Home‎ > ‎

Alkoholismista


Sisällys:


Johdanto 2-3


Alkoholi 3-5

Aivot 5-8


Energia 8


Haima 8


Hermosto 9


Mahalaukku 9


Maksa 9-10


Seksuaalisuus 10-11


Suolisto 11


Sydän ja verenkierto 11


Virtsatiet ja munuaiset 11-12


Läheisriippuvuus 12-13


FAS 13


Juomisen lopettaminen 13-14


Alkoholismista luontaislääketieteen näkökulmasta

14


Lähteet 15












ALKOHOLISMI


JOHDANTO


Tutkittuaan alkoholia aineena ja sen fysiologisia vaikutuksia ihmisessä, alkaa asioihin perehtynyt ihmetellä alkoholijuomien

tarkoituksenmukaista käyttöä. Myönteisiä vaikutuksia kun tältä hermo-,maksa- ja solumyrkyltä on vaikea löytää. Hyvällä

mielikuvituksella kylläkin...Toisaalta desinfektio-ja säilöntäaineena sekä liuottimena alkoholi on ollut tärkeä auttajakin

ihmiskunnan historiassa. Alkoholiin liittyy paljon tunteita, sen käyttöä olisi myös tarkasteltava tunteiden kannalta, eikä vain

fysiologisesti. "Miksi siis Jeppe juo?"


Alkoholi on yleisimmin käytetty huumaava aine länsimaissa. Se on myös tärkeä tekijä politiikassa sekä laillisena työllistäjänä

sekä suoraan että välillisesti. Kun yksilön käyttämä alkoholi alkaa aiheuttaa terveydellisiä ongelmia, se muuttuu yhteiskunnallisten

kriteerien mukaan sairaudeksi. Puhutaan alkoholismista.Alkoholismi on sairaus joka pahenee asteettain. Nykyään puhutaan

alkoholin käytön opettamisesta jo nuorille. Vanhemmat antavat nuoren "maistella" alkoholia kotona ettei tämän tarvitsisi tehdä

sitä salaa. Tämä tekee suvaitsevan suhtautumisen alkoholiin yhä yleisemmäksi ja hyväksytymmäksi.

Kun ihminen sitten retkahtaa kokonaan alkoholismiin, on se hyväksymisen pohjalta lähtenyttä yhteiskunnan ja olosuhteiden

pakottamaa käytöstä. Vastuu omasta hyvinvoinnista siirretään ulkopuolelle.

Itsesääli onkin yksi suurimpia tekosyitä alkoholistilla juoda.


Ensimmäiset kokeilut alkoholia tapahtuvat nykyään yhä enemmän kotona. Alkoholismiin taipuvainen ihminen saa alun sairaudelleen

jo vanhempiensa avustuksella. Alkoholismin oppimisvaiheessa alkoholi antaa tilapäisen hyvänolon tunteen, joka tulee joka kerta

alkoholia ottaessaan.


Sen jälkeen alkoholin käyttö tulee nuoren sosiaalisiin tilanteisiin - kännätään kavereiden kanssa. Tässä vaiheessa alkoholismiin

taipuvainen pyrkii muiden mukana mielialan muutokseen. Hän kykenee vielä kontrolloimaan aikaa, määrää ja seurauksia, joita

juonnista seuraa.


Tätä voi jatkua vuosia, jopa vuosikymmeniä, kunnes tulee liikaa stressitekijöitä ja riippuvuus pääsee valtaan. Ihmisen kontrolli

alkaa pettää, mielihalu määrittelee alkoholin nauttimista. Seurauksena on moraalinen krapula, järkeilyllä yritetään peittää ahdistusta.

Itsesääli, olosuhteet, ympäristö saavat syyllisen aseman. Omat kielteiset tunteet jäävät käsittelemättä, syntyy kierre.

Seuraavassa vaiheessa syntyy totaalinen repsahdus. Alkaa hankinta-, piilottamis- ja käyttöjärjestelmä. Alkoholin sietokyky kasvaa

ja itseinho syvenee. Terveydentila, henkinen tasapaino sekä ihmissuhteet vaurioituvat yhä pahemmin.

Viimeisessä vaiheessa on päällä kestoahdistus. On selviydyttävä elämisen paineessa päivästä toiseen. Alkaa esiintyä muistinmenetyksiä

ja vainoharhaa. Alkaa pako, elämänhalu katoaa. Henkinen vararikko.


Joskus aivojen toleranssin kasvettua, ihminen siirtyy kokeilemaan vahvempia aineita ja lääkkeen ja alkoholin yhdistelmiä.

Alkoholi on ollut monelle narkkarille tie huumeiden käyttöön.

Kiire ja stressi kiihottavat myös aivojen toimintaa. Kahvi, nikotiini ja alkoholi ovat stressin lisäksi tämän päivän aivojen

stimulantteja. Aivot pyrkivät sopeutumaan stressiin, kun tilanne hellittää joutuu aivojen toiminta joksikin aikaa pois tasapainosta.

Tämä aika on otollista kemiallisten stimulanttien käytölle, jotka matkivat aivoissa stressin mekanismia. Aivojen stressijärjestelmään

kehittyy myös toleranssi, sietokyky kasvaa, ja kiihoketta vaaditaan myös stressin aikana aina vain lisää, jotta toiminta olisi tehokasta.

Paradoksaalista on, että samaiset stimulantit vaikuttavat myös aivojen mielihyväjärjestelmässä.


Kaikkea ihmisen ulkomuotoa ja mahdollisuutta fyysisesti reagoida säätelee fysikaalinen todellisuus.


Geenit ovat koululääketieteessä tulleet uudeksi mahdollisuudeksi selittää ihmisen sairastumista. Alkoholismiin on liitetty eräs

geeni, joka tuottaa neuropeptidi Y- valkuaisainetta (NPY). Alkoholismiin taipuvaisilla "geenivirhe" aiheuttaa NPY:n vajausta.

Juuri samanlaista geeniä löydetään vain hiirillä, rotilla ja alligaattoreilla. Hiirillä onkin tutkittu mainittua valkuaisainetta, jonka

on todettu liittyvän ruokahalun säätelymekanismeihin ja alkoholin normaalia suurempaan sietokykyyn. NPY:n vajaus heijastuu

myös ahdistuksena, johon ihminen monesti käyttää alkoholia.

Toisaalta alkoholistit voidaan karkeasti pääosin jakaa kahteen tyyppiin: alle 25-vuotiaana alkoholisoituvat, jotka usein ovat

aggressiivisia, ja taipumus näyttää periytyvän isiltä pojille, sekä yli 25-vuotiaana alkoholisoituvat, jotka usein ovat alistuvia,

tunteellisia, riippuvaisia ja hyväksymistä kaipaavia. Yli 25-vuotiaiden alkoholisoitumiseen vaikuttavat perimä ja ympäristö.

Alkoholismiin taipuvainen perimä on vallalla Suomen lisäksi mm. Irlannissa, Norjassa ja Venäjällä.

Suomalaisten arvioidaan juovan yhdeksän litraa absoluuttista alkoholia henkeä kohden vuosittain.

Valtio saa nykyään suuret verotulot viinanmyynnistään. Toisaalta myös alkoholin aiheuttamat ongelmat ovat valtion kustannuksissa.

Viime vuosikymmenellä Suomessa oli reilut 300 000 alkoholin riskikäyttäjää ja alkoholistia joiden arveltiin aiheuttavan 20 miljardin

suorat ja epäsuorat kustannukset. Vuosittain Suomessa kuolee 2 500 ihmistä alkoholiin. Vuonna 1997 valtio sai alkoholiverosta

7 miljardia markkaa.

Alkoholin kulutus on jatkuvasti lisääntynyt Suomessa. Kulutusta on lisännyt hintojen lasku ja alkoholin parantunut saatavuus.

Myös alkoholimyönteisen ilmapiirin lisääntyminen on lisännyt alkoholin käyttöä. Puhutaan oikeasta ja sivistyneestä alkoholinkäytöstä.

Alkoholi, nikotiini ja kofeiini ovat huumausaineita, joilla monessa maassa, kuten Suomessakin on erityinen asema. Ne ovat merkittäviä

tekijöitä maan taloudessa, kulttuurissa ja terveyspolitiikassa.


Suomalaisten viinankäyttöön on yritetty vaikuttaa täydellisestä kieltolaista nykyiseen valistuslinjaan. Ulkoapäin tuleva ohjaus ei ole

ollut koskaan ihmistä raitistavaa. Vaikka raittiusliike saikin aikoinaan melkeinpä uskonnollisen muodon. Vastuu itsestä tulee lähteä

ihmisen sisältä, sitä ei sinne millään uskonnolla, opeilla tai kielloilla saada. Se lähtee omanarvon-tunteesta, yhteydestä ympäröivään

maailmaan sekä luontoon ja rakkaudesta ihmisyyteen itsessä.

