4. Haamukirjoitus sananvapauden kuoleman jälkeisestä elämästä

Kiitos moderattor(e)ille

Esimerkki erään verkkojulkaisun keskustelupalstan valvonnasta ja "kehittämisestä"

(kirjessellistimältä)

Oletteko nähneet missään muualla sellaista verkko- tai paperi- tai media- julkaisua - vai kaikkialla sellaisia - jonka keskustelusivulla huseeraakin julkaisun päätoimittaja, keskustelun pääpuhuja/pääkäyttäjä/päätoimittajan ominaisuudessa, jakelemassa "keskusteluaiheita" ja toivottelemassa, kanssaan samoilla linjoilla olevia, keskustelijoita tervetulleiksi ja erimieltä olevia -menneiksi; ja määräilemässä, mitä saa "tästä lähtien, tämän ja tämän aiheen puitteissa" sanoa [ja miten se täytyy sanoa]; ja "seisomassa sanojensa takana" poistamalla keskustelusta mono(b)logistaan muiden sanat "asiattomina" jos ne sisältävät hänen(kin) sanoihinsa tai mieltymyksiinsä kohdistuvaa kritiikkiä, tai hilseensä yli menevää sanailua, tai tosikkomaisuuteensa sopimatonta huumoria; ja ihmettelemässä sitten, miksei kukaan osallistu hänen kuivakkaanasiallisentylsäntympeään "keskusteluunsa"?

Keskustelu on tasavertaista kommunikointia, johon osallistutaan vapaasta tahdosta, ja johon osallistuvat saavat vapaasti sanoa sanottavansa, kukin vuorollaan.

Mikäli suullista keskustelua käydään puheenjohtajan johdolla, hänen johtajantehtäviinsä kuuluu vain puheenvuorojen jakaminen, päällekkäin puhumisen välttämiseksi ja sen turvaamiseksi, että kaikki saavat puheenvuoron, ei puhesisältöjen kontrolloiminen tai estäminen ylipuhujana tai määräilijänä. Puheenjohtaja tai päätoimittaja voi toki myös itse osallistua keskusteluun, mutta vain tasavertaisena keskustelijana, ei keskustelun johtajana, eikä keskustelun (pää)toimittajana.

Kirjallinen keskustelu ei tarvitse lainkaan pomon rooliin pynttäytynyttä johtajaa, koska päällekkäin puhumisen tai - kirjoittamisen vaaraa ei ole. Osallistujat voivat kirjoittaa ja/tai lukea tai olla lukematta esitetyt puheenvuorot kaikessa rauhassa omalla ajallaan, ja kommentoida tai olla kommentoimatta niitä mielensä mukaan.

Keskustelun sisältö koostuu keskustelijoiden puheenvuoroista, ei toimituksen toimittamasta toimitussisällöstä, eikä päätoimittajan päättämästä päänsisällöstä.

Koska päätoimittaja(mme) on osoittanut keskustelijoille, että sivustolla(mme) ei saa ilmaista omia havaintojaan/näkemyksiään/kokemuksiaan/mielipiteitään omalla tyylillään – vain päätoimittajan (hyväksymät) mielipiteet (ja tyyli) kelpaavat – kukaan ei viitsi moiseen "kommunikointiin" osallistua. Lopputulos näkyy "keskustelusivulla":

Päätoimittaja puhelee itsekseen ja "museohömppä" itsestään* (*sanan molemmissa merkityksissä).

"Amfionissa ollaan 'ei kenenkään maalla'."

Ollaanko? Miksi päätoimittaja sitten on ominut Amfionin omaksi maakseen ja "johtaa" (johti) sitä ikään kuin se olisi vain hänen yksityinen palstatilkkunsa; tai "Herr Gräsfärg" omaksi kaupustelupaikakseen, ja käyttää (käytti) sitä, ikään kuin se olisi vain hänen yksityinen markkinapalstansa?

Jos Amfionissa ollaan ei kenenkään maalla, niin kuin suotavaa olisi, ei kenenkään pidä tulla kaappaamaan sitä omiin nimiinsä; eikä sen jälkeen – itse syyllistyttyään henkilönsä tunkemiseen ei kenenkään maalle ja sen valloitusyrityksiin omiin tarkoituksiinsa – surkutella "henkilöönsä käymistä" vastarintaa kohdatessaan.

"Keskustelun vilkastumista voisi auttaa se, jos tietäisit kumppaneista vähän enemmän."

Niin varmaan, jos olisit kumppanin tarpeessa ja tämä olisi senssipalsta.

Keskustelu ei olisi koskaan tyrehtynytkään, jos päätoimittaja olisi malttanut pitää siitä nenänsä ja näppinsä (ja libidonsa) erossa.

