Hyvinvointipalvelut

Tekijä: Kati Huttunen (2013)

Eläinten tuomien hyvinvointivaikutusten hyödyntäminen on viimeisien vuosien aikana noussut useiden maaseudulla toimivien yrittäjien mielenkiinnon kohteeksi. Hyvinvoinnin markkinoiden uskotaan tulevaisuudessa laajenevan voimakkaasti, mikä tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia uudenlaisten maaseutuympäristöihin ja kotieläimiin pohjaavien palveluiden kehittämiselle. Eläimiä hyödyntävä hyvinvointiyrittäjyys nähdään myös uutena varteenotettavana keinona alkuperäisrotujen säilyttämisessä (Karja & Lilja 2007, 3). Suomenlammasta on mahdollista hyödyntää erilaisten sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalvelujen tuotannossa sekä virkistykseen ja maaseutumatkailuun liittyvässä yritystoiminnassa.

Luonnon, eläinten ja maaseudun ympäristöjen hyödyntämistä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä kuvataan esimerkiksi käsitteillä green care, luontohoiva ja hoivamaatalous. Green carea pidetään kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa sateenvarjokäsitteenä lukuisille erilaisille luonto- ja eläinavusteisille toimintamuodoille (Soini ym. 2011, 321). Suomessa green care -toimintaa kohtaan on osoitettu kiinnostusta erityisesti maaseudun kehittämisen kysymysten yhteydessä. Green care mainitaan Maaseutupoliittisessa ohjelmassa toimialana, jota tulisi pyrkiä edistämään muun muassa yrittäjyyttä tukevin hankkein (Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi 2009, 102). Tällä hetkellä käynnissä olevan green caren kehittämistyö enteilee toivon mukaan suomenlampaan monipuolista hyödyntämistä erilaisten hyvinvointipalvelujen tuotannossa.

Eläinavusteisuus

Eläimiin liittyvän hyvinvointia edistävän toiminnan vaikuttavuus perustuu eläimen ja ihmisen väliseen vuorovaikutukseen ja eläinten rauhoittavaan vaikutukseen. Tämän lisäksi eläimet tarjoavat asiakkaille hoitovastuuta sekä apua fyysisessä kuntoutumisessa. (Green Care Finland.) Tutuimpia terapiaeläimiä ovat hevoset ja koirat, mutta myös tuotantoeläimiä, kuten nautoja ja lampaita käytetään osana hyvinvointipalveluita, etenkin niin kutsutun hoivamaatalouden yhteydessä.

Varsinaisesta eläinavusteisesta terapiasta puhutaan kun eläimen käyttö on osa kuntoutusta, ja terapian antajana toimii terveys- tai sosiaalialan ammattihenkilö. Eläinavusteisessa terapiassa asiakkaalla on diagnoosi, terapialla on ennalta määrätty tavoite ja hoitoprosessin edistymistä seurataan järjestelmällisesti. Ratsastusterapia on eläinavusteisen terapian menetelmistä tunnetuin, mutta usein hevoset ovat käytössä kasvatustoiminnassa tai kasvatuksellisessa kuntoutuksessa, jolloin puhutaan sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta (Yli- Viikari ym. 2009, 33).

Kun puhutaan eläinavusteisesta toiminnasta, on kyseessä palvelu, jonka tavoitteet ovat yleisemmin hyvinvointia tukevia. Toiminta on vapaamuotoisempaa ja voi hyvin olla kouluttamattoman tai asiaan perehtyneen vapaaehtoisen harjoittamaa. Tunnetuin tämänhetkinen esimerkki eläinavusteisesta toiminnasta ovat niin kutsutut kaverikoirat, jotka tekevät vierailuja esimerkiksi päivä- ja vanhainkoteihin. Tavoitteena on tällöin nostaa elämänlaatua ja tarjota virikkeitä. (Green Care Finland.)

Hoivamaataloudessa maatilan resursseja, kuten maataloustyötä ja luonnossa liikkumista käytetään monipuolisesti hyvinvoinnin tuottamiseen. Alkujaan hoivamaatalouden idea on syntynyt Keski-Euroopassa, missä se on saanut alkunsa maatilojen tavoitteesta monialaistaa tuotantoaan tarjoamalla hyvinvointipalveluja perinteisen maataloustuotannon rinnalla. Hoivamaatila voi keskittyä fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen tai pyrkiä saavuttamaan sosiaalisia tai kasvatuksellisia tavoitteita. Tila voi samalla toimia asiakkaiden työ- tai asuinpaikkana. Useat hoivamaatilat tarjoavat hyvinvointia tukevan ympäristön, mutta jotkin ovat keskittyneet tarjoamaan erilaisia terapiamuotoja (Haubenhofer ym. 2010, 107-108.) Kotieläinten hoitaminen on luonnollisesti tärkeä osa hoivamaataloutta.

Suomenlammas hyvinvoinnin tuojana

Vaikka green care -toiminta on Suomessa esitelty innovaationa, on green careksi laskettavaa toimintaa ollut täällä jo vanhastaan. Kokemusta maatiaiseläinten hyvinvointivaikutuksista on Suomessa kertynyt etenkin vankiloiden yhteydessä. Pelson vankilaan kuuluva lampola on toiminut suomenlampaan geenipankkina 1980-luvun alusta lähtien. Lampolan tavoitteena on rodun geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen, mutta lampaiden terapeuttista merkitystä vangeille on jo toiminnan alusta saakka pidetty tärkeänä. (Eläingeenivarat 1/2008, 21.)

