta".*
Vallankäyttäjän viisi sanaa yhdellä kellonlyömällä painaa enemmän, kuin kaikki taiteet, taidot, järjet, tunteet, arvot, hyveet, ihanteet, ihmiset yhteensä koko kulttuurihistorian ajalta.
Diktatorn har dikterat sitt beslut (punkt). Alla pratbubblar - av "demokrati, öppenhet, jämlighet, icke-diskriminering, respekt" osv. - som ännu igår strålade i regnbågens färger sprack ihjäl i maktens mörkaste stund och dess tjusningens trygaste sekund.
Viiden valtasanan sanojalta jäi hurmiossaan huomaamatta, että Taideyliopistolla ei ole graafista profiilia. Taideyliopiston - taiteen hedelmöittämän ja yliopistollisuuden synnyttämän - logon oikea syntyminen ei saanut tapahtua sieltä substanssista käsin, vaan, Taideyliopiston ilmeen sijaan, esiin operoitiin vain hallintovallan oma fetus mortus fetissi. Ihan on isänsä ja äitinsä näköinen, muttei mitään sukua taiteelle tai yliopistolle.
*Lauseen toteennäytetty merkitys on: [Taideyliopiston] "hallinto-organisaation graafista profiilia ei muuteta".
Mitään mahdollisuuksia hallintojohdon saamiseksi pyörtämään päätöksiään ei Taideyliopiston tai -akatemioiden sisällä ole.
Viimeinen jäljellä oleva keino on koko asian saattaminen julkisuuteen kaikkine taustoineen ja perusteluineen.
××
Tapa, jolla taiteen rituaalinomainen tappo-operaatio toteutettiin, oli julkein mahdollinen. Taiteen ilmeeksi suunniteltu rasti, jonka edessä luki "start here" oli liimattu suurikokoisina tarroina taideakatemioiden lattioille = Aloita tästä taiteen ylikäveleminen! Pieniä rastitarroja, joissa luki "tähtää korkeammalle" oli liimattu wc-pönttöihin = Virtsaa ja ulosta taiteen ilmeen (kasvojen) päälle, niin että varmasti osuu!
Kuten Taideyliopiston ilmeestä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa ollut Sibelius-Akatemian tuntiopettaja totesi: ylikäveleminen, päälle virtsaaminen tai ulostaminen merkitsee kaikissa kulttuureissa äärimmäistä halveksuntaa ja häpäisyä. "Emmekö me enää kunnioita omaakaan asiaamme?", hän kysyi puheenvuoronsa lopuksi. Vielä tärkeämpi kysymys on: emmekö me enää rakasta omaakaan asiaamme?
Taideyliopiston(!) rehtorin, Tiina Rosenbergin vastaus:
"...ja nää tämmöset, mitkä mun mielestä on aika humoristisia heittoja... mut mähän oon queer-tutkija, elikä mulle tämmöset julkiset vessat ja seksuaalikulttuuri ja noin pois päin ei oo mitään vieraita asioita. Tai töhritään seiniin tai kommunikoidaan ja noin pois päin. Jotenki must tuntuu vähän sillä tavalla et täss on... et, et meill on niinku erilaiset kulttuurit kohtaa ja nyt mä en puhu akatemioista, vaan mä puhun siitä et mikä on niinku ajatus taiteesta tai noin pois päin. Ni mä ajattelen, että tää on vähä konventionaalinen keskustelu mun mielestä. Taidehan voi hyvin herättää. Tota ni, minkä takii niinku esimerkiks tää vessanpönttö tai niinku tähdätää vähä korkeammalle tai kuljetaan jonku yli. Eihän taide oo mitään hienoa, tai mitä tarvii kunnioittaa tai tehä... Eiks me oo katottu koko modernismin historia. Avantgardismin historiahan on nimenomaan sitä provokaatiota..."
Sitä se nimenomaan on, provokaatiota, ei taidetta. Ollaa katottu joo, koko modernismin historia. Enempää ei tarvita eikä kaivata.
(Avangarde)modernismi perustuu johdonmukaiseen ja johdon mukaiseen itsepetokseen. Hyvä kumppani, jos aikoo itse pettää kaiken muun ja kaikki muut.
Taide on rakkauden työtä.
Oletko sinä valmis luovuttamaan oman rakkaimpasi julkisen häväistyksen, ylikävelemisen ja päälle virtsaamisen kohteeksi? Hyväksyisitkö selitykseksi: "nää tämmöset on mun mielestä aika humoristisia heittoja" - "eihän se oo mitään hienoa, tai mitä tarvii kunnioittaa" - "että tää on vähä konventionaalinen keskustelu"?
Joku esitti "rakentavan" ehdotuksen: "Muutetaan se rasti valkoiseksi".
Valkoisen rastin ylihän juuri käveltiin ja samalla kaikkien mahdollisten positiivistenkin assosiaatioiden yli. Sen - ja muunväriset tarpeensa päälleen - tulivat tehneeksi myös paikalla kulkeneet taiteen estetiikkaa eli kauneusperinnettä ja -tavoitetta kunnioittavat taiteilijat, jotka eivät tienneet mistä on kyse. Muuttaako se asian jollain tavoin rakentavammaksi?