Alkoholismiin sairastumista edesauttaa psyykkinen tasapainottomuus eli päihderiippuvainen ei kestä, eikä kykene hallitsemaan

tunnekuohujaan, hänellä on suvussa ollut alkoholismia ja hän on oppinut käyttämään alkoholia. Alkoholistit ja heidän jälkeläisensä

sietävät jo syntyjään tutkimusten mukaan paremmin alkoholia kuin ihmiset, jotka eivät ole alkoholisteja tai joiden suvussa ei ole

alkoholismia. Ihmiset, joilla on korkea alkoholin sietokyky alkoholisoituvat kolme kertaa todennäköisemmin kuin normaalisti

alkoholia sietävät ihmiset.

Päihteitä väärinkäyttävillä on tavattu kyvyttömyys ylläpitää omaa psyykkistä tasapainoa. Puutteita saattaa olla myös kyvyssä

huolehtia itsestään, minän kehityksessä ja itsetunnossa.


ALKOHOLI


Kemiallisiin päihteisiin luetaan alkoholi ja huumeet, joista huumeisiin luetaan kuuluvaksi nikotiini, kannabistuotteet, opiaatit,

hallusinogeenit, barbituraatit, bentsodiatsepiinit, amfetamiini, kokaiini, kofeiini, jotkin liuottimet ja eräät muut aineet. Näistä

alkoholi, nikotiini ja kofeiini ovat sallittuja päihteitä.

Alkoholia syntyy monien mikrobien toimiessa vähähappisessa ympäristössä aineenvaihduntatuotteena. Alkoholeilla on

hiiliatomiketjusta muodostuva runko, johon liittyy hapen ja vedyn muodostama hydroksyyli- eli OH-ryhmä.Hydroksyyliryhmä

osallistuu olennaisena osana alkoholin kemiallisiin reaktioihin ja vaikuttaa sen fysikaalisiin ominaisuuksiin.

Alkoholijuomissa oleva alkoholi on nimeltään etyylialkoholi eli etanoli, C2H5OH. Alkoholia syntyy kun sokeripitoinen neste

käy hiivasienten tai bakteerien vaikutuksesta. Hiivasienet kuolevat kun nesteen alkoholipitoisuus ylittää n. 14 tilavuus-%.

Puhdas etyylialkoholi on väritön, polttavanmakuinen ja tyypillisen hajuinen neste, jonka kiehumispiste on n. +78 ºC ja

jäätymispiste n. -111 ºC. Alkoholin ominaispaino on 0,79 eli yksi litra alkoholia painaa 790 g. Se on hiukan vettä kevyempää,

liukenee helposti veteen ja on itse tehokas liuotin.


Nautittu alkoholimäärä imeytyy koko kehon sisältämään nestemäärään. Niinpä vajaa pullo keskiolutta aiheuttaa kuolemaan

johtavan veren alkoholipitoisuuden 4-5 kiloa painavassa vauvassa. Miesten kehon vesipitoisuus on n. 75% ruumiinpainosta

kun se naisilla on n. 66%. Siksi naisten verenalkoholi kohoaa samasta juomamäärästä samankokoisten miesten verenalkoholia

korkeammaksi. Naisten maksan on myös todettu vahingoittuvan herkemmin kuin miesten maksan.

Alkoholin palamisjärjestelmä ei ole imeväisillä ja pikkulapsilla kehittynyt; alkoholi jää heidän kehoonsa pidempään ja aiheuttaa

hypoglykemian. Nuorten kehittyvä elimistö ei myöskään siedä alkoholin vaikutuksia aikuisten elimistön veroisesti.

Alkoholihumala alkaa hitaasti, mutta sitä voidaan ylläpitää pitkiäkin aikoja. Fysiologisesti humalatila on eräs alkoholimyrkytyksen

oire. Jos alkoholia nautitaan nopeassa tahdissa ja veren alkoholipitoisuus nousee noin 5 ‰:een aikuisella ja kevyellä

tottumattomalla nuorella 2 ‰:een, on alkoholi tappavaa. Alkoholin käytön lopettaminen johtaa krapulaan tai juoppohulluuteen.

Suomessa alkoholiin kuolee vuosittain suoraan noin kolmetuhatta ihmistä. Alle 50-vuotiaiden miesten kuolemista lähes joka

toinen liittyy alkoholiin.


Kertakäytön riskirajana pidetään 5 annosta naisilla ja 7 annosta miehillä. Alkoholin käytön riskirajoissa arvioidaan lähinnä

maksa- ja aivovaurioiden mahdollisuutta. Pullollisessa mietoa (12-prosenttista) viiniä on 6 annosta ja puolen litran pullossa

väkeviä on 13 annosta. Pullollista keskiolutta tai siideriä pidetään yhtenä annoksena. Suurkulutuksen rajana pidetään miehellä

korillista olutta (24 annosta) ja naisella 16 annosta viikossa.


Humalan voimakkuuteen vaikuttaa alkoholin sietokyky ja tottuminen alkoholiin. Toisaalta pitkäaikainen alkoholinkäyttö

heikentää terveyttä ja alentaa sen sietokykyä. Sietokykyä alentaa myös paastoaminen, väsymys, huono terveydentila sekä

stressi ja eräät lääkeaineet. Juomisen aiheuttama alkoholitoleranssi eli sietokyky heikkenee nopeasti raittiin kauden aikana.

Mutta palaa entiselle tasolle nopeasti taas juomisen alettua.

Alkoholin sietokyvyssä ja alkoholismiin taipumuksissa on suuria yksilöllisiä eroja. On mahdoton ennustaa mikä kelläkin

menee sietorajan ylittävään käyttöön ja ihminen sairastuu.


Ryyppyputkien suuret kerta-annokset altistavat kuitenkin mm. haimatulehdukselle, maksatulehdukselle, -kirroosille,

sydän- ja verisuonisairauksiin. Liiallisesta juomisesta seuraa anemiaa, korkeaa verenpainetta, sydänkohtauksia, lihasten

voimattomuutta, surkastumisia ja tuntohäiriöitä; suun ja kurkunpään syövän riski suurenee. Se aiheuttaa myös unettomuutta,

hermostuneisuutta, masennustiloja, hyökkäävyyttä, keskittymiskyvyn heikkenemistä, muistihäiriöitä, impotenssia,

hormonihäiriöitä ja vastustuskyvyn heikkenemistä.Alkoholi heikentää vastustuskykyä. Tulehdussairauden aikana sitä

nautittaessa, tulehdussairauksien oireet pahenevat ja tulehdus voi levitä.


Päihteen käyttäjän kokiessa huumaavan vaikutuksen lisäksi mielihyvää ja myönteisiltä tuntuvia elämyksiä, aineen käyttöön

syntyy helposti riippuvuus. Päihderiippuvuus on krooninen ja uusiutuva sairaustila, jolle ominaista on lisääntynyt aineen sieto

ja pakonomainen tarve saada ainetta lisää.

Pienet alkoholimäärät vaikuttavat useimpiin ihmisiin ja eläimiin stimuloivasti: estot vähenevät, ihmiset tulevat seurallisemmiksi

ja yleinen toimeliaisuus lisääntyy, samalla suorituskyky heikkenee. Alkoholipitoisuuden lisääntyessä veressä alkaa alkoholin

lamaava vaikutus voimistua.


Reipas juominen kerralla tappaa varmemmin kuin jatkuva tissuttelu. Jo kuusi pulloa keskiolutta on tutkijoiden mielestä reipasta

alkoholin käyttöä. Kerralla runsaasti juovalla riski kuolla äkillisesti kasvaa kolminkertaiseksi. Riski menehtyä sydän- ja

verisuonisairauteen kasvaa kaksinkertaiseksi ja tappavaan sydänkohtaukseen kuusinkertaiseksi. Yli seitsenkertainen riski on taas

kuolla tapettuna tai tapaturmaisesti. Krapulassa tuo riski säilyy. Sauna ja lenkkeily krapulassa saattavat olla suhteellisen

terveellekin ihmiselle kuolemaksi, mikäli hänellä on taipumusta rytmihäiriöihin.

Alkoholin on myös todettu lisäävän suu-, kurkku-, nielu- ja ruokatorvisyövän sekä rintasyövän riskiä. Tilastolliseti vaikutus

on suhteessa etanoliannokseen. Alkoholi myös tehostaa tupakan syöpää aiheuttavia ominaisuuksia.

Mutta jo pieninä annoksina alkoholi heikentää lihastoimintojen sujuvuutta sekä vähentää tarkkaavuutta ja keskittymiskykyä.

Pintaverisuonten laajeneminen altistaa kylmässä kylmettymisen ja kuumassa lämpöuupumisen vaaraa. Runsas pintaverenkierto

lisää myös sydämen työtä, kun siihen liittyy myös verensokerin lasku, joutuu elimistö jo humalatilan ja krapulan kanssa

suureen rasitukseen.


