Home‎ > ‎

Allergiasta ja astmasta


ALLERGIA




Allergisessa ihmisessä kehittyy limakalvoille tai iholle joutuvia vieraita valkuaishiukkasia kohtaan normaalia herkemmin tiettyjä vasta-aineita. Vasta-aine kiinnittyy syöttösoluun tai basofiiliin. Kun tämä vasta-aine joutuu tekemisiin allergeenin, allergisoivan aineen, kanssa, ne liittyvät toisiinsa. Tämä saa syöttösolun tai basofiilin vapauttamaan mm. histamiinia. Histamiini panee alulle tulehduksen ja saa aikaan turvotusta, punotusta ja kutinaa. Jos se tapahtuu hengitysteiden limakalvoilla, se saa aikaan aivastelua, vuotoa nenästä, tukkoisuutta, kutinaa, yskimistä, vinkuvaa hengitystä.

http://vactruth.com/2011/05/28/rise-in-childhood-food-allergies-being-linked-to-vaccinations/


LÄÄKETIETEEN NÄKÖKULMASTA




Lääketiede määritteli allergian 1900-luvun alussa: se tarkoittaa muuntunutta tapaa reagoida johonkin tiettyyn aineeseen. Allergia tulee kreikan kielisestä sanasta, joka tarkoittaa muuttunutta toimintaa. Astmasta on Suomessa tehty väitöskirja vuonna 1847. Ennen viime vuosisataa molemmat sairaudet olivat harvinaisia. Tällä hetkellä allergisista oireista kärsii ainakin ajoittain viidesosa suomalaisista. Jatkuvaa tai usein toistuvaa lääkitystä tarvitsevaa astmaa sairastavia on yli 150.000. Näiden lisäksi tilapäistä astmalääkitystä tarvitsee noin 100.000 suomalaista.

Allerginen nuha, atooppinen ihottuma ja astma ovat lasten yleisimpiä sairauksia ja ne ovat edelleen yleistymässä. Allergisen nuhan katsotaan aiheuttavan suuria kansantaloudellisia menetyksiä. Nämä tulevat nuhan komplikaatiosairauksista kuten jatkuvat poskiontelotulehdukset ja nenäontelon polyypit. Oireita lievittäviä lääkkeitä myydään liki 100 miljoonan markan edestä vuosittain.

Vaikeissa allergiareaktioissa tavallisimpia käytettyjä lääkkeitä ovat antihistamiinit, steroidit ja kortisoni. Ensiapuna on adrenaliinipistos, joka saa verisuonet supistumaan ja keuhkoputket laajenemaan..

Perintö- ja ympäristötekijöillä on merkitystä allergioiden ja astman synnyssä. Astmaa ennustava tekijä on vanhempien, erityisesti äidin, astma tai atooppinen taipumus. Mikään yksittäinen geeni ei aiheuta astmaa. Kun ihmisellä on periytyvä ominaisuus muodostaa helposti IgE-vasta-aineita tavallisille ympäristöallergeeneille kuten siitepölylle, puhutaan atopiasta.

Allergiaa tutkitaan allergeeneilla tehtävillä iho- ja altistuskokeilla, eliminaatiokokeilla (ruoka-allergia) ja IgE-vasta-aineiden määrityksellä verestä (RAST-tutkimus). Prick- testissä laitetaan tippa allergeenia iholle, se lävistetään neulalla tai lansetilla. Positiivisessa tapauksessa iholle nousee paukama allergeenin kohdalle. Allergia-testit voivat aiheuttaa myös myöhäisreaktioita.

Altistuskokeissa allergeenia laitetaan sille limakalvolle, jonka oireilua tutkitaan. Näin allergeeniliuosta voidaan laittaa silmän sidekalvolle, ruiskuttaa nenän limakalvolle tai suihkuttaa keuhkoputkiin. Allergeenialtistukseen reagointia tarkkaillaan, jos merkittäviä oireita ilmaantuu, katsotaan ihminen sille allergeenille allergiseksi.




Allerginen nuha

Allerginen nuha on usein perinnöllinen ja alkaa tavallisesti kouluiässä. Oireita voi ilmetä kausiluonteisesti tai ympäri vuoden. Nuhaan voi liittyä polyyppeja, jotka ovat heikentyneen limakalvon pussimaisia ulokkeita. Nenän limakalvon turvotessa nenähengitys vaikeutuu, josta voi olla seurauksena kurkkukipua, ärsytysyskää, päänsärkyä, silmäoireita, väsymystä, työtehon heikentymistä. Allergista nuhaa pahentavat hengitysilman epäpuhtaudet ja ärsykkeet, eräät lääkkeet, kuten aspiriinia tai sen sukulaisaineita sisältävät kuume- ja kipulääkkeet, eräät verenpainelääkkeet, pitkään käytetyt nenätipat, alkoholi, toistuvat tulehdukset limakalvoilla tai hampaissa, jotkut muut sairaudet, kuten anemia tai kilpirauhasen toimintahäiriö.