Lähtökohta on:
ja lopputulos:
Muuttuuko merkitys mustanpuhuvuutta valkaisemalla, väriä vaihtamalla, kokoa muuttamalla, tai reiä×i muutettuna?
Vaikka lähtökohdan ja lopputuloksen välillä on tapahtunut äärimmäinen pelkistys, alkuperäinen merkitys on säilynyt täysin muuttumattomana hengenvaarallisen/kuolemanvaarallisen (tasa-arvoisen) tienristeyksen merkissä ja vastaavanlaisena haitallisen aineen merkissä.
Päinvastoin kuin sivutien risteyksen varoitusmerkkeihin,
kaikkein vaarallisimman (tasa-arvoisen) risteyksen merkkiin ei ole pelkistetty risteyksen muotoa, vaan kuolemanvaaran merkki:
Kyse ei ole "kohtauspaikasta"* niin kuin mainostoimisto "tykitti" ja rehtori selitteli mieleensä tulleen, vaan vaarallisesta ohituspaikasta, jossa kohtaaminen kosketukseen saakka merkitsee kolaria, loukkaantumista tai kuolemaa.
*Sydän- tai sairauskohtauspaikasta kylläkin. Sama merkki sisältyy sairaankuljetusautoissa yleisesti käytettyyn elämäntähti-merkkiin, kuolemanvaaran ja
-tuottamisuhan merkityksistä elämänpelastustarkoitukseen muunnettuna.
Kun jotakin pelkistetään, niin kyllä kai silloin tiedetään ja ymmärretään, mitä pelkistetään, eli mikä sen äärimmäisen pelkistyksen lähtökohta on?
Mikä on se (jokin muu?) alkukuva, mielikuva tai kuvio, joka taideyliopiston ilmeeksi pelkistettiin, ja mikä on se merkitys, joka äärimmäisen pelkistyksen jälkeenkin säilyi samana? Taide se ei ole, koska taide ei säily taiteena jos se pelkistetään pois näkyviltä; ja "pelkistäjät" ovat jo tunnustaneet, että "taidetta on mahdotonta tiivistää yhteen merkkiin."
Lähtökohta, määränpää, kohtauspaikka, varoitus, aarteen sijainti, signeeraus, jne...
Äksänä äks on pelkkä X ja rastina rasti on pelkkä ×. Äksää ei tarvitse suunnitella eikä pelkistää X:si, eikä rastia ×:ksi.
Äksänä tai rastina kartalla tai paperilla (ym.) X tai × ei kerro mitään siitä, minkä lähtökohta, määränpää, kohtauspaikka, sijainti, tai kenen "signeeraus" on kyseessä. "Aarteen sijaintinakin" se merkitsee vain ryöstösaaliin kätköpaikkaa tai aineellista, varkailta piilotettua aarretta. Henkisiä aarteita, henkistä pääomaa ja sydänomaa ei tarvitse kätkeä, koska niitä/sitä ei voi ostaa, myydä eikä ryöstää. Äksänä X ei ole minkään ilme, rastina × ei ole minkään identiteetin ilmentymä.
×:n perusteeksi esitetyistä sanoista varoitus on ainoa, jolle on olemassa alkukuva ja -merkitys, joka voidaan pelkistää X:ksi tai ×:ksi niin, että se sisältää ja säilyttää alkuperäisen symbolisen ja konkreettisen merkityksensä ja tunnistettavuutensa muuttumattomana.
Pelkistettäväksi, "sparrattavaksi" ja työstettäväksi valittu kuvasymboli/merkitysyhteys näkyy alkuperäisessä muodossaan* myös mainostoimiston esittelemien poimintojen joukossa, yhtenä "kymmenistä eri vaihtoehdoista", joita työn edetessä tehtiin (sivun vasemman reunan pienten symbolikuvioiden joukossa alimpana oikealla):
Mainostoimisto näyttää haalineen kasaan kaikki sympoolit, mitä mieleen tuli ja valinneen niistä alhaisimman.
"Taideyliopiston ilmeen" mörkillistä alkuperää ja henkisen kulttuurin perikatoa avoimesti julmisteleva korusarjakin valloittaa maailmaa monina muunnelmina ja värivaihtoehtoina.
Brändityön lähtö- ja tavoitetaso, sivistyksellinen syvyys ja "taiteellinen" liikkuma-ala - roskanrollista julkisten vessojen pönttö- ja seinätöhryihin - konkretisoituu taiteen kuoliaaksi kivittämiseen teini-ikäisen taidekäsityksen "humoristisilla heitoilla": "TAIDE ON ROCK" (T-paitaan brändättynä sivun oikeassa reunassa).
"Kaikki akatemiat käyttävät yhtä yhteistä, vahvaa [pääkallo-]merkkiä, jonka sisällä [alla] ne pääsevät profiloitumaan taiteellisen sisällön esittämisen kautta."
Olisi edes merirosvoromantiikkaa, mutta kun on pelkkää perirosvousta.
Hah, hah, hah, hah, hah....
Yhtä vapaata on taiteen olo kuin ryövättyjen ja raiskattujen ihmisten elo, joille on salaa vaihdettu vieraat kasvot ja identiteetti ja sanottu sen jälkeen, että saavat säilyttää omat nimensä, sillä ne ovat keskeinen osa kunkin henkilön mainetta.