Krapula aiheuttaa elimistössä fysiologisen ja metabolisen myrkytystilan, joka laittaa sydämen koville. Myrkytystilan syy on

asetaldehydi, joksi alkoholi muuttuu elimistössä. Vähäinenkin juominen rassaa pidemmän päälle maksaa. Joillakin ihmisillä

ei ole tehokasta systeemiä asetaldehydin poistamiseen elimistöstä. Nämä ihmiset ovat niitä, jotka tulevat vähästäkin alkoholista

sairaaksi asetaldehydin jäätyä kiertämään elimistöä. Kaukoidän ihmisillä tämä on yleistä. Asetaldehydi aiheuttaa huonosti

kehosta poistuessaan ns. "flushing"-reaktion, jossa pääasiassa kasvoihin, mutta myös muualle kehoon tulee punastumista

muistuttava reaktio, johon yleensä liittyy pahoinvointia, sydämen tykytystä, verenpaineen laskua ja kuumeilua.

Krapulassa veren sokeri laskee alas. Alhainen verensokeri lisää krapulavapinaa. Muita krapulan oireita ovat lievästä

väsymyksestä ja päänsärystä, vapinaan, hikoiluun, lihasheikkouteen, kalpeuteen, janoon, yleiseen kuvotukseen, kovaan

pahoinvointiin ja syvään masennukseen asti.


Krapulaa voidaan pitää jo jonkinlaisen vierotusoireena, mutta pidempään jatkuneen tissuttelun jälkeen tavallismpia

vierotusoireita ovat vapina, hikoilu, pahoinvointi, oksentelu, jano, jännittyneisyys, masentuneisuus, levottomuus ja unettomuus.

Vakavammissa muodoissa esiintyy myös aistiharhoja, sekavuutta, tajuttomuuskohtauksia ja kouristeluja. Vaikein

vierotusoireiden muoto on juoppohulluus eli delirium tremens. Vierotusoireet ovat yleensä pahimmillaan 2-3 vuorokautta

juomisen lopettamisen jälkeen ja paranevat 1-2 viikossa. Pitkää juomakautta seuraavia unihäiriöitä voi esiintyä kuukausien

tai jopa vuoden ajan.


Lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutus voi olla yllättävä ja vaarallinen. Alkoholi saattaa pidentää tai lyhentää lääkkeen tehoa,

se saattaa myös voimistaa tai viedä lääkkeen tehon. Uni- tai rauhoittavien lääkkeiden samanaikainen käyttö alkoholin kanssa

saattaa johtaa jopa kuolemaan, sillä alkoholi voimistaa näiden lääkkeiden tehoa. Myös eräiden kipu- ja yskänlääkkeiden

sekä verenohennuslääkkeiden kanssa alkoholi voi aiheuttaa hengenvaarallisen tilan. Alkoholi ja särkylääkkeet ärsyttävät

molemmat mahan limakalvoja ja voivat yhdessä käytettynä saada aikaan verenvuotoja. Monet sokeritautilääkkeet ja alkoholi

yhdessä aiheuttavat voimakkaan verensokerin laskun, ja useilla muilla lääkkeillä on alkoholin kanssa käytettynä antabusvaikutus.


Aivot

Alkoholi on huumaava aine, joka lamauttaa keskushermoston toimintaa. Sillä on voimakas vaikutus erityisesti isojen aivojen

kuorikerrokseen, jossa käyttäytymistoimintojemme tärkein säätely tapahtuu. Se lamaa myös jo pieninä määrinä aistien ja raajojen

yhteistoimintaa. Alkoholin vaikutus keskushermostoon on kaksivaiheinen: nousuhumalassa ilmenee aktivoitumista ja piristymistä,

pitempään juotaessa ja laskuhumalassa alkoholin lamauttava vaikutus tulee ensisijaiseksi.

Humalatila on alkoholin myrkkyvaikutuksen seurausta. Alkoholimyrkytykseksi sanotaan kuitenkin vasta tilaa, jossa ihminen

on hengenvaarassa. Alkoholimyrkytys on yleisin myrkytyskuoleman syy maassamme.


Nousuhumalan mielihyväpaikka on oikeassa otsalohkossa aivojen kuoriosassa oleva parin peukalonkynnen kokoinen

alue (accumbens-tumake). Hyvänolon tunne voidaan poistaa suoneen annetulla naloksonilla (opiaattiantagonisti).

Hyvänolon tunne välittyy aivoissa elimistön omien morfiinin kaltaisten välittäjäaineiden eli endorfiinien avulla.

Alkoholi vapauttaa aivojen opiaattijärjestelmässä endorfiineja, jotka saavat aikaan nousuhumalan. Samalla

opiaattijärjestelmän hermoyhteydet vahvistuvat; jos alkoholia kuluttaa runsaasti niin järjestelmä yliaktivoituu.

Sen jälkeen pienikin määrä alkoholia laukaisee juomishimon. Naltreksonia (kauppanimi Revia) on käytetty ehkäisemään

endorfiinien kiinnitymistä opioidireseptoreihin, jolloin ei synny mielihyvää.


Aivolisäkkeessä alkoholi estää virtsaneritystä vähentävän antidiureettisen hormonin eritystä, jolloin virtsaneritys lisääntyy

erityisesti nousuhumalan aikana. Kun taas aivolisäkkeen erittämän lisämunuaiskuorta stimuloivan adrenokortikotropiinin

tuotanto tehostuu, josta johtuen kortisolin eli stressihormonin muodostuminen kiihtyy.

Alkoholin vaikutus perustuu myös hermosolukalvon rasvoihin. Alkoholi tunkeutuu vesi- ja rasvaliukoisena suoraan

solukalvon läpi lisäten myös solun sisällä kalvon liukoisuutta, jonka seurauksena kalvon rasva-aineiden, fosfolipidien

ja kolesterolin järjestys järkyttyy. Näin alkoholin vaikutuksesta valkuaisaineista muodostuvat natriumkanavat hermosolussa

tukkeutuvat ja hermoimpulssin kulku estyy - seurauksena on humala.

Akamprosaatti, jota on myös käytetty alkoholistien hoidossa, vaikuttaa aivojen glutamaattijärjestelmään.

Se vaimentaa pahaa oloa ennen juomista, jolloin arvellaan juomishimonkin vähenevän.


Alkoholia nautittaessa monimutkaisempia toimintoja, valppautta, huomiokykyä ja päätöksentekoa säätelevät aivojen osat

häiriintyvät. Kovassa humalassa pikkuaivot lamaantuvat, jolloin koordinaatio ja tasapaino häiriintyvät. Lähestyttäessä

tajuttomuuden aiheuttavaa alkoholin promillemäärää veressä (3,5-4 ‰) alkavat ydinjatkoksen hengitystä ja

verenpainetta säätelevät keskukset häiriintyä. Varsinkin nuorilla alkoholimyrkytystilaan liittyy usein voimakas

verensokerin lasku, jonka seurauksena saattaa olla eriasteista aivojen vaurioitumista.


Aivojen mesolimbinen dopamiinirata aktivoituu mielihyvän kokemuksissa. Rata poimii ja käsittelee aivojen muilta alueilta

saapuvia perusvietteihin liittyviä viestejä. Positiivisina ärsykkeinä toimivat mm. hyvä ruoka, juoma tai seksuaaliset virikkeet.

Kemiallista riippuvuutta aiheuttavat aineet lisäävät dopamiinin ja eräiden muidenkin välittäjäaineiden vapautumista aivojen

mielihyväalueilla. Dopamiinia tuottaa aivoissa ventraalisen tegmentaalialueen hermosolut, joita on vain muutamia

kymmeniätuhansia aivojen syvissä osissa. Pitkien hermosoluhaarakkeiden avulla vaikutus yltää eri puolille aivoja,

mm. accumbens-tumakkeeseen, joka on yksi aivojen mielihyväkeskuksista. Nousuhumalassa aivoissa on alkoholin

vaikutuksesta dopamiinimyrsky. Kun myrsky laantuu ja aineen pitoisuudet laskevat, niiden arvot tippuvat normaalitason

alapuolelle. Syntyy mielihyvälle vastakkainen tila, jossa sekä keho että mieli kärsivät.


Nousuhumala aktivoi oikean etuotsalohkon alueen, etumaisen aivovyön ja oikeanpuoleisen talamuksen verenkierron.

Verenkierron aktivoituminen ja siitä johtuva euforia on estettävissä opiaattien vaikutusta estävällä lääkkeellä, naloksonilla.

Kun taas disulfaamin, lääkenimeltään Antabusin teho perustuu etanolin metabolian estämiseen maksassa.


Riippuvuutta aiheuttavaa ainetta käytettäessä jatkuvasti, aivojen hermosolut sopeutuvat päihteen pysyvään tai toistuvaan

läsnäoloon. Syntyy toleranssi eli sietokyky, jonka ansiosta hermosto pyrkii toimimaan normaalisti huumaavan aineen

läsnäolosta huolimatta. Päihteeseen sopeutunut elimistö vaatii jatkuvaa huumaavan aineen tankkausta toimiakseen normaalisti.