Keskustelu(a) ei synny, ei elä, ei kasva, ei kehity, eikä johda minnekään niin, että sitä yritetään kahlita ja padota ja kanavoida ja pitää aisoissa ja johtaa määrättyyn suuntaan (niin kuin päätoimittaja on tehnyt) – eikä niin, että käynnistetään keskustelunkeskeyttäjän/-estäjän "johtama" keskustelu keskustelun "kehittämisestä"(hänen halujensa ja määräystensä mukaiseksi) – vaan niin, että sen (keskustelun) annetaan pulputa ja virrata ja polveilla ja roiskua ja tulvia vapaasti … ja kastella (Amfionin) kuivettunut maaperä, huumorihumuksen muodostua, sanasiementen itää, puhepuiden kasvaa, lausehedelmien kypsyä ja merkitysmaailman täyttyä…

Kun pojut jutustelevat keskenään (toisiaan pomoilematta) veturinkuljettajaleikki sujuu ihan puksusti, vaikkeivät ihan tajuakaan, missä juna jo viilettää... tai mitä perässään vetävät…

Eikö toveri contre_danse ymmärrä, (eikö tavarish jlaitinjet ponimai), että "yksipuolisen karvaat tokaisut" eivät sellaisenaan vielä estä keskustelun syntymistä (nehän ovat keskusteluun osallistumista). Yksipuolisen tyhjä pää ja yksipuolisen tyhmät toimet (keskustelun keskeyttäminen, estäminen ja sensuroiminen) sen estävät (nehän ovat keskustelun estämistä).

"Nyt olisi tärkeää antaa sana mahdollisimman monelle Amfionin lukijalle!"

Se olisi ollut tärkeää alusta alkaen ja kaiken aikaa…, muttei ollut mahdollista eräälle "sananantajalle".

"Jos ei ole munaa vastata mielipiteistään edes nimimerkin suojassa…"

Tällä foorumilla kekkaloi kaksi "keisaria" (munineen), joilla on (oli) omituinen käsitys "mielipiteistä(än) vastaamisesta" tai "sanojen(sa) takana seisomisesta".

Mielipiteistä(än) vastaaminen ei ole sitä, että laittaa nimensä niiden eteen ja munansa taakse, ja jättää vastaamatta niitä koskeviin kysymyksiin (ja sensuroi, tai vaatii sensuroimaan niitä kritisoivat kommentit, tai kiperät kysymykset); vaan sitä, että vastaa mielipiteistään vastaamalla niitä koskeviin kysymyksiin.

On turha hakea keskustelun ehtymisen tai "epäkorrektiuden" syitä "nimimerkin taakse piiloutujien" "huonotapaisuudesta" tai "rohkeudenpuutteesta", jollei oma rehtiys tai rohkeus riitä alkeellisimpienkaan keskustelutapojen noudattamiseen. Kuuluu vastata, kun kysytään; saa tajuta (saaneensa) vastauksen sen saatuaan; saa kumota esitetyn argumentin vasta-argumentilla.

"Kumpi on musikaalisempi: kuorma-auto, joka ajaa tehtaan ohi vai kuorma-auto, joka ohittaa musiikkikoulun?"

"Hyvät kysymykset ovat täsmällisiä ja elegantteja vastauksia tärkeämpiä. Tämän opin John Cagelta, anarkistilta, yrittäjältä, keksijältä, mystikolta, sirkustaiteilijalta." (Rondo Classic 5/2012)

Kumpi on maukkaampi jäteauto, joka ajaa Ämmässuon ohi vai jäteauto, joka ohittaa ravintolan?

Mitä kaikkea nykyään pidetäänkään hyvinä kysymyksinä (tai oppimisena, tai anarkiana, tai mystiikkana)? Hyvä kysymys.

Opitko anarkis^t/_min ihailijana myös sen, että anarkia ei (alunperin) tarkoitakaan laitonta häiriköintiä, vaan ulkoisia auktoriteetteja, esimiehiä, vallankäyttäjiä, hallitsijoita kumartelematonta yksilönvapautta? Opitko sen niin, että olet valmis sallimaan vastaavan vapauden myös niille, jotka eivät ole valmiita kumartamaan sinun päällikköyttäsi tai pomoiluntarvettasi?

"Pitäisikö arviot kirjoittaa ja keskustelu käydä omilla nimillä? "

Pitäisikö asia päättää sen perusteella, että pahimmat älyttömyydet on tänne(kin) kirjoitettu omilla nimillä (tai henkilöllisyyden paljastavilla nimimerkeillä)?

Vaikka päätoimittaja on itsepintaisesti yrittänyt pitää yllä kategorista yksinkertaistusta, jonka mukaan oman nimen käyttäminen on asiassa pysymisen merkki ja tae – ja nimimerkin käyttäminen asiattomuuden osoitus ja syy – näyttää kovasti siltä, että omalla nimellään esiintyvien päällimmäinen tarkoitus foorumillamme ei ole (ollut) Amfionin asialla oleminen, vaan oman itsensä tykö tekeminen, oman hännän nostelu ja omien henkilökohtaisten intressien ajaminen.

Jos nimimerkin käyttäjä paljastaa nimekseen Isku Asko Masku Ikea-Vepsäläinen, minkä kaapinpaikan tai pallinpäällisen se muuttaa?

Lienee liikaa toivottu, että isoa kenraalia leikkivät pikkuvääpelit – kapiaistakin kapoisempine käsityksineen siitä, mikä on "asiaa" – jonain päivänä hoksaisivat, että sellainenkin sana, kuin saada ja sellainenkin asia, kuin vapaus on olemassa.

