Home‎ > ‎

Säteilystä










Tshernobyl:
http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs00442-014-2908-8 ; pieneliöt vähissä edelleen 2014 Tshernobylissä



Ydinkokeet:


Jätteet:



WiFI

Uusimmat kännykät, jotka toimivat 4G-verkossa, vaikuttavat käytettäessä koko aivojen fysiologiaan: http://www.prlog.org/12215083-lte-cell-phone-radiation-affects-brain-activity-in-cell-phone-users.html

http://www.saferemr.com/2017/02/long-term-cell-phone-use-increases.html

http://wifiinschools.org.uk/30.html ;tutkimuksia haittavaikutuksista

http://www.electricsense.com/8486/interview-emf-expert-brain-tumor-survivor-lloyd-morgan/


http://microwavenews.com


http://www.greenspot.fi/jussihirvi/blogcontent/files/Itavallan-laakariliiton-suositukset.pdf

http://www.collective-evolution.com/2014/02/24/cell-phone-use-in-children-teens-translates-into-5-times-greater-increase-in-brain-cancer/


http://www.getmefacts.info

http://www.ewg.org/cell-phone-radiation-damages-sperm-studies-find ; kännyköiden säteily vahingoittaa spermaa


http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3921848/#__ffn_sectitle ; kännykkäsäteily vaikuttaa erektiokykyyn





http://www.pathophysiologyjournal.com/article/S0928-4680(14)00064-9/abstract ; kännykän käytöllä on yhteys gliomaan, aivosyöpään

Kännyköiden käyttöaika lisääntyy huimaa vauhtia:http://www.baylor.edu/mediacommunications/news.php?action=story&story=145864

Saksassa kuusi koulua lopetti WiFin käytön :http://www.shz.de/nachrichten/deutschland-welt/netzwelt/hamburg-stoppt-wlan-an-schulen-id8321086.html

http://www.iarc.fr/en/media-centre/pr/2011/pdfs/pr208_E.pdf ;radiotaajuiset elektromagneettiset kentät ovat mahdollisesti syöpää aiheuttavia

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23781985 :tukiasemien lähellä asuvat voivat huonosti




http://www.hindawi.com/journals/mi/2014/924184/ ; tutkimus langattoman teknologian vaikutuksista





Suosituksia kännykän käyttöön:





Langattomasti ladattavat laitteet säteilevät.

https://www.youtube.com/watch?v=dWNrrw8dBt0; kattava luento säteilystä


http://www.youtube.com/watch?v=9U8CZAKSsNA ; hyvin visuaalinen esitys ydinvoimakokeista, jotka ovat saastuttaneet huomattavasti maapalloamme..

Altistuminen radiotaajuiselle säteilylle on moninkertaistunut kaupungeissa kymmenessä vuodessa: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25127524




SISÄLTÖ





Johdanto



Säteily

Atomi 

Aaltoliike 



Radioaktiivisuus 

PET

Radon 

Ydinreaktio 

Suurenergia 



Radioaktiivisia säteilylajeja



Sähkömagneettinen säteily
 


Sähkö

Magneettisuus

Sähkömagneettinen säteily

Laser

MRI

Röntgen

Sädehoito

T- säteet



Sähkömagneettisia säteilymuotoja



Aurinko



Radiotaajuinen säteily



Säteilyssä tapahtuvia ilmiöitä

Välittömästi ionisoiva säteily

Välillisesti ionisoiva säteily

Fotonisäteily

Neutronivuorovaikutukset



Taustasäteily



Maasäteily



Säteily ja ihminen


Radioaktiivinen säteily

Sähkömagneettinen säteily

Radiotaajuinen säteily

Sähköherkkyys

Säteilyltä suojautuminen



Säteilyn tarkkailu



Lähteet 



http://www.globalhealingcenter.com/health-hazards-to-know-about/microwave-ovens-the-proven-dangers ; mikroaaltouunin säteily




http://www.youtube.com/watch?v=DIDV3IcCgxw&feature=em-subs_digest-vrecs ; valosta röntgeniin




http://www.cansa.org.za/files/2011/02/Impact-of-Uranium.pdf





http://chandra.harvard.edu/photo/2012/a30/ : avaruuden säteilevyyttä.


http://www.electricsense.com/4558/the-sun-the-moon-the-winds-the-tides-our-lives-and-emfs/



http://www.lbl.gov/abc/Basic.html#Half



http://www.chrisbeatcancer.com/medical-radiation-101/



http://www.ehjournal.net/content/12/1/5 ; tutkimus kännykän aiheuttamasta aivosyöpä -riskistä


http://www.hellkom.co.za/newsviewer/technology/787/Study-concludes-cellphone-towers-cause-cancer; "kännykkämastot" aiheuttavat syöpää

http://www.greenmedinfo.com/blog/study-finds-strong-link-between-cell-phone-use-and-cancer-q?utm_source=www.GreenMedInfo.com&utm_campaign=24089bd72e-Greenmedinfo&utm_medium=email&utm_term=0_193c8492fb-24089bd72e-86753758 ; syövän ja kännykän käytön välillä on yhteys

http://www.electricsense.com/775/how-to-protect-yourself-from-cell-phone-radiation/

http://drsircus.com/medicine/nuclear-pollution-hits-the-young-the-hardest#utm_source=Dr+Sircus+Newsletter&utm_campaign=5c328480d7-RSS_EMAIL_CAMPAIGN&utm_medium=email&utm_term=0_ea98c09673-5c328480d7-10677193 ; Fukusiman reaktoriturman tuomaa todistetta

http://www.youtube.com/watch?v=x3QZ6MGPBog&feature=em-subs_digest-vrecs ; Fukushima, maailmanlaajuinen katastrofi

http://link.springer.com/article/10.1007/s12013-013-9715-4 ;"Present study aimed to investigate the effect of 3G cell phone exposure with computer controlled 2-D stepper motor on 45-day-old male Wistar rat brain.."

https://www.youtube.com/watch?v=WgQ79-oDX2o ;uraani








JOHDANTO

Säteily on tullut taas ajankohtaiseksi: teollisuus on kaavailemassa Suomeen uutta ydinvoimalaa, kännyköiden lisäännyttyä huimasti on niiden säteilyä alettu tutkia. Kiinnostuin ottamaan selvää, mitä tämä säteily sitten on. Aloittaessani en arvannut uppoutuvani hiukkasmaailmaan moniksi kuukausiksi. Artikkeliani varten olen lukenut kirjallisuutta atomeista, sähköstä, avaruudesta, magnetismista, säteilystä ja fysiikasta.

Ihminen ei voi keksiä mitään mikä ei olisi jo maailmankaikkeudessa olemassa. Säteilyä esiintyy maailmankaikkeudessa kaikessa muodossaan, mutta maanpinnalla on kehittynyt olosuhteet, joista johtuen täällä ei ole ollut radiotaajuista säteilyä eikä keinotekoisessa ydinreaktiossa syntyvää säteilyä. Tämä on mahdollistanut elämän maapallolla niissä muodoissa kuin täällä on.

Ihmisen kuvitelma luomakunnan herruudesta on harhaa. Tuohon harhaan itseään ymmärtämätön ja olemattomuutta pelkäävä ihminen helposti alkaa. Pystymme muuttamaan järjestystä ja toimintaa tällä planeetalla, jossa osan muuttaminen järkyttää kokonaisuuden harmoniaa. Kuvittelemme myös pystyvämme hallitsemaan elämän kokonaisuutta ymmärryksemme vajavaisuudesta huolimatta.

Pyrimme myös selittämään havaitsemiamme ilmiöitä.

Ihminen on aina ennemmin tai myöhemmin löytänyt sen mitä on ollut etsimässä. Elämä on niin monimuotoinen ja valtaosiltaan vielä tutkimaton, että ihminen tarkastelee erilaisia ilmiöitä olettamuksilla, todennäköisyyksillä ja tilastoilla. Ihminen näkee asiat olettamuksiensa valossa. Näin on myös säteilyn laita.

Tiedemiesten luoma nykyinen maailmankuvamme on lähtenyt hypoteeseista, jotka on sitten kokeellisesti ja mittaamalla osoitettu toimiviksi. Näin on löydetty atomi, säteily ja alkuräjähdysteoriakin. Nämä teoriat selittävät hyvin fyysistä maailmaa, missä elämme. Mutta ihmiselle ominaiseen kysymykseen: Miksi?, ne eivät anna vastausta. Nämä teoriat lähtevät aineen oletuksesta; siitä kun ihminen keksi alkaa tutkimaan ainetta ja tekemään löytämilleen ilmiöille matemaattisia kaavioita. Kun tutkimus alkoi yhä kiihtyvällä vauhdilla edetä, alkoivat matemaattiset kaavat tulla ennen havaintoja. Jotkut nykyiset loppupäätelmät lähestyvät jo kehäpäätelmää, jossa teoria luo itse itseään.

Kun tutkimus eteni yhä pienempiin hiukkasiin, täytyi ihmisen hylätä luonnontieteellinen filosofia, jossa olemassaolo jatkuu ja on ilman tarkkailijaa. Pienet hiukkaset eivät käyttäytyneetkään vakaan olemassaolon tapaan. Sen jälkeen hiukkastutkijat ovat voineet sanoa varmasti vain mitä ovat juuri havainnoineet, hiukkastason ilmiössä on kaikki mahdollisuudet olemassa aina siihen saakka kunnes oletetun hiukkasen joku ominaisuus on havaittu.


Kuitenkin tälläkin hetkellä maailmankatsomus tieteessä on materialistinen, atomiin pohjautuva. Vaikka atomi näissä selitysmalleissa onkin valtaosin tyhjyyttä, olemattomuutta, niin elottoman ja elollisen luonnon ilmiöiden selitykset lähtevät aineesta. Atomiselitysmallit ovat helpommin ymmärrettäviä mekanistisessa ajattelussamme.

Energiakäsite on ihmisen luoma suure jollekin joukolle tapahtumia, joita ihminen on alkanut mittaamaan. Energiakäsitteellä pystytään järkeenkäyvästi selittämään monia elämän ilmiöitä. Energiaa pidetään häviämättömänä. Energia voi muuttua, mutta sen määrää pidetään vakiona. Monet toisinajattelijat pitävätkin energiaa kaiken olevaisen lähtökohtana. Energia määrittelisi ilmiöitä, eikä materia.

Fyysikot jakavat luonnon perusvoimat neljään osaan: painovoima (gravitaatio), heikko ja vahva ydinvoima sekä sähkömagneettinen voima.

Tarkastelen säteilyilmiöitä nykyoppien tapaan ajateltuina. Koulufysiikassa lähdetään atomi-ajatuksesta. Atomien rakenteesta lähtevä selitysmalli on kuitenkin joutunut tiensä päähän, kun tietomme elämän ilmiöistä, ajasta ja energiasta on lisääntynyt. Aine on liikaa rakenteeseensa sidottua selittämään kaikkea havaitsemaamme.

Tänä päivänä atomimaailmaa selitetään kvanttifysiikan ja -mekaniikan keinoin. Niillä ei kuitenkaan voida selittää painovoimaa, eikä radioaktiivisuutta (Suhteellisuusteoriassa painovoima selitetään aika-avaruuden kaareutumisella.) Pieniin ilmiöihin mentäessä kvanttifysiikan kaavoihin on lisättävä ylimääräisiä arvoja, jotta laskut täsmäisivät mittaustulosten kanssa. Esimerkiksi alkeishiukkasten massoja ja sähkövarauksia laskettaessa on otettava mukaan arvioitu vakio.

Kvanttimekaniikka on mullistanut sen parissa työskentelevien ihmisten ajatusmaailman. He eivät voi enää ajatella maailman kokonaisuuden syntyvän osistaan, vaan nämä osaset ovat merkityksellisiä vasta kokonaisuuden osana.

Hyvin pienillä etäisyyksillä luonnon perusvoimat, jotka pätevät laskelmien kanssa arkielämämme ilmiöissä, ilmenevät täysin erilaisina. Monenlaisia teorioita kehitellään kaikenaikaa, jotta ihminen pystyisi laskemalla ennakoimaan, mitä kokeessa tullaan näkemään. Kun laboratoriokokeet täsmäävät laskelmien kanssa, hyväksytään kaavio asioiden selittämiseen.

Nykyiset selitysmallit ovat tarpeeksi tarkkoja selittämään maailmaa tässä kehitysvaiheessa. Pienten etäisyyksien voimien selityksen löytäminen toisi selityksen kosmologian alkuhetkiin. Tätä vielä löytymätöntä teoriaa kutsutaankin lopulliseksi teoriaksi, jonka toivotaan selittävän loputkin tällä hetkellä vielä mystisiltä vaikuttavista ilmiöistä maailmankaikkeudessa.

Ilmiöistä, joita tapahtuu säteilyssä ja sen kohteessa on vain tilastollisia selityksiä. Säteilyn osuessa aineeseen muuttuvat sekä säteilyn että aineen ominaisuudet. Puhutaan säteilyn ja aineen vuorovaikutuksesta. Yksittäinen tilanne on satunnainen tapahtuma, jota ei tunneta.

Pääasiassa säteily jaetaan aaltoliikkeeseen ja hiukkasten liikkeeseen. Säteilyn täydelliseksi selittämiseksi on ihmisen täytynyt keksiä yhä uusia määritelmiä. Silti se jää vielä osittain selittämättömäksi mysteeriksi. Ja nykyistenkin teorioiden ymmärtäminen vaatii mekaanisten ajatusten hylkäämistä, "aivojen nyrjäyttämistä", ymmärtääkseen aika-avaruudellisen neliulotteisuuden normaalisti käyttämiemme kaksi- ja kolmiuloitteisuuksien sijaan.

Säteilyn turvallisuudesta puhuttaessa ihmisten mielipiteitä värittävät tunteet ja oma hyöty. Kun yhdistää kaiken saamansa informaation tulee kuitenkin johtopäätökseen, ettei kukaan voi taata säteilyn turvallisuutta, eikä sitä voi kiistatta osoittaa suoria vaurioita aiheuttavaksi kuin suurina annoksina.

Virallisten tutkijoiden mielipiteet ovat konservatiivisia, kuten kaikilla yhteiskunnan kouluttamilla.

Vastuukysymys kun on siirretty johonkin ja jollekin jota kukaan ei pysty sanomaan tarkasti. Silloin kukaan ei ala omalla kohdalla miettimäänkään eettisyys- tai moraalikysymyksiä. Tehdään vain niin kuin joku on määrännyt jonkun toisen tutkimuksen perusteella. Valitut tutkimukset ja niiden tulkinnat tukevat yhteiskunnan vaatimuksia. Yhteiskunnan joka tuntuu elävän ilman yksilön ohjausta tärkeimpänä kriteerinä hyöty.

Radioaktiivisen säteilyn vaarallisuudesta on kuitenkin kiistattomia esimerkkejä. Tshernobylin onnettomuuden uhrit todistavat vielä tänäkin päivänä jo 15 vuotta sitten tapahtuneen ydinvoimalaonnettomuuden seurauksista. Ydinvoimalaonnettomuuksia on tapahtunut ympäri maapallon olevilla voimaloilla; viimeisin raportoitu isompi onnettomuus tapahtui Japanissa Tokaimurassa syyskuussa 1999.

Monista vaikutuksista kiistellään, kuten viimeisimpinä Kosovon sodassa ammuttujen köyhdytetystä uraanista tehtyjen ammusten vaarallisuudesta. Koko asia ei olisi tullut länsimaissa esille, ellei näiden maiden rauhanturvajoukoissa olisi tapahtunut sairastumisia näiden ammusten vuoksi. Suomen säteilyturvaviranomaiset rauhoittelevat vieläkin kansaa, vaikka bosnialaiset ihmiset ovat sairastuneet suurin joukoin mm. syöpään näiden ammusten vuoksi. Haitallisen vaikutuksen katsotaan kuitenkin tulevan köyhdytetyn uraanin myrkyllisyydestä, ei niinkään sen säteilystä.

Köyhdytetystä uraanista tehdyt ammukset osoittavat kuitenkin länsimaisten päättäjien moraalin tasoa. Ne ovat hyviä ammuksia, kun ei ammuta meidän maassamme, samalla iskulla pääsee myös eroon jätteistä halvoilla työstökustannuksilla. Koko tapahtuma on vain pieni ilmentymä suuressa politikoinnin ja taloudellisen hyödyn vyyhdessä, joka Bosnian sotaankin liittyy. Herää esim. kysymys: Mistähän taistelevat paikalliset osapuolet saivat aseensa sotaansa, johon länsimaat sitten puuttuivat?

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/05/130521105557.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_health+

%28ScienceDaily%3A+Top+News+--+Top+Health%29

Suomi seisoo pian puujalkojen sijasta tekniikka- ja kännykkäjaloilla. Sen vuoksi mm.kännyköiden vaarallisuuteen tulee virallisen tahon ottaa maltillinen asenne. Hysteriaa se on aina pyrkinyt muutenkin välttämään. Kaikesta ei kuitenkaan voi vaieta. Tässä esitän kännyköistä tietoja, joita on saanut julkisista tiedotusvälineistä.

http://www.getmefacts.info/



Kaavilla 19.1.2001





















SÄTEILY





Säteilyä on kaikkialla maailmankaikkeudessamme. Me ihmisetkin olemme säteileviä yksiköitä.
Osa kehomme atomeista on säteileviä.

Tieteismaailma selittää maailmankaikkeuden saaneen alkunsa äärettömän tiheästä kuumasta pisteestä. Pisteen räjähtäessä säteily levisi kaikkialle ja muuttui nopeasti alkeishiukkasiksi.

Alkuräjähdysteoria selittäisi kosmoksen laajenemisen, kosmisen taustasäteilyn ja keveiden alkuaineiden suhteelliset määrät. Teoriaan ei sovi viimeisimmät havainnot universumin laajenemisesta kiihtyvään tahtiin, eikä eräiden galaksien ikämäärittely. On löydetty galakseja, joiden olisi pitänyt syntyä heti alkuräjähdyksen jälkeen. Näiden lisäksi on löydetty irtotähtiä, joiden huima lukumäärä ei sovi keveiden alkuaineiden suhteelliseen määrään.

Alkuräjähdyksen jälkeen arvellaan olleen keksijänsä Higgsin mukaan ns. Higgsin hiukkasia, jotka ovat olleet erittäin raskaita hiukkasia. Higgsin hiukkaset hajosivat heti synnyttyään. Nyt yritetään laboratorio-oloissa luoda Higgsin hiukkasia alkuräjähdysteoriaa tukemaan.

Säteilyn energiaa käytetään monella tapaa hyväksi. Auringon lähettämän säteilyn hyödyntäminen on vasta alussa, mutta radioaktiivisten aineiden säteilyä on käytetty hyväksi siitä saakka kun se on löydetty. Curien pariskunnan löydettyä radiumin ja tutkiessa säteilyä, alkoi lääketiede ja kauneudenhoitoteollisuus jo käyttää sitä hyväksi. Viime vuosisadan alussa naisille markkinoitiin "nuorentavaa" ihovoidetta, joka sisälsi toriumia ja radiumia, kahta uraanin hajoamisketjun tuotetta.


Sädehoidon alkuaikoina käytettiin kasvaimeen työnnettäviä radiumneuloja hoidossa. Radiumia käytettiin aikoinaan myös itsevalaisevissa kellotauluissa aktivoimaan fluorisoivaa ainetta.

