a - Puhdasta järkeä

Ääni on "Henrikin" ääni, mutta kädet ovat Juhanan kädet

Tämä "haamukirjoitukseen" liittyvä aihe alkaa olla loppuun käsitelty, mutta joitakin oleellisia asioita on vielä sanomatta. Jotkut Amfionin uuden päätoimittajan lauseet vaativat vielä kommenttia, ja edellisen huutavat.

Alaotsikko viittaa keskustelun kohtaa "Eläköön Henrik" (3.9.2012 10:08 #) edeltäneisiin kommenteihin; teksti vastaa sen jälkeisiin.

Uusia ääniä kuuluu, mutta vanhan käpälöinnin jäljet ovat näkyvissä ja valmiudet vastaaviin on ilmaistu. Siksi “vänkäämistä” on vain jatkettava... (pardon my wrench).

Vaikka ehdotuksen foorumin sisällön värisen perusilmeen piristämisestä voi, ja saakin, sivuuttaa "seiniin suuntaamisena", niin kyllä "keskustelevan musiikkijournalistisen" verkkojulkaisun keskusteluosion soisi olevan niin keskeinen osa sen ydintoimintaa, että toimituskin, tai edes päätoimittaja, ymmärtäisi, että keskustelu on sisältö eikä seinä; ja että keskusteluosion sanan- ja ilmaisuvapauden salliminen, rakenteellinen & toiminnallinen parantaminen ja selkeyttäminen palvelee sisältöä ja sen syvenemistä ja välittymistä, eikä vain "tuu-kattoon-kattoon-ku-keskustelu-tapettiin-tapettiin"-pintaa, jolla harkitut ja huolellisesti perustellut kannanototkin peitetään tai peittyvät pois näkyvistä "uusien" lateksien, liistereiden ja julisteiden, ja kaikki sisällöt ja pinnat täyttämään ja peittämään pyrkivien ME-MYSELF-AND-I-omakuvanäyttelyiden alle.

Jos asenne on hiukankaan se, mikä se on tähän asti ollut, että toimitus on alamaistensa päälle katsova ylhäisö - ja päätoimittajamoderaattori sen()suuriruhtinas - joka tuottaa foorumin tärkeintä sisältöä ja keskustelupalsta vain sen seinälle lätkäistyn rahvaskärpäsen tyhmä(Suomi24)osio, niin ei tästä(kään) "keskustelevasta verkkojulkaisusta" mitään tule. Vai onko täällä jossakin punainen tai sininen, kärpäsiä houkuttelematon huone, jossa varsinaiset "interaktiot" tapahtuvat?

Amfionin tarkoituksen toteutumisen ja toimituksellisen ja keskustelullisen sisällön etenemisen pintaa syvemmälle on toistaiseksi estänyt kolme (supra)fiksaatiota: moderointifiksaatio, modernismifiksaatio ja ego(ismi)fiksaatio.

Ne kaikki ovat tarrautuneetliimaantuneetniittaantuneetnauliintuneetruuvaantuneetpulttaantuneethitsautuneetsyöpyneetsulautuneetvaluvikautuneettoisiinsa-eräidenomannimensämaininneidenhenkilöidenpersoonakohtaisissapyrkimyksissäkaapatakokopalstajafoorumiomakseenjakahlitasensisältökeskusteluketjuillakiinniomiinfiksaatioihinsa.

Niistä älyttömin on tuo tautofonisen tylsämielisyyden semanttis-pragmaattinen dysfasia-asia: "museomusiikki", ja mielettömin tämä moderointifiksaatio:

Jos jollakulla tällä planeetalla on "omia moderoimattomia ajatuksia", ne on äkkiä moderoitava pois näkyvistä, tai muutettava moderaattorin mielen mukaisiksi, etteivät vain pääse julkisuuteen “tärvelemään” moderaattorin moderoimaa julkisuuskuvaa.

Onko tämä vankila vai mielisairaala?... vai ‘helvetti’ vai Helvetti?