Mikäli Facebook-sivuilla (tai missä tahansa) käydään aktiivista ja mielenkiintoista keskustelua, se johtuu siitä, että siihen osallistujat saavat sanoa asiansa ilman, että kukaan käpälöi heidän viestejään tai sählää keskustelua piloille. Sananvapauden näennäisyydestä silläkin ("ilmianna"-panike-)foorumilla kertovat uutiset (työoloja/työnantajaa/työnjohtoa) kritisoivien kommenttiensa vuoksi työstään erotetuiksi joutuneista. Kritiikin sietokyky (sananvapauden salliminen) näyttää kaikkialla tyssäävän välittömästi siihen hetkeen ja pisteeseen, jossa se joutuu koetukselle (kritiikki osuu kohteeseensa). Kaksinaamaisinta touhu on silloin, kun – omaan pussiin pelaava, yhteisönsä/johdettaviensa perusarvoille epälojaali – "muutos"johto erottaa kritiikin esittäjät "epälojaalisuuden" perusteella; tai luotettavuutensa menettänyt rötösjohto rötöksen uhrit "luottamuspulaan" vedoten.

Päätoimittaja "kehitti" Amfionin foorumiksi, jossa ei saa(nut) sanoa sitä, minkä sanomiseen se perustettiin; foo-rumiksi, jossa ei saa(nut) seistä sen asian takana, jonka takana seisomiseen se perustettiin; fooru-miksi, jossa falski argumentointi on (/oli) sallittua, mutta sen falskiuden osoittaminen ei; - miksi?

Sen sijaan, että sääntöön orjallisesti tuijottava ja sitä orjuuttavasti (väärin) tulkitseva päätoimittaja hakee (haki) yksipuolista oikeutusta touhuilleen siteeraamalla lehtikirjoituksia verkkokeskustelun suitsimisesta ja sensuurin välttämättömyydestä erilaisten törkyturpafoorumien kuriin saamiseksi, hänen on (olisi ollut) syytä tutustua siihen puoleen, jonka hän on laiminlyönyt, ja jota hän on loukannut; ja tajuta, mitä siitä on seurannut; ja ymmärtää, että jos ihmisoikeus ja sääntö (säännön mielivaltainen tulkitseminen) pannaan vastakkain, ihmisoikeuden (nimetön) toteutuminen on monin verroin tärkeämpää, kuin (sen toteutumisen estävän) säännön (nimellinen) noudattaminen.

Amfionin keskustelu ei kuollut keskustelijoiden passiivisuuteen, vaan toveri ylipääpomojohtajatoimittajan aktiivisuuteen, jonka "ansiosta" (kriittisestä) keskusteluun osallistumisesta tuli rangaistava teko.

Nyt (2011 alussa), kun Amfionin hallitus ei ole löytänyt uutta päätoimittajaa:

(Ex)päätoimittajan keskusteluntappoase(nne) – jonka mukaan keskustelun "moderointi" on tärkeämpää kuin keskustelu, eli sananvapauden kontrolloiminen, rajoittaminen ja estäminen on arvokkaampaa kuin sananvapaus – kohoaa viimeiseen ("tulevaisuuteen tähtäävään") mestausiskuunsa lauseessaan: "keskustelumahdollisuus poistettaneen, kun moderointiakaan ei voida tehdä."

Uusmodernia moderaattorilogiikkaa:

"keskustelumahdollisuus poistetaan, kun keskustelua ei voida estää"

"sananvapaus poistetaan, kun sananvapautta ei voida kahlita"

"elämänmahdollisuus poistetaan, kun kuolemantuomiota ei voida langettaa"

"vapaa, elävä keskustelu ei ole mahdollista, kun sitä ei voida vangita tai moderoida kuoliaaksi"

"Vanhanaikaisen" logiikan mukaan asiat ovat mahdollisia vain silloin, kun niitä ei estetä; tai tulevat mahdollisiksi vasta, kun esteet ylitetään tai poistetaan.

Huomatkaa, miten täydellisesti vapaus puuttuu (puuttui) moderaattor(e)i(de)mme käsitteistöstä, harkintakyvyn ulottuvilta ja vaihtoehtojen joukosta. Ei mahdu mieleensä millään, kaiken koetun jälkeenkään, että vapautta voisi olla olemassa, että vapaus voisi olla sallittavissa, että vapauteen ja avoimuuteen perustuva keskustelu voisi olla mahdollista.

Amfion on "uudistunut":

-"Päätoimittajan terveisiä" on nyt: "Toimituksen terveisiä"

-"Arviot julkaistaan vastedes omalla nimellä." Toimituksen päätöksellä, ilman asiasta käytyä, avointa keskustelua! (Kenen nimi on "toimitus"?)

(Ja nyt, kun Amfion löysi uuden päätoimittaja(kaksiko)n se(n toinen puoli) löysi nopeasti edeltäjänsä mentaliteetin ja menetelmät.)

Kenelle Sinä olet valmis luovuttamaan ihmisoikeutesi, ja antamaan oikeuden tuhota työsi ja päättää puolestasi, mitä Sinä saat havaita, kokea, ajatella ja sanoa?

Toivottavasti keskustelufoorumien (Amfionin) mahdollisuuksista päättävät vastedes sellaiset henkilöt, joiden sanavarastosta ei ole moderoitu pois sanaa vapaus; ja jotka ymmärtävät vapauden merkityksen, eivätkä pidä päällimmäisenä velvollisuutenaan sen sensuroimista pois käsitteistöstämme ja käytännöistämme.

Ongelmia ei voida ratkaista samoin eväin, joilla ne on aiheutettu. Kuollutta keskustelua ei voida herättää henkiin samoin keinoin, joilla se on tapettu.