Millekään keinotekoiselle säteilylle ei ole voitu osoittaa turvallisia rajoja. Säteilyn käytössä onkin otettu samat perusteet kuin esim. lääketieteellisissä
hoidoissa: arvioidaan sen riski-hyöty-suhde. Yksilön kohdalla ei voida koskaan sanoa, onko hyöty mahdollisia haittavaikutuksia suurempi, mutta tilastollisilla arvoilla esitetään perusteita käyttää säteilyä. Säteilyä käytetäänkin tänä päivänä lääkinnällisessä tutkimuksessa ja hoidossa, energian tuottamisessa, monenlaisissa teollisuuden mittauksissa, elintarviketeollisuudessa sterilointiin jne. Käyttötapoja kehitellään kaiken aikaa lisää, viimeisimpiä on röntgenin käyttö psoriasiksen ja kroonisen ihottuman hoidossa (SS 13.1.2001).

https://www.youtube.com/watch?v=89UNPdNtOoE :plutonium, ihmisen luoma tuhoaine

http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2012/08/25/heavy-metal-electromagnetic-fields.aspx?e_cid=20120825_DNL_artNew_2

Sanakirja (Tietosanakirja, Weiling+Göös) määrittelee fysikaalisen säteilyn "vapaassa tilassa sähkömagneettisena tai hiukkasilla tapahtuvaan energian etenemiseen. Näiden lisäksi tunnetaan neutriinosäteily. Hiukkassäteily on atomien hiukkasten, joiden lepomassa on nollasta poikkeava, liikettä ja se esiintyy luonnossa radioaktiivisuutena sekä kosmisena säteilynä, joka on etupäässä protonisäteilyä. Hiukkas- sekä ultravioletti- ja röntgenalueen sähkömagneettinen säteily aiheuttavat biologisesti merkittävää ionisaatiota."

http://www.naturalnews.com/036440_magnetosensory_cells_electro-smog_EMF.html







ATOMI




Alkuaineet koostuvat atomeista, jotka koostuvat hiukkasista, joilla on positiivinen (protonit) negatiivinen (elektronit) tai neutraali (neutronit) varaus. Näiden varausten ansiosta alkuaineatomit ovat energeettisiä yksiköitä. Protonit ja neutronit ovat alkuaineen ytimessä, ja elektronit ovat tämän ytimen ympärillä.

Järjestysluku alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä kertoo ytimessä olevien protonien lukumäärän. Siten alkuaineen atomissa olevien protonien lukumäärä määrittelee millä nimellä kutakin alkuainetta kutsumme. Alkuaineen nimen perässä oleva luku kertoo protonien ja neutronien yhteisen lukumäärän eli massaluvun. Ydintä kutsutaan myös nuklidiksi. Saman alkuaineen eri massaiset nuklidit ovat keskenään isotooppeja (neutronien ja elektronien määrät vaihtelevat).

Elektronit ovat negatiivisesti varautuneita hiukkasia, jotka kiertävät ydintä. Atomin massassa niillä ei ole merkitystä, mutta kemiallisissa tapahtumissa niillä on tärkeä merkitys.

Neutraalissa atomissa ja molekyylissa elektronien ja protonien lukumäärä on sama.Alkuaineissa on vain yhdenlaisia atomeja. Molekyylissa on kaksi tai useampia samanlaisia tai erilaisia atomeja sitoutunut yhteen. Molekyylinkin atomeista joku voi olla radioaktiivinen.

Ionisoitumisessa atomista tai molekyylista poistuu yksi tai useampia elektroneja. Ionisoitumisen seurauksena molekyyli voi myös hajota alkuaineiksi tai kahdeksi toisen aineen molekyyliksi.

Elektronien liikettä selitetään hiukkas- ja aaltoteorioilla kuten valonkin eli fotonien käyttäytymistä.

Aineen kemialliset ominaisuudet riippuvat sen atomien elektroneista ja radioaktiiviset ominaisuudet sen atomien ytimestä. Elektroneilla atomit liittyvät toisiinsa ja muodostavat molekyyleja, alkuaineita ja aineita. Atomin ydin voi olla radioaktiivinen tai ei, silti aine käyttäytyy samalla lailla esimerkiksi kehossamme. Atomien neutronien lukumäärä ratkaisee aineen radioaktiivisuuden. Jotta ydin olisi pysyvä, ei-radioaktiivinen, on neutroneita oltava yhtä paljon tai vähän enemmän kuin protoneja.

Atomin ytimen on järkeilty olevan pallomainen. Raskailla alkuaineilla ei kuitenkaan ydintä koossa pitävä vahvavoima riittäisi kumoamaan poistovoimaa ytimen pyöriessä, vaan ydin hajoaisi. Se pysyy kuitenkin koossa mikäli se on pitkulainen tai kiekkomainen. Tälle teorialle on saatu vahvistusta mittaamalla ytimen lähettämää gammasäteilyä; ydin menettää gammasäteilynä energiaa aina sen pyörimisen muuttuessa. Tutkimuksissa ytimet tuotetaan törmäyttimellä ja erotellaan mitattaviksi sopivat ytimet muista.

Tähän mennessä eniten erilaisia ytimien malleja on löydetty lyijyisotoopilta Pb-186. Sen ydin voi olla pallo, jolloin se on alimmassa energiatilassa tai se on suurempienergisiä lättyjä tai sikareja.

Alkuaineiden nuklidien joukossa raudan ydin on energeettisesti kaikista vakain, sen nukleoneilla on alhaisin energia. Sitä kevyemmät alkuaineet luovuttavat energiaa ydinfuusiossa ja muodostavat yhtyessään raskaampia alkuaineita. Rautaa raskaampien alkuaineiden tuottamiseen kuluu energiaa, ja ne luovuttavat sitä jakautuessaan kahdeksi kevyemmäksi alkuaineeksi ydinfissiossa. Niinpä muut alkuaineet pyrkivät kohden rautaa reaktioissaan.

Jotta atomin sisäiset energiat saataisiin vapautettua, on käytettävä valtavaa energiaa irrottamaan ne energiat. Kuitenkin ytimen koon ollessa hyvin pieni (alkuainetaulukon alkupää) tai hyvin suuri (alkuainetaulukon loppupää) ydin hajoaa (fissio) tai liittyy uudeksi ytimeksi (fuusio) helpommin. Kevyiden ja raskaiden alkuaineiden isotooppien ydinten sidosenergiat ovat pienempiä, koska niissä protoneja on enemmän kuin neutroneita. Siten niitä on mahdollisuus käyttää hyväksi energian tuotannossa.

Elektronien pysymisen radallaan niiden negatiivisuudesta ja ytimen positiivisuudesta huolimatta selitetään aalto- ja hiukkasteorialla. Elektronien energiatasot ytimen ympärillä vastaisivat seisovaa aaltoliikettä, eli ne resonoisivat ytimen kanssa. Säteilyä syntyisi tämän seisovan aaltokuvion särkymisestä. Kvanttimekaanikalla selitetään elektronien liikettä. Elektroni saattaa sijaita missä tahansa ytimen ympäristössä, jopa liippaista sitä. Kvanttimekaniikan aaltofunktiolla lasketaan todennäköisyys mistä tietty elektroni löytyy milläkin hetkellä.

Elektronin arvellaan olevan koko ajan eräänlaisessa sisäisessä pyörimisliikkeessä, spinissä. Tämä oletus on lähtenyt ns. Zeemanin ilmiön tutkimisesta. Siinä alkuaineliekin spektriviiva jakautuu voimakkaiden sähkömagneettisten napojen välissä ollessaan. Tästä pääteltiin elektronin olevan kuin pienen sauvamagneetin, joka on sisäisessä pyörimisliikkeessä.

Hiukkasteoriassa atomin koossapysymistä selitetään elektronin ja protonin keskenään vaihtamilla fotoneilla. Samoin sähkönjohtokyky aineessa syntyy sen atomien uloimmaisten elektronien irtauduttua fotonien vaihdosta protonien kanssa ja siirryttyä atomista atomiin "uiviksi" elektroneiksi. Hiukkasfysiikassa sanotaan sähkömagneettisen voiman (fotonit) pitävän elektroneja atomin ympärillä. Ydin taas pysyy koossa vahvan värivoiman (välittäjähiukkasia ovat gluonit) avulla.

Kvanttimekaniikka yhdistää fysiikan ja kemian. Siinä mekanistisilla termeillä selitetään atomien käyttäytymistä. Kvanttielektrodynamiikka sanoo elektronien käyttäytyvän, kuten muukin aine, tilanteen mukaan aaltojen tai hiukkasten tavoin. Elektronilla on todettu olevan pieni magneettinen momentti, eli se käyttäytyy kuin pieni magneetti. Tällä pystytään selittämään elektronien ja valon, joka on sähkömagneettista säteilyä, vuorovaikutuksia. 


Kvanttielektrodynamiikalla on pystytty selittämään kaikenlaisia muita elämänilmiöitä paitsi painovoimaa ja radioaktiivisuutta. Radioaktiivisuuden sanotaan olevan ytimen energiatilojen muutos, jossa ollaan lähestymässä energialähtöistä ajattelua.

Neutriinot ovat elektronien kaltaisista hiukkasista tai elektronista lähteviä hiukkasia. Kun taas elektronin tapaisia raskaita hiukkasia neutriinoineen on hiukkaskiihdyttimissä löydetty jo kaksi kappaletta: myoni ja tau. Myoni syntyy protonia ammuttaessa suurella energialla. Myoni on suuresti samantapainen

kuin elektroni, mutta sitä paljon raskaampi. Tau on myoniakin massiivisempi. Neutriinoja syntyi paljon alkuräjähdyksessä. Niitä arvellaan olevan yli 50 miljardia kertaa enemmän kuin elektroneja. Neutriinot eivät juurikaan reagoi ympäristönsä muiden hiukkasten kanssa. Niinpä neutriinot menevät kaiken olevaisen läpi. 

http://www.ps.uci.edu/~superk/neutrino.html

Positroni on positiivinen elektronin sisarhiukkanen, joka on antihiukkanen. Kun aika eli avaruudellinen neljäs ulottuvuus lisätään materian käyttäytymisen selittämiseen, täytyy ottaa huomioon ajan polarisaatio, taaksepäin suuntautuva liike, ja siten myös hiukkasille täytyy olla antihiukkasensa. Antihiukkaset on pystytty todentamaan laboratorio-olosuhteissa. Fotonin selitetään joissakin olosuhteissa hajoavan elektroni-positroni-pariksi, joka hyvin lyhyessä ajassa taas yhtyy fotoniksi.

Ytimen rikkomiseen tarvitaan paljon enemmän energiaa kuin elektronin irroittamiseen atomista.
Riittävän suurella energialla ydintä pommittaessa siirtä irtoaa hiukkasia joiden ominaisuudet muuttuvat hajoittavan energian kasvaessa. Näitä kutsutaan yhteisellä nimellä alkeishiukkaset.
Neutronit ja protonit muodostuvat varautuneista kvarkeista, jotka käyttäytyvät kuten elektroni fotonin kanssa reagoidessaan. Kvarkit pitää yhdessä gluoni, joka liikkuu kuten fotoni.



Energiapommituksessa protonista sinkoaa joko mesoni- (kvarkki-antikvarkki-pari) tai baryonisuihku (kolmen kvarkin ryhmä). Beetahajoamisessa neutronin yksi kvarkeista muuttuu toisen varauksen omaavaksi, jolloin neutronista tulee protoni.

Ytimessä olevien hiukkasten lukumäärän muuttuessa muuttuu atomi isotoopikseen tai toiseksi aineeksi. Esimerkiksi alumiinin atomeja alfahiukkasilla pommittaessa muuttuvat ytimet piin atomiytimiksi.

Hiukkasfyysikot ovat jakaneet atomin hiukkaset niiden "luonteen" mukaisesti fermioneihin, jöröttäjiin, joita ovat aineen rakennuspalikat: elektronit, protonit ja neutronit (sekä kvarkit, joista protonit ja neutronit ovat muodostuneet). Atomia koossa pitävät ja hajoittavat voimat (kvantit) ovat bosoneita. Bosoneilla on taipumus kerääntyä yhteen, kun taas fermionit pitävät rakenteen. Mitä enemmän jossakin tilassa on bosoneita sen enemmän niitä kertyy sinne; siihen perustuu mm. laserin toiminta.

Jokaiseen hiukkastyyppiin selitetään kuuluvan kenttä, jonka kautta se on kanssakäymisessä muiden hiukkasten kanssa. Kanssakäymistä vuorostaan säätelee neljä perusvoimaa, joihin liittyvät välittäjäkvantit siirtävät voiman vaikutuksen hiukkasesta hiukkaselle. Perusvoimat ovat sähkömagneettinen voima (massattomat fotonit), heikkovoima (painavat W- ja Z- hiukkaset), ydinvoima (gluonit) ja Higgsin kenttä (vielä löytymätön Higgsin hiukkanen), joka vaikuttaa hiukkasiin heikolla ydinvoimalla eli hidastaa massallisia hiukkasia.

Suhteellisuusteoria selittää energian olevan katoamatonta. Massaan liittyvä energia on tavallaan materian olemisen energia. Aineella on energiavaroja jo itse olemassaolonsa ansiosta. Jos kappale vielä liikkuu on sillä liike-energiaa, jonka se on saanut sen liikkeelle saaneelta lähteeltä. Massattomalla hiukkasella on vain liike-energiaa. Kuitenkaan energiaa ei voi ajatella irrallaan aineesta; aine ei voisi muuttua energiaksi, eikä energia aineeksi. Vaikka näin tapahtuukin kun elektroni ja positroni katoavat törmäyksessä ja syntyy gammasäde tai suurenergisen fotonin hajotessa syntyy elektroni ja positroni.

Toisaalta suhteellisuusteoria (E=mc2, jossa E = energia, m = massa ja c2 on valon nopeuden neliö) esittää, että kappaleen energiamäärä ja niinollen myös massa lisääntyy sen nopeuden kasvaessa. Siksi pienessä atomissa on enemmän potentiaalista voimaa kuin hitaammin liikkuvissa isommissa kappaleissa. Atominsisäiset hiukkaset liikkuvat jopa lähes valon nopeudella, joka lisää niiden massaa.


Atominsisäisten hiukkasten tutkimisessa on käynyt ilmi, ettei niistä voi mitata yhtä aikaa kahta suuretta, joissa ei ole yhteismitoitusta. Esim. elektronista ei voi mitata samaan aikaan sen paikkaa ja liikemäärää. Niinpä on päädytty olettamukseen ettei sillä olisikaan samanaikaisesti paikkaa ja liikemäärää. Elektroneilla voidaan mitata joku alkupiste ja päätepiste, mutta ei voida tietää mitä reittiä se on kulkenut tuon välin. Toisaalta vapaasti kulkevat elektronit tai fotonit muodostavat ennustettavan kuvion osumapaikassaan.

Avaruudessa esiintyy negatiivista energiaa. Tämä esitetään positiivisena ja negatiivisena massana, jolloin negatiivinen massa on nollaa pienempi massa. Avaruudessa on virtuaalihiukkaspareja, jossa molemmilla hiukkasilla on yhtä suuret, mutta eri merkkiset massat. Luonnossa ei tällaista negatiivista energiaa ole, koska virtuaalihiukkasten energiat summautuvat nollaksi ja hiukkaspari tuhoutuu heti synnyttyään. Positiivinen eli tavallinen massa jarruttaa valon kulkua, negatiivisen massan ajatellaan kiihdyttävän sitä. Casimir-ilmiössä kahden metallilevyn välissä avaruudessa negatiivinen massa säilyy; levyjen väliin syntyy alue, jossa on enemmän negatiivisia virtuaalihiukkasia kuin positiivisia.









AALTOLIIKE




Aaltoliikkeen tärkein ominaisuus on taajuus eli värähdysten määrä aikayksikössä. Taajuus kuvaa aaltoliikkeen aikaansaamaa ainetta eikä sitä ainetta missä aalto liikkuu. Toisin sanoen jonkin väliaineen läpäisevän aallon taajuus riippuu värähtelylähteen taajuudesta. Aallon etenemisnopeus taas riippuu väliaineen ominaisuuksista.

Amplitudi on aallon huipun etäisyys väliaineen häiriintymättömästä pinnasta. Amplitudista riippuu energia, jota aalto kuljettaa kyseisellä etenemisnopeudellaan.

Kvanttifysiikassa aaltoliikettä käytetään selittämään pienenpienten massattomien tai lähes massattomien hiukkasten liikettä. 60 atomisen pallohiilen on kuitenkin todettu käyttäytyvän samalla tavalla kuin näiden kvanttihiukkasten. Pallohiilen massa on ainakin kymmenen kertaa suurempi kuin aiemmin todettujen aaltomaisesti käyttäytyvien kappaleiden.

Elektronien ajatellaan värähtelevän tietyssä aaltokuviossa ytimen ympärillä. Elektronien energiatasot vastaavat stationäärisiä tai seisovia aaltokuvioita. Elektronin siirtyessä tasolta toiselle kuvio muuttuu, syntyy sähkömagneettinen häiriö ja säteilyä emittoituu tai absorboituu. Nyttemmin on atomin kaikille hiukkasille esitetty vastaavanlaista aaltomaista käyttäytymistä.





RADIOAKTIIVISUUS



Alkuaineissa on aineita, joiden atomien ytimet ovat epävakaita. Ne jatkavat hajoamistaan kaikissa olosuhteissa lähettäen samalla säteilyä. Ytimien hajotessa ne lähettävät hiukkas- tai gammasäteilyä. Radioaktiivisen aineen fysikaalinen puoliintumisaika on aika, jonka kuluessa radioaktiivisten ytimien lukumäärä laskee puoleen alkuperäisestä määrästään. Fysikaalisen puoliintumisajan lisäksi käytetään biologista ja vaikuttavaa puoliintumisaikaa, joissa elimistössä olevan radioaktiivisuuden laskun katsotaan tapahtuvan fysikaalisten lakien mukaan.

Uraani-238:n laskettu puoliintumisaika on 4,5 miljardia vuotta, hiili-14 isotoopin 5730 vuotta, radon-222:n 3,8 päivää jne. On huomioitava, että esimerkiksi uraanin hajoamisketjun välituotteista useimmat ovat radioaktiivisia aineita, joilla on omat puoliintumisaikansa. Polonium on uraania satoja kertoja radioaktiivisempaa. Ja radium vielä tätäkin radioaktiivisempaa. Molempia syntyy uraanin hajotessa ja löytyy uraanimalmista.

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/11/121113143701.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_
health+%28ScienceDaily%3A+Top+News+--+Top+Health%29

Säteilevän ytimen pienentyessä myös aineen säteileminen pienenee. Lääketieteessä ja tekniikassa pyritään käyttämään nopeasti hajoavia radioaktiivisia aineita. Säteilyvaurioiden katsotaan lisääntyvän säteilyajan lisääntyessä. Säteily vähenee myös etäisyyden säteilylähteeseen kasvaessa.

Ydinvoimalaonnettomuudessa ja ydinpommin räjäytyksessä ilmaan päässyt radioaktiivinen pöly kulkeutuu tuulten mukana pitkiäkin matkoja. Suomessa on vieläkin havaittavissa Tsernobylistä kantautunutta sekä 60-luvulla tehdyistä atomipommikokeista tullutta radioaktiivisuutta. Ravintoketjussa radioaktiivisuus rikastuu.