Nenän polyyppi on pyöreä, sileäpintainen, pehmeä, vaalean harmaa tai kiiltävä kasvannainen, jonka kiinnittää nenään tai nenäonteloiden sisäpintaan yleensä kapea varsi. Tavallisesti polyyppi saa alkunsa onteloiden puolelta, josta se työntyy nenään, jossa se saa aikaan tukkeuman. Polyyppi on nesteen täyttämä pussi. Jatkuvasti tulehtuneen nenän limakalvot muuttuvat helposti turvonneiksi. Turpoaminen johtuu siitä, että tulehduksen vaurioittamista suonista pääsee tihkumaan liikaa nestettä. Tässä nesteessä on mukana valkuaisaineita nenän ja onteloiden limakalvoilta. Tällainen nesterakkula venyttää nenän limakalvoa pussimaiseksi ulokkeeksi. Polyypit ovat yleisimpiä henkilöillä, jotka kärsivät ei-allergisesta, läpivuotisesta nuhasta. yleisimpiä ne ovat keski-ikäisillä ja vanhoilla. Ne liittyvät astmaankin, ja monet ovat saaneet ensimmäisen astmakohtauksen polyypin poiston jälkeen.
Polyyppeja on ollut kautta aikain. Jo 300 eKr Hippokrates kuvasi erilaisia keinoja niiden poistamiseksi.

Heinänuha todettiin ensimmäisen kerran jo 1500-luvulla. 1873 tri Bockley osoitti nuhan syynä olevan heinän siitepölyn. Heinänuhan oireisiin kuuluu nenän tukkoisuus, kutina, vetinen erite.Kitalaki, korvat ja silmät saattavat kutista. Silmäluomet turpoavat, silmät vetistävät ja punoittavat. Olo tuntuu kuumeiselta, jotkut voivat saada yskänkohtauksia tai hengitysvaikeuksia.

Allergisen nuhan hoidoksi lääketiede tarjoaa oireita aiheuttavien tekijöiden poistamista, tulehdussairauksien välttämistä. Ja oireiden lievittämiseen erilaisia lääkkeitä. Lääkkeinä käytetään antihistamiineja, kortisonia, kromoglikaattia, adrenaliinin sukuisia aineita sekä eräitä antikolinergisiä lääkkeitä.

Allergisen nuhan lääkkeiksi käytettävissä antihistamiineissa on väsyttäviä ja ei-väsyttäviä. Edellisiin kuuluvat: hydroksitsiini (Atarax), feniramiini (Deporino, Dimetapp, Disofrol, Lunerin, Polaramin), dimetindeeni (Fenistil), prometatsiini (Phenergan),sinnaritsiini (Rinomar), karbinoksamiini (Tinaroc).
Jälkimmäisiin kuuluvat: akrivastiini (Duact, Semprex), astemitsoli (Hismanal), ebastiini (Kestine), loratadiini (Clarityn), terfenadiini (Teldanex, Terfex), setiritsiini (Zyrtec, Cirrus). Kaikki väsyttävät antihistamiinit vaikuttavat keskushermostoon. Uudemmilla antihistamiineilla keskushermostovaikutus on pienempi.

Kortisonia sisältävät lääkkeet ovat: beklometasoni (Beclonasal Easyhaler, Beclonasal forte aqua, Beconase aqua), budesonidi (Rhinocort aqua,
Rhinocort Turbuhaler), flutikasoni (Flixonase), flunisolidi (Lokilan Nasal).

Kromoglikaatti eli natrium-kromo-glikaatti on ollut käytössä jo pitkään. Nykyään sitä saa myös ilman reseptiä. Nedokromiili vaikuttaa samankaltaisesti kuin kromoglikaatti. Lääkkeiden käyttö tulee aloittaa heti lievien oireiden ilmaantuessa ja on lopetettava muutaman päivän kuluessa lääkkeen ottokertoja harventaen.
Kromoglikaatti valmisteita ovat: Glinor, Lecrolyn, Lomudal Nasal. Nedokromiilia sisältävä lääke on Tilarin.

Sympatomimeetit ovat adrenaliinin sukulaisaineita, joita käytetään nenän limakalvoja supistavissa tipoissa ja suihkeissa. Nuhaan voidaan antaa sympatomimeetteja myös tabletteina, joista jotkut valmisteet sisältävät myös antihistamiineja. Kauppavalmisteita ovat oksimetatsoliini (Dristan, Nezeril, Vicks Sinex), ksylometa- tsoliini (Nasolin, Otrivin), fenyyliefriini eli metaoksedriini (Rinexin, Tinaroc)

Antikolinergit hillitsevät tahdosta riippumattoman parasympaattisen hermoston vaikutuksia. Nuhan hoidossa käytetään ipratropiumia (Atrovent Nasal)

Siedätyshoidolla pyritään vähentämään herkkyyttä allergiaoireita aiheuttaville tekijöille.Siedätyshoidossa pistetään allergisoivaa ainetta ihon alle, aluksi viikon
välein myöhemmin annoksia harventaen. Hoito kestää jopa vuosia ja on kallista. Se auttaa lähinnä silmä- ja nenäoireissa, mutta sitä kokeillaan myös allergisen astman ehkäisyyn Siedätyshoidon aiheuttamien reaktioiden lievittämiseen neuvotaan käyttämään antihistamiinia ja kortisonia. Mahdolliseen anafylaksiaan annetaan ensiavuksi adrenaliinia.