"Vapauteen ei ole tietä. Vapaus on tie." (Gandhi)

Arvoisa rouva herra Tasavallan Presidentti ja Suomen valtiovalta; hallitus, eduskunta, ministeriöt, valiokunnat, neuvostot, kansliat (erityisesti oikeusministeri, oikeusministeriö, oikeuslaitos, perustuslakivaliokunta, oikeuskansleri, saunatonttu ja löylynhenki) valtio- ja oikeusoppineet; yliopistot, korkeakoulut, (ammatti-)oppilaitokset, lukiot, perus- ja esikoulut; tieteilijät, taiteilijat, filosofit, viranomaiset; johtajat, esimiehet, työläiset, työttömät; humanistit, humalaiset, kan-salaiset, kans' alaiset; maahanmuuttajat, maasta karkoitetut, maattomat, maalliset...; Kirkko, Pirkko ja Pena

Oikeusministeriössä harkittavana oleva pyrkimys saada nettiherjaajat kuriin (HS 3.10.2010, s. A5) ja rasistinen tai muuten loukkaava kirjoittelu aisoihin tai kokonaan pois verkkokeskusteluista lainsäädäntöteitse voi näyttää periaatteessa ja päällisin puolin oikealta ja hyväksyttävältä. Todellisuudessa ja käytännössä se kätkee sisälleen ja taakseen demokraattisen oikeusvaltion keskeisimmän, tärkeimmän ja vankimman (ihmisoikeuden, kansalais- ja yksilönvapauden) perustuksen (sananvapauden) murtamisen ja kaatamisen.

Sen tulkitseminen, mikä milloinkin on rasistista tai muuten loukkaavaa ei ole kaikkein räikeimpiä tapauksia lukuun ottamatta millään tavoin yksiselitteistä, vaan päinvastoin, pikemminkin ruokkii ja lisää syrjivää ja loukkaavaa käytöstä (keskustelijaa kohtaan), kuin hillitsee tai vähentää sitä (muihin suuntiin) antaessaan keskustelun valvojalle oikeuden/velvoitteen/mahdollisuuden täydelliseen mielivaltaan ja yksipuoliseen väärin- ja ylitulkintaan ("muuten loukkaavuuden" osalta varsinkin).

Se, että kaikenlainen kritiikki, voidaan (silloinkin, kun sitä ei alkuunkaan ymmärretä) noin vain tulkita "asiattomaksi", "epäkunnioittavaksi", "huonotapaiseksi", tai "loukkaavaksi" johtaa (/on jo johtanut) monilla foorumeilla pukki kaalimaan vartijana-tilanteeseen, jossa keskustelua ja kritiikin esittämistä valvoo, säännöstelee ja sensuroi, tekopyhiä sanktioitaan langetellen, juuri se taho (valtaa käyttävä hallintoväki), jonka argumentit, tulkinnat ja toimet antavat aiheen kaikkein suurimpaan kritiikkiin.

Loukkaamisen välttely tyhmentää keskustelun (HS Nyt-liite, 3.1.2014), myös silloin, kun on kyse pelkästä itsesensuurista.

Sananvapaus on (oli) toki tärkeätä, muttei läheskään niin tärkeätä kuin sen rajoittaminen, estäminen ja kieltäminen.

"On tärkeää, että avoimesti asiat ovat esillä. Kaikissa tapauksissa on tärkeää, että asiat ovat avoimesti esillä." (Mari Kiviniemi)

'Mutta kun tärkeät asiat ja tärkeät henkilöt ovat kyseessä, on tärkeää, että asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen.

Ja koska tärkeät henkilöt ovat tärkeämpiä kuin vähemmän tärkeät, he päättävät (ketkä ovat tärkeitä henkilöitä ja) mitkä ovat tärkeitä asioita –

ja mitkä asiat eivät ole niin tärkeitä, että voivat olla esillä – ja mitkä asiat ovat niin tärkeitä, että':

'On tärkeää, että salassa tärkeät asiat ovat. Kaikissa tapauksissa on tärkeää, että tärkeät asiat ovat salassa.'

'On törkeää, että törkeyksiä julkaistaan. Erityisen törkeää on, että tärkeiden henkilöiden törkeyksiä julkaistaan.'

'Mutta kun törkeät asiat ja törkeät henkilöt ovat kyseessä, on tärkeää, että asiat laitetaan törkeysjärjestykseen.

Ja koska törkeät henkilöt ovat törkeämpiä, kuin vähemmän törkeät, he päättävät (ketkä ovat törkeitä henkilöitä ja) mitkä ovat törkeitä asioita

ja mitkä asiat eivät ole niin törkeitä, että voivat olla esillä ja mitkä asiat ovat niin törkeitä, että':

'On tärkeää, että salassa törkeät asiat ovat. Kaikissa tapauksissa on tärkeää, että (erityisen) törkeät asiat ovat salassa'

… ja sensuroidaan verkosta ja rysän päältä.

"Klassiset sananvapaustahot olivat suorastaan järkyttyneitä, että me edes kysyimme tällaista." (verkkokeskustelusensuuriin velvoittamista ja nettipalstojen ylläpitäjien saattamista rikosoikeudelliseen vastuuseen, jne.) "Vastaavasti oli paljon tahoja*, joiden mielestä tämä on aito ja suuri ongelma", oikeusministeri Tuija Brax (vihr) kertoo.(HS. 3.10.2010, s. A3 & A5)

Yhtä "aito ja suuri" kuin ydinvoimakysymys ja biodieselfiasko, joiden edessä voi aatteensa, asiansa ja äänestäjänsä pettää, ja takana seistä vallassa pysyäkseen?