Megatonnin luokan ydinräjähdyksessä syntyvä saaste pystyy läpäisemään 10-15 km korkeudella olevan tropopaussin ja nousemaan stratosfääriin. Sieltä näiden hiukkasten laskeutuminen maanpinnalle kestää vuosikausia. Mikäli räjähdys on kilotonniluokkaa, jää saaste troposfääriin, josta se tulee sateiden mukana alas. Troposfäärissä olevan radioaktiivisen saasteen kulkeutumisaika maapallon ympäri on 2-3 viikkoa. Kun taas suurin osa stratosfääriin joutuneesta hiukkasista putoaa 40.-50. leveysasteiden välille. Laskeumissa merkittävimpiä aineita ovat pitkän puoliintumisajan omaavat radioaktiiviset aineet, kuten strontium 90 ja cesium 137, troposfäärisessä laskeumassa myös strontium 89 ja jodi 131. Ydinkokeista johtuva laskeuma on Suomessa ollut suurimmillaan vuonna 1962.

Elimistössä radioaktiivisen aineen katsotaan keräytyvän nopeasti kohde-elimeen, jossa se hajoaa itsestään sekä biologisten ilmiöiden avulla. Tämän elimen toiminnasta johtuvan aktiivisuuden pienenemisen arvellaan noudattavan samoja lakeja kuin aineen fysikaalisenkin hajoamisen.
Puoliintumisen lisäksi aineen radioaktiivisuus vähenee elimistön poistaessa sitä aineenvaihdunnan kautta. Jotkut harvat aineet kerääntyvät elimistöön pysyvästi, niiden poistamiseen ei ole järjestelmää. 

http://drsircus.com/medicine/fukushima-radioactive-iodine-emergency

Atomin ydin voi olla luonnostaan radioaktiivinen tai se voidaan saada keinotekoisesti, eli indusoimalla, radioaktiiviseksi. Radioaktiiviset ytimet lähettävät joko alfahiukkasia, elektroneja, positroneja tai gammakvantteja. Positroneja ei synny luonnollisessa radioaktiivisuudessa, vaan keinotekoisesti tehdyissä ydinreaktioissa. Raskas ydin voi haljeta kahdeksi keskiraskaaksi ytimeksi (spontaani fissio). 

Positroneja käytetään lääketieteessä. http://www.hzdr.de/db/Cms?pNid=99&pOid=45508

Luonnossa tavataan radioaktiivisia nuklideja. Avaruussäteily virittää esim. kaikkialla luonnossa tavattavat hiili-14 ja kalium-40, joita on myös ihmisessä. Ihmisessä luonnollisesti olevan kalium-40 aktiivisuus on 3000-4000 Bq. Radiumin säteilyä meissä on vielä enemmän.

Uraani jatkaa uraani-235:ssä ja uraani-238:ssa miljardeja vuosia jatkunutta hajoamistaan ketjussa, jossa syntyy mm. radiumia ja radonia. Uraanin hajoamisketjun lopputuloksena syntyy lyijyä, kuten muistakin raskaista radioaktiivisista aineista (torium, aktinium).
 

Uraanin hallittua hajoamista (ydinvoima) tai räjähdykseen johtavaa hajoamista ei voi tapahtua luonnollisesti maapallolla. Reaktion käynnistämiseen ja ylläpitoon vaaditaan erilaisia luonnosta poikkeavia järjestelyjä sekä puhdistettua uraania. Torium ja uraani sekä uraanin hajoamistuotteet ovat luonnossa erilaisina kemiallisina yhdisteinä malmeissa. Uraania on myös liuenneena meriin.

Kosminen avaruudesta tuleva säteily on gammasäteilyä lyhytaaltoisempaa; ilmakehässä ja maassa sen energia muuttaa alkuaineytimiä radioaktiiviseksi. Avaruussäteilyn aiheuttama normaali taustasäteily maan pinnalla on noin 15 mikroremiä eli 0,15 mikrosievertiä tunnissa.


Aineet ovat aktiivisuudeltaan erilaisia riippuen siitä kuinka monta virittynyttä ydintä hajoaa sekunnissa säteilyä lähettäen. Tämä aktiivisuus ei välttämättä ole missään yhteydessä kappaleen kokoon tai massaan.

Radioaktiivisuutta käytetään hyödyksi mm. teollisuudessa, ihmisten hoitamisessa ja energian tuottamisessa. Hyvin voimakasta säteilyä käytetään myös leikkausvälineiden ja eräiden lääkkeiden sterilointiin. Sitä käytetään myös pienessä mittakaavassa elintarvikkeiden sterilointiin.

Lääketieteellisissä tutkimuksissa käytetään eri alkuaineiden isotooppeja joko sellaisinaan, tai niillä leimataan eri yhdisteitä sopiviksi tutkimusaineiksi. Käytetyimpiä merkkiaineita ovat radioaktiiviset teknetium, jodi, tallium, ksenon ja indium isotoopit. Yleisin isotooppihoitomuoto on kilpirauhasen ylitoiminnan hoito radioaktiivisella jodilla.


Lääketieteellisissä tutkimuksissa ja hoidoissa saatavaa annosta yksilön kohdalla on lähes mahdoton mitata. Asiasta voi esittää vain arvioita. Ihmisten yksilöllisyys aineenvaihdunnassa, terveydentilassa sekä ikä ja sukupuoli vaikuttavat säteilymäärään. Radioaktiivisen aineen kerääntyminen ja kehosta poistaminen vaihtelee eri yksilöillä.

Radioaktiivisia uraanipitoisia yhdisteitä käytetään kauniin sinisen värin vuoksi posliiniteollisuudessa. Toriumia lisätään kalliiden kameroiden ja muiden optisten laitteiden linsseihin parantamaan kestävyyttä.

Arkeologit määrittelevät löytöjensä ikää hiili-14 ja ei-radioaktiivisen hiilen suhteella. Tämä perustuu siihen, että eliön kuollessa sen kudoksiin ei enää tule uutta hiiltä, näin ollen radioaktiivisen hiilen määrä vähenee fossiilissa luonnollisen hajoamisen kautta. Tätä menetelmää käyttäessä täytyy esittää oletus radioaktiivisen ja ei-radioaktiivisen hiilen suhteesta eliön viimeisimpien aineenvaihduntatapahtumien aikana.


Maakerrostumien ajoittaminen tehdään kerrostuman kiven avulla. Maan magneettikentän suunta on muuttunut vuosimiljoonien aikana. Tämän hetken pohjoisnavan sijainnin ja kivenpalan tallentaman magneettisen suunnan avulla voidaan määritellä aikakausi, jolta kivi on. Lasersäteen avulla sulatetaan maasälpäkide, jonka vapauttaman argonin määrästä voidaan kerrostuman ikä määritellä tarkasti. Maasälvän sisältämä radioaktiivinen kalium hajoaa argoniksi tasaiseen tahtiin. Samasta kerrostumasta löytyvä fossiili arvioidaan kerrostuman ikäiseksi.

Radioaktiiviset aineet säteilevät. Säteilyistä gamma-, beeta- ja alfasäteily ovat atomeja ionisoivia säteilymuotoja. Ensimmäiset keinotekoisesti valmistetut radioaktiiviset aineet valmistettiin v. 1934.

Radioaktiivinen säteily purkaa kaikkea sen vaikutuspiirissä olevaa sähkövarausta mm. staattista sähköä. Radioaktiivisilla säteilyillä on myös kyky vaikuttaa muoveihin: fenolimuovit turpoavat säteilytettäessä, polystyroli kutistuu, polyeteeni kovettuu ja keinotekoinen kautsu pehmiää.




Pet-kuvaus




Vakaan typpi-15 isotoopin pommittaminen suurenergisillä protoneilla syklotronissa tuottaa radioaktiivista happi-15, jonka puoliintumisaika on 2 minuuttia. Happi-15 muodostaa veden kanssa radioaktiivista vettä, joka ruiskutetaan tutkittavaan ihmiseen. Verenkierto kuljettaa minuutissa radioaktiivisen veden ympäri kehoa.

Happi-15 hajotessa syntyy positroneja, jotka aineessa reagoi nopeasti elektronin kanssa ja ne häviävät yhdessä kahtena vastakkaisiin suuntiin menevänä gammasäteenä.


Niin materian ja antimaterian kohtaamisessa syntyy puhdasta energiaa, jonka potilaan ympärillä olevat ilmasimet mittaavat. Tietokoneella lasketaan missä kohdassa positronit ovat syntyneet, näin saadaan kuva kohde-elimen verenkierrosta.

Useita muitakin positroneja tuottavia isotooppeja käytetään tutkimustarkoituksessa.





Radon




Radon on uraanin ja toriumin hajoamisketjun yksi väliaine. Siitä uraanisarjassa olevaa radonia on enemmän luonnossa. Radonia edeltää radium, joka on kiinteä aine. Radon on kaasu. Kaasumaisena radon kohoaa ylöspäin ja kertyy nykyaikaisiin ilmatiiviisiin taloihin. Talvella kerääntyminen pahenee maan routaantuessa talon ympäriltä. Radon onkin pahin ja suurin säteilylähteemme.

Radonkaasua erittyy myös kivipohjaisista rakennusmateriaaleista. Toiseksi tärkein lähde maasta nousevan radonkaasun lisäksi Suomessa on talousvesi. Talousveteen liuennut radonkaasu siirtyy huoneilmaan vettä käsiteltäessä, varsinkin vettä keitettäessä ja suihkussa sekä pesukoneiden kautta.

Maasta nouseva radon lisääntyy huoneilmassa mm. huoneilman ja ulkoilman välisestä paine-erosta johtuen varsinkin lämmityskaudella, jos talossa ei ole koneellista ilmanvaihtoa. Rakennuksen sijainti vaikuttaa myös radonpitoisuuteen: harjulle rakennetuissa taloissa se on suurempi.

Radonin merkitystä ihmisen terveyteen ei ole vielä pystytty aukottomasti todistamaan, mutta sen arvellaan radioaktiivisena aineena lisäävän syöpäriskiä.

Radon poistuu elimistöstä keuhkojen kautta.

Uudisrakennuksessa huoneilman korkein suositeltu radonpitoisuus on 200 Bq/m3 ilmaa. Vuosikeskiarvon noustessa vanhoissa rakennuksissa yli 400 Bq/m3 suositellaan radonsaneerausta.







Ydinreaktio




Ydinreaktorissa uraani-235 ytimiä pommitetaan neutroneilla, jolloin uraani halkeaa. Reaktio on itsestään jatkuva sopivissa olosuhteissa. Tässä ketjureaktiossa ydinpolttoaine lämpenee. Tällä lämmöllä kehitetään vesihöyryä, joka käyttää turbiinia, joka pyörittää sähkögeneraattoria.

Ylijääneet neutronit, jotka karkaavat reaktorista ovat neutronisäteilyä. Fissiossa eli halkeamisessa syntyneet aineet ovat myös radioaktiivisia. Halkeamisessa syntyy n. 200 erilaista nuklidia. Useimmiten reaktio jatkuu beetahajoamisien kautta, ja yleensä samalla syntyy myös gammakvantteja.

Radioaktiivista jodia syntyy runsaasti uraaniytimen halkeamisessa. Kuumana jodi on kaasumainen ja kulkeutuu helposti luontoon ydinräjäytysten ja reaktorionnettomuuksien yhteydessä. Jodi-131 puoliintumisaika on 8 päivää. Kilpirauhasen ylituotantoa hillitään joskus potilaalle radioaktiivista jodi-131 juottamalla. Se hakeutuu kilpirauhaseen, jossa se tuhoaa kudosta.

Tshernobylin onnettomuudessa laajalle alueelle ympäristöön levisi cesium-137:ää. Sen fysikaalinen puoliintumisaika on 30 vuotta. Kehossa sen puoliintumisaika on kuitenkin 100 päivää sitä poistavan aineenvaihdunnan vuoksi.

Helium-3 on erittäin harvinainen heliumin isotooppi. Sitä saadaan pommittamalla litiumia ydinreaktoreissa syntyneillä neutroneilla. Tuloksena on He-3:a sisältävää kaasua. Lähellä lämpötilan absoluuttista nollapistettä se muuttuu supranesteeksi, jolla on erikoisia ominaisuuksia.
Supraneste on nestettä, jossa atomit ovat paremmassa järjestyksessä kuin kiinteässä aineessa.

Ydinreaktoreita on olemassa monenlaisia. Ensinnäkin uraani voi olla hidastimilla eroteltuna pieninä erinä tai sekoitettuna hidastimeen. On olemassa myös reaktoreita, joissa ei ole hidastimia.
Reaktoria voi käyttää nopeat (ei hidastinta), keskinopeat tai hitaat neutronit. Ydinreaktoreissa tuotetaan joko plutoniumia, sähköenergiaa tai niitä ylläpidetään tutkimustarkoituksessa. On olemassa myös sekatyyppisiä reaktoreita, jotka voivat toimia monessa tarkoituksessa. Reaktorit voidaan luokitella myös sen mukaan mitä hidastetta ja jäähdytettä niissä käytetään (painevesi-, grafiittivesi-, jne.). Grafiittihidasteiset reaktorit ovat vanhimpia.

Uraanin puhdistaminen reaktoreihin kelvolliseksi on monivaiheinen erilaisia kemikaaleja ja energiaa vaativaa, saastuttavaa sekä säteilyvaarallista työtä. Malmin rikastamisen jälkeen se käsitellään monenlaisilla kemikaaleilla uraanin erottamiseksi. Sen jälkeen uraanin eri isotoopit on vielä eroteltava toisistaan.

Isotooppien erottelu tehdään monesti kaasudiffuusiomenetelmällä, jossa uraani on ensiksi muutettava kaasuksi. Ainoa kaasumainen uraaniyhdiste on uraaniheksafluoridi, joka on erittäin myrkyllistä. Se on myös tunnetuista kaasuista aktiivisin; se reagoi käytännössä kaikkien metallien, epämetallien ja orgaanisten aineiden kanssa syövyttäen niitä.

Uraani-235 (0,72% luonnonuraanista) on ydinreaktion sytytysaine, jonka jälkeen polttoaineena voidaan käyttää uraani-238:a (keinotekoinen) tai plutoniumia (keinotekoinen). Plutoniumia saadaan jo reaktorissa olleesta uraanista kemiallisesti käsittelemällä. Reaktorista otettava polttoainesauva on erittäin radioaktiivinen. Typpihappoon liuotettuna sauvasta saadaan eroteltua mutkikkaiden kemiallisten vaiheiden jälkeen erilaisia radioaktiivisia aineita, kuten plutoniumia ja radiumia. Keskikokoinen ydinreaktori pystyy tuottamaan erilaisia säteileviä aineita "hyötykäyttöön", joiden määrä vastaa useita kiloja radiumia.


Uraanin isotooppien säteilyaktiivisuutta mitataan yksiköllä, joka on saanut nimekseen curie, Ci.
Yhden curien säteilyn tuottaa 1g radiumia (aine, jonka tutkimisen seurauksena Marie Curie kuoli leukemiaan). Atomivoimalan toimiessa 1 kg syntyvää radioaktiivista ainetta vastaa radioaktiivisuudeltaan n. 200 kg radiumia (ennen 1940-lukua koko maailman radiumvarat olivat n. 2-3 g).


Uraanin haljetessa vain noin tuhannesosa ytimen massasta muuttuu energiaksi, loput ovat fissiotuotteita. Yhdellä U-235 grammalla voidaan tuottaa 1 MW energiaa vuorokauden ajan, eli 1000 MW reaktori tuottaa fissiotuotteita runsaat 300 kg vuodessa. Fissiotuotteiden lisäksi ytimen ympärillä oleva aine indusoituu (muuttuu radioaktiiviseksi) neutroni- ja gammasäteilyn vaikutuksesta.

Polttoaine-elementistä vuotaneiden fissiotuotteiden lisäksi reaktorin jäähdytysaineeseen kerääntyy aktivoituneita korroosiotuotteita sen ympärillä olevasta teräskuoresta. Käytettyyn polttoaineeseen jää aina jonkin verran uraani-235:ttä sekä halkeamiskelpoista plutoniumia, jotka erotellaan siitä erillisissä laitoksissa. Käytetyn polttoaineen käsittely ja kuljetus aiheuttaa säteilyvaaran ympäristöön. Samoin jäähdytysjärjestelmän ja rakenteiden saastuneet aineet ovat riski ympäristölleen tuhansia jopa miljardeja vuosia riippuen aineesta ja sen puoliintumisajasta.


Ydinreaktorissa syntyneet radioaktiiviset hajoamistuotteet poikkeavat luonnollisesta radioaktiivisuudesta siinä, etteivät ne säteile alfa-hiukkasia. Metallurgiassa, useissa lääketieteen haaroissa sekä muillakin aloilla tarvitaan uraanin halkeamistuotteitakin enemmän säteileviä isotooppeja. Näitä saadaan erilaisia tavallisesti ei-radioaktiivisien alkuaineiden isotooppeja säteilyttämällä suuren neutronitiheyden omaavassa ydinreaktorissa.

Uraanin halkeamisessa syntyy myös harvinaisten maametallien ytimiä. Niitä käytetään mm. erilaisten magneettien valmistuksessa. Magneetit ovat tärkeä osa monenlaisessa sähkölaitteessa.


Ydinreaktorista suurimman tilavuuden vie turvajärjestelyt, joilla pyritään ehkäisemään säteilyjen karkaaminen ympäristöön.
Tähän mennessä pahin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 1986 Tshernobylin ydinvoimalassa Kiovasta n. 130 km pohjoiseen. Voimalan neljännen reaktorin räjähtäminen ja palaminen levitti radioaktiivista säteilyä laajoille alueille. Siihen kuolleiden määristä liikkuu arvioita 15 000:sta 30 000:een. Ukrainalaisten terveysviranomaisten arvioiden mukaan vuosittain n. 2 500 ihmistä kuolee säteilylle altistumisen seurauksena. Lisäksi yli 3,2 miljoonan ukrainalaisen katsotaan kärsivän säteilyn aiheuttamista sairauksista ja vaurioista. ( SS, 16.12.2000)

Tshernobylin jälkeen vuonna 2011 tapahtui Japanissa Fukusimassa erittäin tuhoisa ydinvoimalaonnettomuus maanjäristyksen ja sen aikaansaaman tsunamin vuoksi.

http://drsircus.com/medicine/angel-of-thyroid-disease-came-from-fukushima#utm_source=Dr+Sircus+Newsletter&utm_campaign=39ea35040f-RSS_EMAIL_CAMPAIGN&utm_medium=email

http://www.npr.org/2012/02/28/147559456/one-year-later-inside-japans-nuclear-meltdown?ft=1&f=1007

http://www.naturalnews.com/035731_Fukushima_radiation_America.html

http://www.naturalnews.com/035789_Fukushima_Cesium-137_Plume-Gate.html


http://truth-out.org/news/item/15231-fukushima-rescue-mission-lasting-legacy-radioactive-contamination-of-nearly-70000-americans

http://truth-out.org/news/item/16752-americas-secret-fukushima-poisoning-the-bread-basket-of-the-world







Suurenergia





Ilmakehän ulkopuolella olevassa kosmisessa säteilyssä ja maanpinnalla hiukkaskiihdyttimessä voi tapahtua suurenergistä hiukkassäteilyä, jossa hiukkassäteilyn energia on suurempi kuin ytimen sidosenergia. Aina kun tulevan säteilyn energia ylittää hiukkasten lepomassaa riittävästi, voi ytimen ja tulevien hiukkasten välisissä reaktioissa syntyä uusia hiukkasia. 

Jos uusien hiukkasten energia riittää uusien suurenergiareaktioiden aiheuttamiseen, voi esiintyä kaskadi-ilmiöitä, joissa yksi primaarihiukkanen aiheuttaa useita sukupolvia sekundaarihiukkasia.