Vieroitusoireet syntyvät päihteen vaikutuksen loputtua aivoissa. Silloin päihteeseen sopeutuneiden hermosolujen toiminnot

järkkyvät. Vieroitusoireista pahimpina pidetään alkoholipsykooseja, joista tunnetuin on juoppohulluus eli delirium tremens,

jonka pääasiallisina oireina ovat pelokkuus, levottomuus, unihäiriöt, vapina ja harhanäyt. Toinen äkillinen alkoholipsykoosin

muoto on hallusinoosi, jossa pääoireina ovat jatkuvat kuuloharhat ja vainoharhaisuus.


Psyykkinen riippuvuus aineeseen näkyy hakeutumisena tilanteisiin, jotka voivat käynnistää päihteen käytön, vaikka ei olisi

käyttänytkään ainetta pitkään aikaan. Kierteen voi käynnistää yksi ryyppy, stressi, tietty tilanne tai henkilö.

Tutkijat puhuvat perinnöllisestä ominaisuudesta, palkkiovajesyndroomasta, joka altistaisi mm. alkoholismille. Siinä dopamiinin

liian vähäinen aivovaikutus, jonka aiheuttaa D2-geenin tietty muoto on löydetty monissa addiktitoiminnoissa kuten alkoholismi,

pakonomainen pelaaminen, ahmimishäiriö ja hyperaktiivisuus. Stressin on todettu laukaisevan alttiuden alkoholismiin.


Väkivaltaisten ja ei-väkivaltaisten alkoholistien aivotoimintoja tutkittaessa on todettu ei-väkivaltaisten alkoholistien

dopamiiniaktiivisuuden olevan selvästi alempi kuin terveillä ihmisillä. Nämä poikkeavuudet on havaittavissa pitkään

raittiina olleillakin. Kolme-neljäsosaa alkoholisteista ovat ei-väkivaltaisia. Väkivaltaisilla on todettu serotoniini välittäjäaineen

vajaatoimintaa tai määrän alhaisuutta ja hieman terveitä korkeampaa dopamiiniaktiivisuutta.


Asetaldehydi aiheuttaa tahdosta riippumattomassa hermostossa epätasapainotilan. Keho reagoi samaan tapaan kuin hätätilassa.

Pintaverenkierto tehostuu, esim. kasvot ja silmät punoittavat. Päänsärky on seurausta verisuonten laajenemisesta ja asetaldehydin

suorista vaikutuksista aivoihin.Vilunväristykset liittyvät ainakin osittain tahdosta riippumattoman hermoston häiriöihin kehon

lämpötasapainon säätelyssä. Joillakin taas hiki ja vilu vaihtelevat samasta syystä.


Juomista seuraava moraalinen krapula on masennusreaktio, joka on yhteydessä hermojen välittäjäaineiden pitoisuuksiin niiden

mentyä sekaisin. Tuska- ja masennustilat ovat pitkäaikaisen tai useasti toistuneen alkoholinkäytön tavanomaisia seurauksia.

Jo kohtuukäyttäjillä havaitaan, silloinkin kun he eivät ole humalassa, aivovaikutuksista johtuvia häiriöitä. Heidän älylliset suoritukset

heikkenevät. Alkoholin käytön lopettaminen palauttaa yleensä suorituskyvyn entiselle tasolle. Toisaalta alkoholi aiheuttaa

mielenterveysongelmia, unettomuutta, levottomuutta, jopa psykoosia. Moni alkaa käyttämään alkoholin aiheuttamiin ongelmiin

lääkkeitä lopettamatta silti alkoholin käyttöä. Lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö voi aiheuttaa monenlaisia aivoperäisiä ongelmia.

Suomessa arvioidaan vuosittain kuolevan satoja ihmisiä alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöön.Vähentyneistä mielisairaalapaikoista

yhä useamman täyttää päihdepotilas.


Alkoholin runsas pitkäaikaiskäyttö ja toistuvat kovat humalat saavat aikaan muutoksia aivoihin; aivoaineen on todettu

vähentyneen kuvauksissa. B1-vitamiinin puutos aiheuttaa vaurioita aivojen Wernicken alueelle, johon liittyy miltei aina

Korsakovin psykoosi. Korsakovin psykoosissa lähimuisti katoaa lähes täysin. Nämä lähimuistin aukot alkoholisti

paikkaa satuilemalla.


2-6 % alkoholisteista esiintyy kaatumatautia muistuttavia kohtauksia. Puhutaan alkoholiepilepsiasta. Dementiaa esiintyy

myös yleisesti alkoholisteilla. Suurkulutus aiheuttaa aivojen surkastumista eli atrofiaa.

Tyypillinen hermoston alkoholisairaus on pikkuaivorappeuma eli serebellaaridegeneraatio. Siinä pikkuaivojen ns.

Purkinjen solut rappeutuvat, josta johtuen kävely muuttuu horjuvaksi ja leveäraiteiseksi. Humalatilassa esiintyy

vastaavanlainen oire, mutta alkoholismin edetessä se muuttuu palautumattomaksi. Joskus pikkuaivojen rappeuman

oireisiin liittyy puheen vaikeutuminen ja silmävärve.


Maksakoomasta puhutaan silloin kun vakava maksasairaus aiheuttaa erilaisia aivo-oireita keskittymiskyvyn puutteesta

aina tajuttomuuteen asti. Aivo-oireiden syytä ei vielä täysin tunneta, mutta niiden aiheuttajaksi on arveltu ammoniakkia,

erilaisia rikkiyhdisteitä (merkaptaanit), lyhytketjuisia rasvahappoja, seerumin ja aivojen aminohappojen muuttunutta

suhdetta sekä lisääntynyttä herkkyyttä aivotoimintaa hidastavalle gamma-aminovoihapolle (GABA). Äkillisessä

maksasairaudessa oireet kehittyvät nopeasti levottomuudesta tajuttomuuteen. Maksakirroosiin liittyvä oireisto alkaa

vähitellen. Alkuoireina on usein levottomuus, univaikeudet ja älyllisen suorituskyvyn heikkeneminen. Seuraavassa

vaiheessa alkaa persoonallisuuden muutokset, välinpitämättömyys ja ajantajun katoaminen.

Maksakirroosipotilailla oireiston voi laukaista tilanteet, joissa suolistosta imeytyy verenkiertoon typpipitoisia yhdisteitä

enemmän kuin sairas maksa kykenee käsittelemään, esim. äkillinen suolistoon tapahtuva verenvuoto, vaikea ummetus

tai liiallinen valkuaisen syönti aiheuttavat oireita.


Mielisairauksia, jotka liittyvät alkoholismiin ovat alkoholipsykoosit ja vakavat vieroitusoireet kuten juoppohulluus

(delirium tremens). Juoppohulluus kehittyy noin viikon sisällä alkoholinkäytön vähentämisestä tai lopettamisesta. Alkuun

oireisiin kuuluvat keskittymiskyvyn häiriöt, ahdistuneisuus ja motorinen levottomuus. Täyteen kehityttyään juoppohulluuteen

kuuluu kuumeilua, sekavuutta hallusinaatioita ja tajunnan tason laskua.

Vakava masennus ja ahdistuneisuus kuuluvat myös alkoholistien ja alkoholien suurkuluttajien sairauksiin. Masentuneisuus

ja ahdistus kuuluvat myös alkoholin vieroitusoireisiin.


Alkoholi on mukana myös monissa onnettomuuksissa. Se lisää kaikellalailla liikkuvien ihmisten onnettomuusriskiä; esim. jo

yhden promillen humala lisää pyöräilijän onnettomuusriskiä yli kymmenkertaiseksi. Alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtuneiden

päävammojen seurauksena on monenlaisia seuraamuksia kroonisesta päänsärystä epilepsiaan saakka.

Alkoholisteilla ja heidän pojillaan on tavattu aivojen EEG:ssä tavallista enemmän nopeaa alfa- ja beeta-aktiivisuutta.


Energia

Alkoholissa on paljon energiaa. Yhdessä grammassa rasvaa on 9 kcal eli 38 kJ ja yhdessä grammassa alkoholia on 7 kcal

eli 29 kJ. Yhdessä ravintola-annoksessa on 11-15 g alkoholia eli 77-105 kcal (323- 441 kJ). Energiaa lisää myös juomien

sisältämä sokeri ja muut valmistusaineet. Tuopillinen A-olutta vastaa kahta rasvanappia tai kolmea sokeripalaa.


Alkoholi imeytyy nopeasti ja leviää verenkierrossa koko elimistöön. Se ei kelpaa elimistölle sellaisenaan, vaan maksan täytyy

muuttaa se asetaatiksi eli etikkahapoksi. Reaktiossa vapautuu energiaa, jonka maksa käyttää ruuasta saatujen rasvahappojen

sijasta. Maksan normaali energialähde rasvahappo varastoituu, osa maksaa rasvoittamaan ja osa ihon alle.


Alkoholin hajoittaminen maksassa syrjäyttää kaikki muut maksan toiminnot: maitohappo ei pala eikä uutta sokeria synny

maksan ja lihasten energiavarastoihin. Alkoholin nauttiminen kuntoilun jälkeen ehkäisee palautumista. Maitohapot kertyvät

elimistöön, minkä huomaa seuraavana aamuna piestynä olona ja lihasten jomotuksena. Kun taas kuntoilu humalassa on

vaarallista tapaturmavaaran ja elimistön liikarasituksen vuoksi; se saattaa johtaa sydämen toimintahäiriöihin. Krapula on

aivan yhtä huono tila kuntoilla.

