7. Tajusitko?

Mahtaako modernistien herkkähipiäinen kritiikinkestämättömyys ja humoristisen leukailun vastaanottokyvyttömyys omaa pyhää lehmäänsä - eli epäsekulaaria laktoosi-into-toleranssia ("runollisesti ilmaistuna") - kohtaan olla osoitus heidän sonoriteettitajunsa, poeettisuustajunsa, kauneustajunsa ja huumorintajunsa sekakielisen kirjon spektrikompleksista vai vokaalilaskentataidon symbooolisudesta (tosin tässä väärin kirjoitettuna); vai onkohan se vain ihan tavallinen ammattitauti?

Ilmaisu ”sono(o)risten [ääni-]tapahtumien tiivistyminen ja solidaarisuus” näyttää ja kuulostaa meikäläisen silmissä ja korvissa varsin selvällä arkikielellä sanottuna pelkästään fysikaalis-kemiallis-sosiologiselta (tai fysikaalis-kemiallis-ammattiliittojärjestöllis-poliittiselta). Yleiskielinen termi ”runollisuus” merkitsee siis nykyään (vierasperäisen) ”objektiivista” (tiede)argumentaatio/federaatiobarbarismia* tai (kotoperäisen) pöljää nykyrunouttaproosaa(?)

*barbarismi = vierasperäisten sanojen liika-/väärinkäyttö (Aristoteleen runousopin mukaisessa merkityksessä)

Onneksi kaikki modernistit eivät ole tosikoita, vaan Limperin lailla riittävän velmuja tunnustaakseen vihdoin että: "Karmea totuus on, että mitä harmonisempia sävelsuhteita käyttää, sitä paremmin soittimet (ja niillä soitetut teokset) soivat". (Rondo 5/2012)

Kirjoituksessa esiintyy sana "spektri" kahdesti (eleiden spektri ja soittimien spektri). Mikäli soittimilla, soinnilla ja sonoriteetilla on (modernismissakin vielä) jotakin tekemistä akustiikan (akustisten ilmiöiden) kanssa, sanan ("erityiskielinen") merkitys saattaa liittyä siihenkin. Tosin joudumme tässä käyttämään yleiskielistä termiä "saattaa", koska olemme ymmärtäneet, että modernismin retoriikassa "harmonialla" tarkoitetaan yleensä epäharmoniaa, "sonorisella" epäsonorista ja "runollisella" epärunollista, emmekä osaa tajuta tarkoitetaanko siinä (retoriikassa) akustisella spektrillä äänellissoinnillista vai sähkömagneettista spektriä vai jotakin "avointa" (harmaasävy-) "kirjoa". Jos eleiden spektrillä ja eleiden kirjolla, äänispektrillä ja äänikirjolla, valospektrillä ja valokirjolla tai jollakin muulla spektrillä ja kirjolla on jotakin oleellista yleis- tai erityiskielistä merkityseroa, modernistilla on siihen varmaan erittäin yksikirjoinen selitys eli yksiselitteinen kirjotus.

Kirjoituksessa (kommentissa) esiintyy myös sana ”tajusitko”, mutta sen merkitys on jäänyt "uudistuskehityksen" jalkoihin, tai haihtunut historian hämäriin tai avartunut "avarakatseisen" tarkastelun avaruuteen... nykysuomen sanavalikosta, yliopistohallinnosta tai modernistien moderoimilta keskustelupalstoilta sitä on turha etsiä.

Taiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella, spektrikannen speksata?