Hiukkassäteilyn energian kasvaessa yli nukleonien sidosenergian voi tapahtua aina enemmän erilaisia reaktioita ja syntyä erilaisia hiukkasia.




RADIOAKTIIVISIA SÄTEILYLAJEJA




Alfasäteily

Alfa-säteily on positiivisesti varautunutta säteilyä jota esiintyy useimmilla lyijyä raskaammilla alkuaineilla sekä joillakin lantanideilla. Esimerkkinä radiumin hajoaminen radoniksi ja heliumiksi, joka on alfa-aktiivinen nuklidi (ydinlaji). Alfasäteilyssä ytimestä lähtee kaksi protonia ja kaksi neutronia, jolloin ytimen järjestysluku pienenee kahdella ja massaluku neljällä (heliumatomi, jossa ei ole elektroneja). Alfasäteily pysähtyy jopa paperiarkkiin, josta johtuen siitä aiheutuu ihmiselle harmia vain kehon sisälle joutuessaan.

Alfasäteilyä käytetään hyväksi mm. palovaroittimissa.
Palovaroittimissa on ionisaatioilmaisimia ja optisia laitteita. Yleisesti kotitalouksissa on käytössä ionisaatioilmaisimia niiden halpuuden vuoksi. Ionisaatioilmaisimissa on americium 241:tä, jonka säteily ionisoi ilmamolekyylejä muuttaen ne positiivisiksi ja negatiivisiksi ioneiksi. Varautuneet hiukkaset kulkevat positiiviselle tai negatiiviselle elektrodille ja välittävät näin sähkövirtaa elektrodista toiseen. Savuhiukkaset kaappaavat ioneja, jolloin sähkövirta pienenee ja laite hälyttää. Optisissa hälyttimissä valonlähteen ja sen vastaanottimen väliin tuleva savu ehkäisee valon kulkua ja säde heikkenee.





Beetasäteily

Beetasäteilyn kautta hajoavia aineita on runsaasti. Beetasäteily pysähtyy peltikattoon (1,5 mm panssarilevy), 5 mm betoniin, 7 mm maakerrokseen tai 16 mm paksuiseen puuhun. Beetahiukkanen syntyy hajoamistapahtuman yhteydessä. Elektronisäteilyssä beetahiukkaseen kuuluu elektroni ja neutriino. Positronisäteilyssä beetahiukkaseen kuuluu positroni ja neutriino. Ytimen varaus muuttuu beetahiukkasen lähdettyä yhdellä, mutta massa pysyy käytännöllisesti katsottuna ennallaan. Elektronisäteilyssä neutronista tulee protoni. Positronisäteilyssä protonista tulee neutroni. Neutroni on varaukseton hiukkanen.

Ihminen valmistaa joistakin aineista isotooppeja, jotka säteilevät vain beetahiukkasia. Tällaisia isotooppeja ovat esim. strontium-90, yttrium-91, teknetium-99, prometium-147.

Beetahiukkasten törmätessä suurella nopeudella tiheään aineeseen, syntyy röntgensäteilyä, eli jarrutusröntgensäteilyä. Siksi beetasäteilylähteetkin on varustettava suojuksilla.

On myös huomioitava se, että jotkut aineet säteiltyään beetahiukkasen jäävät viritettyyn tilaan, joka usein laukeaa alfa- tai gammasäteilynä. Luonnossa on muutamia alkuaineiden isotooppeja, jotka säteilevät puhdasta beeta-säteilyä; niitä enemmän on kuitenkin keinotekoisia puhdasta beetasäteilyä säteileviä aineita. Valtaosa beetasäteilijöistä säteilee gammakvantteja.

Esim. kellon itsevalaisevat viisarit sisältävät betasäteilevää tritiumia (vety-3 isotooppi). Kellossa loistevärin fosforoivat aineet reagoivat beetasäteilyyn lähettämällä valoa.



K-kaappaus

K-kaappauksessa elektroniverhosta siirtyy yksi elektroni ytimeen. Yleisimmin ytimeen siirtyy ydintä lähinnä olevalta kuorelta, K-kuorelta, elektroni. Ytimessä elektroni imeytyy johonkin protoniin, joka lähettää neutriinon ja samalla muuttuu neutroniksi.

Tavallisesti ydin jää viritettyyn tilaan, joka laukeaa kun ytimestä lähtee gammakvantti.
K-kuoren elektronin siirtymisestä syntynyt miehittämätön energiatila täyttyy, jossa syntyy tapahtumalle tyypillistä röntgensäteilyä.



Neutronisäteily


Neutronisäteilyä syntyy raskaan ytimen hajotessa kahteen osaan, jolloin ylimääräiset neutronit poistuvat -syntyy neutronisäteilyä. Neutronisäteilyä syntyy mm. ydinreaktoreissa keinotekoisesti. Neutronisäteily on ydinreaktorin voimanlähde.

Neutronisäteily on ainoa säteilymuoto, joka voi muuttaa sen kohteena olevan aineen radioaktiiviseksi.

Aktivointia aiheuttavaa neutronisäteilyä esiintyy käytännössä vain käynnissä olevan ydinreaktorin sisällä ja sen välittömässä läheisyydessä. Ydinreaktorissa neutronisäteily aktivoi vedessä olevia epäpuhtauksia, se myös tekee reaktoriastian radioaktiiviseksi.

Neutroniaktivointia käytetään hyväksi myös tekniikassa ja tieteessä. Esimerkiksi radiolääkeaineet aktivoidaan neutroniaktivoinnilla. Sitä käytetään myös aineen analyysikeinona, tutkimuksessa, mittauksissa ja läpivalaisussa.





SÄHKÖMAGNEETTINEN SÄTEILY


Einstein järkeili sähkö- ja magneettikentän olevan vain yhden kentän eli sähkömagneettisen kentän eri puolia. Erot riippuvat havainnoijasta, joka näkee havainnointipaikasta ja liikkeestä riippuen milloin saman ilmiön sähköisen, milloin magneettisen puolen.

Sähköä ja siten sähkömagneettista säteilyä esiintyy monenlaisina ilmiöinä luonnossa ja ihmisen tekemänä. Käsittelen tässä kuitenkin vain merkittävimpiä säteilyjä.


http://www.electricsense.com/category/emfs-in-your-life/emfs-in-your-home/

http://www.youtube.com/watch?&v=6v75sKAUFdc





SÄHKÖ




Kaikki aine koostuu negatiivisesti varautuneista elektroneista ja positiivisesti varautuneista ytimistä. Joissakin materiaaleissa hankaaminen siirtää elektroneja sen verran, että syntyy staattista sähköä; puhutaan liikkumattomasta sähköstä johtimissa liikkuvan sähkön erotukseksi. Staattisella sähkölläkin on vetovoimansa, pieni sähkökenttä, joka purkautuu monesti pienenä kipinänä. Kun taas liikkuva sähkökenttä synnyttää magneettikentän ja muuttuva magneettikenttä synnyttää sähkövirran.

Sähkön virtaamista johtimessa verrataan usein veden virtaamiseen putkessa, jolloin sähkövirta ampeereissa vastaa veden virtausnopeutta litroina sekunnissa. Jännitteellä mitataan sähkön virtausvoimaa pinta-alayksikköä kohden.

Johtimessa on sidoksissa vapaaksi jääneitä elektroneja, jotka jännite saa kulkemaan keskimäärin jännitteen määrittämään suuntaan. Elektronien keskimääräinen liike tekee sähkövirran. Ampeerin virta vastaa noin kymmenen miljardin miljardin elektronin liikettä sekunnissa johtimen poikkipinnan läpi. Johtimen on muodostettava suljettu virtapiiri, muuten elektronit eivät liiku.

Virta, joka kulkee muuttumattomana vain yhteen suuntaan johtimessa, sanotaan tasa- eli DC-virraksi (Direct Current). Vaihto- eli AC-virrassa (Alternating Current) virta kasvaa maksimiin yhdessä suunnassa, pienenee nollaan ja vaihtaa suuntaa, jossa saavuttaa maksimin jne. Euroopan voimalaitokset tuottavat vaihtovirtaa taajuudella 50 Hz.


Sähköteho (mitataan wateissa) saadaan, kun jännite (volteissa) kerrotaan virralla (ampeereissa).

Tasavirralle virta ja jännite ovat samat, jolloin energiahäviö on paljon suurempi kuin virran ollessa pieni ja jännite suuri (vaihtovirta). Muuntaja muuttaa voimalasta tulevan vaihtovirran jännitteen pienemmäksi sekä virran suuremmaksi, joka on kodinkoneillemme sopivampaa. Muuntajan toiminta perustuu magneettiin.

Metalleilla on tyypillisesti yhdestä kolmeen vapaata elektronia atomia kohden, joten ne johtavat sähköä hyvin. Aineita, joilla ei ole juuri ollenkaan vapaita elektroneja, kutsutaan eristeiksi. Kun vapaita elektroneja on muutamia, toimii aine puolijohteena. Elektronien liike ja törmäilyn aiheuttama kitka synnyttää lämpöä. Kitkasta johtuen elektronien liike vaatii jatkuvan jännitteen: kun jännite loppuu, loppuu elektronien liike. Johtimien lämpenemistä käytetään hyväksi mm. sähkölämmittimissä ja leivänpaahtimessa, sekä lampuissa.

Jos elektronit pääsevät kulkemaan kitkatta, ei niiden liike-energia katoaisi lämpenemiseen. Näin tapahtuu superkylmissä olosuhteissa. Suprajohtavuuteen päästään mm. elohopealangassa, joka on nestemäisessä heliumissa (4 kelviniä eli -265ーC). Suprajohtavuutta käytetään mm. valtavien magneettikenttien luomiseen.


http://news.sciencemag.org/chemistry/2014/05/static-electricity-defies-simple-explanation ; staattisesta sähköstä






MAGNEETTISUUS




Kaikki aine on magneettista, se voidaan todistaa tarpeeksi herkillä magneettisuus mittareilla. Atomiytimet ovat heikosti magneettisia, jota hyödynnetään mm.magneettikuvauksessa (MRI-kuvaus). Kuitenkin aineen magnetismi on pääosin elektronien magnetismia, jossa elektronin pyörimisliike ytimen ja itsensä ympäri synnyttää magnetismia. Vahvasti magneettisissa aineissa elektronin oma spin eli pyörimisliike synnyttää magnetismin valtaosan. Johtimessa virran synnyttämä elektronien liike synnyttää magnetismin.

Atomin vierekkäisten elektronien välillä on vuorovaikutus, jossa ne pyörivät vastakkaisiin suuntiin. Monissa aineissa elektronien spinit eivät kuitenkaan kumoa täydellisesti toisiaan, joten kutakin atomia niissä voidaan pitää erittäin pienenä magneettina. Yksittäiset atomit ovat riippumattomia naapuriatomien magneettisuudesta, ja niiden suunnat ovat satunnaisia.

Joissakin aineissa naapuriatomien elektronien spinit kytkeytyvät toisiinsa ja synnyttävät suuren kokonaisvaikutuksen. Kun spinien vuorovaikutukset saavat magneettikentät kääntymään samaan suuntaan syntyy merkittävä makroskooppinen magneettisuus (ferromagneetit). Huoneenlämmössä ferromagneettisia aineita ovat rauta, koboltti ja nikkeli. Aineet menettävät magneettisuutensa niille luonteenomaisessa lämpötilassa, jota kutsutaan Curien pisteeksi.

Aineet voivat olla kestomagneetteja, ajoittaismagneetteja tai sähkömagneetteja. Kestomagneeteissa, atomien varautuneet navat pystyvät vastustamaan suhteellisen suurta magneettisuutta, joka kääntäisi ne. Ajoittaismagneetin varaus muuttuu magnetoivan voiman loputtua. Sähkömagneetin magneettisuuden tekee sähkövirtaus.

Magneetteja käytetään mitä erilaisimmissa tarkoituksissa: esim. kiinnittämiseen, koneen osien pyörittämiseen, äänen synnyttämiseen, mittareissa, muuntajissa, äänen ja kuvan tallentamisessa, mikroaaltouuneissa, tutkissa, levitoivissa junissa jne.








SÄHKÖMAGNEETTINEN SÄTEILY




Atomi on viritetyssä tilassa, kun elektroni on siirtynyt korkeammalle kuorelle, energiatasolle. Kun elektroni palaa alemmalle tasolle, se vapauttaa energiaa sähkömagneettisen säteilyn muodossa. Sähkömagneettinen säteily muodostuu pienistä hiukkasista, fotoneista. Sähkömagneettinen säteily etenee tyhjiössä valon nopeudella. Kvantti eli fotoni on tällainen värähtelevä energiapakkaus, joka liikkuu valon nopeudella.

Kasvien yhteyttäminen tapahtuu auringon lähettämien fotonien energialla.
 

Jokaisen sähkölaitteen ympärillä on sähkömagneettisesta säteilystä muodostuva kenttä. Sähkövirran kasvaessa tuo magneettikenttä voimistuu. Suurilla tehoilla kenttä lämmittää, voi jopa kuumentaa ja sulattaa metallia.
 

Sähkömagneettista säteilyä ovat lyhimmästä tunnetusta aallonpituudesta pisimpään tunnettuun: gammasäteet, röntgensäteet, ultraviolettisäteily, valo, infrapunasäteily, radio-, televisio- ja tutka-aallot, mikroaallot, teollisuussähkö. Ne ovat jaksottain muuttuvista sähkö- ja magneettikentistä muodostuvaa aaltoliikettä, jonka taajuus ilmoitetaan hertseinä. Taajuus on pienintä radio-, televisio- tutka- ja mikroaalloilla ja suurinta ultravioletti-, röntgen- ja gammasäteilyissä, joissa taajuuksissa sähkömagneettinen säteily on vaarallista.

  http://www.sciencedaily.com/releases/2013/03/130314111816.htm?utm_source=
feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_
health+%28ScienceDaily%3A+Top+News+--+Top+Health%29
 
Mikroaaltouunin vaikutus ruokaan: http://www.ecclesia.org/forum/uploads/bondservant/microwaveP.pdf



LASER



Puolijohteita ovat aineet, jotka ovat joko johteita tai eristeitä. Niiden käyttäytymistä määrää mikä on lämpötila ja millaisia lisäaineita niihin on lisätty. Pii on tärkein puolijohteena käytetyistä aineista. Laserdiodi on laservaloa lähettävä puolijohdesiru.

Puolijohdesiru viritetään valolla tai sähköpulssilla. Atomien viritystilan lauetessa ne lähettävät fotoneja, jotka taas virittävät toisia atomeja. Laserissa valo voimistuu aktiivikerroksessa peilien avulla. Uusimmat laserdiodit ylittävät pintakirkkaudellaan jopa auringon.


Rusettilaser on puolijohdelaser, joka on mikrolasereita 1000 kertaa tehokkaampi. Keksinnön taustalla on mm. havainto, jossa huomattiin nestepisarassa poukkoilevan säteen joskus riistäytyvän vapaaksi voimakasta lasersäteilyä tuottaen.



MRI



Aikaisemmin kuvausmenetelmää kutsuttiin NMRI:ksi eli ydinmagneettinen resonanssikuvaus, nykyään puhutaan vain magneettisesta resonanssikuvauksesta, MRI. Kuvaus perustuu joidenkin alkuaineiden ytimien heikkoon magneettisuuteen. Yleensä MR-kuvat otetaan vety-ydinten magneettisella resonanssilla, koska kehossamme on runsaasti vettä. Myös rasvamolekyylien vetyatomit vaikuttavat MR-kuviin.

Ytimen magnetismi syntyy protonin pyörimisliikkeestä. Protonien magneettikentän voimakkuus on alle tuhannesosan elektronin synnyttämän magneettikentän voimakkuudesta. MRI on suuri suprajohtava magneetti, joka synnyttää kehon pituuden suuntaisen kentän ihmisen maatessa siinä. Syntyvä kenttä on 20 000 kertaa vahvempi Maan magneettikenttää.

Magneettikenttä aiheuttaa kuumentumista ja pahimmillaan magneettikuvaus voi aiheuttaa palovammoja. Lämpötilan synnyttämä värähdysliike vastustaa protonien kääntymistä kentän suuntaiseksi. Mutta suurella kentällä saadaan tarpeeksi protoneja suunnattua, jotta MRI saa kuvattua tämän poikkeaman.

Protonien pyörimisliike ei ole aivan tasaista vaan ne vaappuvat kuten hyrrät. Teslan kentässä protoni vaappuu 42,57 Mhz, joka on radiotaajuuksia. MRI:ssä olevassa käämissä synnytetään vaihtovirralla toinenkin magneettikenttä pumppaamaan protoneihin radiotaajuista kenttää, joka vahvistaa protonien vaappumista mitattaviksi. Kun protoneihin vaikuttava radiotaajuinen kenttä otetaan pois päältä, protonien magneettinen suunta kääntyy asteettain asentoon, jossa se oli ennen radiotaajuuden käyttämistä. Tämän muutokseen mittaa samat käämit, jotka saivat sen aikaankin.

Tietokone mittaa tähän suunnanmuutokseen kuluneen ajan ja vertaa sitä vaihtovirtojen alkuperäisiin voimakkuuksiin. Tuloksista se arvioi signaalin synnyttäneiden protonien lukumäärää.

Luut eivät näy MRI kuvissa. Se on erityisen tehokas selkäytimen, nivelten ja muiden lihasten ja luiden osien sekä verenkierron, verisuonten ja aivojen tutkimuksessa. Monien kasvainten protonien palautumisajat keinotekoisesta vaappumisen kasvusta ovat suurempia kuin terveiden kudosten, joten nämä näkyvät selvästi MRI kuvissa.

Monille potilaille tulee tutkimuksen seurauksena muistiongelmia. Yleisesti pidetään tutkimusta vaarattomana, kun magneettikentän vahvuus on alle 2,5 teslaa. Yli 4 teslan kentät aiheuttavat suurella todennäköisyydellä haittoja.

MRI laitteiden magneettikentät ulottuvat laitteen ulkopuolelle. Demagnetoimisen (magneettisten luottokorttinauhojen yms. magneettisuuden poistamisen) ja magneettisten esineiden puoleensavetämisen lisäksi kuvauksen sykkivät kentät indusoivat sähkövirtoja kaikkiin metalleihin.




RÖNTGEN




Röntgenkuvaus perustuu keveiden ja raskaiden aineiden erilaiseen säteilyn läpäisykykyyn. Raskaat aineet sitovat säteilyä enemmän. Läpivalaisussa röntgenputkesta lähtevästä säteilystä osa kulkee kuvattavan lävitse läpivalaisuvarjostimeen. Varjostimelle syntyy loisteilmiön seurauksena kuva, josta voidaan seurata esim.jonkin liikkuvan elimen liikettä.

Röntgenkuvauslaitteessa röntgenfilmi tummuu sitä enemmän mitä enemmän siihen on osunut säteilyä. Röntgenputkessa synnytetään säteily tyhjöputkessa sähkövirran avulla. Sähkövirta synnytetään anodin ja katodin avulla. Röntgenkuvauksessa fotonisuihku kohdistetaan anodin muotoilulla. Säteilytyksessä käytetään berylliumia pysäyttämään elektronisuihku ja anodin viistous on suurempi, jolloin saadaan kohdistettua kapeampi säteily kohteeseen.

Syntytapansa perusteella röntgensäteily voidaan jakaa jarrutussäteilyyn ja karakteriseen röntgensäteilyyn. Jarrutussäteilyä syntyy elektronien liike-energian nopeasti pienentyessä, ja karakterista säteilyä anodin atomeihin syntyneiden viritystilojen purkaantuessa. Kun putkessa on riittävän suuri jännite, voi elektronisuihku irrottaa elektroneja myös anodin atomien sisemmiltä kuorilta. Atomeihin syntynyt jännite purkaantuu ylemmän kuoren elektronin siirtyessä sisemmäksi ja lähettäessä röntgensäteilyä.