“Kyse on vain mielekkään keskusteluympäristön ylläpidosta, eli moderoinnista.”

Kumpa todellisuus olisikin noin mielekästä.

”Ihan osoittelematta ketään, mutta foorumit nyt vain vaativat jonkun katsomaan päältä päin, että jokin roti pysyy. [...] Itse näen, että Amfionin tärkein anti on monipuolistaa ja lisätä kulttuurikritiikkiä, joka on vähenemään päin. Keskustelupalstoilla suunta on toinen, eivätkä ne vaadi pelastamista samoin kuin kulttuurikritiikki ja musiikkielämästä tiedottaminen.”

Ihan osoittelematta ketään, keskustelukulttuurimme tasoa kuvaa hyvin se, että - Suomi24- ja vauva.fi-sivustoilta innoitusta ja oikeutusta määrä(ily)kriteereilleen hakevat - “keskustelevan kulttuurisivuston” päältä päin katsojat eivät pidä keskustelua kulttuuri(in kuuluvana asia)na lainkaan.

“Kulttuurikritiikki” ei päältä päin katsojan itse näkemänä koskekaan keskustelua - joka “ei vaadi pelastamista”, eikä kuolemastaan tiedottamista - vaikka se kärsii lastentaudeista ja immuunivajemoderaattoreista yhtä lailla kuin kaikki muutkin “rotissa pysyvät” kulttuurimuodot.

On kai kivaa kaivaa ivaavia esimerkkejä internetin keskustelupalstojen yleisestä typeryydestä ja alatyylistä “osoitukseksi” siitä, kuinka välttämätöntä moderoiminen on - ja “näytöksi” siitä, miltä kaikelta olemmekaan sen “ansiosta” välttyneet - ja sivuuttaa se, että kaikki Amfionissa suoritetut moderointitoimenpiteet ovat olleet tarpeettomia ja perusteettomia. Turhuuksiakin tietysti puhutaan aina kun puhutaan, mutta kukaan ei ole täällä sanonut mitään, mikä olisi pitänyt sensuroida muulta maailmalta.

"Amfion on keskusteleva musiikkijournalistinen nettijulkaisu, joka pureutuu klassiseen musiikkiin pohdiskelevammin, ajankohtaisemmin ja terävämmin kuin muissa medioissa on mahdollista. Arvioillaan ja artikkeleillaan Amfion haluaa herättää suoraa keskustelua, avata uusia näkökulmia ja elävöittää musiikkielämää..."

Päältä päin katsottuna kaikki hyvin...

...jollei katso sisään ja näe, että päällekatsojiiltamme pääsi silmäilykiireessään unohtumaan, mitä keskustelu, musiikki, journalismi, (verkko)julkaisu, julkisuus, pureutuminen, klassinen musiikki, pohdiskelu, terävyys, mahdollisuuden antaminen, suoruus, näkökulma (muu kuin oma), avoimuus, elävöittäminen, musiikkielämä ja elämä on.

Siksi Amfion on päässyt toteutumaan valtaosiltaan vastakohtanaan. Se on ollut keskeyttelevä, hampaaton, tylsä, suorasanaisuutta kammoava, kritiikkiä pelkäävä ja kritiikkiä kestämätön näkökulmansulkija, jolla - terävän ja säkenöivän sanamiekkailun sijaan - on saanut heilua vain nuija ja tosinuija.

“Seinän” eli keskusteluosion rakenteellinen ja toiminnallinen alkeellisuus aiheuttaa sen, että kaikki moderoinnilta välttyvät kriittiset kommentit hautautuvat sen uumeniin.

Jos seinällä on tuhat tylsää otsikkoa ja vain yksi "ihana", se ei juuri houkuttele katsomaan sisään, eikä käymään peremmälle. Muutaman tuhannen kävijän ennätystilastot eivät anna aihetta juhliin, kun asian pitäisi puhutella koko valta-/vapaus-/ihmiskuntaa.

