Pappilanpuisto

Pappilanpuisto on luomutila, joka sijaitsee Lopella. Siellä kasvatetaan kyyttöjä ja Ahvenanmaanlampaita. Myynnissä on kyytön- ja lampaanlihaa sekä luonnonmukaisesti tuotettuja kasviksia ja vihanneksia. Vaikka liha on tilan pääasiallinen tuote, otetaan eläimistä kaikki mikä irtoaa. Naudannahka ei ole suosittu tuote, mutta lampaan nahat ovat. Lampaat myös keritään ja sanotaan, että ahvenanmaanlampaista tulee hyvää lankaa kudontaan. Lehmiä ei lypsetä, sillä se ei ole kannattavaa ja tilamaidon myynti on tehty liian vaikeaksi.

Kaikkia alkoi Kyytöistä. Tilalle ostettiin kaksi hiehoa ja yksi sonni Miina Äkkijyrkältä, joka oli pelastanut teurastamolta Helvi Tossavaisen karjan. Pappilanpuiston karja polveutuu tuosta kiuruveteläisestä karjasta. Tästä karja alkoi luonnollisesti lisääntyä ja kasvaa. Aluksi mitään ei myyty vaan annettiin lauman kasvaa omaa tahtiaan vuosi vuodelta kunnes se oli liian iso tiloihin nähden. Kyytöt eivät ole liharotu vaan pieni ja kitukasvuinen muinaismuisto entisestä Suomesta. He eivät siis kasvata niitä lihan vuoksi vaan siksi, koska haluavat vaalia perinteitä pitää yllä maatiaskantaa. Lisäksi he ovat huomanneet, ettei länsisuomalaislehmät edes mahdu pieneen perinne navettaan. Kyyttöjä myydään Pappilanpuistostavuosittain muille tiloille kannan ylläpitämiseksi. 2011 eri tiloilla ympäri Suomea oli kantavana vähän yli 1000 kyyttöemolehmää. Nämä kyytöt eivät ole sisäsiittoisia, sillä tilat harrastavat ahkerasti sonnivaihtoa eri tilojen välillä. Pappilanpuiston karja laiduntaa luonnonlaitumilla varhaisesta keväästä ensilumiin. Talvella eläimet saavat korsirehua ja päästetään laitumelle talvellakin, jos se on mahdollista.

Merkittävästi lisätuottoa tila saa myös EU:lta, sillä lehmät ovat kesätöissä laiduntamassa ja hoitamassa perinnemaisemia. Laidunnusta kutsutaan perinnebiotooppien hoidoksi. Sopimukseen kuuluu, että laitumelle ei saa viedä rehuja. Kaikki mikä siellä luonnostaan kasvaa syödään: jos nurmi loppuu, syödään lehtipuut ja lopuksi kuusenhavut. Suurimmat laidunalueet ovat eteläisen rannikon rantaniityillä, muuttolintujen levähdys- ja pesimispaikoilla. Kyse on rantaniittyjen avoimuudesta sekä muutto- ja paikkalintujen pesä- ja levähdyspaikkojen turvaamisesta, jossa kyytöt ovat paras työkalu. Samalla hoituu rantaniittyjen uhanalaisten kasvien elinympäristön turvaaminen.

Ahvenanmaan lampaat tulivat tilalle myöhemmin. Ennen ahvenanmaanlampaita tilalla oli suomenlampaita ja kainuunharmasta. Ahvenanmaan lammas valittiin miellyttävän ulkonäön perusteella ja koska se on pieni ja ketterä, vilkas ja utelias sekä näyttää vuohelta (myös uuhilla on sarvet ja kuono on lyhempi). Kaikki lampaat ovat olleet aina hyvin terveitä. Mieleen muistui vain yksi kerta, kun oli ongelma suomenlampaan synnytyksen kanssa. Suomenlampaita heillä on edelleenkin mutta ahvenanmaanlampaita on enemmän. Ahvenanmaanlammas on kooltaan muita maatiaislampaita pienempi ja siitä tulee vähän lihaa. Lihan he myyvät puolilammasta / paketti, jolloin yhdelle paketille painoa jää 8kg. Kokemus on osoittanut, että se on siedettävän kokoinen erä kaupunkilaisenkin pakkastettavaksi.