Valtaosa anodeihin osuvien elektronien energiasta muuttuu lämpöenergiaksi, vain noin sadasosa säteilyenergiaksi. Anodissa käytetään mahdollisimman raskasta alkuainetta; volframi tai volframin ja reniumin seos ovat yleisimmin käytettyjä aineita.


Mammografiassa käytetään myös molybdeenista tehtyä anodia. Laitteissa käytetään myös jotain suodatinta esim. alumiini- tai kuparisuodatinta poistamaan pienienergiset kvantit, jotka muutoin absorboituisivat potilaaseen.

Röntgen- ja gammasäteilyä käytetään myös hoitotarkoituksessa. Sädehoito perustuu säteilyn ionisoivaan vaikutukseen. Röntgensäteilyn jatkuvan energiajakautuman muotoa ei käytännössä voi tarkasti hoidossa tietää, joten hoito- ja tutkimuslaitteen säteilymäärästä käytetään keskimääräisiä energiamittoja.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/cncr.27701/full

Myös tullivirkailijat ja turvatarkastajat käyttävät röntgeniä avuksi. Käytetyn röntgenin teho on yksi seitsemästuhannesosa lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetusta.

Röntgenkone keksittiin 1895.

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/04/120410093353.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_
health+%28ScienceDaily%3A+Top+News+--+Top+Health%29



SÄDEHOITO



Vanhimmat käytössä olevat laitteet ovat röntgenhoitolaitteita. Niitä käytetään ihosyövän ja muiden pinnallisten kasvainten hoitoon. Laitteilla voidaan hoitaa vain alle 2-3 cm:n syvyyteen ulottuvia kasvaimia.

Suurenergiahoitolaitteissa, kuten lineaarikiihdytin, beetatroni, mikrotroni ja kobolttikanuuna, saadaan 1-50 MeV kiihdytysenergioita ja tuotetaan fotonisäteilyä. Kolmella ensin mainitulla laitteella tuotetaan myös elektronisäteilyä. Näillä laitteilla pääasiallinen säteilyn aiheuttama vaikutus on Comptonin sironta. Säteily tunkeutuu syvemmälle, pinta-annos on pienempi kuin röntgenlaitteissa ja poikittaissironta kudoksessa on pienempi. Betatronista saadaan beetasäteilyä (elektroni + neutriino).

Kobolttikanuunassa käytetään 60Co:ta, jonka puoliintumisaika on 5,3 vuotta. Kobolttisydän on vaihdettava niissä viiden vuoden välein. Kobolttikanuunaa käytetään mm. syöpäkasvaimen säteilytyksessä. Sen lähettämä säteily on gammasäteilyä. Säteilylähteen ympärillä on lyijystä, volframista tai uraanista valmistettu suojus. Uraani absorboi kaikkein tehokkaimmin 60 Co:n gammasäteilyä.

Suurenergiahoitolaitteissa tarvitaan suurenergisiä hiukkasia, joita saadaan hiukkaskiihdyttimellä. Hiukkaskiihdyttimessä sähköisesti varautuneet hiukkaset kiihdytetään suuriin nopeuksiin.


http://videocast.nih.gov/summary.asp?Live=12262&bhcp=1

http://news.sciencemag.org/scienceinsider/2013/06/finding-less-risky-ways-to-make-.html?ref=em

http://umm.edu/news-and-events/news-releases/2013/memory-loss-during-whole-brain-radiotherapy


T-SÄTEET


T-säteet ovat terahertsialueella värähtelevää sätelyä. Sitä syntyy titaani-safiirilaserin puoliksi jaetun pulssin lävistäessä galliumarsenidikiteen. T-säteillä voidaan saada paljon tarkempia kuvia kuin röntgenillä esim. matkatavaroista, ruuan koostumuksesta, lääketieteessä jne.




SÄHKÖMAGNEETTISIA SÄTEILYMUOTOJA



Röntgensäteily

Röntgensäteily on massatonta sähkömagneettista säteilyä, sen ja gammasäteilyn energia on suurempi kuin muiden sähkömagneettisten säteilylajien. Kun fotonit kohtaavat ihmisen, ne imeytyvät kokonaan, syntyy musta varjo; röntgensäteily sen sijaan tunkeutuu osittain läpi aiheuttaen "puolivarjon".

Röntgensäteilyn aallonpituus on huomattavasti näkyvän valon aallonpituutta pienempi. Röntgensäteilyä syntyy suurienergisten elektronien vauhdin hidastuttua esteeseen osuessaan. Elektronit irtoavat katodista hehkuttamisen avulla. Katodin ja anodin välille suurjännitteen kytkemällä saadaan elektronien nopeudet nousemaan kunnes ne osuvat anodille ja syntyy säteilyä. Röntgensäteily koostuu fotoneista, joiden energia vaihtelee.



Gammasäteily ja sisäinen konversio


Alfa- ja beetahajoamisessa ydin jää usein viritettyyn tilaan, joka voi laueta gammasiirtymän avulla.
Gammasäteilyssä ytimen liika energia purkautuu gammasäteenä. Gammasäteily on erittäin suurtaajuisia sähkömagneettisia aaltoja. Aallonpituudeltaan se on lyhyempää kuin ultravioletti- ja röntgensäteily. Se vastaa luonteeltaan röntgensäteilyä, joka etenee suoraviivaisesti ja heikkenee vähitellen esteeseen osuessaan.

Gammasäteily tunkeutuu kaikkiin aineisiin, eikä ohuilla ainekerroksilla voida pysäyttää sitä. Lyijy, betoni ja kolmen metrin vesikerros ovat tarpeeksi tiheitä aineita vaimentamaan kuitenkin säteilyä merkittävästi.

Usein ydin luovuttaa gammasäteilyn yhteydessä gammakvanttia vastaavan energiamäärän jollekin K-, L- tai M-kuoren elektronista, joka energian voimalla irtaantuu atomista konversioelektronina (tapahtuu ionisoituminen).

Gammasäteilyä käytetään sterilointiin mm. lääketeollisuudessa ja elintarvikkeissa. Perunan itämistä voidaan lykätä jopa puolitoista vuotta säteilyttämällä. Samoin säteilyttämistä on käytetty manipuloimaan joidenkin viljelykasvien perimää, varsinkin niiden itävyyteen on vaikutettu pitämällä siemeniä radioaktiivisessa liuoksessa ennen kylvöä. Säteilytystä on käytetty myös eräiden ravintokasvien kypsymisen estämisessä.

Avaruudessa tapahtuu gammapurkauksia, jotka ihmetyttävät tutkijoita. Energeettistä gammasäteilyä syntyy rajuissa ilmiöissä, ydinreaktioissa tai materian syöksyessä massiivisiin kohteisiin. Purkausten lisäksi avaruuden gammalähteitä ovat mustat aukot, neutronitähdet, galaksien keskustat, supernovaräjähdykset ja kvasaarit. Tutkijat eivät kuitenkaan ole vielä päässeet yksimielisyyteen mikä avaruudessa aiheuttaa massiivisia gammapurkauksia.

Avaruudessa oleva gammasäteily ei läpäise ilmakehää, mutta gammapurkauksen osuminen ilmakehään aiheuttaa ns. Tšerenkov-säteilyä, joka näkyy hetkellisenä sinisenä hohteena. Tällainen avaruudessa tapahtuva gammapurkaus voi minuutissa vapauttaa yhtä paljon energiaa kuin auringostamme purkautuu sen elinaikana.

Linnunrataa ympäröi tuhansien valovuosien päässä gammahalo. Haloa on selitetty elektronien törmäyksellä infrapunafotoneihin (lämpösäteilyä) ; törmäyksessä syntyisi korkeaenergistä gammasäteilyä. Havaittua ilmiötä on selitetty myös pimeällä aineella, joka ympäröisi Linnunrataa.

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/06/120618150045.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_
health+%28ScienceDaily%3A+Top+News+--+Top+Health%29



Valo


Näkemämme valo sisältää eri aallonpituuksilla liikkuvia hiukkasia. Erilaisilta pinnoilta heijastuessaan aistimme valon punaisena, keltaisena, vihreänä tai sinisenä valona sekä näiden värien sekoituksina. Ultraviolettivalon aistimme lämpönä.

Valon eteneminen selitetään hiukkasilla, fotonit, ja aaltoliikkeellä. Monimutkaisesta selitysmallista huolimatta tiede pystyy antamaan vain todennäköisyyksiä ja likiarvoja siitä miten valo käyttäytyy missäkin tilanteessa. Fotonien sanotaan olevan massattomia hiukkasia, jotka liikkuvat valon nopeudella.

Hehkulampussa elektronit syösyvät hehkulangan päiden välissä vaihtovirran tahtiin. Elektronien liike kuumentaa langan. 5000ー-6000ー C lämpötilassa kappale säteilee näkyvää valoa. Langan kuumetessa tuhansiin asteisiin valtaosa säteilystä hukkaantuu infrapuna- eli lämpösäteilynä. Nykyajan hehkulampuissa hyötysuhde on n. 10%.

Halogeenilamppu on täytetty halogeenikaasulla, joka estää volframisen langan atomeita karkaamasta. Halogeeni saa myös lämpötilan langassa nousemaan korkeammaksi, jolloin valo on kirkkaampi.

Loisteputkessa sähkö ionisoi putkessa olevaa kaasua, joka säteilee näkymättömiä ultravio- lettifotoneita. Kun nämä fotonit osuvat fluoresoivaan aineeseen syntyy näkyvää valoa. Natrium-kaasusta muodostuu keltaisia fotoneita. Loisteputken säteilystä n. 40% tulee näkyvänä valona.



Ultravioletti-säteily


Auringon lähettämästä valosta osa on ihmiselle näkymätöntä ultraviolettia säteilyä. Ultraviolettisäteily on ihmiselle tärkeää D-vitamiinin aktivoitumisessa, mutta se myös vaurioittaa ihon valkuaisrakenteita. Ruskettuminen on ihon suojakeino sitä vastaan.

Kokeellisesti on todettu uv-säteilyn nostavan kuun pinnalla pölyä ilmaan. Teorian mukaan uv-säteily irrottaa kuun tomusta elektroneja, jolloin tomuhiukkaset jäävät positiivisesti varautuneiksi. Osa varautuneesta pölystä nousee ilmaan sähköisen poistovoiman työntämänä, ja jää sellaiselle korkeudelle, jossa tämä poistovoima ja kuun vetovoima ovat tasapainossa.



AURINKO




Aurinko on suuri ydinlaitos. Auringon säteily koostuu mm. ultraviolettisäteilystä, röntgensäteilystä ja näkyvästä valosta. Auringosta sinkoutuu pääasiassa protoneja ja elektroneja. Varautuneina hiukkasina ne ohjautuvat kohti maan magneettisia napoja. Ilmakehässä ne törmäävät atomeihin, jotka saavat ylimääräistä energiaa. Tämä energia purkautuu fotoneina, josta vain elektronien aiheuttaman purkauksen näemme valona eli revontulina. Happiatomin lähettämä fotoni näkyy punaisena tai vihertävänkeltaisena valona, typpiatomin valo on sinistä ja violettia.

Revontulina nähtävät purkaukset aiheuttavat myös miljoonia ampeereja vastaavan sähkövirran elektronien syöksyessä ilmakehään vauhdikkaasti. Purkaukset aiheuttavat häiriöitä revontulialueilla olevissa voimalinjoissa. Mutta voivat hyvin osuessaan, ja ollessaan voimakkaampia auringon magneettimyrskyjen aikana, polttaa jopa sähköjakeluverkon muuntajan. Ne häiritsevät myös satelliittien kautta toimivaa tv- ja puhelinliikennettä sekä navigointia. Revontulialueiden maakaasu- ja öljyputkien sähköä hyvin johtavat hitsaussaumat ruostuvat helposti. Satelliiteissa olevat herkät mittauslaitteistot voivat rikkoutua purkauksessa.

Revontulet ovat voimakkaimmillaan auringonpilkkumaksimin aikana ja pari vuotta sen jälkeen. Maan magneettikenttien ympärille syntyy n. 2000- 3000 km etäisyydellä kiertävä revontuliovaalit, jotka ovat maan pinnasta n. 100-200 km korkeudessa.

Aurinko on 1,4 kertaa vettä tiheämpi kaasupallo, jossa massa on jakautunut hyvin epätasaisesti. Ytimen arvellaan olevan 12 kertaa lyijyä tiheämpää ja ulommissa osissa tiheyden lasketaan olevan miljoonasosa veden tiheydestä. Aurinkoa ympäröivä korona sisältää mm. ionisoitunutta rautaa. Koronan lämpötilaksi on arvioitu pari miljoonaa astetta, kun taas auringon pinta olisi vain 6000ー C (tästä lämpötilasta johtuu auringon keltainen väri). Ytimessä lämpötila on 15 miljoonaa astetta.

Auringon keskustassa tapahtuu vedyn fuusiota heliumiksi 15 miljoonan asteen kuumuudessa ja sadan miljardin ilmakehän paineessa. Päivänpaiste on siis fuusioenergiaa, jota tutkijat ovat yrittäneet saada aikaiseksi maanpinnallakin. Reaktion vaatimat olosuhteet ovat vain olleet lähes mahdottomia toteuttaa.

Auringon energiantuotantoa hallitsee heikko voima. Voiman välittäjinä ovat W- ja Z-hiukkaset, jotka ovat hyvin painavia. Siksi heikon voiman kantama esim. sähkömagneettiseen voimaan verrattuna on hyvin lyhyt.

Ytimessä muodostuu auringon säteilemä energia vedyn fuusioituessa heliumiksi. Ytimessä syntyvä energia siirtyy säteilemällä kohti pintaa. Ennen pintaa olevassa kerroksessa säteily etenee johtumalla. Auringon uloimman osan, koronan, aukot lisäävät avaruussäähäiriöitä ja siten myös revontulien näkymistä maapallolla.


Aurinko on täynnä arvoituksia tutkijoille. Sen purkamia neutriinoja on paljon vähemmän kuin siinä tapahtuvien ydinreaktioiden perusteella voisi arvella. Koronan kuumuus myös ihmetyttää, koska auringon pinta on sitä paljon viileämpi. Auringon pinnalla on magneettikenttä, jossa tapahtuu muutoksia. Muutokset ovat suurimpia ns. auringonpilkkujen kohdalla. Maapallon lämpötila seurailee auringonpilkkujen määrää. Mutta pilkkujen vaikutusta ilmastoon ei ole pystytty selittämään.

Auringon magneettikenttä ulottuu koko aurinkokuntaamme. Auringon aktiivisuuden on arvioitu tapahtuvan n.11 vuoden syklissä, mutta magneettikenttä on sadan viime vuoden aikana kaksinkertaistunut. Auringonpilkkujen kohdalta sen pinnalla leviää magneettivuo, joka säilyy jopa neljä vuotta. Magneettikentän voimistumiselle on esitetty syyksi aktiivisuussyklin lyhenemistä. Auringon magneettikenttä vähentää meidän planeettamme ilmakehään osuvia kosmisia hiukkasia.

Auringon lähettämää säteilyä käytetään hyväksi aurinkokennoissa, joissa lämmitetään vettä tai tuotetaan suoraan sähköä. Sähkökennoissa käytetään avuksi puolijohdetekniikkaa. Uusissa sovelluksissa puolijohteena käytetään piitä tai galliumin ja arseenin yhdistettä galliumarsenidia.




http://www.greenmedinfo.com/blog/5-amazing-properties-sunlight-youve-never-heard-about?utm_source=www.GreenMedInfo.com&utm_campaign=172c2f1bec-Greenmedinfo&utm_medium=email&utm_term=0_193c8492fb-172c2f1bec-86753758





RADIOTAAJUINEN SÄTEILY




Satakunta vuotta ihminen on aiheuttanut keinotekoista radiotaajuista säteilyä ympäristössään.
Radiotaajuista säteilyä syntyy monissa nykymaailman laitteista. Kotona säteilyä syntyy mm. näyttöpäätteistä, sähkölaitteista, voimajohdoista, antenneista, mikroaaltouuneista ja matkapuhelimista.

Näyttöpäätteiden säteilyn taajuus on samaa luokkaa kuin sähkölaitteiden ja voimajohtojen lähettämä: 50 Hz - 50 kHz. Teollisuudessa käytetään laitteita, joiden taajuus on 13 MHz- 27 MHz. Matkapuhelinten, antennien ja mikroaaltouunien säteilytaajuus on 900 MHz - 2450 MHz.
Näiden laitteiden yleistyminen onkin lisännyt merkittävästi ihmisten ja luonnon altistumista radiotaajuiselle säteilylle.

Radiotaajuisen säteilyn osuessa esteeseen absorboituu osa energiasta siihen. GSM-puhelimen huipputeho on 2 wattia, mutta käytännössä keskimääräinen teho on enintään 0, 25 W (huonon kuuluvuuden alueella). Tavallisessa mikroaaltouunissa teho nousee jopa 1000 wattiin.


http://www.youtube.com/watch?v=jOvc1WfVKDQ ;
The Real Story_Smart Meters-Part-1



Kännykkää pidettäessä korvalla se vaikuttaa lämmittävästi lähikudoksiin. Matkapuhelimen aiheuttama sähkömagneettinen kenttä on pieni. Tukiasemat altistavat väestöä säteilylle vähemmän kuin itse puhelimet, koska tukiasemien antennista lähtevä teho alenee nopeasti matkan lisääntyessä. 

http://ieeexplore.ieee.org/xpl/articleDetails.jsp?reload=true&arnumber=539947

Puhelimessa puhe muuttuu 0- ja 1- biteiksi, jotka muuttavat kantoaallon vaihetta eri tavalla, jotta vastaanotin pystyisi tunnistamaan bitit. Tavallinen kännykkä käyttää yhden kahdeksasta mahdollisesta aikavälistä tiedon siirtoon, jolloin se siirtää tietoa 9,6 - 14,4 kilobittiä sekunnissa. Kun käytettäviä aikavälejä lisätään kasvaa puhelimen siirtonopeus.

Ihmisessä kulkee heikkoja virtoja, joiden ympärille syntyy sähkömagneettisia kenttiä. Aivot toimivat sähköisillä hermoimpulsseilla. Kaikki ulkopuolinen magneettisuus ja sähkökentät vaikuttavat väistämättä ihmisen omiin kenttiin. Vaikutuksen haitallisuudesta ei kuitenkaan ole saatu vielä varmaa näyttöä.

http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2012/11/07/heavy-cell-phone-use.aspx?e_cid=20121107_DNL_art_2



http://www.electricsense.com/4766/bioinitiative-report-2012-emf-dangers-health/


http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19268551 ;We conclude that current standard for exposure to microwaves during mobile phone use is not safe for long-term exposure and needs to be revised.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18286248?dopt=Abstract&holding=f1000,f1000m,isrctn

http://microwavenews.com/uk-study-points-acoustic-neuroma



http://www.journals.uchicago.edu/doi/full/10.1086/691462 ;psykologisista vaikutuksista






SÄTEILYSSÄ TAPAHTUVIA ILMIÖITÄ




Välittömästi ionisoiva säteily



Varautuneen hiukkasen kulkiessa väliaineessa, joka absorboi ("imee") sitä, menettää hiukkanen nopeuttaan ja energiaansa. Tästä tapahtumasta on erilaisia selitysmalleja sen mukaan, mitä lopputuloksena havaitaan tapahtuneen.