*Näitä (populaareja? moderneja? sananvapaudenriisto-)tahoja yhdistää "länsimaisen/globaalin [hallinto- ja johtamis-] ajattelun [ja -käytännön] suurin erehdys, joka perustuu olettamukseen, että kaikki asiat ovat analysoitavissa erillisiksi ongelmiksi, joihin voidaan tarjota kontrolliin perustuva ratkaisu. Kyseisen ajattelun (ja sen mukaisten kontrollitoimenpiteiden) aiheuttamat haitat ovat moninkertaisia (oletettuihin) hyötyihin verrattuna, ja vaikutus täsmälleen päinvastainen, kuin suunniteltu: Sillä (ajattelulla ja kontrollilla) aiheutetaan ja pahennetaan juuri niitä ongelmia, joiden ratkaisemiseen se (ja ne) oli tarkoitettu."(David Bohm)

…kontrollin aiheuttamat (uudet) ongelmat "ratkaistaan" lisäämällä kontrollia… ja sen aiheuttamat (uudet) ongelmat lisäämällä kontrollia… ja sen aiheuttamat (uudet) ongelmat lisäämällä kontrollia… ja kaikkea "kehitetään", "edistetään", "uudistetaan" ja "muutetaan" lisäämällä kontrollia, ja kontrollia, ja kontrollia… ("turvallisuuden", "liberaalisuuden", "vapauden" ja "suvaitsevaisuuden" nimissä). Tätä nimitetään "jatkuvan kehittämisen malliksi".

"Nyt Sinäkin voit osallistua yhteisen kontrollikatastrofimme 'kehittämiseen'… Ota kantaa kunhat et sano mitään (kriittistä), mikä voidaan tulkita "lain ja hyvien tapojen vastaiseksi"."

Suomen kulttuurihistorian (toistaiseksi) totaalisin fiasko ("yliopistouudistus") perustuu juuri tuollaiseen "ajatteluun" ja toimintaan, kaiken alistamiseen hallinnollis(byrokraattis)een kontrolliin.

Oikeusministeriössä on valmisteilla vieläkin totaalisempi…

Pannaan koko kansa suukapuloihin, koska joukossamme voi olla joku, joka saattaa levitellä vaarallisia ja pelottavia puheita (ja joku voi vahingossa paljastaa totuudenkin). Epäillään kaikkia (muita paitsi kontrollin ylläpitäjiä) ja pannaan varmuuden vuoksi koko (muu) kansa (ehdolliseen) vankeuteen, koska joukossamme voi olla joku rikollinen. Pannaan koko kansa ympärivuorokautiseen valvontaan, koska joukossamme voi olla joku terroristi.

Olemmeko me kaikki (vallankäyttäjiä, ja "alamaisiaan" valvovia älypoliiseja ja mielipidemiliisejä lukuun ottamatta) todellakin vain potentiaalisia rikollisia? Eikö meissä, "maailman parhaan maan" kansalaisissa, enää mitään muuta potentiaalia olekaan?

"Totalitaaristen maiden sensuuri on varsin tehotonta 'vapaiden maiden' tiedotusvälineiden harjoittamaan 'itsesensuuriin' verrattuna ." (Noam Chomsky)

Siitä poiketen, kolme erinomaista kirjoitusta Helsingin Sanomissa, valtavirtajournalismin ykköslehtemme sivuilla, valottaa asiaa ja sivuaa sattuvasti myös Amfionin tapahtumia:

1. Pääkirjoitus: Sananvapautta pitää kunnioittaa (HS 4.7.2010, s. A2)

2. Merkintöjä, Suna Vuori: Kritiikki ei kuole, keskustelun voi tappaa (HS 4.7.2010, s. A2)

3. Vieraskynä, Jukka Kekkonen: Demokratia ja sananvapaus ovat heikentyneet (HS 25.7.2010, s. A2)

"Kritiikille on suurempi tarve, kuin koskaan."… "Kritiikki on laji, jonka analyysi ja argumentointi hyötyy pituudesta*", kirjoittaa Vuori. Lauseisiin on helppo yhtyä voimakkaammin, kuin koskaan; otsikkoon (joka lienee toimituksen?), sen sijaan ei. Kyllä (julkinen) kritiikki kuolee myös, jos se sensuroidaan pois julkisuudesta ja/tai siltä viedään foorumi; ja keskustelukin kuolee juuri siihen, että siitä poistetaan kritiikin esittämisen mahdollisuus (tai sallitaan vain tietynsuuntainen argumentointi ja kritiikki).

"Lainvalmistelusta on tullut teatteria, jossa etukäteen sovittu poliittinen paketti viedään läpi omatekoisella kiireellä, asiantuntijoiden vastustuksesta riippumatta." (Kekkonen)

Poliittinen, sasimaisen-nokkela selitys on: "jos me tekisimme ratkaisumme (vain) asiantuntijalausuntojen perusteella, sehän osoittaisi, että me emme kykene itsenäisiin päätöksiin" [ja siksipä me teemme ratkaisumme (vain) oman päämme mukaan] (heh heh).