Lihaksissa asetaatti syrjäyttää ruuasta saadut rasvat ja hiilihydraatit energianlähteenä. Joutilas energia varastoidaan

rasvakudokseen. Jos alkoholia on veressä pitkin päivää, se vastaa yli puolta päivän energiatarpeesta. Pullo keskiolutta

päivässä vuoden ajan lisää kalorimäärää yli viisi rasvakiloa ihon alle ja maksaan varastoituna; näin mikäli liikunta- ja

ruokatavat pysyvät entisellään.

Parista ykkösoluesta saa energiaa yhtä paljon kuin yhdestä keskioluesta.


Asetaatti hajoaa lähinnä lihaksissa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Alkoholin palaminen maksassa jatkuu tasaisella nopeudella

niin kauan kuin sitä on elimistössä. Aikuisella sitä poistuu n.1 g ruumiinpainon 10 kiloa kohden tunnissa. Tavallisten

ravintoaineiden palamista voi kiihdyttää liikunnalla, mutta maksan toimintaan ulkoiset tekijät eivät vaikuta.

Aivot käyttävät energiakseen lähes yksinomaan sokeria. Aivojen on saatava tätä polttoainetta jatkuvasti, koska sillä

ei ole omia varastoja. Maksalla on tärkeä tehtävä veren sokerin säätelyssä. Alkoholi saa aikaan glykogeenin hajoamisen

ja verenkiertoon vapautuu runsaasti sokeria. Paastoajalla alkoholi voi aiheuttaa hengenvaarallisen verensokerin alenemisen,

kun maksan varastoissa ei ole glykogeenia. Normaalisti maksa alkaa valmistaa uutta glykogeenia muista raaka-aineista,

esim. maitohaposta, mutta alkoholia polttaessaan se ei kykene valmistamaan glykogeenia.


Haima

Alkoholin aiheuttama haimatulehdus iskee yleensä nuorehkoon tai keski-ikäiseen mieheen kesken parhaan lomakauden,

osa sairastuneista menehtyy siihen. Tissutteluputken jatkuessa oireisiin tulee vatsan vääntelyä, turvotusta, ruokahalu menee.

Olo on kuumeinen, hikoiluttaa, oksettaa, vyömäinen ylävatsakipu yltyy pikkuhiljaa. Haiman tulehduttua tila voi huonontua

kriittiseksi asti, jolloin sairaalahoito kestää viikkoja ja toipuminen kuukausia, niillä, jotka toipuvat.

Alkoholi aiheuttaa valtaosan haimatulehduksista Suomessa.


Haima on n. 100 g painava rauhanen, joka sijaitsee ylävatsalla vatsaontelon takana. Haima erittää ruuansulatusentsyymejä

suoraan pohjukaissuoleen, sekä verenkiertoon insuliinia ja glukagonia, jotka säätelevät mm. elimistön sokeritasapainoa.

Tulehdusreaktiossa haimakudos alkaa liueta ja tuhoutua itse erittämiensä entsyymien vaikutuksesta. Kesäaika ja etelän

lomakeskuksessa vietetyt viikon tai parin mittaiset lomat altistavat selvästi tälle taudille.


Tulehdus ilmenee kovana vyömäisenä vatsakipuna, johon liittyy oksentelua, usein myös lämpöilyä. Elimistön nestetasapaino

järkkyy, virtsamäärät niukkenevat, hengitys muuttuu pinnalliseksi ja sydämen syke kiihtyy. Vatsa turpoaa ja aristaa,

yleiskunto romahtaa nopeasti. Tauti voi olla lievä, jolloin haima on vain turvonnut, vaikeimmissa tapauksissa se on

kokonaan tai osittain kuoliossa ja pysyvästi tuhoutunut. Kaikista tapauksista 80-90% ovat lieviä tapauksia, jotka rauhoittuvat

yleensä viikon pari sairaalahoidolla. Vaikeissa tapauksissa joudutaan antamaan tehohoitoa tiputuksineen, hengityskoneineen

ja dialyysihoitoineen. Bakteeritulehduksen iskettyä joudutaan jopa leikkaamaan. Osalle potilaista syntyy haiman

vaurioiduttua diabetes.

Tulehdus voi olla myös kroonisena, jolloin haima tuhoutuu pikkuhiljaa. Oireina silloin on epämääräiset vatsakivut.

Haima ei pysty tuottamaan tulehtuneena kaikkia tarvittavia ruuansulatusentsyymejä, josta johtuen alkoholisteille

kehittyy erilaisia puutostauteja.


Hermosto

5-20 % alkoholisteista esiintyy polyneuropatiaa, jonka tavallisimpia oireita ovat jalkojen kivut ja tuntohäiriöt.

Alkoholismiin usein liittyvä B-vitamiinin puute voi aiheuttaa myös muita vakavia hermosairauksia.


Mahalaukku

Yli 30% alkoholia sisältävät juomat voivat aiheuttaa mahanportin kouristuksen, joka hidastaa alkoholin pääsyä

ohutsuoleen ja siten myös sen imeytymistä.

Alkoholi ärsyttää mahalaukun seinämiä. Jo muutaman päivän pituisen katkeamattoman ryyppykauden tuloksena

voi olla vaikea, jopa vertavuotava mahakatarri.


Maksa

Alkoholi on maksamyrkky.

Lievimpiä maksalle aiheutuvia häiriöitä, joita alkoholi saattaa aiheuttaa on kolestaasi eli sapen kulun este.

Sappistaasin oireina ovat kutina, keltaisuus ja rasvainen ripuli. Ripuli syntyy, kun rasvojen imeytyminen

häiriintyy sappihappojen puutteessa.

Alkoholin hajoaminen eli palaminen tapahtuu 90 % maksassa, loput 10 % palaa suolen seinämissä ja

munuaisissa tai poistuu elimistöstä uloshengityksen tai kehon eritteiden mukana. Maksassa alkoholi palaa

ensin asetaldehydiksi ja sitten asetaatiksi eli etikkahapoksi. Palaminen vaatii happea. Niinpä maksasta

vaurioituu alkoholia käytettäessä ensin kauimpana happea tuovista suonista olevat osat.


Alkoholidehydrogenaasi-entsyymi poistaa alkoholista yhden vetyatomin, joka joutuu maksan yleiseen

aineenvaihduntaan poistuen lopulta maksasta vedessä. Asetaldehydi muuttuu aldehydidehydrogenaasientsyymien

katalysoimassa reaktiossa. Tässä reaktiossa vapautunut vety poistuu myös vedessä. Asetaatti taas palaa lopullisesti

vedeksi ja hiilidioksidiksi pääasiassa lihaksissa.


Asetaldehydi on hyvin reaktiivinen yhdiste, joka sitoutuu helposti maksan valkuaisaine- molekyyleihin ja muuttaa

niiden toimintaa. Se taas vaikeuttaa mm. maksan energia-aineenvaihduntaa.

Alkoholi palaa maksassa vakionopeudella veren alkoholipitoisuudesta riippumatta. Normaalipainoisilla,

alkoholia kohtuullisesti käyttävillä ihmisillä alkoholia palaa 7-10 g tunnissa. Alkoholin palamisen nopeuteen ei voi

kotikonsteilla vaikuttaa. Runsas pitkäaikainen ja säännöllinen alkoholinkäyttö lisää maksan kykyä polttaa

alkoholia n. 20-30%.

Yleensä asetaldehydia ei joudu ollenkaan verenkiertoon nopean reaktion vuoksi. Suurella osalla japanilaisia

sekä kiinalaisia reaktio on hitaampi, jolloin asetaldehydia joutuu verenkiertoon. Myös Antabus estää maksan

aldehydidehydrogenaasin toimintaa.

Antabus, jonka vaikuttava aine on disulfiraami, vaikuttaa jopa kaksi viikkoa sen nauttimisen lopettamisen jälkeen.

Sen vaikutus perustuu oireisiin, jotka syntyvät sen ja alkoholin yhteiskäytöstä. Oireina ovat verisuonten

laajenemisesta johtuva ihon punoitus, sydämentykytys, hengenahdistus, hyperventilaatio, päänsärky, pahoinvointi

ja huimaus. Antabus-hoitoon saattaa liittyä myös vakavia sivuoireita, se myös kuormittaa sydäntä.


Jos maksassa on varastoituneena glykogeenia äskettäisen syönnin johdosta, kiihdyttää alkoholi glykogeenin

hajoamista ja nostaa näin ollen veren sokeria. Alkoholi estää glukoosin uudismuodostusta maksassa, joten

jollei sitä ole varastoituneena (paastoaja, pieni vauva), aiheuttaa alkoholi verensokerin laskun jopa kohtalokkaan

paljon aivojen jäädessä ilman energiaa.

Alkoholi hidastaa myös galaktoosin muuttumista glukoosiksi maksassa. Se hidastaa myös sorbitolin ja

ksylitolin aineenvaihduntaa.