Kimmottomassa törmäyksessä varautunut hiukkanen törmää atomeihin sidottuihin elektroneihin. Jonka seurauksena törmäyksen kohteena ollut atomin elektroni tai elektroneja joko siirtyy löyhemmin sidottuun tilaan (atomi virittyy) tai irtoaa atomista (atomi ionisoituu). Molekyyliin sidotun atomin ionisoituminen saattaa johtaa sidoksen purkautumiseen.

Irronnut elektroni yleensä sitoutuu johonkin lähiatomiin, josta tulee negatiivinen ioni. Tömäyksen kohteena olleesta atomista tulee positiivinen ioni; siitä ja negatiivisesta lähiatomista syntyy ionipari. Säteilyn välilliset vaikutukset kudokseen johtuvat tästä ioniparin muodostumisesta.

Joskus irronneella elektronilla on niin paljon liike-energiaa, että se jatkaa atomien ionisoimista.

Varattu hiukkanen voi sirota kimmottomasti ytimestä, jonka seurauksena hiukkasen suunta muuttuu. Yleensä tässä syntyy myös sähkömagneettista säteilyä, syntyy kvantti. Tapahtumassa toisiinsa törmäävien hiukkasten yhteinen liike-energia vähenee jarrutussäteilykvantin energiaa vastaavalla määrällä.

Varattu hiukkanen voi sirota kimmoisesti ytimestä. Silloin ei synny säteilyä, törmäävä hiukkanen vain poikkeaa radaltaan.  

 

Yksi varautunut väliaineeseen tunkeutuva hiukkanen voi matkansa aikana joutua minkä tahansa tyyppiseen vuorovaikutukseen useita kertoja. Vuorovaikutuksen luonne on riippuvainen varautuneen hiukkasen energiasta ja törmäyksen kohteena olevan atomin tai ytimen varausluvusta.
Näistä tiedoista voidaan laskea vuorovaikutustyypin todennäköisyys, energiansiirron todennäköisyys ja suunnasta poikkeamisen todennäköisyys.


Säteilyn vaikutus kudokseen riippuu energian siirtymisestä ja sen väliainekerroksen paksuudesta, joka riittää pysäyttämään hiukkassuihkun. On arveltu määritelmänomaisesti, että keskimääräinen ioniparin muodostamisenergia on sama vedessä, pehmeässä kudoksessa ja ilmassa.


Alfahiukkasten ja protonien radat ovat lähes suoraviivaiset, ja niiden vaikutukset paremmin ennakoitavissa. Kun taas elektronien radat väliaineessa ovat yleensä erittäin kiemuraiset. Elektronien kantamat väliaineessa ovat kuitenkin paljon pidemmät kuin raskaasti ionisoivien saman energian omaavien hiukkasten. Näin ollen esim. luonnon alfa-aktiivisten aineiden säteily pysähtyy yleensä jo ihoon. Elektronien arvellaan pystyvän tunkeutumaan syvemmälle vain suureen nopeuteen kiihdytettyinä.

Positoni on pysymätön varautunut hiukkanen, joka kulkee väliaineessa omalla tavallaan. Kun se lopulta yhtyy atomiin sidottuun elektroniin, tämän negatoni-positoni-parin lepomassa muuttuu häviämissäteilyksi, yleensä kahdeksi kvantiksi. Tätä häviämissäteilyä syntyy aina positonihiukkasia sisältävissä säteilyissä.

Välittömästi ionisoivia säteilyjä ovat esim. alfa- ja elektronisäteily.






Välillisesti ionisoiva säteily


Elektronisäteilyn jarrutussäteilyn kvantit ionisoivat välillisesti kuten myös muut sähkömagneettisen (fotoni-) säteilyn muodot: röntgen-, gamma-, häviämissäteily. Neutronisäteily ionisoi myös välillisesti.

Välillisesti ionisoiva säteily kuluttaa energiaansa monivaiheisesti. Primaarisäteily saattaa synnyttää välittömästi ionisoivia sekundaarihiukkasia (elektroneja, rekyyli-ioneja ja -atomeja) sekä sekundaarisia välillisesti ionisoivia hiukkasia; esim. neutronisäteily saattaa tuottaa väliaineessa gammasäteilyä, joka synnyttää välittömästi ionisoivia elektroneja.



Fotonisäteilyn vaikutus



Valosähköilmiössä elektroniverho absorboi fotonin energian, josta johtuen jokin elektronista irtautuu atomista. Irtautumiseen tarvittava energia on sitä suurempi, mitä lähempänä ydintä elektroni on. Yleensä fotonin energia on tarpeeksi suuri irrottamaan elektronin sisimmiltä kuorilta.

Elektronin irrottua atomi jää virittyneeseen tilaan. Viritys laukeaa röntgensäteilyn kvantteina ja elektroneille energiaa luovuttamalla (Auger'n elektronit). Energiaa saaneet elektronit absorboituvat lähiatomeihin. Valosähköilmiössä koko säteilyenergia jää siten kohdeaineeseen. Valosähköilmiön todennäköisyys kasvaa kohdeaineen atomiluvun kasvaessa (alkuaineella järjestysluku) ja vähenee fotonienergian kasvaessa.

Comptonin ilmiössä fotonin energia ylittää K-kuoren elektronien sidosenergian jolloin fotonit kimmoavat sirottomasti elektroneista. Fotonin sirotessa vapaasta elektronista osa sen impulssia ja energiaa siirtyy elektronille; sen seurauksena syntyy ns. Comptonin elektroni. Eniten energiaa siirtyy fotonin sirotessa takaisin tulosuuntaansa. Käytännössä Comptonin ilmiön säteily ja kudosvaikutukset ym. havaittavat vaikutukset ovat Comptonin elektronien aiheuttamia.

Parin syntymisessä suurenerginen fotoni häviää atomin ytimen ympärillä olevaan sähkömagneettiseen kenttään. Fotonin energiasta syntyy negatoni-positoni -pari. Väliainekerroksessa missä tapahtuu parin syntymistä siroaa häviämissäteilyn fotoneja ja positonin häviämissäteily-kvantteja eri suuntiin.

Hyvin suurta fotonisäteilyä, fotoydinreaktioita, syntyy megavolttialueella toimivien lääkinnällisten syvyyshoitolaitteiden vaikutuksesta kiihdytintä ympäröiviin rakenne- ym. materiaaleihin. Fotoydinreaktio irrottaa ytimestä neutronin.



Neutronivuorovaikutukset



Neutronit ovat varauksettomia hiukkasia, joilla ei ole sähköisiä vuorovaikutuksia väliaineeseen.
Vallitsevat vuorovaikutukset ovat kaikki neutronien ja ytimien välisiä. Ydinreaktiossa syntyneet reaktiotuotteet voivat aiheuttaa ionisaatiota ja virittämistä.

Keinotekoisen neutronisäteilyn lähteitä ovat ydinreaktorit, isotooppineutronilähteet ja hiukkaskiihdyttimet. Luonnossa neutronisäteilyä on kosmisessa säteilyssä ja spontaanissa fissiossa.

Neutronivuorovaikutus on säteilyä jonka seurauksia on erittäin vaikea laskea monen muuttuvan tekijän vuoksi. Tapahtuvaan reaktioon vaikuttaa esim. neutronin nopeus ja väliaineen yksilöllisyys. Eli hyvin samanlaisillakin aineilla voi reaktio olla erilaista. Reaktiolle voidaan tehdä vain lasken- nallisia todennäköisyyksiä mitä tulee tapahtumaan.

Neutronit luokitellaan liike-energiansa perusteella esim. erittäin nopeisiin (energia yli 20 MeV), nopeisiin (0,1 MeV- 20 MeV), keskinopeisiin (1 keV- 100 keV9), hitaisiin (alle 1keV) ja termisiin (0,005 eV- 0,1 eV) neutroneihin. Useilla tärkeillä ytimillä on resonanssireaktioita energiavälillä 0,5 eV- 3000 eV)

Neutroni voi sirota kimmoisesti tai kimmottomasti. Kimmottomasti sirotessaan sen energiasta osa siirtyy ytimeen, joka virittyy. Viritys laukeaa yleisimmin gammasäteilynä.

Mikäli neutroni absorboituu ytimeen, muuttuu atomi viereiseksi virittyneeksi isotoopiksi. Virityksen lauetessa ydin säteilee gammakvantteja. Jäljelle jäävä ydin on usein radioaktiivinen.

Vety-ytimestä neutroni ei voi milloinkaan sirota kimmottomasti, kohtioytimen tulee olla raskaampi kimmottomaan sirontaan. Kudoksessa kimmottomalla sironnalla ei ole merkitystä kimmoisen sironnan rinnalla. Kudoksessa nopea neutroni menettää liike-energiansa enimmäkseen vety-ytimistä sirotessaan. Kimmoton sironta hidastaa neutronia tehokkaasti siihen saakka kunnes neutronin energia laskee alle sironnan kynnysenergian, jonka jälkeen tapahtuu kimmoinen sironta.

Kimmoisesti sirotessaan neutroni menettää energiaa sitä enemmän mitä kevyempi kohtioydin on. Hidastuvalta neutronilta saadun energian avulla kohtioydin irtoaa usein kemiallisesta sidoksestaan.

Samalla ydin saa myös aikaan väliaineen atomien ionisoitumista ja virittymistä. Näin neutronisäteily noudattaa ohuissa väliainekerroksissa samaa absorbtiolakia kuin välittömästi ionisoiva hiukkassäteily ja sähkömagneettinen säteily.

Väliainekerrokseen kohdistettu yhdensuuntainen neutronisuihku hajaantuu nopeasti hiukkasten sirotessa kerta toisensa jälkeen. Lopulta neutronit leviävät koko väliaineeseen (johtuen termisiksi hidastuneiden neutronien hakeutumisesta kohti neutroniköyhempiä alueita) kunnes vuotavat siitä ulos tai absorboituvat.


Runsaasti vetyä sisältävissä väliaineissa kuten vesi, parafiini ja kudokset neutroni absorboituu todennäköisimmin protonin kanssa. Vedystä muodostuu vedyn isotooppi H-2 eli deuterium. Deuteriumytimen energia vapautuu gammakvanttina. Kudoksen typestä neutronisäteilyssä muodostuu beeta-aktiivista hiilen isotooppia C-14 ja protoneja. Protonit absorboituvat nopeasti lähikudokseen, joten koko reaktioenergia jää kudokseen. C-14 puoliintumisaika on 5600 vuotta, siten sillä ei ole sisäisenä säteilylähteenä suurta merkitystä.

Neutroneja sitovana aineena käytetään tavallisesti joko booria tai kadmiumia. Myös muilla lantanideilla on hyvät absorbtiokyvyt. Jokaisessa absorbtiotapahtumassa syntyy hyvin energisiä gammakvantteja. Monesti neutronilähteen suojuksen säteily onkin suurempaa työntekijän kannalta kuin itse neutronisäteily. Usein neutronin absorboineet ytimet muuttuvat myös beeta-aktiivisiksi.
Neutronipommituksen kohteeksi joutunut väliaine muuttuukin yleensä radioaktiiviseksi.

Reaktoreiden ja muiden neutronisäteilyä käyttävien laitteiden säteilemien neutronien energiaspektri on jatkuva, eli neutronilla voi olla mikä tahansa todennäköisistä energioista laitteesta lähtiessään. Se tekee neutronisäteilyn vaikutuksen arvioinnin entistäkin hankalammaksi.







TAUSTASÄTEILY





Luonnossa oleva luonnollinen säteily aiheuttaa taustasäteilyn, myös avaruudesta tuleva kosminen säteily lasketaan taustasäteilyyn. Huomattavimmat luonnossa olevat säteilevät alkuaineet ovat uraani ja thorium sekä niiden hajoamisessa syntyvät aineet. Avaruussäteilyn ionisoiva vaikutus aiheutuu pääasiassa myoneista.

Kosmisen taustasäteilyn on arveltu lähteneen liikkeelle n. 300 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.
Jokaisessa tähtitaivaan tapahtumassa muodostuu monenlaista säteilyä.

Taustasäteilyn määrä vaihtelee suuresti maaperästä, ilmasta, vuodenajasta ja muista ympäristöolosuhteista riippuen. Ilmakehä vaimentaa avaruudesta tulevaa säteilyä.
Merellä säteily on pienempää kuin vuoristossa. Lumipeite vaimentaa säteilyä merkittävästi.

Korkealla lennettäessä säteily on suurempaa kuin maanpinnalla. Ja syvemmälle maahan mennessä säteily kasvaa. Kaivoskuilujen säteilyongelmaa on saatu pienennettyä hyvällä ilmanvaihdolla.

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/11/121113134224.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_
health+%28ScienceDaily%3A+Top+News+--+Top+Health%29

Maankuoren säteilyn määrä vaihtelee suuresti eri kivilajien mukaan. Se on suurin graniittisella kivilajialueella.

Suomalaisten lasketaan saavan vuosittain n. 4 millisievertiä taustasäteilyä. Tästä puolet katsotaan tulevan radonista.
Ilmakehä ja maan magneettisuus suojaa meitä suurelta osin avaruudessa olevalta säteilyltä.




Maasäteily

Maasäteily on kansanomainen nimitys, jolla selitetään vesisuonten synnyttämää energiaa. Kaivonkatsojat ovat kautta aikojen etsineet hyviä kaivonpaikkoja varpujen tai muiden apuvälineiden avulla. Apuvälineet ovat välittäneet ihmisen reaktion tähän heikkoon energiaan.
Eläinten väitetään myös reagoivan tähän energiaan: mehiläiset ja muurahaiset hakisivat säteilyristeyksiä ja paikkoja, nisäkkäät sekä linnut karttaisivat niitä.

Luonnonvaraisten puiden katsotaan kasvavan paremmin säteilyn päällä ja monien puutarhakasvien kärsivän säteilystä. Näiden ilmiöiden lisäksi maasäteilyllä on selitetty monenlaisia tapahtumia sähköisissä tai metallisissa esineissä. Sairauksista syöpää pidetään monesti maasäteilyn syynä.


Vesisuonten lisäksi ns. varpuihmiset voivat todeta malmikenttiä, joiden säteily on yhtenäisempää kuin vesisuonissa. Myös magneettisuutta on esitetty säteilylähteeksi.

Maasäteilyä ei ole todennettu tieteellisesti, mutta kokemusperäistä ja perimätietoa asiasta löytyy runsaasti.




SÄTEILY JA IHMINEN

http://www.tu-darmstadt.de/vorbeischauen/aktuell/news_details_130368.en.jsp


RADIOAKTIIVINEN SÄTEILY



Ihmisen luustossa on radioaktiivista poloniumia ja radiumia, lihaksissa on radioaktiivista hiiltä ja kaliumia, keuhkoissa on radioaktiivisia jalokaasuja ja tritiumia. Me kaikki säteilemme jo luonnollisesti saamistamme radioaktiivisista aineista niin paljon, että tuo säteily pystytään mittaamaan.

Säteilyn vaarallisuutta voidaan arvioida tilastojen avulla, joita on saatu tutkimalla säteilylle alttiiksi joutuneita ihmisiä ja sädehoitoa saaneita potilaita. Myös eläinkokeita on tehty sekä tehdään.

Solun tappamiseen riittää pienetkin säteilymäärät. Jo yksi ainoa ionisoiva hiukkanen riittää tappamaan solun. Varsinkin solun perinnöllinen järjestelmä on herkkä ionisoivalle vaikutukselle. Solun reaktioita säätelevien entsyymien vaurioitumiseen riittää yksi ainoa ionisaatiotapahtuma.
Kuolleiden solujen määrä ja tärkeys määrää tilastoissa mikä on huomioitava säteilyvaurio.

Suoran säteilyn lisäksi säteilyn aiheuttama ionisaatio ja säteily sekä säteilyn aiheuttamat väli- ja lopputuotteet voivat vaurioittaa soluja.

Ihmisessä suurin osa säteilyn energiasta absorboituu veteen, koska solusta valtaosa on vettä. Säteilyssä vesi hajoaa vapaiksi radikaaleiksi (-H ja -OH) ja ioneiksi (H+ ja OH-). Kun säteily ionisoi vesimolekyylin, molekyylista lähtevä elektroni takertuu vesimolekyyliin siten, että molekyylin positiivisesti varautuneet päät kääntyvät kohti elektronia. Tämä tapahtuma puhtaassa vedessä kestää n. 100 mikrosekuntia. Jonka jälkeen vesimolekyyli hajoaa vetyioniksi H+ (protoni) ja hydroksyyliradikaaliksi (-OH). Hydroksyyliradikaalin elinikä puhtaassa vedessä on n.1 mikrosekunti. Vesimolekyyli voi hajota myös virittymisen kautta. Biologisissa systeemeissä reaktioiden elinikä on n. 0,1-1 mikrosekuntia. Siinä ajassa säteilytuotteet ennättävät reagoida DNA:n kanssa.

Veden säteilytystuotteet voivat reagoida myös keskenään muodostamalla vetyä, hydroksyylia, vetyperoksidia tai vettä.

Tiheään ionisoiva säteily, esim. neutroni- ja alfasäteily, vaurioittaa DNA:ta suoraan, ilman radikaalien välittävää vaikutusta. Tästä johtuen elimistöllä ei ole kemiallista suojamekanismia harvaan ionisoivan säteilyn haittavaikutuksia vastaan. Eräillä ravinnosta saatavilla aineilla on mahdollisesti vaikutusta esim. ehkäisemällä potentiaalisen syöpäsolun klooniutumista. Esim. retinoidit (A-vitamiinin esiasteita) ovat toimineet näin laboratorio-oloissa.

Lineaarista tiheyttä, jolla ionisoivan hiukkasen energia siirtyy väliaineeseen kulkureitillään, mittaa ns. lineaarinen energian siirtyminen eli LET. LET-arvo on riippuvainen hiukkasen energiasta ja varauksesta.

Solun säteilyherkkyys riippuu sen elämänkaaren vaiheesta, missä se on. Herkimpiä ovat jakautumassa olevat solut. Siten ne elimet, joissa tapahtuu paljon solunjakautumista, ovat herkimpiä säteilylle. Näiden kudosten vaurioitumisherkkyyden perusteella on määritelty säteilyn raja-arvoja terveydelle. DNA:n vaurioituminen juuri ennen näkyvän jakautumisen alkamista (molekyylin kaksoisketjun auettua) lisää syöpään sairastumisen riskiä.

Sukurauhaset ovat säteilyherkimpiä elimiä. Jo yhden grayn annos aiheuttaa siittiösolujen vähenemisen. Yli 6 grayn annoksella miehen steriliteetti on yleensä pysyvä. Silmässä säteilyherkin osa on linssi. Samentuminen voi kehittyä jo 2 grayn kerta-annoksesta.
(Sädehoidossa paikalliset annokset voivat olla useita kymmeniä grayta).

Samoin eliön kehitysvaihe vaikuttaa sen vaurioitumisherkkyyteen. Kasvu- ja kehitysvaiheessa olevat yksilöt ovat herkempiä säteilylle kuin aikuiset yksilöt. Sikiö on erityisen herkkä säteilylle viikoilla 2-6. Sikiön saama säteily voi aiheuttaa sikiön kuoleman, epämuodostumia, aivovaurion tai syövän melko pian syntymän jälkeen. Keskushermostovaurioiden yleisyys on suorassa suhteessa saatuun säteilyannokseen. Mitään kynnysarvoa, jota vähäisempi säteily ei aiheuttaisi keskushermostovaurioita ei ole todettu. Keskushermostolle säteily on vaarallisinta 8-15 viikkoa hedelmöityksestä. Muutenkin sikiön vaurio näyttää olevan riippuvainen sikiön kehitysvaiheesta, jossa se oli säteilyn hetkellä.