Taide Provokaatioyliopiston perusta ja päämäärä: taiteen äärimmäinen häpäisy ja halventaminen, petos, turmellus, valta, raha ja seksi.
Koko ajan on muistettava, että ei ole kyse pelkästä äXästä, ru×ista, ilmeestä, tai brändistä, joka ei liity mihinkään, vaan nimenomaan strategiaperustan mukaiseXi, uudistetun ja muutetun sisällön ilmeestä ja ilmentymästä, eli siitä, mitä hallintoväki on kokouksissaan vuosikaudet ensi kädessä suunnitellut - päämääränään koko yliopiston alistaminen omien "aatostensa" toteuttamoksi ja muuttaminen "mediaseksikkääksi" kauppatavaraksi - ja mainostoimisto välikädessä tilauksesta toteuttanut; ja telaketjufeministi, seksitutkijaprofessori* viime kädessä hyväksynyt 2.11.2012 klo XX.XX.
*jolle ei mitenkään voi tulla existä mieleen sexi, eikä XX:stä naissukupuoli(kromosomi)*; ja jolle (perverssin) seksin mytologinen symboli ja sen mentaalis-metabolis-hormonaalis-fysiologinen merkitysvastaavuus on taatusti tuiki tuntematon.
Liekö sattumaa sekin, että valmiiksi sijattu vuode odottaa Sibelius-Akatemian historian "mielikuvituksellisimman" "osastouudistuksen" kamarissa. Osastojen nimiksi kloonattiin 'X' ja 'Y'
Toteutettu hallinnolliskaupallisseksuaalinen provokaatio ei sisällä taidetta lainkaan, vaan vetää henXelit koko taidehistorian yli ja asettaa itsensä tilalle, kaiken perustaksi, ytimeksi, päämääräksi ja valtiaaksi.
Hallinto valmisteli I T S E L L E E N ja teki I T S E S T Ä Ä N Taideyliopiston "kattobrändin" ja viimeisteli työnsä - kaiken yli ajaen ja alleen peittäen - ripustuttamalla valtaansa, voimaansa ja kunniaansa ju(h)listavat lakanat akatemioiden ulkoseiniin "Aatutyön" ja Wehrmachtin manööverien mukaisesti.
Hiukan on vaikeata uskoa, että organisoidun rituaalimurhan, ylimarssin, häväistyksen, talonvaltauksen ja humanismin holokaustin suunnittelijoiden ja toteuttajien joukko, ja erityisesti sen eXekutiivinen johto, koostuu niin pullossa kasvaneista ummikoista, ettei kukaan koko prosessin aikana ymmärtänyt, mitä on tekemässä.
Ilmeestä ja sen tarkoituksen täyttymisen eXemplaareista on häivytetty 100%:sti pois kaikki, mikä viittaa taiteeseen, taiteen historiaan, klassiseen perinteeseen, estetiikkaan (lähtökohdan, tavoitteen, ihanteen ja ilmaisun kauneuteen), sivistykseen, korkeakulttuuriin, yliopistollisuuteen, akateemisuuteen (muuhun kuin kuivaan). Myydään, myydään, myydään, myydään, pop jazz, pop jazz, pop jazz, pop jazz, tykkää, tykkää, tykkää, tykkää, prosessi, prosessi, prosessi, prosessi, [redefined] quality, quality, quality.
Ainoa tekstiviittaus klassiseen musiikkiin, Fairy Queen, tuo satunnaiselle matkailijalle mieleen vain astianpesuaineen ja Rock-yhtyeen; ja paikalliselle totenmiehelle Ruusuvuori-saippuaoopperan Yönkuningattaren. Barokkisävellys (näytelmämusiikki), johon nimi viittaa, toteutettiin osana taiteiden yhteistä joukkoitsehurmaa, jossa "eri taiteenlajeja sekoittavat ilmaisukeinot ylettyivät action paintingistä äänitaiteeseen". Purcellin teos sai toimia äXönin "lähtöalustana".
"×TAIDEYLIOPISTO-VIDEOBOOTH-pömpeli" on paikalla (Agorassa). Sinne vaan taikomaan "vapaita sanoja" ja "eläviä kuvia" ru×ei×i. Parhaat pääsevät pupujussihattuun.
Puuttuu enää kaljateltta, makkarakoju, pomppulinna ja metrilaku, niin yliopistouudistus on täydellinen.
Syökää, juokaa, juhlikaa ja harrastakaa eXiä! Mikäpä sen suunnattomamman ja valtavamman uudistuXen ja kehityXen merkki ja onnistuneemman muutoXen läpiviennin osoitus, kuin 100% muodonmuutos: metamorfoosi yliopistosta oXennuXeXi ja eXismiXi!
OnneXi olkoon!
Tämän keXXustelun pohjalta on hyvä jatkaa...
Nyt on ××××××:n aika!