Yleisesti ottaen lammas soveltuu hyvinvointikäyttöön hyvin. Se on eläimenä turvallisen kokoinen, sosiaalinen ja ystävällinen. Lisäksi lampaan monikäyttöisyys mahdollistaa sen monipuolisen hyödyntämisen esimerkiksi hoivamaatalouden yhteydessä. Erilaisia lampaaseen liittyviä työtehtäviä on paljon, ulottuen eläinten hoidosta esimerkiksi villan jalostamiseen. Kasvattajien kokemusperäisen tiedon mukaan maatiaisrodut poikkeavat luonteeltaan muista roduista. Niiden sanotaan olevan lempeämpiä, helpommin lähestyttäviä ja uteliaampia kuin pidemmälle jalostetujen rotujen eläimet. (Karja & Lilja 2007, 22.) Nämä ovat piirteitä, jotka tekevät suomenlampaasta hyvän terapiaeläimen.

Lampaaseen liittyvän hyvinvointiyrittämisen eri muodot

Green care -toiminnan eri muodot on Suomessa jaoteltu alan tutkijoiden ja kehittäjien toimesta kahtia: luontohoivaan ja luontovoimaan. Jaottelun avulla on mahdollista kuvailla lammasta hyödyntävän hyvinvointiyrittämisen erilaisia muotoja.

Luontovoiman palveluihin katsotaan lukeutuvan harrastus-, kasvatus- ja opetuspalvelut. Luontovoiman palveluja ostavat yksityiset ihmiset oman mieltymyksensä mukaan. Yrittäjä voi tarjota asiakkaille esimerkiksi leirikouluja, harrastustoimintaa, hyvinvointimatkailua tai erilaista eläimiin liittyvää ohjelmapalvelua. (Luonto hyvinvoinnin lähteenä, 6.) Luontovoiman palveluissa suomenlampaalla voi olla erityinen kulttuurisista arvoista ja arvostuksista nouseva rooli yrityksen toiminnassa. Suomenlampaan historiallinen ja kansallinen arvo voi asiakkaan silmissä toimia erityisenä vetovoimatekijänä.

Luontohoivalla viitataan julkisen sektorin järjestämisvastuulla oleviin hoivan ja kuntoutuksen palveluihin. Palvelun tuottajilla tulee olla tutkinto sosiaali- ja terveysalalta, jolloin he toimivat yrittäjinä oman ammattinsa puitteissa. Esimerkkejä luontohoivan yritystoiminnasta ovat kuntoutus, hoivapalvelut, perhetukitoiminta ja sosiaalinen työllistäminen. (Luonto hyvinvoinnin lähteenä, 6.) Suomenlampaalla voi olla käyttöä esimerkiksi osana toimintaterapiaa, mikä tulee ilmi seuraavan yritysesimerkin kautta.

Yritysesimerkki: suomenlampaat osana toimintaterapiaa

AulisPalvelut Terapialampola tarjoaa eläinavusteista toimintaterapiaa käyttäen suomenlampaita osana tarjottavaa kuntoutusta. Maatiaislampaan käytössä on taustalla yrittäjän oma kiinnostus maatiaisrotuihin ja niiden säilyttämiseen.

Lampaat tuovat toimintaterapiaan monia elementtejä. Eläinten hyöty näkyy erityisesti niiden asiakkaiden kohdalla, joilla on päättelyn, keskittymiskyvyn tai muistin ongelmia. Toisaalta lampaisiin liittyvät fyysiset tehtävät edesauttavat kuntoutumista. Harjoitteet liittyvät eläinten päivittäiseen hoitoon, mutta lampaat tarjoavat mahdollisuuksia myös monenlaiseen muuhun käsillä tehtävään työhön.

Eläinavusteinen terapia ei kuitenkaan sovellu kaikille asiakkaille. Kuntoutukselliset päämäärät ohjaavat toimintaa, eikä eläinavusteinen terapia ole ensisijaista.

Lähteet

Green Care Finland. Yhdistyksen kotisivu

Karja, Miia ja Lilja, Taina (2007) Alkuperäisrotujen säilyttämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset lähtökohdat. MTT Maa- ja elintarviketalous 106

Haubenhofer, Dorit Karla; Elings Marjorein; Hassink, Jan ja Hine, Elizabeth (2010) The development of green care in Western European countries. Explore: The Journal of Science and Healing, 6 (2), 106-111.

MTT: Luonto hyvinvoinnin lähteenä - Suomalainen Green Care.

Manninen, Emmi (2008) Pelson vankilatilalla vaalitaan lapinlehmiä ja suomenlampaita. Eläingeenivarat, 1/2008.

Laine, Auli (2013) Sähköpostihaastattelu.

Soini, Katriina; Ilmarinen, Katja; Yli-Viikari, Anja ja Kirveennummi Anna (2011) Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka, 76 (3). 320–331.

Yli-Viikari, Anja; Lilja, Taina; Heikkilä, Katariina; Kirveennummi, Anna; Kivinen, Tapani; Partanen, Ulla; Rantamäki-Lahtinen, Leena ja Soini, Katariina (2009) Green care. Terveyttä ja hyvinvointia maatilalta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.