- Pavane pour une fin antédéfunte

Tämän sivuston sisältö (osiot 1-9 & X) on kirjoitettu viiden vuoden aikana (2009-2013) laajana yksilöllis-yhteisöllis-yliopistollis-yhteiskunnallisena kritiikkinä.

Sibelius-Akatemiassa alkunsa saanut, Amfionissa mitään saamaton ja Taideyliopistossa loppunsa saava näytös kuvailee sitä - ja toimii havainnollisena esimerkkinä siitä - mitä ihmisyksilön, -yhteisön, yhteiskunnan ja ympäröivän maailman sisällä ja välillä tapahtuu, eri aikoina, eri näyttämöillä, amfiteattereista Amfion-teatteriin.

Vapauden kohtalo ja edustajiensa kohtelu on ihmiskunnan humalaisen näytelmän valtateillä ja väkimutkissa säilynyt muuttumattomana läpi vuosituhanten.

"Amfion-teatteri" rinnastetaan tässä erityisesti yliopistouudistusnäyttämöön ja osoitetaan kuinka piiri pyörii ja "(l)aatutyö"hyrrä hyörii...

... ja kuinka vastaavanlaiset naamiohuvit kieppuvat kaikkialla, yhtäläisine, tunnistettavine rooleineen ja tapahtumineen, olivatpa toiminta- tai työympäristöt ja naamiot mitä tahansa.

Ilman kyseisten vastaavuuksien näkemistä ja ymmärtämistä ei pikkuruisen keskustelufoorumin tapahtumilla ole mitään merkitystä. Vain vastaavuuksien näkeminen ja ymmärtäminen voi avata silmät ja ymmärryksen... näkemään ja ymmärtämään...

Pienen foorumin tapahtumat paljastavat tiivistettynä, kohdevalaistuna näkymänä nopeasti sen, kuinka ennen pitkää käy kaikilla foorumeilla, joilla "kehittämiseksi", "edistämiseksi", "uudistamiseksi", "(laadun)valvonnaksi" ja "hyväksi johtamiseksi" kutsutusta tunaroinnista tehdään sisältöä tärkeämpi kriteeri; ja sen, kuinka juuri siitä perus- ja ydintoiminnasta, jota varten koko foorumi tai instituutio on perustettu ja olemassa, tulee moitittava, halveksittava, kielletty tai rangaistava teko; ja sen, miten mahdotonta päätösten kumoaminen tai erehdyksiksi myöntäminen on silloin, kun valta asettuu vapauden vartijaksi ja tuomariksi.

Vallan hurma on vapauden surma.

Keskustelun toimelias kuoliaaksi "moderoiminen" kuuluu täsmälleen samaan mielen ja mielekkyyden maahanpanijaisten ruumissaattoon, kuin yliopistouudistusfoorumilla hautaan hallinnoitu sivistysperiaate ja työmotivaatiokin - humanismin kiduttamisineen, järjellisyyden teilaamisineen ja luovuuden tappamisineen - mikäli eivät ole menehtyneet vapautensa mahdottomuuteen jo aiemmin.

Toiveet viestin perille menemisestä on haudattu haaveisiin sananvapaudesta.

Levätköön rauhassa (?)

Vainajista emme pahaa puhu, mutta kriittinen tarkastelu kuolinsyyn selvittämiseksi on tarpeen.

Mistään "herneen nenään joutumisesta" ei ole kyse, vaan siitä, että kritiikin tarve on kaikkialla niin suuri, että riittävän perusteellista ja kattavaa kritiikkiä ei kukaan ehdi omien töittensä, velvollisuuksiensa ja vastuittensa alla ja ohessa laatimaan; varsinkaan, kun mitättömimmänkin päätöksen, argumentin tai hölmöyden torjuminen on (olisi) jo yksinään kokopäivätyö tai elämäntyö...

Siksi hulluus vain jatkuu ja "malttakaa vielä hetkestä" tuleekin vuosi... ja "lähiajoista" kaukaisuus...

Kaikki osioiden 1-4 lauseet Amfionin toimituksesta viittaavat viittasivat vuosien 2009 ja 2010 (pää)toimitukseen. Uuden toimituksen aloitettua keskusteluketjujen sulkemis- ja sensuuritoimenpiteensä, saimme huomata, että mikään ei ole muuttunut, ja lauseet kääntyivät koskemaan yhtälailla myös sitä. (Syyskuussa 2012 työnsä aloittanutta, kaikkein uusinta toimitusta ne eivät koske!)

Toimitukset vaihtuvat... hallitukset vaihtuvat... presidentit vaihtuvat... rehtorit vaihtuvat... päälliköt vaihtuvat... johtajat vaihtuvat... kasvot vaihtuvat... naamiot vaihtuvat... mikään ei muutu... paitsi strategiat, tekniikat, välineet ja ilmeet, joilla tyhjänpäiväisyyttä "päivitetään" entistä tehokkaammin ympäri maailman.

"Kritiikille on suurempi tarve, kuin koskaan"

Sen vuoksi kriitiikki nostattaakin näillä sivuilla sellaisen sanatulvan, että aina kun pinnalla pysyminen alkaa tuottaa vaikeuksia tai aiheuttaa pahoinvointia, on aika kavuta kuivalle maalle huilaamaan..., ja palata aalloille sitten, kun "suomalainen hyvinvointihuvipursi" on vir(n)eessä.