Viimeisin vaihe taiteen ja Taideyliopistohenkilökunnan alistamisessa ja nöyryyttämisessä on koko henkilökunnan pakkomerkintä kohua, vastustusta ja vastenmielisyyttä herättäneellä taiteen tuho - vallan uho - petoksen (double cross-) symbolilla. Koiran asemaan lannistetut työntekijät joutuvat ottamaan rintaansa (kaulahihnassa kannettavakseen) omalla kuvallaan ja kahdella ×-merkillä (yksi kummallakin puolella) varustetun henkilökortin.
"Henkilökortti on pidettävä aina esillä työtehtävissä (esiintymistilanteita lukuunottamatta) ja oleskeltaessa Taideyliopiston toimipisteiden yleisöltä suljetulla alueella. Väärinkäytös johtaa kulkuoikeuden menettämiseen."
Vaikka hallintojohdon hännänheiluttajat ja sylikoirat näyttävätkin oikein tyytyväisiltä uusine pantoineen (vuh, vuh), operaatio merkitsee taiteen, taiteilijoiden, opettajien, opiskelijoiden, henkilökunnan, yliopisto(llisuude)n, kulttuurin, sivistyksen ja i(n)h(i)m(ill)isyyden äärimmmäisen halveksunnan, häpäisyn, loukkauksen ja petoksen kruunaamista äärimmäisellä pirullisuudella.
Jokainen ilmettä vastustanutkin joutuu nyt - kulkuoikeuden omalla työpaikallaan saadakseen ja säilyttääkseen - allekirjoittamaan henkilökortin käyttöehto- eli käyttöpakkositoumuksen ja antamaan vääryydeksi ja petokseksi kokemalleen symbolille ja sen konkretisoivalle toiminnalle hyväksyntänsä omilla kasvoillaan ja identiteetillään.
EI
Sitä oikean taiteen oikeata aikaa me odotamme...
Ja sitä oikean tieteen oikeata aikaa...
Ja sitä oikean opetuksen oikeata aikaa...
Ja sitä oikea(a)n johtamisen oikeata johtajaa...
Ja sitä oikean palvelemisen oikeata palvelijaa...
joka astuu esiin hallinnollisen petoksen, kaupallisen huijauksen, (nyky)taiteellisen, -tieteellisen ja -koulutuksellisen tyhjyyden ja populistisen potaskan takaa, viheltää pelin poikki ja sanoo:
Anteeksi vain hyvä hallintoväki ja markkinaväki - taideväki, tiedeväki, yliopistoväki, kansakunta ja maailma - taide perustuu taiteeseen (luovuuteen ja taitoon), tiede tieteeseen (järkeen ja tietoon), opettaminen tietoon ja taitoon, ja luovuus ja oivaltavuus vapauteen. Ja kaikkien niiden yhteinen korkeus eli korkeakulttuuri kauneuden, totuuden ja hyvyyden sisäiseen ja ulkoiseen ykseyteen.
Mikään niistä ei perustu strategiaan. Sotataito perustuu, mutta kenen ja minkä puolesta, ketä ja mitä vastaan te taistelette ja meidät marssitatte? Vallan, rahan ja turmelluksen puolesta kaikkea muuta ja kaikkia muita vastaanko?
"Pimeyden tunnistaa siitä, että se pyrkii alistamaan muut valtaansa, ja valon siitä, että se pyrkii muiden palvelemiseen".
Ovatko joidenkin (valta)pyrkimykset jääneet joillekin epäselviksi?
Moisten pyrkimysten ja "saavutusten" takana on ties kuinka monta sataa opinto- ja työvuotta täysinkoulutettua, muodollisesti pätevää "huippuosaamista" ja huippupalkan nauttijaa, huippupapereineen ja curriculum vitaeineen, muttei sekuntiakaan todellista käytännön pätevyyttä, joka ilmenee todellisena käytännön pätevyytenä.
Paljon puhuttu sivistystason romahtaminen ei siis koske vain kouluttamatonta väestönosaa, vaan ulottuu sen "korkeimmin" koulutettuun "huippuun" saakka, vallanpitäjiin ja päätöksentekijöihin aivan erityisesti.
Yliopistouudistus ja kaikentasoinen koulutusuudistus on todella tarpeen, mutta 180 astetta vastakkaissuuntaisena, kuin toteutettu eli parhaillaan pahimmillaan toteutettavana oleva.
Ministeritason musiikkimaku (HS Nyt-liite, 18.-24.1.2013, s.18-19) on oiva osoitus juuri siitä mahdollisimman yleisestä ja laajalle levinneestä (yleissivistykseksi uusmääritellystä) sivistymättömyydestä, johon tässä viitattiin. Otollinen maaperä monenmoisten rytmimuusikoiden ultimaatumien ja "suoraan sanomisten" esittämiselle. Kuvaavaa on, että "sivistyneisyydestään" kuulu kulttuuriministerimme ei "kiireisiinsä" vedoten vastannut kyselyyn lainkaan. Parempi niin.
Laki yliopiston autonomiasta on laadittu ja olemassa kaikenlaisen poliittisen, kaupallisen ja populistisen ohjailun ja asioihin puuttumisen estämiseksi. Yliopistouudistuksen takana olevat voimat näyttävät olevan täysin tietämättömiä tai välinpitämättömiä lain olemassaolosta ja velvoittavuudesta ja ajavat asiaansa pelkästään autonomian vastaisista lähtökohdista käsin, ainoana tavoitteenaan yliopistoinstituution pettäminen ja kaikkien alistaminen siihen osallisiksi.