Valitettavasti tämä (tyhjänpäiväinen, tyhjäpäinen teatteri) ei koske vain lain valmistelua, -säädäntää, -muutosta ja hyväksyntää, vaan myös sen tulkintaa ja soveltamista. Eikä vain lain tulkintaa ja soveltamista, vaan myös kaikenlaista hallinnollista vallankäyttöä, päätöksentekoa ja käytäntöä ja sen mukaista, yhteisölliseksi mätäpaiseeksi puhjennutta, yliopistolliseksi ja yhteiskunnalliseksi terminaalisyöpäkasvaimeksi levinnyttä, absurdia, järjen- ja oikeustajunvastaista hallintobyrokraattista hölmöilyä, joka on perustuvinaan "laatujohtamiseen", "muutospaineeseen", "välttämättömään uudistamistarpeeseen" ja "yhteisen edun mukaiseen" "MINÄ VALVON ETTÄ LAKIA NOUDATETAAN"-oikeuteen ja -velvoitteeseen.

Oikeus ja velvoite, jonka mukaan "Verkkojulkaisussa vastaavan toimittajan pitää valvoa julkaisun ja sen keskustelupalstan sisältöä" ja pelote: "Laiminlyönnistä voi seurata rangaistus päätoimittajarikkomuksesta." ovat jo sellaisenaan vakavia esteitä sananvapauden toteutumiselle, ja pahimmillaan törkeitä rikkomuksia sitä vastaan.

Kyseinen oikeus/velvoite on nostanut meidän yläpuolellemme aivan uuden pseudo-oikeusasteen – verkkojulkaisujen ja -keskustelupalstojen vastaavien toimittajien tunkiokukkotuomioistuimen – jonka päätökset ovat peruuttamattomia; jonka tuomioista ei ole valitusoikeutta; jonka sensuurituomioiden kohteeksi joutuneilla keskustelijoilla epäihmisillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia.

Asetelma, jossa nuoret, kokemattomat, kritiikkiä kestämättömät toimittajat – jotka osaavat hötömölöä ja äksämälää (html- ja xml-kieltä) paremmin kuin suomenkieltä – katselevat "alamaisiaan" yläviistosta ja langettelevat puolueelliseen, puutteelliseen tai olemattomaan ymmärrykseen perustuvia (omien asenteittensa ja intressiensä mukaisia) tuomioitaan moderaattoridiktaattorin yksinvaltiudella on järjetön.

Kun yksityisyydensuojan ja sananvapauden konflikteja ratkotaan korkeimmissa oikeusasteissa "punnintaa vastakkain olevien perusoikeuksien kesken tehdään hyvin tarkkaan." Täältä verkkokeskustelumaailmasta, joka ei ole minkään tasoinen oikeusaste, moinen punninta ja harkinta(kyky) – kaikkine lainopillisine ja oikeuskäytännöllisine edellytyksineen ja valmiuksineen – puuttuu (yleensä) kokonaan.

Eivätkä nimestään numeron tekevät egohenkselien paukuttelijat suinkaan ole tulleet näille(kään) foorumeille yksityisyyttään suojelemaan, vaan päinvastoin, itseään julkisuuteen tuputtamaan ja omia (")avujaan(") ja (")ansioitaan(") esiin tyrkyttämään.

Meillä, maan hiljaisilla, ei sellaisia tarpeita ole; eikä minkäänlaista henkilökohtaista etua tai intressiä ajettavanamme. Me olemme tulleet vain sanomaan asiamme sen sanomista varten perustetulle foorumille. Emme pyydä, emmekä vaadi ketään olemaan samaa mieltä kanssamme – kaiken sanomamme saa kumota – mutta ne, jotka eivät siihen kykene, vaan vievät meiltä, joilla asiaa on, puheoikeuden "asiattomuuttamme" moittien, eivät ymmärrä edes sitä, mitä sana asia tarkoittaa.

Spontaanissa keskusteluntuoksinassa saatamme ajoittain syyllistyä "puska- ja pintakulttuurin infantilismiin" – koska meiltä puuttuu kartanoiden ja garderobien antama suoja sitä vastaan – tai viljellä sitä tarkoituksellisesti, jotta lukijat voivat mittailla itsessään, miten helppoa onkaan (/olikaan) tuomita sen perusteella koko kirjoitus, tai kiirehtiä lausumaan siitä närkästyksensä, ja sivuuttaa kaikki muu, mitä siinä ja sen ympärillä sanottiin.

Jos perimmäisin ihmis- ja kansalaisoikeus, demokratian kivijalka, sananvapaus, nyt kriminalisoidaan, se merkitsee perusoikeuden muuttamista rikosperusteeksi, ja siirtymistä totalitaariseen valvontavaltioon, jossa vain valvojilla, vaikka olisivat työhönsä täysin kykenemättömiä, on oikeuksia, valvotuilla vain valvojienmyötäily- tai vaikenemisvelvoite. Pohja vapaalta (kansalais)keskustelulta on näin viety ja foorumi (internet) sen käymiseen tärvelty.

Jos tässäkin on taas kyse pelkästä lainvalmisteluteatterista – jossa ennalta laadittu poliittinen paketti viedään läpi omatekoisella kiireellä, asiantuntijoiden vastustuksesta riippumatta, kansalaisista välittämättä – meillä on pian kumarreltavanamme "hyvien johtajiemme" prenikoidenkiillolla valaistu valtakunta, jonka nimi "globalisoidaan" "kansalaisvapautta" kuvaavaan muotoon: Peoples republic of… Fin…d'un peuple.