Ummehtuneisuuden tuulettamiseksi, valon lisäämiseksi, hengen kulkemaan saamiseksi ja ulottuvuuksien avaamiseksi “seinä” tarvitsee ikkunoita ja madonreikiä (käyttöjärjestelmän ja aika-avaruustopologian tavoin).

Otsikkoonsa lukittu, vartijansa käsityksiin kahlittu “keskusteluketju” on tyrmäävä termi vapaan, luontevan ja innostavan keskustelun viriämiselle, kiinnostuksen herä(tt)ämiselle ja ylläpitämiselle.

Moderointi on valtakuvio, joka johtaa vallan nopeasti Big Boys Gone Bananas-tyyppiseen tilanteeseen, jossa vallankäyttäjä - tai "modea" pönötyksensä pönkitykseksi manipuloiva suukapulanvaatija - yrittää vaientaa arvostelijansa. HS. 27.9.2012

Det är ju så (d)underbart att tuputtaa muiden luettavaksi ja noudatettavaksi sääntöjä, tai vältettäväksi argumentoinnin virheitä, joita ei ole itse koskaan lukenut, ymmärtänyt eikä noudattanut, tai joihin itse työkseen ja tavakseen syyllistyy.

Vaikka nimettömät verkkokeskustelijat ovat mikroskooppisia olioita - nimekkäiden journalistien ”kääpiömäisyyden” rinnalla - ja pienen foorumin moderaattorit pikkupoikia megakorporaatioiden isojen poikien jättimäisyyden rinnalla, valtakuvio on sama; vieläpä niin että, taloudellisten intressien puuttuessa, moderaattoreiden möhläily on “puhtaampaa” (mieli)valtaa kuin korporatiivinen korruptio.

Internet, “tietoverkko” (oik. välitysverkko) tekee mahdolliseksi informaation välittämisen ja rinnakkaisen, päällekkäisen, ristikkäisen, sisäkkäisen linkittämisen mihin tahansa. On onnetonta, että verkkokeskustelun “asiassa pysymistä” vartioidaan - verkkoperiaatteen ja -tekniikan ja aivotoiminnan vastaisesti “keskusteluketjuina” - niin, että keskustelu ei saa toimia samoin verkottuvana virikkeistönä, jossa teksti synnyttää, ruokkii ja kasvattaa tekstiä, kuin internet ja aivohermoverkosto.

Ihmismieli ja -aivot toimivat parhaiten saadessaan muodostaa vapaita kytkentöjä mielleyhtymä-aivohermoverkostossaan. Vapaan assosiaation salliva keskusteluverkko pitää verkkokeskustelun elossa vapaan mielen tapaan.

Keskustelun “rönsyilyn” karsimisen sijaan sivulla saisi olla apparaatti, jolla otsikoita kiinnostavammat sisällöt saataisiin esiin, ja jolla keskusteluverkosta voitaisiin poimia parhaita makukaloja aistipöydän kielikuvituksen mielilautaselle.

Ehdotettu puurakenne olisi hieman parantanut tilannetta. Koska sitä ei tullut, eikä muitakaan työkaluja joilla kommentteja voitaisiin zoomata näkyviin ja pitää näkyvillä, en jaksa Amfionin "Aatujen" kanssa pidempään painiskella, vaan vastaan heille täällä.

Olisihan se (ollut) mukavaa jutustella mukavia mukavien jutustelijoiden kanssa levy- ja konserttiarvioista ja kaikesta kivasta musa-jutskasta ja jättää epämukavat epäkohdat käsittelemättä. Valitettavasti se ei ollut mahdollista enää Amfionin perustamishetkelläkään, koska juuri sitä varten - epäkohtien esiin tuomista ja epäkohtien esiin tuomisen estämisen esiin tuomista varten - koko foorumi perustettiin. Entistä mahdottomampaa se on nyt.

Ja kaiken jälkeen ja keskellä pitäisi vain vaieta ja tyytyä noudattamaan kehotusta siirtyä “suomalaiskansalliselle vali-vali-” valitusfoorumille valittamaan, tai vänkäysfoorumille vänkäämään, tai inttämisfoorumille inttämään - kulttuurista, humanismista, ihmisoikeuksista, sananvapaudesta ja muusta turhanaikaisesta - koska tämä foorumi on tarkoitettu ‘asiassa pysymiseen’. Mitä kummaa sillä nyt sitten tarkoitetaankaan.