Jatkuvasti alkoholia nautittaessa maksaan varastoituu rasvaa. On todettu, että jo 2-3 viikon päivittäinen runsas

juominen nostaa maksan rasvapitoisuuden moninkertaiseksi. Pitkään tilan jatkuessa syntyy rasvamaksa.

Ravinnon runsas rasvapitoisuus ja mahdollinen valkuaisainepuute lisäävät maksan rasvoittumista. Tasapainoisella

alkoholittomalla ruokavaliolla rasvamaksa paranee 3-6 viikossa. Hoitamattomana rasvamaksa saattaa johtaa

maksatulehdukseen eli hepatiittiin. Äkillisenä hepatiitti on hengenvaarallinen. Lievänä se saattaa parantua sairaalahoidossa.

Hepatiitti voi olla oireeton, mutta yleensä ilmenee yleisoireita, kuten väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Pahemmassa

tulehduksessa oireina ovat ylävatsakivut, kuume, keltaisuus, vatsan turpoaminen ja maksasairauden aivo-oireet.

Maksa on usein suurentunut. Laboratoriokokeissa havaitaan kohonneet ASAT- ja ALAT-arvot. Usein myös

gamma-GT-arvo on suuri. Alkoholihepatiitin vakavuus näkyy parhaiten veren seerumin maksan tuottamista

valkuaisaineista, kuten albumiini ja veren hyytymistekijöistä.


Alkoholin aiheuttamista maksavaurioista vakavin on maksakirroosi. Maksatulehdus edeltää usein maksakirrosia,

jonka kehittyminen kestää yleensä 10-12 vuotta. Kirroosissa maksan solukko muuttuu kiinteäksi arpimaiseksi

sidekudokseksi. Oireina on väsymys, ihon ja silmämunien keltaisuus, vatsan turvotus, pahoinvointi, ruokahaluttomuus,

lievä lämpöily ja erilaiset psyykkiset oireet. Tuhoutunut maksakudos ei uusiudu. Arpeutuneesta kudoksesta johtuen

maksa toimii huonosti, myös sen verenkierto voi estyä. Tästä johtuen myrkyttyminen tai rajut verensyöksyt

laskimolaajentumista ruokatorvesta ovat usein maksakirroosipotilaiden kuolinsyynä. 20-30% alkoholin suurkuluttajista

arvioidaan saavan maksakirroosin. Naisilla maksakirroosi syntyy herkemmin kuin miehillä.

Muina kirroosin oireina voi esiintyä ns. hämähäkkiluomia eli spiderneevuksia iholla ja kämmenten ja sormenpäiden

punoitusta ns. palmaarieryteemaa. Muita ihon oireita keltaisuuden lisäksi on kutina, herkästi tulevat mustelmat,

turvotukset ja verenvuodot. Ihopigmentti lisääntyy. Kohonneesta porttilaskimopaineesta johtuen vatsaonteloon kertyy nestettä.

Maksakirroosin laadun toteaminen vaatii lähes aina koepalan ottamisen maksasta. Kun verikokeissa todetaan

kohonneita maksa-arvoja, kehoitetaan potilasta välttämään alkoholia muutamia viikkoja, jonka jälkeen kokeet uusitaan.

Mikäli arvot ovat laskeneet, on kyseessä ilmeisesti ollut rasvamaksa.


Seksuaalisuus

Alkoholi vaikuttaa myös sukupuolirauhasiin. Miehillä jo yksi alkoholiannos vähentää ohimenevästi testosteronin tuotantoa.

Kroonisilla alkoholistimiehillä kivekset ovat usein surkastuneet ja veren testosteronipitoisuus on pysyvästi alentunut.

Tämän seurauksena ovat impotenssi, hedelmättömyys, karvoituksen väheneminen ja rintojen kasvu.


Myös kohtalaiset kerta-annokset vaikuttavat seksuaalireaktioihin hidastaen ja heikentäen molemmilla sukupuolilla.

Sanonta "alkoholi lisää halua ja vähentää kykyä" pitää fysiologistenkin tosiasioiden valossa paikkansa. Impotenssi

liittyy jonkinasteisena runsaaseen useamman kerran viikossa tapahtuvaan alkoholin juomiseen, vaikka alkoholinkäyttöä

ei vielä koettaisikaan ongelmaksi.

Alkoholin suurkuluttajamiehet naisistuvat estrogeeni- eli naishormonitasojen noustessa ja suurkuluttajanaiset

miehistyvät testosteroni- eli mieshormonitasojen noustessa suhteessa alenevaan estrogeenitasoon. Siitä seuraa

kuukautishäiriöitä ja lapsensaantivaikeutta.


Suolisto

Ihmisten suolistobakteerit tuottavat vähän alkoholia, joka siirtyy verenkiertoon; tätä kutsutaan endogeeniseksi

alkoholiksi. On arveltu ihmisten elimistön kehittäneen alkoholia käsittelevän aineenvaihdunnan endogeenisen

alkoholin poistamiseksi elimistöstä.

Nautitusta alkoholista pääosa imeytyy ohutsuolen alkuosasta, mutta sen imeytyminen alkaa jo suun limakalvolta.

Ohutsuolen alkuosasta alkoholi imeytyy suolenseinämän pikku verisuonten kautta porttilaskimoon, maksaan ja

suureen verenkiertoon.


Sydän ja verenkierto

Veren alkoholipitoisuus ilmoitetaan promilleina. Yksi promille tarkoittaa, että yhdessä litrassa verta on 1 gramma

puhdasta alkoholia. Kun tietää nauttimansa juoman sisältämän puhtaan alkoholin määrän, voi veren

alkoholipitoisuuden laskea jakamalla nautitun alkoholimäärän grammoina henkilön painolla, joka on kerrottu

elimistön nestetilavuuskertoimella (miehillä 0,75 ja naisilla 0,66). Yhdessä pullossa A-olutta, lasillisessa mietoa

viiniä tai ravintola-annoksessa viinaa on n. 13 g puhdasta alkoholia.

Veren alkoholipitoisuus laskee normaalisti 0,1-0,15 promillea tunnissa, joten 2 promillen humalasta

selviäminen aikuisella vie 15-20 tuntia.


Runsas jatkuva alkoholin käyttö vaurioittaa sydänlihasta ja vähentää sen pumppaustehoa. Syntyy

ns. alkoholikardiomyopatia, jonka oireina on hengenahdistus ja alaraajojen turvotus. Runsas jatkuva

alkoholin käyttö ja raju kertakäyttö lisäävät sydäninfarktin ja vakavien rytmihäiriöiden riskiä. Ja jo yksi

suuri alkoholiannos nostaa verenpainetta. Se on usein myös nuorten ihmisten äkillisten aivoverenkiertohäiriöiden

taustalla. Raju alkoholinkäyttö lisää sekä aivoverenvuotojen että -tulppien riskiä. 


Runsaan alkoholin käytön jälkeen veren sokeripitoisuus ei ole tasapainossa, pulssi on tihentynyt, verenpaine

kohonnut ja sydämen lepotyömäärä on lisääntynyt. Krapulassa fyysiset ponnistelut kasvattavat sydämen

rytmihäiriöiden, sydäninfarktin ja aivohalvauksen vaaraa.


Alkoholisteilla on yleensä hyvät rauta-arvot veressä. Tämän syyksi arvellaan parempaa imeytymistä. Alkoholi

kuitenkin heikentää valkoisten verisolujen toimintaa ja vähentää vasta-aineiden tuotantoa. Veren hyytymishäiriöt ovat yleisiä.

Alkoholismille alttiilta tavataan seuraavanlaisia poikkeamia veressä: verihiutaleista tavataan alhaista MAO-aktiivisuutta,

jonka arvellaan heijastelevan alhaista serotoniinituotantoa ja verihiutaleiden AC-aktiivisuus on alhainen.

Yleisesti suurkuluttajien punasolujen keskitilavuus kasvaa ja seerumin gammaglutamyylitransferaasi-entsyymien määrä kasvaa.


Virtsatiet, munuaiset

Alkoholi kiihdyttää lisämunuaisen kortisolituotantoa, joka vastaavasti kiihdyttää aivojen solukuolemaa. Alkoholi stimuloi

lisämunuaisia, joka saa erittymään enemmän estrogeenia. Alkoholi ja estrogeenihoito yhdessä lisäävät rintasyövän vaaraa.

Alkoholi tehostaa lisämunuaiskuorta stimuloivan adrenokortikotropiinin (ACTH) tuotantoa, jonka kautta se lisää

kortisolin muodostusta. Erityisesti nousuhumalan aikana antidiureettisen hormonin eritys vähenee, jolloin virtsaneritys

lisääntyy. Suuren alkoholiannoksen jälkeen adrenaliinin ja noradrenaliinin eritys lisääntyy, kuten tapahtyy myös stressissä.