Aina kun yliopistouudistus saa osakseen ansaitsemaansa kritiikkiä (HS. 9.5.2012, s. A2), jostakin köpöttää tai köpötytetään esiin joku emeritusprofessori lausumaan koko tittelirivinsä ja urakokemuksensa arvovallalla, että:*
"Yliopistouudistuksen kritiikki on huonosti perusteltua". [...] "Vanhassa virastoyliopistomallissa rakenneuudistusten[!] tekeminen oli jokseenkin mahdotonta. Nyt tähän välttämättömyyteen on mahdollisuus. Tietysti supistuminen ja odotus toiminnan tehostamisesta ovat epämukavia asioita niille, joihin se kohdistuu. Niistä tuskin kuitenkaan on yleistä haittaa innovaatioympäristölle." (HS. 12.5.2012, s. C11)
*...ja unohtamaan sanoa, että yliopistouudistus toteutettiin korottamalla kaikki falskius, mitä yliopistoihin oli ehditty rakentaa, potenssiin maksimi - ja "uudistajat" omnipotenssiin "jumala" - ja sen tekivät juuri samat henkilöt tai sama mentaliteetti, jo(i)lla sivistysyliopisto oli byrokratisoitu virastoyliopistoksi.
"Innovaatioympäristö" on tässä sirkuksessa vain hallintobyrokratia-akrobatian jonglööritermi, jota viskomalla "uuden" roskapaperitehtaan "toiminnan tehostamista" vauhditetaan ja "epämukavia asioita" selitellään "välttämättömiksi" ja "vaikeita päätöksiä" ainoiksi mahdollisiksi.
Älkää antako sanojen - "palveluyksiköiden" "hallintopalveluiden" "viestintäpalveluiden" ja erilaisten palvelemistermien ym. - ja -puheiden hämätä itseänne. Laskekaa päälliköidenne ja johtajienne määrä, kuunnelkaa ja lukekaa tarkasti, mitä he sanovat ja kirjoittavat ja tarkkailkaa heidän tekojaan; ja katsokaa vastaavatko puheet, kirjoitukset ja teot toisiaan, eli vastaako ilme sisältöä. Siitä te tunnistatte, millä puolella organisaatiossanne, yhteisössänne tai yhteiskunnassanne kuljetaan.
...
Asian valjettua kaikille, tänne ei tule enää koskaan yksikään ihminen mistään maasta, eikä ainutkaan olento miltään planeetalta "määrittelemään" taidetta (/tiedettä) ruXiksi, ja esittämään "teidän ongelmianne" ("meidän ongelmiamme") pohtivaa "einsteinilais-freudilaista kaikki-on-suhteellista-psykoanalyytikkoa" - ja puhumaan vessanpöntön [bideen, pisuaarin] "avantgardesta" "hienostelevan" taiteen korvaajana - ja aprikoimaan, mahtoiko brändinvalintaprosessi sujua "representatiivisen demokratian" pelisääntöjen mukaisesti, viestintäpäälliköiden ja "-palveluiden" hieman epäonnistuttua "haasteellisessa" tehtävässään osua "kaikille avoimen" kutsunsa kanssa muuhun ajankohtaan, kuin kesäloman alkuun.
Rehtori Tiina Rosenberg saa nyt syventyä lukupuolisiin tutkimuksiin niin perinpohjin, että ymmärtää ensimmäisen ruXinsa viimeiseXi. Siihen symbolisoituu, kumuloituu, konkretisoituu ja päättyy kaikki se mätä, minkä löyhkää ja turpoamista me olemme saaneet seurata niin kauan kun hallintojohto on valtakuntaansa sisäämme rakentanut ja maailma väärään suuntaan kulkenut. Tarkemmin sanottuna koko ihmiskunnan historian pimeä aika. Että "vähä suuremmat asiat" on takana. Vähemmän suuresti sanottuna se, mikä alkoi ensimmäisestä yliopistollisesta strategialuonnoksesta, jossa mikään ei täsmännyt mihinkään ja päättyi viimeiseen strategiasovellukseen, jossa kaikki täsmää (siihen ensimmäiseen luonnokseen) ja huipentuu taiteen äärimmäiseen häpäisyyn ja lopulliseen mitätöimis(yrityks)een vallan tieltä.
On ylevää tulla saarnaamaan seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksista (omistaan) ja niiden syrjimisen nollatoleranssista ja loukkaamattomuudesta ja talloa alleen kaikki henkiset arvot ja henkiset vähemmistöt - joista luovien nerojen vähemmistö on se kaikkein pienin ja arvoltaan suurin - ja loukata jokaista elävää (tai koskaan elänyttä) taiteilijaa* ja taidetta rakastavaa (rakastanutta) ja sille elämänsä omistanutta henkilöä.
*avantgardemodernisteja ja poppareita tietenkään lukuunottamatta.
Voimme lyhyesti todeta, että hyvästi!
Helt kort kan vi konstatera: Adjö!
Tack för besöket.