Ymmärrättekö te, sananvapauden suitsemislakien suunnittelijat alkuunkaan, minkälaiseen ihmisarvonloukkaukseen ja kansalaissyrjintään tai lynkkaus-villin-lännen luomiseen te pelkillä suunnitelmillanne jo syyllistytte; tai millainen villi-länsi täällä jo nyt rehottaa?

Hyvin toimitettuja verkko(keskustelu)sivustojakin on olemassa. Sellaisia, joiden (pää)toimittajat ovat tehtävänsä tasalla, ymmärtävät fooruminsa asian ja lukemansa tekstien sisällön ja valvovat, että kirjoittelu palvelee tarkoitustaan; ja ohjaavat väärälle foorumille eksyneet komeljanttarit muualle. Sellaisten sivustojen toimittajat eivät tarvitse uusia lakeja sovellettavakseen, koska he toimivat järkensä, harkintakykynsä ja oikeustajunsa mukaisesti jo nyt oikein.

Valtaosa sivustoista on kuitenkin puutteellisesti tai huonosti toimitettuja. Sellaisten sivustojen toimittajat eivät tarvitse uusia lakeja väärinsovellettavakseen, koska he toimivat järjen-, harkintakyvyn- ja oikeustajunpuutteensa mukaisesti jo nyt väärin.

Kun valta (vääryys) ja pelko pannaan vapauden vartijoiksi, miten käy vapauden?

Kun valta lakitekstin tulkitsemisesta ja soveltamisesta – ja niiden tekstien tulkitsemisesta, joihin sitä sovelletaan (tai oman falskiuden paljastumisen peittelytarve) – ja pelko joutumisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen (vallankäytön laiminlyönnistä) pannaan sananvapauden vartijoiksi, miten käy sananvapauden?

Se, että sananvapauskiistat etenevät usein korkeampiin oikeusasteisiin osoittaa, että edes lainoppineet eivät osaa tulkita lakeja yksiselitteisesti ja oikein. Se, että kyseiset kiistat etenevät korkeimmasta oikeusasteesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka – josta Suomi on saanut lukuisia langettavia tuomioita (yli 15) – osoittaa, että lakia ei osata tulkita, eikä kiistoja ratkoa kunnolla edes (Suomen) korkeimmissa oikeusasteissa. Ja se, että oikeusministeri ja korkeimman oikeuden presidentti ovat eri linjoilla EIT:n päätösten/tekstien tulkinnassa(an) osoittaa, että laintulkinnoista (tai laajemmin [minkä tahansa] tekstin tulkinnasta) ei saada yksiselitteistä selkoa millään (oikeus)oppineisuuden, (laki)tietämyksen tai vallankäytön tasolla.

Oikeusministeriössä on siis harkittavana laki (lainsovellus/lainkumous), jonka perustana olevaa sananvapauslakia ei Suomen oikeuslaitoskaan osaa tyydyttävästi tulkita. Kyseisen lain soveltamisen sälyttäminen verkkosivustojen vastaaville toimittajille – jotka pahimmassa (tai tyypillisimmässä) tapauksessa ymmärtävät lakitekstin ja lain tarkoituksen väärin ja soveltavat sitä (väärin ymmärtämiinsä) kirjoituksiin väärin – on mielipuolista.

Kun suomalaiseen "mallijohtamis-/mallialamais"mentaliteettiin kuuluu vielä – jostakin ruotsin-/venäjän-/neuvostovallan/sorto-/sota-aikojen (herranpelko-/rahvaankauhu-) traumoista neurotisoitunut – vimma kaikenlaisten (itselaadittujenkin) sääntöjen, ohjeiden, määräysten ja direktiivien ylitulkintaan ja öööveriksi hölmöilyyn, niin jo nyt – ilman suunniteltuja (lisä-)lakejakin – verkko(keskustelu)sivustojen vastaavista toimittajista ("moderaattoreista") on vaivihkaa kasvanut sananvapautta uhkaava/pilkkaava/loukkaava vallankäyttäjäjoukko, jonka toimia kukaan ei valvo.

Asia ei parane sillä, että säädetään uusi laki (jota kukaan ei valvo); eikä sillä, että "korjataan" tilanne lisäämällä uusi valvontaporras (jota kukaan ei valvo) ja sen päälle uusi, ja sen päälle uusi, ja….(internetistäkin) rakennetaan vain valvontaan perustuva, loputon valvojien/valvojien/valvojien…(totalitaarinen) verkosto, jonka premissinä on, että (ensi-, tois-, tai… viimekädessä) "valvoja on aina oikeassa".

Demokratia tarjoaa toimivan vaihtoehdon tuhansien järvien sananvapausvankileirien saaristolle:

sananvapauden.