LÄHEISRIIPPUVUUS, alkoholistin perhe


Vanhemman ei tarvitse olla alkoholisti lääketieteen diagnosoimmassa mielessä, jo vanhemman runsaan alkoholin

käytön on todettu aiheuttavan lapselle ongelmia. Asiaan liittyy salamyhkäisyyttä ja epävarmuutta. Pullon viedessä

voiton muista asioista ja perhesuhteista tulee mukaan myös itsetunto-ongelmia. Perhe sopeutuu yhden ihmisen

mielialojen ja halujen mukaan elämiseen. Vaikenemalla toivotaan ongelman katoavan.


Alkoholisti sairastuttaa koko perheen. Pikkuhiljaa alkoholi valtaa perhe-elämää, kunnes lopulta lähes kaikki

perheessä on heijastusta alkoholistin tekemisistä. Alkoholismiin liittyy sairastelua, eristäytymistä, salailua,

vihamielisyyttä, väkivaltaa, häpeää, puhumattomuutta, talousvaikeuksia, huonommuuden tunnetta, jotka

johtavat alkoholistin lapsella erilaisiin selvitymismalleihin. Heidän vetämänsä roolit vaihtelevat sisupussista

vitsiniekkaan. Yhteisenä piirteenä alkoholistien lapsilla on lyhytjänteisyys, he eivät kestä muutoksia ja heillä

on miellyttämisen tarve.


Monesti alkoholistiperheen elämä on jatkuvaa epävarmuutta, salailua ja kaaosta. Jatkuvassa kaaoksessa

elettyään lapsilla on tarve hallita ympäristöä ja tapahtumia. Heistä tulee helposti eristäytyviä ja heillä on

ulkopuolisuuden tunteita. He joutuvat myös usein hyväksi käytetyiksi. He voivat olla erittäin vastuuntuntoisia

tai polariteettina tälle täysin vastuuntunnottomia. Turvallisuuden ja toisten hyväksynnän tarve on voimakas

alkoholistin lapsella, niitä hakiessaan alkoholistin lapsi voi ajautua äärimmäisiin tekoihin.


Lapsen asema, ikä ja sukupuoli mm. vaikuttavat siihen minkä roolin he ottavat selviytyäkseen elämässään

alkoholistiperheessä. Esikoiselle lankeaa usein liian varhainen aikuistuminen, aikuisen roolin ottaminen.

Keskimmäinen lapsi on entistäkin enemmän hukassa ja nuorin ylisuojeltu.Vaikka vain toinen vanhemmista

joisi ja toinen pystyisi kasvattamaan lapsiaan rakastavasti, vie sairas aikuinen perheen energiaa ja

toimintamalleja kieroutuneeseen suuntaan.


Voimakkaimmin alkoholismi vaikuttaa juuri kouluun lähtevissä (6-7 -vuotiaat), murrosiän kynnyksellä

eläviin ja teini-iän loppuvaiheessa, jolloin nuoret pyrkivät monesti maailmalle liian aikaisin perhetilanteen vuoksi. 


Lapsuuden aikana ihmisen tunne-elämä ja minäkuva kehittyvät. Alkoholistiperheen lapsilla puolustusmekanismit

saattavat estää näiden puolien kasvun. Monesti lapselle kehittyy heikko minäkuva, hän tuntee itsensä ala-arvoiseksi

sekä heikoksi. Persoonallisuuden kehittymiselle on tärkeää luottamuksen tunne. Alkoholistin lapsella elämä on

usein turvatonta. Mikäli ihmisen elämän alkutaival on turvaton luo se heikon pohjan ihmisen kehityksen

vaatimien kasvukriisien käsittelyyn.

Lapsen elämän myöhemmät tapahtumat vahvistavat hänen lapsuudessaan luomaa kuvaa itsestään ja elämästä.

Ihmisellä on myös taipumus hakea elämässään tilanteita, jotka vahvistavat hänen luomaansa kuvaa itsestään.

Vajavaisen itsetunnon omaava ihminen kaipaa myös jatkuvaa ulkoa tulevaa arvostusta sekä hyväksyntää.

Tämä johtaa elämässä tiettyihin käytösmalleihin: hänestä tulee ikuinen suorittaja ja palvelija tai polariteettina

tälle hän kieltää elämän masentuu tai kovettuu.


Läheisriippuvaiselle on ominaista tottumus ajatella, tuntea ja kohdella itseä sekä muita tavalla, joka tuottaa

itselle kipua. Käytös on reaktiomaista. Läheisriippuvainen on huolehtivainen, miellyttämishaluinen, hänellä on

heikko itsetunto, johon liittyy usein erilaisuuden ja erillisyyden tunne sekä täydellisyyden tavoittelu. Heidän

käytöksensä on usein jäykkää sekä hillittyä, heillä on pakkomielteitä ja voimakas kontrolli. Heidän on vaikea

nähdä ongelmiensa alkusyytä ja omaa tilaansa. Monesti he kehittävät riippuvuuden jostain.

Läheisriippuvainen ei tunnista sisintään, siksi hänellä on vaikea kommunikoida suoraan ja rehellisesti. He eivät

myöskään luota toisiin ihmisiin. Kaikki tämä johtaa seksuaaliongelmiin. Riippuvuus on yhä paheneva tila

mikäli siihen ei puututa. Se johtaa ennen pitkää masennukseen, eristäytymiseen, itsemurhaan, väkivaltaan,

syömishäiriöihin ja/tai päihdeongelmiin.


Läheisriippuvuudesta toipumisessa on samanlaisia vaiheita kuin surutyössä. Ensimmäisessä vaiheessa ongelma

mieluummin kielletään, koska myöntäminen toisi tuskaa, ahdistusta ja pelkoa. Kun tilanne viimein oivalletaan,

nousee suuttumus, joka voi johtaa jopa väkivaltaan. Sen jälkeen aletaan tehdä "kauppaa", jolla pyritään pääsemään

ongelmasta entisillä keinoilla tai vaihtokaupalla. Kaupankäyntiä seuraa masennus ja itku kunnes nykytilanne

hyväksytään ja päästään sopuun itsen ja maailman kanssa.


Riippumattomuuden saavuttaa sietämällä yksinäisyyden pelkoa. Läheisriippuvaiset voivat vaikuttaa ulospäin

vahvoilta tai haurailta mutta yhtäkaikki he pelkäävät olla yksin itsensä kanssa. He tarvitsevat jatkuvaa peiliä

toisista ihmisistä ja heidän reaktioistaan olemassaololleen. Huonon minä-kuvansa vuoksi he haluavat nähdä toisessa

ihmisessä piirteitä joita ihannoivat. He luovat toisista ihmisistä kuvan prinssistä tai prinsessasta jota voisivat palvoa

eivätkä siksi koskaan kohtaa toisia ihmisiä aidosti. Yksi toipumisen edellytys on tutustua itseensä, opetella tuntemaan

kuka on. Ja alkaa elää omaa elämäänsä.


Alkoholistin perhe voi toipua, vaikka alkoholisti ei lopettaisikaan juomistaan. Kun perhe oivaltaa tilanteensa ja

normalisoi oman elämänsä, voi perhe-elämä olla suhteellisen tervettä yhden sairaudesta huolimatta. Äärimmäinen

keino toipumiseen on ero.

Yksilöiden: puolison ja lasten toipuminen vaatii syyllisyydestä paranemista, keinotekoisesta alkoholistin luomasta

sekä todellisesta syyllisyydestä, jossa ymmärtää oman osuutensa läheisriippuvuudessa. Se on kipeä prosessi, jonka

pituus riippuu läheisriippuvuuden syvyydestä.


FAS


Alkoholistiäidin lapselle sikiöaikana syntyvä oireyhtymä on FAS eli fetal alcohol syndromen, johon liittyy parantumattomia

fyysisiä erityispiirteitä sekä alentunut älykkyystaso ja motoristen kykyjen heikkous.

Alkoholistiäidin lapsi kasvaa huonosti jo kohdussa. Vastasyntynyt ei siedä koskettelua, hänellä saattaa olla vapinaa ja

kouristeluja, unentarve on vähäinen. Imeväisen täytyy opetella imeminen, sillä hänen on vaikea hengittää, imeä ja niellä

oikeassa tahdissa. Samoin käy myöhemmin kiinteän ravinnon kanssa.


Suomessa syntyy vuosittain kolmisensataa lasta, jotka kärsivät keskushermostovaurioista äidin raskaudenaikaisen

alkoholinkäytön takia. Euroopassa se on suurin älyllisen kehitysvammaisuuden syy.


Alkoholi aiheuttaa kehityshäiriöitä sisäelimiin ja tunnusomaisia piirteitä kasvoihin. Se vaurioittaa peruuttamattomasti

keskushermostoa, sekä hormoni- ja immuunijärjestelmää. FAS-lapset ovat levottomia, matemaattiset ja abstraktit

käsitteet tuottavat heille vaikeuksia, eivätkä he erota ystävää vihollisesta. Älykkyysosamäärä heillä on normaalisti

alhaisempi ja vanhemmiten heistä tulee usein aggressiivisia.


