Siikin torppa

Lampaita käytetään tilalla maisemanhoito tehtäviin. Joskus hän vie torpallekin pienen katraan tuomaan sen pihapiiriin lisätunnelmaa. Myös eräälle lähinaapurille menee joka kesä kesälampaita. Heillä on maatilamajoitusta, niin pikkulapsille on järjestetty näin eläimiä, joita voi paijata.

Kun tiedustelin Matilta lampaiden keritsemisestä ja villasta, hän kertoi keritsevänsä lampaat itse sähkökoneella. Villoilla ei kuulemma ole käyttöä ja taljoja ei kannata teettää, kun ne ovat pieniä ja teettämiskustannukset ovat suuret. Osa teurastettujen lampaiden lihasta savustetaan vieraalla.

Kesäisin lampaat laiduntavat niittyjä ja talvisin ovat vanhassa navetassa syöden kuivaa heinää ja kesällä tehtyjä lehdeksiä. Varsinaista petovaaraa alueella ei ole, mutta laidunkauden lopulla öiden pimentyessä lampaat viettävät yöt navetan suojissa. Näin suojaudutaan yksittäisiltä ilveksiltä, joita alueella on joskus liikkeellä.

Lampaiden pito tilalla loppuu, kun Matti siitä luopuu. Kukaan ei ole jatkamassa enää tätä harrastusta. Tulevaisuudessa hän aikoo vuokrata tilan pellot ja metsälaitumet, joten ehkä silloin niillä laiduntaa jonkun toisen lampaat tai hevoset.

Tiedustelin Matilta myös hänen kantaansa maatiaisiin yleisellä tasolla ja niiden merkitykseen sekä säilytykseen. Hän oli sitä mieltä, että on hyvä että maatiaisia säilytetään, ne ovat osa maaseutuhistoriaa ja kulttuuria. Jos niitä ei pidettäisi, häviäisi osa meidän historiasta. Maatiaiset ovat sitkeitä, yleensä hyvin terveitä ja sopeutuvia eläimiä. Matin ei ole tarvinnut tilalleen eläinlääkäriä koskaan kutsua.

Kainuunharmakset tulivat Matille oikeastaan aivan sattumalta. Hän pani aikoinaan lehteen ostoilmoituksen vasikoista ja mainitsi siinä, että lampaitakin voi tarjota. Hänelle tuli ensin tavallisia suomenmaatiaislampaita, mutta ne tuntuivat kovin aroilta. Ne pantiin pois ja sitten Mattille tuli Kainuunharmaksia, hän oli niihin kovin tyytyväinen. Lampaina ne ovat fiksuja, erittäin kesyjä, hyväluonteisia ja -muistisia. Entuudestaan Matti ei tiennyt Kainuunharmaksesta oikeastaan muuta kuin nimen ja sen, että rotu on uhanalainen. Lammas oli maatiaiseläimistä oikeastaan ainut vaihtoehto, sillä vaatimattomana eläimenä se menestyisi vanhan navetan tiloissa. Suuria investointeja ei tarvinnut tehdä.

Matti on pitänyt lampaita nyt viitisen vuotta. Hänen katraaseen kuuluu tällä hetkellä n. 50 lammasta. Niistä yhdeksäntoista on uuhia, yksi pässi ja loput tämän kevään karitsoita. Joskus hän on myynyt tai vaihtanut syntyneitä karitsoja muiden lampaiden pitäjien kanssa. Pääasiassa pässikaritsat teurastetaan, ettei sukusiitosta tapahtuisi ja pässiä hän myös on vaihtanut. Viimeisimmän pässin Matti on hankkinut Laurilan tilalta (linkki yllä), missä kasvatetaan Kainuunharmaksia.

Matin lampaat ovat ruskeita, mustia ja perinteisiä harmaita mustalla naamalla ja jaloilla. Joukossa on myös ilmeisesti muutamia tavallisia maatiaisuuhia, joiden jälkeläiset ovat Kainuunharmas- risteytymiä. Matti ei pidä itseään rodun säilyttäjänä, koska katras ei ole täysin puhdas.

Keväinen Kainuunharmaskaritsa 2011 (Tiina Mustonen, 2011)

Kainuunharmasuuhi. Kuva: Tiina Mustonen

Torpan tupa ja isäntä Matti Partio. Kuva: Tiina Mustonen