"Vapaa tiedonkulku [sanan- ja ilmaisunvapaus] on tehokkaimpia työkaluja ihmisoikeuksien ja kehityksen kannalta, koska se asettaa päättäjät vastuuseen niiden edessä, joiden puolesta [tai joita vastaan] päätökset tehdään." (Irene Khan, Amnesty Internationalin pääsihteeri)

"Järkiperäinen julkinen diskurssi edellyttää, että ainoastaan paremman argumentin voima ratkaisee. Kaikki muut valta- ja herruussuhteet ovat paitsi epäoikeutettuja myös esteitä rationaaliselle tahdonmuodostukselle." (Heikki Patomäki)

Valmisteilla (tai harkittavana) oleva, verkkokirjoittelua koskeva, sananvapaudenrajoituslaki ei ratkaise mitään niistä ongelmista, joita sen on kaavailtu ratkaisevan – vaan moninkertaistaa ongelmat siellä, missä sananvapautta rajoitetaan ja loukataan mielivaltaisesti jo nyt – koska se eliminoi järjestelmästä juuri sen ainoan keinon, jolla päättäjien ja vallankäyttäjien virheet ja vääryydet voidaan kaikilla tasoilla tuoda esiin:

sananvapauden.

"Positiivisesti ajateltuna" voitaneen pitää jonkinlaisena "tuoreuden" merkkinä sitä, että demokraattisen(?) oikeusvaltion(?) oikeusministeriössä ollaan niin vihreitä, että siellä – ei tiedetä, mitä demokratia on, eikä ymmärretä, että alulta ja lopulta ainoa asia, joka tekee demokratiasta demokratian on sananvapaus, ja – kuvitellaan, että jos jostakin asiasta laaditaan laki [jota ei osata tulkita, ja jonka soveltamista ei kyetä valvomaan] se estää rikokseksi tai rikkeeksi määritellyn toiminnan, ja lain väärän tulkinnan, ja niiden tekstien väärän tulkinnan, joihin lakia sovelletaan.

Kun omien aivojen käyttäminen on työajalla kielletty (yliopistoja myöten), on johdon mukaista, että se yritetään kieltää myös vapaa-ajalla.

Koska Suomella on varaa pilata akatemiansa ja yliopistonsa, täytyyhän sillä olla varaa pilata koko maa ja kansakin. Annetaan vain hallintovallalle ja markkinavoimille vapaat kädet ja sensuroidaan kritiikki, loppu hoituu itsestään…

Kun älymystö nukkuu (ja maalaisjärki on suukapuloitu) ja tyhmästö valvoo (ja hälymystö huutaa vaatimuksiaan) hölmöstöllä on vapaa pääsy vallan kahvaan.

Vaikka halla-aholla ei mansikoita kasva, eikä mustikoita varsinkaan, jäätyneiden taimien tuomion herättämä keskustelu on tuonut esiin upeimman lauseen, mitä sananvapauden puolesta on lausuttu:

"En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se." (Voltaire)

Eero Hietalan toimittamasta dokumenttisarjasta "Ruma Suomi" (Aito Media/TV1, 2009); Antti Mannisen artikkelisarjasta Helsingin puretut talot (Helsingin Sanomat 2002-2004); ja Rauno Lahtisen kirjasta Turun puretut talot, kävi selväksi, että "kunnia" Suomen rumentamisesta kuuluu valtiovallalle, kunnallisvirkamiehille ja markkinavoimille. Dokumenttisarja aiheesta "Tyhmä Suomi" olisi paikallaan, jotta tyhmäkin tajuaisi, kenelle "kunnia" siitä kuuluu. Sitä on kuitenkin turha tehdä, koska alihölmölän väliääliölän ylityhmä(lä) hylly(ty)ttää sen "kunniaansa"* ja julkisuuskuvaansa loukkaavana.

*(Jossakin "kunniaevoluution" kuralätäkön eloonjäämistaistelussa – "huippuyliopiston" perustamisvaiheen tietämillä – "kunniasta" tuli tyhmyyden synonyymi.)

Hoi Suomi, katso… Valtakunnassa kaikki päin helvettiä hyvin. (Laiton lause korjattu lailliseksi, sekä negatiivinen ajattelu positiiviseksi / san.vap.valv.toim.joht.huom.)

Tällaista tapahtuu "maailman parhaassa maassa".

Voi ihmisparkoja niissä kaikissa "huonommissa".

Ei hätää, maabrandy(kossuvissy)työryhmän mukaan maailma on ongelma, jonka Suomi ratkaisee.

Ensin kielletään sananvapaus suomalaisilta… sitten eurooppalaisilta… aasialaisilta… afrikkalaisilta… amerikkalaisilta… australialaisilta… no problem.

Tyynen valtameren autiosaarelle ja Antarktikselle saa vapaasti mennä puhumaan vapaasti, jos lain noudattaminen ei kiinnosta; ja jolleivät "yhteisesti sovitut" pelisäännöt ja "yleiset normit" miellytä.

Kiitos sensuurista. Sensuroikaa lisää jos haluatte lisää.

Kiitos, että sain tämän sanotuksi, vaikken saanutkaan.

Kiitos, että sait sen luetuksi, vaikket saanutkaan.

Kiitos älyttömyyksistä, joita ilman en olisi saanut tätä alkuun, vaikken saanutkaan.

Kiitos tuesta ja kärsivällisyydestä, joita ilman en olisi saanut tätä loppuun, vaikken saanutkaan.

Kiitos kauneudesta, jonka löysin ja sain...

ja menetin.

Mutta ennen kaikkea: Kiitos ×:stä.

O €urodice EUridicule

EUroped my Eurydice!

Kunnollisen käsityksen saamiseksi siitä, mistä tässä asiakokonaisuudessa on kyse, pyydän lukemaan huolellisesti myös muut tämän sivuston kirjoitukset (linkkeineen).