Dekaanit, joista jokainen petti instituutionsa ja taiteenalansa - sitä koskaan omakseen kokematta - ja kaikki taiteet yhdessä, saavat mennä "suprematismeineen" "konnotaationeen" ja "brändimanagerointeineen" minne lystäävät; samaan suuntaan, kuin kaikki valtiovallan vaatimuksista Sibelius-Akatemiaan tuodut turhakkeetkin, "kaanoninkaatajineen" ja "neromyytinmurtajineen", jotka perustavat "argumenttinsa" omiin "tieteellisiin tutkielmiinsa", joissa sata sivua "sivistyssanoja" on sotkettu sadan sivun sivistymättömyyden sekaan.
Onneksemme hallintoväen aikaansaannos ei ole värikynällä korjailtavissa oleva pilkkuvirhe, vaan sinetti, jonka he itse suunnittel(utt)ivat, työstivät ja/tai hyväksyivät; heidän oman kohtalonsa sinetti; taivaan lahja, joka osoittaa, että kyllä hallintoväkikin pystyy ihmetekoihin.
Niiden jälkeen sillä ei ole käytettävissään enää mitään kirjainta, numeroa, merkkiä tai kuviota, jota se voisi väännellä tai asetella minkäänlaiseen muotoon tai järjestykseen uskottavuutensa palauttamiseksi.
Haluamme kiittää teitä aktiivisesta eXterminaatiosta(nne). Siihen on hyvä päättää pimeyden valta ja astua valon palvelukseen.
C(h)oeur triomphal
Maailmanajan pimeä puoli kääntyy kohti valoa. Kaikki, mikä on mätää, falskia, kieroa, väärää ja valheellista tulee esiin. Sen tuovat esiin oikein komeasti ne, jotka nurjan kehityksen huipentavat. Ei tarvitse tehdä muuta kuin olla valpas ja tarkkavainen ja odottaa, että antavat lahjan, jonka voi ojentaa takaisin sellaisena pakettina, että siitä ei luikertele irti enää minkäänlainen lurjus.
Aikansa äxeeraavat ja puhuvat "kunniansa" loukkaamisesta, mutta sitten tajuavat erehdyksensä ja liittyvät joukkoon. Mikäli olet sattunut kulkemaan väärällä puolella tähän saakka, entäs sitten. Kiepsautus vain, ja kevyt hypähdys... Ja jos osaat piirtää jo rastin, se on ihan hyvä lähtökohta. Tervetuloa!
Olkaa levollisia ja hyvillä mielin. Kaikki kääntyy parhain päin. Kenenkään ei tarvitse laatia uutta logoa "kipi kapi" tai "suit sait". Kaikki akatemiat saavat säilyttää omat logonsa, nimensä ja identiteettinsä. Vain Teatterikorkeakoulu (Teatteriakatemia) tarvitsee uuden logon, koska se ehti omansa jo haudata, eikä zombilogon alla työskenteleminen ole kovin innostavaa.
Taiteen sisältöä ja ilmettä ei määrää hallitsija, hallitus, hallinto eikä (valta)politiikka. Taiteen sisältöä ja ilmettä ei suunnittele mainostoimisto, markkinavoima(t), eikä kulutusyhteiskunta. Taiteen sisällön ja ilmeen luo taide.
Päinvastoin kuin "uuskuningattaremme" ensipuheessaan uhitteli, sellisti saa taas keskittyä selloonsa, kuvataiteilija kuvataiteeseensa ja näyttelijä näyttelijäntyöhönsä.
Taideyliopisto, sikäli kuin sitä ollenkaan tarvitaan, on vain taideakatemioiden yhteinen nimittäjä, ei minkäänlainen hallinto-organisaatio tai "kattobrändi". Kukin itsenäisenä säilyvä ja toimintaansa itsenäisenä jatkava akatemia on oman taiteenlajinsa korkeimman opillisen hengenviljelyn tyyssija; tai jollei enää ole, siitä tulee jälleen sellainen. Kun jonain päivänä saamme aikaiseksi logon, jossa kaikkia taiteita yhdistävä taiteen henki yhtyy käden taidon häikäisevään luomukseen, otamme sen yhteiseksi logoksemme. Mutta se ei ole edes välttämätöntä. Kunkin akatemian oman taiteenalan sisältöä kuvaa parhaiten sen oma logo. Taideyliopiston osuudeksi riittää pieni teksti sivun alalaidassa. Mihinkään ei ole kiire. Meillä on käytettävissämme kaikki aika maailmassa. "Maailmanloppu" meni jo! Ainoa asia jolla on kiire, on turmiollisesta mentaliteetista ja hallinnollisesta roskapaperivuoresta eroon pääseminen ja kaikenlaisen lisävahingon aiheuttamisen lopettaminen tähän pisteeseen.
Akatemioiden hallinto-organisaatioilta - ja niiden yläpuolelle rakennetulta Taideyliopiston hallitukselta - otetaan pois kaikki valta, mikä niillä on ollut ja jota ne ovat väärin käyttäneet [tai ryhtymässä väärin käyttämään]. "Taideyliopiston johtamisjärjestelmän" suunnittelemisen sijaan, se saa ryhtyä suunnittelemaan omaa poistumisjärjestystään. Koko hallintojärjestelmä puretaan ja rakennetaan uudelleen toimimaan vain siinä tehtävässä, mikä hallinnolle kuuluu: taiteentekemisen puitteista huolehtiminen.