Toisaalta ne elimet joissa ei tapahdu vilkkaasti solunjakautumista kestävät säteilyä paremmin. Näitä ovat side-, lihas-, rasva- ja hermokudos sekä täysin kehittynyt luukudos. Näidenkin kudosten vaurioherkkyyteen vaikuttaa kuitenkin myös niiden fysiologinen kunto, ruumiinlämpö, happipitoisuus jne.

Iho on varsin säteilyherkkä elin. Sähkömagneettisen säteilyn vaikutus on kääntäen verrannollinen säteilyn energiaan, niinpä röntgensäteily vaurioittaa ihoa suhteellisesti enemmän kuin gammasäteily. Beetahiukkaset luovuttavat nopeasti energiansa ihossa, siksi se aiheuttaa nopeasti vakavia ihovaurioita sille joutuessaan. Ensimmäinen merkki säteilyvauriosta iholla on punoitus, jota on aikoinaan käytetty myös "turvallisen" säteilyannosrajan määrittämiseen.
Pahemmissa ihon säteilyvaurioissa ihon tuhoutuminen tapahtuu asteettain riippuen annoksen määrästä aina kuolioon saakka.

Solukon korkea happipitoisuus lisää vaurioita säteilyssä. Hapen vaikutusta kuvataan hapellisen kudoksen vaurioiden suhteena hapettomamman kudoksen vaurioon säteilytettäessä. Niinpä on todettu myös, että antioksidatiivisten aineiden läsnäollessa kudoksessa säteilytyksen aikana, kudosvauriot vähenevät. Jälkikäteen annettuna antioksidantit eivät korjaa vaurioita.

Useimpien elimien säteilynsietokyky määräytyy verisuonten säteilyherkkyydestä. Pienien verisuonien seinämien läpäisykyky lisääntyy, verisuonen seinämä vaurioituu ja siihen muodostuu sidekudosta, suoni ahtautuu, syntyy jopa tukos, josta johtuen elimen verensaanti huononee.
Herkimpiä elimiä verisuonivaurioille ovat munuaiset ja kilpirauhanen.

Jo suhteellisen vähäiset ulkoisen ja sisäisen säteilyn annokset saattavat aiheuttaa kromosomimuutoksia veren imusoluissa. Säteily aiheuttaa muutosta yksittäisen geenin rakenteessa ja vaikutuksessa sekä kromosomin rakenteessa tai lukumäärässä. Verenkuva muuttuu säteilyvauriossa. Valkosolujen muutokset, lymfopenian(imusolujen niukkuus) aste on parhaimpia indikaattoreita säteilyvaurion vakavuusasteesta. Granulosyyttien muodostuksen aallonpohja on 30 vuorokautta altistuksen jälkeen. N. 15 vuorokautta altistuksen jälkeen tapahtuu ohimenevä nousu neutrofiilisissa granulosyyteissa. Mikäli tätä nousua ei tapahdu on ennuste huono. Veren valkosolujen kromosomivaurioita tapahtuu jo sellaisilla annoksilla, jotka eivät aiheuta akuuttia sairautta.

Rintarauhanen on erityisen herkkä säteilylle. Rintasyöpäriskin lisääntyminen on ollut suoraan verrannollista saatuun säteilyannokseen tutkimusten ja hoitojen yhteydessä. Yleensä syöpäriski lisääntyy useita vuosia tai vasta vuosikymmeniä altistuksen jälkeen. Nopeimmin syövistä ilmaantuu leukemia.

Hengitysilman kautta saatava säteily on aktiivisimmillaan pinta-alayksikköä kohden keuhkolohkojen pääputkissa, kun taas annosmaksimi on syvemmällä. Tämä johtuu epiteelin ohenemisesta syvemmälle mentäessä. Erilaisilla annoslaskelmilla ei ole keuhkosyöpäriskin arvioimisessa niin suurta merkitystä; niitä voi käyttää vain vertailtaessa erityyppisiä altistuksia ja tutkittaessa eri tekijöiden vaikutusta.

Radon-altistuksen arvioimisessa käytetään pitkää mittausaikaa, jotta luonnolliset radonin pitoisuuden vaihtelut eivät vaikuttaisi lopputulokseen. Huoneilmasta mitataan radonpitoisuutta, kaivoksissa radonpitoisuuden lisäksi mitataan radonin hajoamisessa tapahtuvaa alfasäteilyä.

Ihmisen kehossa on itseparantavia mekanismeja myös säteilyvaurioihin. Toisaalta elimistön immunologia vaimenee raskaan säteilyvaurion sattuessa. Jopa geneettisten vaurioiden on todettu jossakin määrin korjaantuvan itsestään. Pahin vaurio on DNA:n kaksoisketjun katkeaminen primaarivauriossa. Elimistön kaksoissidoksen katkeamisen korjausyritykset johtavat usein virheisiin; syntyy esim. disentrinen kromosomi ja asentrinen fragmentti. Säteily aiheuttaa suuremmalla todennäköisyydellä disentrisen kromosomin kuin kliinisen syövän.


Disentrinen kromosomi on yksi esimerkki geenin translokaatiosta eli siirtymisestä uuteen paikkaan solun genomissa. Translokaation on todettu olevan yksi syövän aktivoivista mekanismeista. Esim. krooninen myelooinen leukemia syntyy näin; se on myös yksi niistä tyypillisistä pahanlaatuisista kasvaimista, joiden määrä on lisääntynyt suurehkoja säteilyannoksia saaneiden ihmisten keskuudessa.

Myös beeta-aktiiviset vety (H3), hiili (C14) ja fosfori (P32) isotoopit voivat vaurioittaa DNA:ta, vaikka varsinainen säteily ei vaurioita aiheuttaisikaan. Ne voivat ottaa paikan DNA:ssa, ja hajotessaan toisiksi alkuaineiksi (P->S, H-> He, C-> N) vaurioittaa DNA:ta.

Myös ajanjaksolla millä säteilytys on tapahtunut on merkitystä. Pitkällä ajanjaksolla saatu sama säteilyannos saa aikaan vähemmän vaurioita kuin lyhyellä altistuksella .

Säteilyalueen laajuus vaikuttaa myös haittaan. Pienen alueen vaurion keho pystyy korvaamaan ja korjaamaan tehokkammin kuin laajoja vaurioita aiheuttaneen säteilyn. Siksi säteilyä käytetään hoitotarkoituksessa pienillä alueilla hyvinkin voimakkaina annoksina.

Säteilysairaus syntyy koko keholle lyhyellä aikavälillä tulleen säteilyn seurauksena. Tavallisesti säteilysairauden aiheuttaa ulkoinen röntgen-, gamma tai neutronisäteily tai sisäinen alfa- tai beetasäteily. Ensioireita ovat pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja väsymys. Ensioireita seuraa oireeton kausi, jonka jälkeen puhkeaa varsinainen säteilyn aiheuttama sairaus. Sairauden intensiivisyys riippuu saadun säteilyn annoksesta. Lievillä annoksilla voi esiintyä ohimeneviä poikkeavuuksia verenkuvassa (lymfosyytit, granulosyytit). Annoksen noustessa verenkuvan muutokset tulevat selvemmiksi.


200-400 remin annoksella säteilysairauteen kuuluu myös pahoinvointia ja ripulia suoliston limakalvon vaurioiduttua. Ihovaurioita. Osa menehtyy 2-6 viikon kuluessa. Työkyvyttömyys kestää muutamasta viikosta kolmeen kuukauteen. 400 remiä suuremmat annokset aiheuttavat vakavan säteilysairauden. Pahoinvointia ja oksentelua seuraa iho-oireilut, kuumeilu, heikkous ja ruokahaluttomuus. Kolmannella viikolla suu ja kurkku tulehtuvat, neljännellä on ripulia, kalpeutta, nenäverenvuotoa. Yleiskunto heikkenee nopeasti. Ensimmäiset kuolemantapaukset sattuvat parin viikon kuluessa kuolemansyynä ollessa verenvuodon tai infektion.

Paikallisesti iholle saatu muutaman sadan rem-ykikön annos aiheuttaa punoitusta ja karvojen lähtemisen säteilytetyltä alueelta. Iho jää läiskikkääksi, hilseileväksi ja kuivaksi. Karvattomuuskin saattaa jäädä pysyväksi. 800-2000 remin annos aiheuttaa hilseilevän, kuivan tulehduksen. Yli 2000 remin annoksesta syntyy rakkoja ja sitä suuremmilla annoksilla vaikeasti lääkittäviä haavoja ja lopuksi kuolio.

Säteilyn myöhäisvaikutuksia ei voida yksilön kohdalla ennustaa. Tilastollisesti säteily on eräs syöpää aiheuttavista tekijöistä. Tilastoista tarkasteltuna säteily vanhentaa ja rappeuttaa elimistöä, aiheuttaa sikiön kehitysvaurioita ja kaihia. Ilmeisimmät todisteet säteilyn aiheuttamista taudeista ovat leukemiasta ja kilpirauhassyövästä. Muuten syövän esiintyminen säteilyn jälkeen kokemusperäisesti jaetaan elimien syöpäalttiuden mukaan neljään ryhmään. Vaikuttaa siltä, että säteilyn syöpää aiheuttava vaikutus ihmisessä on suoraan verrannollinen saatuun annokseen ilman mitään kynnysarvoa.


Säteilyn aikaansaamat perimän muutokset saattavat tulla ilmi vasta sukupolvien kuluttua riippuen siitä onko tapahtunut mutaatio dominoiva (vallitseva) vai resessiivinen (peittyvä). Dominoiva mutaatio ilmaantuu jo seuraavassa sukupolvessa. Resessiivinen mutaatio ilmenee vasta sitten kun vaurioitunut geeni peritään molemmilta vanhemmilta. Säteilyllä esitetään olleen vaikutusta evoluutiossa, mutta myös perinnöllisien sairauksien synnyssä ja epämuodostumissa. Nisäkkäät ovat herkkiä säteilyn vaikutuksille. Kun taas hyönteisillä, mikrobeilla ja viruksilla säteilyn kestävyys on ihmisiin verrattuna suuri.

Radioaktiiviset aineet voivat päästä elimistöön sisäänhengityksessä, ravinnon, juoman ja syljen mukana ruuansulatuskanavaan, ihon läpi suoraan tai jonkin liuottimen mukana tai haavan kautta suoraan vereen. Solut eivät osaa tehdä eroa radioaktiivisen tai ei-radioaktiivisen aineen välillä.
Normaali-ihmisellä neljä viidesosaa koko vuotuisesta säteilyannoksesta aiheutuu kuitenkin ulkoisesta säteilystä.
Fosforin ja cesiumin isotoopit jakautuvat tasaisesti koko kehoon, kalsium, strontium ja radium (raskaita metalleja ja maa-alkalimetallit) kerääntyvät luihin, jodi kilpirauhaseen, uraani munuaisiin, rauta punaisiin verisoluihin...


http://www.scirp.org/journal/PaperInformation.aspx?PaperID=28599

Radioaktiivisten aineiden jätteet poistuvat erityksen mukana: hien, hengityksen, ulosteet, virtsa. Nopeimmin ne lähtevät lihas- ja hermokudoksesta, hitaammin munuaisista, imusolmukkeista ja retikuloendoteelijärjestelmästä (vierasta ainesta syöviä soluja) sekä hitaimmin luista.

Sädehoidossa, jossa säteilylähde on potilaan ulkopuolella, käytetään röntgenhoitokonetta, kobolttikanuunaa tai hiukkaskiihdytintä. Hiukkaskiihdyttimistä käytetään beeetatronia, lineaarikiihdytintä ja syklotronia. Brakynhoidossa säteilylähde viedään kehon sisälle; hoidon jälkeen potilas on jonkin aikaa säteilevä ja nostamassa ympärillään olevien ihmisten säteilyannosta.

Tutkittaessa jonkin aineen kulkua elimistössä käytetään radioaktiivisia aineita apuna.

Yksittäisen potilaan saamaa säteilyannosta tutkimuksessa on mahdotonta tietää tarkasti. Tutkimuksesta aiheutuvat annokset vaihtelevat suuresti potilaasta ja tutkimusyksiköstä toiseen; erot voivat olla monikymmen- tai satakertaisia. Säteilymäärään vaikuttaa mm. potilaan rakenne ja paksuus, laitteista johtuvien säteilyerojen lisäksi.

Kotona olevia säteilylähteitä ovat televisiot, jotka lähettävät röntgensäteilyä. Itsevalaisevat kellot lähettävät alfasäteilyn lisäksi gammasäteilyä.

Ihminen voi suojautua ulkoiselta säteilylähteeltä lisäämällä etäisyyttä säteilylähteeseen, lyhentämällä säteilyn alaisena oloaikaa tai laittamalla säteilylähteen ympärille suojuksen.


Säteilytys tappaa mikrobeja vaurioittamalla niiden perimäainetta (DNA) ja tuottamalla mikrobeja tappavia yhdisteitä. Neljässäkymmenessä maassa elintarvikkeiden säteilytys on sallittua. Suomessa saa säteilyttää vain mausteita ja steriiliä ruokavaliota tarvitsevien potilaiden ruoka-annoksia. Säteilytyksessä käytetään yleisimmin koboltti-60 laitetta. Säteilytys tuottaa elintarvikkeeseen radiolyysituotteita, kuten peroksideja ja radikaaleja. Rasvojen säteilytys tuottaa biologisesti aktiivisia hydroperoksideja ja karbonyyliyhdisteitä, jotka voivat muuttua elimistössä myrkyllisiksi yhdisteiksi. 10% radiolyysituotteista on vielä tuntemattomia.

Rikkiä sisältävät aminohapot ovat erityisen herkkiä säteilytykselle. Myös muut aminohapot voivat muuttua. Myös vitamiineja saattaa tuhoutua säteilytyksessä. Säteilytys ei tuhoa jo pilaantuneeseen elintarvikkeeseen syntyneitä myrkkyjä, se saattaa aktivoida tiettyjä myrkkyjä tuottavia mikrobeja.
Hengissä säilyneissä mikrobeissa voi tapahtua säteilytyksessä mutaatioita, jotka muuttavat niiden perimää kestävämmäksi säteilytykselle, myrkyille jne. Varsinkin itiöinä bakteerit ovat kestäviä säteilytykselle. Yhdysvalloissa säteilytetään lihaa, koska siellä ei tarkisteta lihaa trikiinin varalta.

Yleensä avaruusmatkailu liitetään aikaan ja sen suhteellisuuteen: nopeassa avaruusaluksessa matkaava ihminen vanhenisi hitaammin kuin maassa elävä ihminen. Näissä kuvitelmissa ei ole otettu huomioon avaruussäteilyä. Ilmakehä ja maan magneettikentät suojaavat meitä siltä, mutta avaruusaluksessa säteilyä on suojauksista huolimatta. Avaruudessa oleva suurienerginen säteily vaurioittaa mm. pysyvästi hermojärjestelmää pidempiaikaisesti, kuten esim. matkalla Marsiin, saatuna.





SÄHKÖMAGNEETTINEN SÄTEILY




Auringon säteily aiheuttaa ihoon valovaurioita. UVB-säteet polttavat ihoa ja UVA-säteet tunkeutuvat verinahkaan saakka. Liikaa ultraviolettia säteilyä saanut iho muuttuu karheaksi ja elottomaksi. Dermiksen elastiini menettää joustavuutensa, verisuonet vaurioituvat ja ihoon kertyy tulehdussoluja. Myös kollageenia tuottavien solujen toiminta häiriintyy. UV-säteily aiheuttaa ihon soluissa myös DNA-vaurioita.

Rusketus on ihon suojamekanismi liiallista auringonvaloa vastaan. Ihon tärkeimmät valkuaisaineet ovat kollageeni ja elastiini. Kollageeni tekee ihon lujuuden ja elastiini sen kimmoisuuden. Auringon UV-säteily hajottaa ihon kollageenia yhtenäiseksi massaksi, jossa ei näy normaalia säierakennetta, se saa myös elastiinin menettämään joustavuuttaan.

Solariumin pitempiaaltoinen ultravioletti A-säteily pääsee suoraan verinahkaan. Kun taas auringon UVB-säteily pysähtyy orvaskeden soluihin mutta vapauttaa näistä viestiaineita, jotka häiritsevät verinahan toimintaa.

Kotona ja töissä kohtaamistamme ihmisen luomista säteilyistä ovat myös sähkö- ja radiolaitteiden aiheuttamat säteilyt merkittäviä. Kännykän aiheuttamat mahdolliset terveyshaitat aiheutuvat kudosten lämpenemisestä tai siitä, että soluihin kohdistuva magneettikenttä häiritsee muuten solujen toimintaa.

Ihmisen elimistö reagoi magneettisesti ulkoiseen magneettikenttään, kuten mikä tahansa aine. Sen lisäksi elimistössämme on orgaanista rautaa mm. hapenkuljetustehtävissä sekä työperäisesti mm. keuhkoihin kerääntyneenä. Rauta reagoi voimakkaasti heikompaankin magneettikenttään, toisin kuin elektronit ja protonit, jotka vaativat suurempia magneettikenttiä.

 





RADIOTAAJUINEN SÄTEILY




Radiotaajuinen säteily ei vaurioita solun perimää, joten sen ei katsota olevan syöpää aiheuttavaa. Mutta se saattaa vaikuttaa aivojen fysiologiseen säätelyjärjestelmään aiheuttaen muutoksia aivojen välittäjäaineisiin, lisätä aivoveriesteen läpäisevyyttä, ja sitä kautta häiritä hormonaalista ja hermostollista toimintaan. Kännykän on todettu aiheuttavan reaktioaikamuutoksia aivosähkökäyrissä sekä unen laadun heikkenemistä.(SS 22.12.2000)

Aivoveriesteen läpäisevyyden lisääntyessä mahdollistuu erilaisten aineiden parempi pääsy aivoihin. Taudinaiheuttajien lisäksi myös lääkeaineet ja myrkyt pääsevät paremmin aivoihin. Joissakin tutkimuksissa on todettu aivoveriesteen toiminnan muutoksia kännykkää käytettäessä.


Lihasten ja hermojen toimintaan liittyy ionien liike, joka synnyttää magneettikentän. Olemme siis heikkoja sähkömagneetteja. Puhutaan biomagneettisista kentistä, jotka ovat keinotekoisesti luotuja sähkökenttiä paljon heikompia. Sydämen (EEG eli elektroenkefalografi) sähköinen toiminta synnyttää kentän, joka myös sykkii. Tutkimuksissa käytetään myös aivojen (magnetoenkefalografi eli MEG) kentän mittauksia, mutta jokaisella elimellämme on oma kenttänsä. Niiden voimakkuus vaihtelee teslan kymmenesbiljoonaosasta teslan kymmenesmiljardiosaan.

Aivojen toimintaa kartoitetaan myös ulkopuolisella magneettisella stimulaatiolla ja sen aiheuttamien muutosten mittaamisella (MEG, MRI, PET).

Tutkimuksia magneettikenttien vaikutuksista on tehty sekä ihmisille että eläimille. Mitään suoraa fyysistä vahingoittumista ei ole havaittu, vaikka monet ihmiset ovat kertoneet erilaisista aistimuksista magneettikenttien läheisyydessä tai kokeen jälkeen. Suurten magneettikenttä- tutkimusten sijaan heikot magneettikentät ovat aiheuttaneet biologisissa järjestelmissä selittämättömiä vaikutuksia.