Vauva on veltto, hento ja jäykistelevä. Käveleminen on opetettava lapselle liikemalli kerrallaan. Ylivilkkaana ja

kömpelönä lapsi on altis onnettomuuksille. Luonteeltaan FAS-lapsi on usein avoin ja kontaktinhaluinen. Oppimisvaikeudet,

lukihäiriöt ja kielellinen kehitys vaihtelee. Vaikeus muistaa ja yhdistellä tietoja on yleistä.

Vähäisemmistä alkoholin aiheuttamista vaurioista lapsilla käytetään nimitystä FAE eli Fetal Alcohol Effects.

http://www.sciencedaily.com/releases/2014/02/140214075405.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_health+%28ScienceDaily%3A+Top+Health+News%29 ;    myöskin isän juominen voi aiheuttaa lapselle FAS-oireyhtymän


JUOMISEN LOPETTAMINEN


Lopettaminen edellyttää ongelman tunnistamisen. Alkoholistin on itse ymmärrettävä sairautensa. Juomiseen on otettava

tietoisempi ote ja on ryhdyttävä käytännön toimenpiteisiin. Juomisen vähentäminen ei yleensä onnistu, koska on opittu

alkoholistinen juomatapa ja pienikin alkoholimäärä heikentää harkintakykyä.


Alkoholistinen juomatapa on hakea alkoholista mielihyvää. Mikäli aikoo vähentää juomistaan olisi tarkkailtava humaltumisen

vaikutusta, eikä odotella mielihyvän tuntemuksia. Tämä on vaikeaa. Kokonaan lopettamista helpottaa kaikkien sellaisten

tilanteiden välttäminen, jotka ennen ovat saaneet tarttumaan lasiin. Tämä ei tarkoita elinympäristöä, josta alkoholiriippuvaiset

helposti tekevät tekosyyn juomiseensa, vaan ryyppyporukan, tilanteiden, joissa juodaan, ALKOn ja juomapaikkojen välttelyä.

Kotona ei myöskään kannata pitää alkoholia.

Pidempään juoneelle lopettamisen aiheuttamat vierotusoireet ovat yksi koetinkivi. Vierotusoireina on mm.

levottomuutta, vapinaa, unettomuutta.


Raitistuminen ei tarkoita onnen saapumista. Se luo ainoastaan mahdollisuuden paranemiselle. Ihminen on joskus

alkanut juomisella peittää ongelmaansa. Raitistuminen tuo tuon ongelman jälleen esille. Raitistumisen myötä ihmisen

on muutettava siihenastista ajatustapaansa, maailmankuvaansa ja kuvaa itsestään, eikä tuo tapahdu hetkessä eikä

kivuttomasti.

Kun alkoholisti ei ole vielä tunnustanut sairauttaan, hän ei pysty ottamaan vastaan neuvoja. Hän kokee ystävällisetkin

puheet nalkutukseksi ja ahdistuu niistä.


http://www.naturalnews.com/039432_alcohol_addiction_remedies.html


ALKOHOLISMISTA LUONTAISLÄÄKETIETEEN NÄKÖKULMASTA


Kiinalaiset sanovat elämänilon nousevan terveestä maksasta. Ihminen, jolla on maksassa ongelmia on kitkerä ja

masentunut. Vatsavaivat ovat usein ensimmäisiä merkkejä maksan huonosta voinnista. Aamuyön tunnit (klo 1-3)

ovat maksan toiminnan tehokkainta aikaa. Ongelmat maksassa tuntuvat usein myös aamuyön unihäiriöinä.


Kun maksa vaatii huomiota on oireina myös ainainen jano ja syönnin jälkeinen ähky olo. Maksa on tärkeimpiä elimiämme,

siksi keho pyrkii työntämään maksan ongelmat ulos. Maksan alkaessa voida huonosti on usein ensimmäisinä oireina

erilaiset iho-oireet. Ihon kutina ilman ihottumaa on klassinen koululääketieteenkin tunnistama maksan oire. Kun

kämmenet ja jalkapohjatkin alkavat kutista, otattaa vastuuntuntoinen lääkäri myös maksakokeet potilaastaan.


Maksan hoitoon kuuluu alkoholittomuuden lisäksi sen muunkin työtaakan vähentäminen ja puhdistautuminen. Eli ruokavalion

keventäminen, suolihuuhtelut jopa mahdollinen paasto kuuluvat maksan hoitoon. Kevennettyyn ruokavalioon kuuluu kasvikset,

vilja ja yrttiteet, rasvojen vaihtaminen kylmäpuristettuihin öljyihin. Varsinkin oliiviöljy puhdistaa maksaa. Kasviksista porkkana

ja yrteistä kotimainen voikukka ovat tehokkaita maksan hoivaajia.

Varsinaisista yrttiuutteista maksan hoidossa tärkeitä ovat maarianohdake ja latva-artisokka. Yrttiuutteista on huomattava,

että ne on tehty alkoholiuutteessa, joten ne eivät sovi alkoholisteille. Kahvi on voimakkaimpia yrttejämme, se vaikuttaa

voimakkaasti myös maksaan. Kahvia suositellaan käytettäväksi vain suolihuuhteluina eli peräpään kautta nautittuna.


Homeopatiassa ja vyöhyketerapiassa alkoholismiin liitetään maksan toiminnan lisäksi mielen ja psyyken toiminta. Maksa

kantaa fysiologisten myrkkyjen lisäksi tunnemyrkyt ja aggressiot. Vyöhyketerapiassa tärkeitä hoitoalueita alkoholismissa

maksan lisäksi on munuaisrata ja aineenvaihdunnan tasot, joihin liittyvät ihmisen alitajuiset toiminnat, perusenergia ja pelot.

Vyöhyketerapiassa käsitellään 5.- ja 13.- tasot, joihin liittyy ihmisen itsenäisyys, 8.-taso, johon liittyy tunnesidonnaisuus

ja 2.-taso, johon liittyy riippuvuudet. Myös ilmaradan mentaaliset tasot käsitellään; taustalla on usein joku epäonnistuminen

ja alkoholismi on itsetuhoista käytöstä.

Psykologisella vyöhyketerapialla on saatu hyviä tuloksia alkoholista vieroittamisessa.

















LÄHTEET:


ALKOHOLISMISTA VOI TOIPUA, Millainen on AA sisältäpäin,

Nan Robertson,

Otava, 1989 Keuruu


C2H5OH, Hyödyllistä tietoa alkoholista, ALKO, F.G.Lönnberg 1988


DUODECIM 4/98


HELSINGIN SANOMAT, 30.7.2000, "Masentunut alkoholisti jää helposti lääkekoukkuun"


HELSINGIN SANOMAT, 31.8.2001, "Juomiseen altistava geenimuunnos paljastui"


HYVÄ TERVEYS 3/1997, "fas-oireyhtymä"


HYVÄ TERVEYS, 6-7/1998, "Alkoholin aiheuttama haimatulehdus on kesälomalaisen sairaus"


HYVÄ TERVEYS, 5/1999, "Nainen, tiedä riskirajasi"


HYVÄ TERVEYS, 11/1999, "Millenium, lääketieteen haasteet 10/12"


HYVÄ TERVEYS, 3/2000, "Loppu tupakoinnille?"


IRTI LÄHEISRIIPPUVUUDESTA,

Melody Beattie,

WSOY 1994


KILOKAMPPAILU, Suomen kuntourheiluliiton ja Alkon esite,

Suomen graafiset palvelut Oy Ltd 1993


KUINKA PALJON ON LIIAN PALJON, Opas juomisen vähentäjille ja lopettajille,

Anja Koski-Jännes,

Otava, 1989 Keuruu


LAPSUUS LASIN VARJOSSA, Lapsi alkoholistiperheessä,

Robert J. Ackerman,

A-klinikkasäätiö VAPK-kustannus, 1990 Helsinki


SAVON SANOMAT, 3.10.1997, "Jo kuusi olutta kerralla voi olla liikaa"


SAVON SANOMAT, 24.7.1999, " Täysraittiiseen maahan politikoitiin täyskielto"


SAVON SANOMAT, 29.10.1999, "Alkoholi tappaa"


SAVON SANOMAT, 2.1.2000, " Onko krapula?"


SAVON SANOMAT, 31.8.2000, "Geenipoikkeama lisää alttiutta juomiseen"


SAVON SANOMAT, 17.9.2000, "Alkoholistin lapsi voi vapautua salaisesta taakastaan"


SUOMALAINEN LÄÄKÄRIKESKUS 1-5, toinen uudistettu laitos, 2. painos,

WSOY, 1997 Porvoo


TIEDE 6/1997, "Kolme geeniä liitetty riippuvuusriskiin"


Linkkejä:

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/01/120111155137.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_health+%28ScienceDaily%3A+Top+News+--+Top+Health%29

http://themedicinejournal.com/articles/the-truth-behind-vaporizing-and-inhaling-alcohol/

http://www.sciencedaily.com/releases/2014/02/140204111804.htm?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+sciencedaily%2Ftop_news%2Ftop_health+%28ScienceDaily%3A+Top+Health+News%29 ; energiajuomien kulutuksen yhteys nuorten addiktioihin






Comments