“Tarkoitan 'asiassa pysymisellä' asiassa pysymistä.”

Etkä asiassa pysymisellä ‘asiassa pysymistä’?

[En, vaan ‘asiassa pysymisellä’ asiassa pysymistä.]

Asia selvä. Tarkoittaako se, että asianomaisessa asiakirjassa saa käyttää muitakin kuin asiasanaston asiasanoja, vai että ei saa käyttää?

[Ei, vaan sitä, että huomio keskittyy itse musiikkiin musiikin itsensä vuoksi.]

Ceestä se alkoi ja ceehen se loppui, ja se oli vanhaa musiikkia.

Kämpiltä se lähtee ja Kamppiin se kaatuu, ja se on “uutta musiikkia”.

Miten ei-musiikki tai joo-roska rajataan keskustelusta, kun kaikki kriteerit musiikin tai roskan tunnistamiseksi ja erottamiseksi muusta kuin musiikista tai roskasta tulkitaan ahdasmielisyyden, kapeakatseisuuden, ennakkoluulon ja suvaitsemattomuuden osoituksiksi?

Jos “kaikki on musiikkia” - ja oksien katkominen ja tyhjän panttina istuminen taidemusiikkia - mitä tahansa, mistä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, miten tahansa sanominen on asiassa pysymistä.

Mitä voidaan jättää pois, jotta huomio keskittyy itse asiaan:

henkilönimi, arvo(nimi), ammatti, ansioluettelo (CV), asia?

"Moderoidaanhan vaalikeskustelujakin".

Sillä erotuksella, että puheenjohtajan tehtävä ei niissä ole estää ketään saamasta puheenvuoroa - eikä määrätä mikrofoneja mykistettäviksi ja kameraa käännettäväksi kanssaan eri mieltä olevan puhujan kohdalla, eikä päättää kuka hänen mielestään puhuu asiaa ja kuka ei, tai kuka on oikeassa ja kuka väärässä, tai kenen tyyli miellyttää ja kenen ei - vaan jakaa puheenvuoroja, estää päälle puhuminen ja turvata se, että jokaisen osallistujan oikeus sanoa asiansa ja tulla kuulluksi, ja sen myötä tärkein, katsojan ja kuulijan oikeus saada avointa tietoa valintansa tueksi, toteutuu.

Niiltä, jotka ovat sitä mieltä että nimi ja johtajuus takaa järjellisyyden ja asiassa pysymisen - henkevyydestä, taiteellisuudesta, luovuudesta ja tunnesisällöstä puhumattakaan - on jäänyt koko maailmanhistoria ja nykyisyys näkemättä, ja kaikki vaalikeskustelut kuulematta ja yliopistouudistukset kokematta.

Vanha “välskäriporukka” ei osannut pestä käsiään kuin kuvaannollisesti, ja itse aiheuttamansa taudin lievittämisen sijaan vain levitti sitä. Nyt näyttää siltä, ettei uusi “tohtorikaan” ole oireist(an) selvillä. Koska mitään ei voi parantaa, oli sitten kyseessä lastentauti tai kuolemantauti, tietämättä taudin aiheuttajaa - eikä kuolleista herättävää ihmeparantajaakaan ole näköpiirissä, vaikka yleinen uskovaisuus foorumilla onkin viime aikoina lisääntynyt - ja koska taudinkuvan ja kuolinsyyn perusteellinen ja kaikinpuolinen ymmärtäminen on foorumin henkiin heräämisen edellytys - ja ainut tae sen uudelleen tappamisen estämiseksi - ruumiinavaus on tarpeen ja vainajan perusteellinen tutkiminen välttämätöntä.

Siihen saakka... ruumiinvalvojaiset jatkuvat...

...et expecto resurrectionem mortuorum...