Matalataajuiset sähkömagneettiset kentät (voimalinjojen lähellä) ollessaan suuria (ei kotioloissa yleensä mahdollisia) stimuloivat hermoja ja kuumentavat kudoksia.

Magneettikiteitä on löydetty lähes kaikista elävistä olioista, myös ihmisestä, mutta niiden merkitystä ei tiedetä. Nykytutkijat epäilevät niiden olevan jotenkin yhteydessä hermostoon, eikä niinkään olevan apukeinona suunnistuksessa.



Matkapuhelinten säteilyn on todettu myös muuttavan solujen proteiinikoostumusta, vaikka lämmittävä vaikutus ei olekaan kuin suurimmillaan muutamia asteen kymmenesosia. Proteiinimuutoksien on arveltu johtuvan jostain muusta solun reagoinnista säteilyyn kuin lämpötilan vaikutusta.

Mikroaaltouunien aiheuttamien proteiinimuutosten vuoksi on annettu suositus, ettei vauvan maitoa lämmitettäisi mikrossa.



SÄHKÖHERKKYYS




Tällä hetkellä Suomen viralliset tahot eivät tunnusta sähköyliherkkyyttä olevan olemassa. Mahdolliset ihoreaktiot ja muut oireet selitetään jo olemassaolevien ihottumien aktivoitumisesta lähinnä psyykkisistä syistä. Sähköyliherkkyysoireiksi luetaan kuitenkin joissain maissa ihoreaktioiden lisäksi huimaus, pahoinvointi, väsymys, päänsärky, voimattomuus, muisti- ja keskittymishäiriöt sekä hengitysvaikeudet ja sydämentykytys, jotka tulevat usein ensiksi näyttöpäätetyössä, mutta myöhemmin myös muiden sähkölaitteiden läheisyydessä.

On olemassa ihmisiä, jotka vakuuttavasti kertovat reagoivan kaikkiin sähköisiin laitteisiin ja voivan paremmin mahdollisimman sähköttömissä tiloissa. Sähköön ja sähkölaitteiden lähellä oleviin magneettikenttiin reagoi yleensä tunnollinen toimistotyöntekijä. Tutkijat ovatkin taipuvaisempia puhumaan sähköherkkyydestä kuin yliherkkyydestä.


Ihmisessä on heikkoja sähkövirtoja ja magneettikenttiä, jotka saattavat resonoida heikkojen kenttien kanssa. Lääketieteellisissä yliherkkyystutkimuksissa on usein käytetty yhä suurempia kenttiä, ajatuksella, että mitä suurempi annos sen suuremmat reaktiot.

Sähköisten laitteiden ja johtojen ympärille syntyy magneettikenttä kun niissä kulkee virta. Sen sijaan laitteiden ja johdon ympärillä on sähkökenttä niin kauan kuin laite on kytketty verkkoon, vaikka se ei olisi päälläkään. Tämä sähkökenttä on 50 Hz.

Wienissä tehdyissä tutkimuksissa sähkölle herkistyneiden hermoston toiminnassa, aivosähkössä ja allergiasolujen iholla lisääntymisessä todettiin poikkeavuutta. Myös hermosolujen välittäjäaineen, asetyylikoliinin, hajottaminen hermosolussa estyy, jonka seurauksena on kehon ylikiihotustila jopa lamaantumiseen asti. Hoidossa on käytetty hivenaineita, mineraaleja sekä vitamiineja sähkön välttämisen lisäksi. Myös kehoa tasapainottavia luontaishoitoja käytetään. 

http://www.electricsense.com/7829/doctor-electrical-sensitivity-emfs/





SÄTEILYN TARKKAILU




Säteilyä tarkkaillaan kahdelta kannalta: säteilyä ja säteilyn vaikutuksia väliaineessa. Suureita säteilyn kuvaamiseen onkin siten iso joukko. Käytännössä ei ole mahdollista suoraan mitata yksilöiden saamia säteilyannoksia. Niinpä säteilyannoksen mittaamiseen käytetään helposti mitattavia suureita joiden avulla muodostetaan sekundaarirajat säteilylle.

Radioaktiivisen laskeuman jälkeen tarkkaillaan ulkoisesta säteilystä lähinnä gammasäteilyä ja sisäisenä säteilynä ihmisen ravinnosta ja hengitysilmasta saatua alfa- ja beetasäteilyä. Alfa- ja beetasäteilyn katsotaan olevan vaarallisempaa sisäisenä säteilynä kuin gammasäteilyn.

Kehoon ulkopuolelta osuvaa säteilyä kutsutaan ulkoiseksi säteilyksi. Sisäistä säteilyä saamme hengitettyämme, syötyämme, juotuamme tai muuten saadessamme kehon sisälle radioaktiivista ainetta. Gammasäteilyn katsotaan karkaavan kehon sisältä säteilynä juurikaan osumatta kehoamme rakentaviin atomeihin; siksi sitä pidetään vaarattomimpana säteilynä kehon sisällä. Alfa- ja beetasäteily taas luovuttavat säteilyenergiansa lähikudoksille.

Radioaktiivisen aineen määrän eli aktiivisuuden yksikkö becquerel ilmoittaa, kuinka moni atomiydin hajoaa ja lähettää säteilyä yhden sekunnin aikana. 1 curie = 37 miljardia becquerelia. Pintojen saastuminen ilmoitetaan aktiivisuutena pinta-alayksikköä kohden.
Esim. jos yhdessä kilossa poronlihaa tapahtuu 40 hajoamista sekunnissa, sanotaan että aktiivisuuspitoisuus on 40 Bq/kg.

Säteilyannosta, jonka ihminen tai esine on saanut, mitataan säteilyn energiana. Mittayksikkö on gray, joka vastaa 1 joulea = 100 rad'a. Nämä ilmoittavat vain kohteeseen jääneen energian määrän.
Säteilyn biologiseen vaikutukseen vaikuttaa mm.säteilyn laatu.

Biologinen vaikutus lasketaan säteilyannoksesta kertomalla se säteilylaadusta riippuen eri laatukertoimella. Röntgen-, gamma- ja beetasäteilylle se on yksi. Saadaan sievertejä.(1 Sv = 100 rem) Sievertit kuvaavat säteilylajin biologista haitallisuutta. Gammasäteilyä pidetään haitattomimpana säteilynä, niinpä muita säteilylajeja verrataan usein gammasäteilyn haitallisuuteen. Alfasäteilyn haittakerroin on 20, joka on suurin käytössä oleva laatukerroin.

Säteilyn kohteeksi joutuessaan myös vaikutusaika on merkitsevä. Siksi lasketaan myös säteilyn annosnopeuksia, kuinka paljon säteilyä saadaan tietyssä ajassa. Jos tunnissa saa 0,5 mSv annoksen säteilyä, niin kahdessa tunnissa annos on jo 1 mSv. Annosnopeus ilmaisee säteilyn voimakkuuden.

Annosmittari on dosimetri, jota mm. röntgenhoitajat kantavat työpuvussaan. Säteilytyöntekijä ei saa saada työssään vuoden aikana enempää kuin 50 mSv säteilyä, eikä viiden vuoden jakson vuosikeskiarvo saa ylittää 20 mSv. Yleisö ei saa saada mistään toiminnasta kuin 1 mSv säteilyn vuodessa tai yksittäisen tapahtuman säteily ei saa olla kuin 5 mSv.Ydinvoimalaitoksen päästö saa olla korkeintaan 0,1 mSv vuodessa.

Ihmisen kehon solut uusiutuvat kokonaan seitsemän vuoden aikana. Osa soluistamme elää vain muutamia päiviä. Siksi pitkällä aikavälillä saatua säteilyä ei pidetä niin pahana kuin yhtä suurta kerta-annosta. 3000-4000 mSv kerta-annos vahingoittaa suolistoa ja mahdollisesti myös luuydintä. Hengissäsäilymisen mahdollisuus on 50 %. Pienemmät kerta-annokset aiheuttavat säteilysairauden, jonka lievimmät oireet muistuttavat pitkäkestoista krapulaa; siihen saattaa liittyä myös hiustenlähtöä.

Säteilyn lääketieteellisessä käytössä ei ole annosrajoja. Monissa röntgentutkimuksissa potilas saa moninkertaisesti väestölle yleisesti säädetyn annosrajan. Pienoisröntgenkuvauksessa vaihteluväli on 0,2-10 mSv kerralla, vatsanseudun röntgentutkimuksessa n. 20 mSv/ kerta. Joukkoröntgenkuvauksissa katsotaan hyödyn olevan riskiä merkittävästi suuremman, joten merkittävää säteilyannosta niissä ei pidetä pahana.

Läpivalaisussa saatavat säteilyannokset ovat suuria.Riippuen käytetystä tekniikasta esim. keuhkojen tutkimuksessa annokset ovat 300- 3000 mrad. Hammaskuvauksissa muodostuneet annokset ovat läpivalaisun kanssa samaa suuruusluokkaa.

Röntgen on säteilyn ilmassa aiheuttama ionisaation yksikkö. Yleensä säteilymittarit ilmoittavat säteilymäärän annosnopeuden yksikkönä röntgeniä tunnissa (R/h). Säteilyn mittaaminen tapahtuu yleensä laitteilla, joissa säteily aiheuttaa ionisaatiota. Ionit ovat sähkön kuljettajia, joten saadaan mittarilla havaittava sähkövirta.

Säteilyä mitataan geigermittarilla, tuikelaskijalla, puolijohdeilmaisimilla ja annosfilmeillä. Mm. huoneilman radonpitoisuus mitataan alfafilmillä.


Eri aineiden säteilyn vaimennuskykyä kuvataan puoliintumiskerroksella; se on se aineen paksuus, jossa säteilymäärä puoliintuu lähtöarvostaan. Röntgensäteilyn energia ilmaistaan yleensä puoliintumiskerroksen avulla.

Radioaktiiviselle säteilylle ei ole olemassa mitään hyväksyttyä alarajaa, jota pienemmät annokset olisivat vaarattomia. Säteily saattaa aiheuttaa välittömiä vaikutuksia, jotka ilmenevät heti tai muutaman kuukauden kuluessa. Biologisen vaikutuksen raja, jossa välittömiä vaurioita voidaan havaita, on noin 0,5 Sv, jolloin veressä voidaan havaita vähäisiä muutoksia. Säteilysairaus syntyy yli 1 Sv annoksella. 2 Sv:stä on kuolemanvaara ja 6 Sv on tappava annos laajalle osalle kehosta osuessaan.

Myöhäisvaikutuksia luetaan tilastoista. Esim. syöpätapausten ja geneettisten vaurioiden lisääntyminen kertoo myöhäisistä säteilyvaikutuksista. Säteilyn aiheuttamista tilastollisista syöpätapauksista on tehty laskennallinen riskikerroin, jolla lasketaan säteilyn mahdollisesti aiheuttamaa syöpäriskiä.


Radioaktiivisia pakkauksia kuljetetaan päivittäin. Pakkaukset on merkitty säteilyvaaramerkin ("propellikuva") lisäksi järjestysnumerolla. I on lievin säteilyvaara, II luokan paketin pinnassa annosnopeus saa olla enintään 0,5 mSv/h ja metrin päässä 0,01 mSv/h. Jos jompikumpi arvoista ylittyy merkitään paketti III luokkaan. I luokan lipuke on mustavalkoinen, II ja III luokan lipukkeissa yläosa on keltainen.

Säteilyonnettomuuden yhteydessä viranomaiset ilmoittavat säteilystä kun automaattisella asemalla mittausarvo nousee 0,0004 mSv/h:ssa ja mittausasemilla 0,0007 mSv/h:ssa, jolloin säteilytaso ulkona on selvästi noussut. Väestöä varoitetaan säteilyarvon noustua 0,1 mSv/h. Hälytys tehdään kun säteily on noussut 1 mSv/h.

Ydinlaitoksella tapahtuneen onnettomuuden vakavuus on myös numeroitu. 0-3 arvoiset ovat tavallisuudesta poikkeavia tapahtumia ydinvoimalaitoksella. Onnettomuuksista puhutaan arvoilla 4-7.

Kännyköiden säteilyvaikutuksia on alettu tutkia, koska niiden käyttämät taajuudet lähestyvät mikroaaltouunien taajuuksia. Menossa on tilastollisia tutkimuksia, sekä kännykän suoran vaikutuksen mittaavia tutkimuksia. Matkapuhelinten säteilyn imeytymisen määrä kudoksiin ilmaistaan SAR - arvoina (Spesific Absorption Rate).





SÄTEILYLTÄ SUOJAUTUMINEN

http://blog.imva.info/medicine/mineral-deficienciesradiation-resistance/

http://www.foreverhealthy.net/html/archives/articles/emf.asp

http://drsircus.com/medicine/radiation-is-not-on-peoples-radar#utm_source=Dr+Sircus+Newsletter&utm_campaign=a2afdc3878-Article_044&utm_medium=email

http://www.thrive-living.net/2014/03/-.html


http://www.naturalnews.com/045779_magnetic_fields_physiology_brain_waves.html






LÄHTEET:


ATOMIN ENERGIA, K. Gladkov,

Kustannusliike MIR, 1983 Moskova


ATOMIEN HAAMU, kvanttifysiikan ongelmia,

P.C.W. Davies, J.R. Brown,

Tähtitieteellinen yhdistys URSA,

Painokaari Oy, 1989 Helsinki


HELSINGIN SANOMAT, 20.11.2000, " Laaja säteilytutkimus kartoittaa syöpäpotilaiden kännykänkäyttöä"


HELSINGIN SANOMAT, 14.1.2001, " Lyhyesti: 'Patologi: Joka kymmenes serbikylän asukas on kuollut syöpään' "


HYVÄ TERVEYS, 1/2001, "Sähköä ilmassa"


JOKAMIEHEN SトTEILYTIETO, tosiasioita säteilystä helppotajuisesti,

Mauri Kaituri, Mikko Mäkelä,Tammertekniikka

Gummerus Oy, 1986 Jyväskylä


KÄYTTÖVOIMA, MAGNEETTIEN LUONNOLLINEN MAGIA,

James D. Livingston, Terra Cognita 1997,

Tuotanto Kirjakas/Ykköset-Offset Oy, 1997 Vaasa


MAASÄTEILY JA TERVEYS,

Mauno Pohjonen, Asko Jantunen,

Kirjayhtymä, Vaasa Oy, 1982 Vaasa


PIRKKA, ASU HYVIN-LIITE, 2/99, "Sähköyliherkän tarkka koti"


QED, valon ja aineen ihmeellinen teoria,

Richard Feynman, Art House,

WSOY:n graafiset laitokset, 1991 Porvoo


SAVON SANOMAT, 7.3.2000, "Sähköyliherkille oma yhdistys"


SAVON SANOMAT, 16.12.2000, Ulkomaat: " Tshernobylin viimeinenkin ydinreaktori sulkeutui"


SAVON SANOMAT, 18.12.2000, Tiede ja ympäristö: "Tutkijat pitävät matkapuhelimen käyttöä vaarattomana elimistölle"


SAVON SANOMAT, 22.12.2000, Lukijan sanomat: "Kännykkä tiedetään jo terveysriskiksi"


SAVON SANOMAT, 31.12.2000, "Auringon aktiivisuus näkyy sen pilkuissa"


SAVON SANOMAT, 13.1.2001, "Psori ja krooninen ihottuma rauhoittuvat röntgenhoidossa"


STEPHEN HAWKINGIN MAAILMANKAIKKEUS, David Filkin,

1998 Helsinki Media Company Oy,

1998 Iso-Britannia


SULOTUULI, SLTL:n jäsentiedote 2/2000, "Lääketieteellinen diagnostiikka"


SÄTEILEEKÖ? Säteilytietoa arkikielellä,

Björn Wahlström,

Itä-Uudenmaan Paino Oy, 1994 Loviisa


SÄTEILY, sen käyttö ja valvonta,

Olli J. Marttila, Aulis Isola, Erik Spring, Antti Vuorinen

Tammi, 1971 Helsinki KK:n laakapaino


SÄTEILY JA TURVALLISUUS,

Harri Toivonen, Tapio Rytömaa, Antti Vuorinen,

Säteilyturvakeskus ja Valtion painatuskeskus,

Valtion painatuskeskus, 1988 Helsinki


TIEDE 2000, 5/96, "Kivinen kello auttaa ajoittamaan", "Pilkahdus supermaailmasta", "Zeemanin ilmiö 100 vuotta"


TIEDE 2000, 6/96, "Mars-matka vanhentaa"


TIEDE 2000, 7/96, "Revontulista Suomen uusi matkailuvaltti"


TIEDE 2000, 1/97, "Suprahelium", "Miksi negatiiviset elektronit eivät ajaudu positiiviseen ytimeen?"


TIEDE 2000, 4/97, "Massa piinaa tutkijoita"


TIEDE 2000, 5/97, "T-säteillä tarkkoja kuvia", "Laserdiodien valtakausi alkamassa", "Tandemkennoista enemmän aurinkosähköä", "Ryppysotaan niukat aseet"


TIEDE 2000, 1/98, "Gammasäteily askarruttaa lähellä ja kaukana"


TIEDE 2000, 6/98, "Aurinko täynnä arvoituksia


TIEDE 2000, 7/98, "Radiumia ei tajuttu tappajaksi", "Uteliaisuus poiki rusettilaserin"


TIEDE 2000, 8/98, "Fuusio, unelma särkymässä rahapulaan"


TIEDE 2000, 1/99, "Valoon vauhtia negatiivisesta energiasta"


TIEDE 2000, 6/99, "Miten palovaroitin tunnistaa savun?"


TIEDE 2000, 8/99, "Pallohiili pulpahti kvanttimaailmaan", "Higgs-jahti kiihtyy", "Valoa maailmaan"


TIEDE 2000, 5/2000, "Keksitäänkö kaiken teoria?"


TIEDE 2000, 6/2000 "Kolmas neutriino poimittiin esiin"


TIEDE 2000, 7/2000, "UV-säteily nostaa Kuun tomun leijumaan"


TIEDE 2000, 1/2001, " Katse auringonpilkkujen viereen.", "Kolikot säteilymittareina."


TIEDÄTKÖ MITÄ SYÖT?, Auli Koponen,

Kustannusosakeyhtiö Tammi 1999,

Karisto Oy, 1999 Hämeenlinna


Weilin+Göösin TIETOSANAKIRJA,

Amer-yhtymä 1994


YDIN JA OMENANKUORI. Asiapitoisia ydinvoimapakinoita.

Björn Wahlström,

Itä-Uudenmaan paino, 1996 Loviisa









http://www.afp.com/en/node/2258509 ;Zurich'n on rakennettu herkistyneille talo, jossa ei ole langattomia laitteita, kännykät on kielletty samoin kaikki hajusteet..








http://www.bbc.com/news/uk-34444233 ;kännykkä vakoilijana


http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26858207 ; sisäkorvaistutteesta aivokasvain?


https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28111420 ;päänsärkyä kännykästä

https://www6.slac.stanford.edu/news/2014-06-23-scientists-use-x-rays-look-how-dna-protects-itself-uv-light.aspx ; "When DNA is hit with ultraviolet light, it can lose excess energy from radiation by ejecting the core of a hydrogen atom — a single proton — to keep other chemical bonds in the system from breaking..As soon as the thymine swallows the light, the energy is funneled as quickly as possible into heat, rather than into making or breaking chemical bonds.."







Photonuclear reactions triggered by lightning discharge

Comments