"Pavaneen" liittyvien ostinatoteemojen itsepintaisen jumputuksen tarkoitus on antaa kuulijalle (lukijalle) kokemusperäinen käsitys vuosikausia hoilotellun hallinnollisen humppatematiikan ja byrokraattisen roskanrollin rasittavuudesta, jonka todellinen rasittavuus on - ihmiskunnan hallintohistoria potenssiin byrokratiahistoria potenssiin kärsimyshistoria kertaa - rasittavampaa kuin mikään, millä sitä voidaan kuvailla.

Älkää peljästykö, kevennyksiä on riittävästi.

Humpuukilla ei ole nimeä, arvoa, ammattia, sukupuolta, rotua, eikä ikää - paitsi että se on aina "uutta" - joten kaikkea käsitellään tässä tasapuolisesti. Ja tasapuolisuuden nimissä kaikki saavat tietysti käsitellä tätä kaikkea samalla mitalla.

Nimenomaan oman nimen näyttäjille ja toisten omaan nimeen katsojille, jotka paheksunnan puistatuksen pöhellyttäminä "eivät ymmärrä, miksi ihmeessä ei kirjoiteta omalla nimellä, vaan käytetään nimimerkkiä", sanottakoon, että tämä on kirjoitettu omalla nimellä. Viestisisällön omalla, oikealla nimellä, jonka (viestin) välittämiseen minä meitsi meikäläisen nimi on kelvoton pseudonyymi.

Vaikka meikäläisenä en muuta tekisikään, Orfeuksena en eksy asiasta(ni) milloinkaan - silloinkaan, kun "hukun" rakennustaiteen sieluun tai -teollisuuden nieluun - sillä Orfeuksena (tässä näytelmässä) minä olen Musiikki, ja Taide, ja Amfion; ja Manalaisena kritiikki, jota ilman eroja ei voi tunnⁱ/_ustaa eikä valintoja tehdä. Mutta, koska "musiikki", "taide", "amfion" ja kritiikinpelko ei sitä käsittänyt, eikä käsitä, kävi niin kuin kävi, ja käy niin kuin käy...

Tekstin pintapuolinen lukaisu ja sen sisällön kuu(nte)lematta jä(tt)äminen - ja yleinen (hallinnolliseksi käytännöksi vakiintunut) tapa: unohtaa jo seuraavan lauseen kohdalla, mitä edellisessä sanottiin - saattaa yllyttää päättelemään, että "joku ylimielinen diletantti, jolta puuttuu itsekritiikki kokonaan, ylentää itsensä kaiken ja kaikkien yläpuolelle ja syyllistyy pahimman kerran juuri siihen, mistä muita kritisoi: Arvostelee hallintoporrasta, joka tituleeraa itseään "Sibelius-Akatemiaksi" ("Taideyliopistoksi"), ja toimitusporrasta, joka tituleeraa itseään "Amfioniksi", vaikka itse sanoo olevansa Musiikki, ja Taide, ja Amfion; vieläpä Isoilla Kirjaimilla!"

Huomaamatta jää tällöin, että sitä "itseä" (itse itsenään olijaa, "itsensä ylentäjää") ei ole koko foorumilla, että se "itse" henkilö(nim)ineen on juuri siksi kritisoitu kokonaan pois sivustolta; ja ymmärtämättä, että Orfeus(kaan) ei ole henkilö, eikä nimi(merkki), vaan metafora. Lause "Orfeuksena minä olen..." merkitsee siis: musiikillisen luovuuden ja luovan muusikkouden metaforana minä (metaforan ilmentymä) olen Musiikki...

Orfeuksen Lyyra on lyriikan, eli korkeimm(in sointuv)an sanataiteen metafora. Euridike on Kauneuden ja Kauneuden Rakkauden metafora - ei vain musiikissa vaan kaikissa kaunotaiteissa - ja "OrfEuridikeus" on harmonisen TotuusKauneuden luomisilmentämiskokemisykseyden metafora...

Seminaareissa suljen suuni, väkijoukoissa vaikenen,

puhepöntöissä en pälise.

Laulan hiljaa, ääneti soitan, sille vain joka kuulee sen, tai kenen

mieli ei päälle hälise.

Äänenkuljetuksellisista syistä ja kontrapunktin vuoksi tämän sävellyksen voi ymmärtää vain kokonaisuutena, herpaantumattoman tarkasti kuunneltuna ja sisäistettynä.

... ja Taivasnäky

... et resurrectio (?)

Sivusto on "vaiheessa" oleva ikuisuusprojekti, joka vaatii vielä runsaasti kirjoitusteknistä ym. korjailua ja sisällöllistä täydentämistä. Pyydän anteeksi ylenmääräistä (sulkumerkkien) (ja sulkulauseiden käyttöä joissakin osioissa). Täydennän puutteita ehtiessäni ja siistin kirjoitusasua ja sytytän sammuneita linkkejä sitten kun en ehdi.

Hesarin linkit toimivat enimmäkseen vain digilehden tilaajilla.