Tästä lähtien kaikista taiteellisista asioista päättävät yksin ja vain ne, jotka Taidetta Sydämestään Rakastavat ja tuntevat ja tiedostavat koko olemuksellaan, hengellään, sielullaan, ruumiillaan, joka solullaan ja soolollaan, että Kauneus on Taiteen ainoa Totuudellinen ilme ja ilmiasu.
Jos joku yrittää selitellä, että kauneushan on suhteellista ja subjektiivista, eikä kukaan tiedä totuutta mistään asiasta, kääntäkää selkänne.
a) Totuus on suhteellista ja subjektiivista vain valheen vastakohtana (tai polariteettina), mutta kauneuden rinnalla se on absoluutti.
b) Kauneus on suhteellista ja subjektiivista vain rumuuden vastakohtana (tai polariteettina), mutta totuuden rinnalla se on absoluutti (a-b-soluutio).
Kenenkään ei tarvitse tietää totuutta voidakseen luoda kauneutta, mutta kaikki saavat, rehellisinä itselleen, luoda omista lähtökohdistaan niin korkeata kauneutta kuin kykenevät. Ihmismielen ja -käden välillä vallitsee erottamaton yhteys. Kun ihminen mielellään tavoittelee ja kädellään toteuttaa kauneutta (eikä mitään muuta) se vapauttaa sellaisen kauneustotuuskauneustotuuskauneuskierteen, että koko ihminen puhdistuu - ja yhteisö, ja yritys, ja organisaatio ja instituutio ja kansa- ja ihmiskunta ja maailma - ja kykenee luomaan aina vain korkeampaa kauneutta.
Vastaavanlainen oikaisuliike toteutetaan maltillisesti ja rauhallisesti edeten kaikissa taideyliopiston (akatemioiden) osastoissa ja laitoksissa; ja vähitellen myös kaikissa tiedeyliopistoissa, korkeakouluissa, koululaitoksessa, instituutioissa, organisaatioissa, yrityksissä, yhteisöissä ja yhteiskunnissa kautta maan ja maailman.
Nyt pannaan paperit syrjään ja katsotaan totuutta silmiin ja sydämeen.
Mitään instituutiota, organisaatiota, yritystä, yhteisöä, yhtään ihmistä ei johdeta oikealle tielle ulkoapäin, vaan kukin hoitaa itse oman oikaisuliikkeensä sisältään käsin. Jokainen instituutio, organisaatio, yritys, yhteisö, ihminen pysäyttää itse oman Iksionin pyöränsä, Sisyfoksen kivensä*, ajan virtansa, manalankulkunsa, taivaanliikkeensä ja luonnonvoimansa, ja yhtyy siihen Rakkauden tulihenkikuoroon ja sielukieli-mielipuhallin-sydänlyöntiorkesteriin, jonka laululla ja soitolla maailmankierto käännetään oikeaan suuntaan.
*Sisyfoksen kivi on se syntisäkki, karman taakka, karmea-päivä-taas-tänään, sisäinen "yfos", jota maan-alan ihminen raahaa mukanaan.
"Pientä" puuhaa riittää kaikille, koska siitä (taakasta) kokonaan eroon päästäkseen/päästäksemme täytyy ensin hoidella viimeinen tuomio pois kuleksimasta.
Kamalalta kalskahtava sana ei tarkoita ollenkaan sitä, mitä sillä pelottelijat ovat uskotelleet - että ne, jotka ovat syntyneet "oikeaan" maahan ja kuuluvat "oikeaan" kirkkokuntaan tai lahkoon ja uskovat sen "oikeaan" jumalakäsitykseen pelastuvat ja muut heitetään kärventymään ikuiseen Helvettiin - vaan viimeistä oikeaksi saattamista (last judge-ment), sitä, että kaikki maat ja kansat ja ihmiset heittävät itse oman nurjan ja kurjan puolensa huit helvettiin.
Tämän sanomiseen riittää yksi ihminen, mutta toteuttamiseen tarvitaan koko ihmiskunta. Melkoiset talkoot on edessä.
Ainoa oikea ja todellinen muutos, jota on kannattanut odottaa läpi koko ihmiskunnan kurjan historian ja nurjan nykyisyyden, on käsillä.
Vallan ja rahan pahuuden kaksoisristi nujerretaan ja sen alle orjuutettu ihmiskunta vapautetaan. Taideyliopistosta ja taideakatemioista on hyvä aloittaa.
Siihen tarvitaan nyt kaikkien taiteilijoiden apua, jotka tahtoavat itseään taiteilijoiksi kutsuttavan, ja kaikkien ihmisten apua, jotka tahtovat itseään ihmisiksi kutsuttavan.
Yksinjätetyt on aina teilattu valtakäskyllä ja kansanhuudolla. Mikään ei muutu ilman suurten ihmisjoukkojen henkistä heräämistä ja vapautumista, yksi sydän ja yksi mieli kerrallaan yhdessä.
Koko universumi odottaa...
Kuuletko?
Kuuluuko?
Tämä! on se "maailmanloppu", jota ei tullutkaan, ja tuli sittenkin, Luojan kiitos.
(Ei se yhteen hetkeen loppunut, eikä ensi perjantaihin, mutta sen loppu alkoi.)
Siihen päättyy homo sapiens sapiensin loru.
Olion, joka "tieteili" itsensä viisaaksi viisaaksi, mutta toimi kuin idiootti idiootti ja tuhosi kaiken, mihin koski.
Eläköön Luova Luova Ihminen!
Nyt alkaa ihmiskunnan historian ihmeellisin luku.
Sen edetessä Ihminen lunastaa paikkansa kuolemattomien joukkoon.
Etsimällä Kauneuden Totuutta ja löytämällä Totuuden Kauneuden:
Sen Ra kastaa, joka Kauneutta Rakastaa.
'Ra' ei ole egyptiläispakanallinen taivaankappale-epäjumala, vaan Ra-kastavan Jumalan Tulihenki.
Kauneus ei ole ilme eikä meikkipinta, vaan ikuisen luovan voiman sisimmyyden/ilmentymän harmoninen ykseys (egypt. 'Ka').
'Uneus' = ykseys. Ka-uneus on ikuisen luovan voiman Ka-unis(onon) T(h)ot-uus.
Säveltäjät, muusikot ja taiteilijat, olkaa hyvä ja ottakaa vastaan Orfeuksen mantteli (mentaliteetti), jota kaikki luovat nerot (Lännessä) ja valaistuneet mestarimuusikot (Idässä) ja puhdassydämiset virtuoosit ja -taiteilijat kaikkialla ovat aina kantaneet.
Ilman Orfeusta maailmassa ei ole koskaan luotu minkäänlaista korkeamusiikkia, korkeataidetta, eikä korkeakulttuuria; eikä ymmärretty, mitä se edes on.
Orfeus ei ole kuka, vaan mikä.
Ihmisen syvin sisin.
Säveltäkää, soittakaa ja laulakaa vaikkapa tuo Beauty-hymni tai Orfeuksen manttelilaulu* maailmalle sellaisella Rakkauneudella ja ilmaisuvoimalla, että olette liekeissä ja puhkeatte kyyneliin sitä kirjoittaessanne ja esittäessänne niin että koko maailma pysähtyy kuuntelemaan... mikä ihme on tuo sointi?
*Pääasiaa-laulelon lopussa. Älkää siirtykö manttelilauluun suoraan, vaan kuunnelkaa sitä edeltävä veisu alusta asti.
"Musiikki on tieteiden tiede ja taiteiden taide ja sisältää kaiken tiedon lähteen itsessään."
"Kun se vain oikein ymmärretään."
(Hazrat Inayat Khan)
Hel Sing i(n G:)ssä, Kynttilän-, Valon- ja Puhtaan Kvintin päivänä 3/2 2013
Sen ymmärtämiseksi, että tässä ei ole kyse vain yhden kirjaimen ja tekstilogon aiheuttamasta vesilasimyrskystä, tai ohimenneen kohun "mahtavuudesta", vaan pitkän matkan päätöksestä (tai välietapista), on hyvä tutustua matkan aiempiin vaiheisiin.
Amfion toimii tällä via praXis rastin tiellä vain esimerkkinäyttämönä tapahtumille, jotka ovat käynnissä kaikilla foorumeilla.
Keskustelusivuston kuvioiden rinnastamisella yliopistouudistuskentän, Sibelius-Akatemian ja Taideyliopiston hallintoympyröihin osoitetaan, miten mielipuolinen työ yhdenkin älyttömän lauseen tai mitättömimmänkin pomoilumentaliteetin torjuminen on.
Valtaperustein harjoitettu sensuuri ja sananvapauden loukkaaminen on asiana aivan vastaavanlainen vitsaus, kuin "brändi"-tempaukseen huipentunut taiteen, taiteilijoiden, henkilökunnan ja opiskelijoiden ylikäveleminen ja halventaminen akatemioissa ja Taideyliopistossa.
Jos julkisesti toimitaan väärin ja jaetaan väärää tietoa, ja estetään sen oikaiseminen, asia täytyy julkisesti oikaista tai kumota, miellyttipä tyyli tai ei, ja olipa vääryyden tai foorumin koko mikä tahansa ja takana kuka hyvänsä.
Passion latinankielinen otsikko (etusivulla) tarkoittaa:
Vallankäytöllisin, kaupallisin ja populistisin keinoin armotta hengiltä ruoskitun i(n)h(i)mi(lli)syytemme kärsimys ja kuolema.
Tämä on juuri se strategia jolla koko (nyky)maailma on rakennettu ylösalaisin ja alistettu toimimaan väärinpäin.
Kaiken, näissä lauleloissa harrastetun, kielellä leikittelyn ja sanojen kieputtelun ainoa tarkoitus on saada kuulija (lukija) havahtumaan sanojen ja kielen merkityksen tarkkailuun. Koska:
kaikenlainen harhaanjohtaminen on aina perustunut siihen, että "joku on sanonut jotakin". Ja "älykäs" vastaväite kuulunut: "kuka on sanonut että?" Ja saanut vastauksen: "Johtaja". Ja tyytynyt siihen.
Page updated
Google Sites
Report abuse