Allergiset silmäoireet

Oireita ovat kutina, punoitus, vetistys, sidekalvon turvotus, valonarkuus, luomiturvotus. Oireet ovat voimakkaimmat siitepölyallergian yhteydessä.
Monet aineet voivat ärsyttää ja allergisoida silmää: pölyt, lääkkeet, kosmeettiset tuotteet, kaasut, hartsit...Kynsilakan aiheuttama allergia ilmaantuu useimmiten silmäluomiin. Lääketiede ei tunne parantavaa hoitoa silmäallergiaan.

Lievitykseen käytetään kromoglikaattia (Glinor, Lecrolyn, Lomudal); nedokromiilia (Tilavist), kortisonia (Cloptison;klobetasoni, FML-Liquifilm;fluorometoloni, Isopto Maxidex;deksametasoni, Oftan Dexa;deksametasoni, Pred Forte; prednisoloni, Ultracortenol;prednisoloni).

Verisuonia supistavia lääkkeitä: nafatsoliinia ja antatsoliinia(antihistamiini) (Antistin-Privin), tetrytsoliini (Oftan-Starine), sinkkisulfaatti (Oftan Zink),
tetrytsoliini (visine), sinkkisulfaatti+fenyyliefriini (Zincfrin), sinkkisulfaatti+antatsoliini(antihistamiini)+nafatsoliini (Zincfrin A).

Verisuonia supistavia silmätippoja, joissa on mukana antibiootti:
prednisoloni(kortisoni)+sulfasetamidi(antibiootti)+fenyyliefriini (Blephamide), deksametasoni (kortisoni)+sulfasetamidi(antibiootti)+tetrytsoliini (Oftan Blefar)




Atooppinen ihottuma


Atooppinen ihottuma on pitkäaikainen, kulultaan vaihteleva, tavallisesti lapsuusiässä alkava ihosairaus. Sille on tyypillistä ihon taipumus kuivua, kutista voimakkaasti, ärtyä ja tukehtua. Usein lähisukulaisilla on ollut samantapaisia oireita. Atopia merkitsee periytyvää taipumusta muodostaa helposti IgE-vasta-aineita tavallisille ympäristöallergeeneille.

Atooppinen ihottuma on pitkäaikainen tai toistuva. Iho on kuiva, kalpea, läiskäinen (kasvot, vartalo, raajat) tai hilseilevä (hiuspohja, nenänpielet, kulmakarvojen seutu, taipeet, rinta, selkä). Ihoon jää raapaisun jäljiltä valkea juomu, eikä punertava kuten normaalisti. Usein on myös korostuneet uurteet silmien alla, korvalehtien ihossa halkeamia, käden ja nisän alueella ihottumaa. Atoopikolla on taipumus myös muihin allergiaoireisiin, kuten ruoka-allergia, nuha, silmäoireet ja astma.

Atooppinen ihottuma sijaitsee eri ikäkausina omilla tyyppipaikoillaan. Alle vuoden ikäisellä ihottuma on selässä, takaraivolla, vatsan puolella kehossa, säärissä ja poskilla.1-4-vuotiaalla ihottuma on raajoissa, niskassa ja suun ympärillä.

4-16-vuotiaalla ihottumaa on taipeissa, käsissä, niskassa, jalkaterissä, pakaroissa ja reisissä.Yli 16-vuotiailla ihottumaa on käsissä, taipeissa, ylävartalolla. Aikuisikään mennessä oireet usein häviävät. Aikuisilla ihottuma sijaitsee usein käsissä, jotka ovat alttiina pesuaineille ja muille ärsykkeille. Tyypillisesti henkiset paineet pahentavat oireita.

Lapsilla atooppista ihottumaa kutsutaan usein maitoruveksi ja aikuisilla taiveihottumaksi. Kuiva talvi-ilma edistää atooppisen ihottuman syntymistä ja vaikeuttaa ihottumaoireita.

Aurinko ja ilmakylvyt tekevät yleensä hyvää atooppiselle iholle, mutta hoidon kulmakivi ovat kortisonivoiteet. Joitakin auttavat tervavoiteet. Kutinaan käytetään antihistamiineja.Kortisonivoiteet luokitellaan neljään ryhmään niiden vahvuuden perusteella. Hydrokortisoni kuuluu mietoihin käsikauppavalmisteisiin. Mietoja voiteita suositellaan koko kehon alueen ihottumien hoitoon. Vahvoja käytetään hiuspohjassa, käsissä ja jalkaterissä. Erityisen vahvoja kortisonivalmisteita käytetään vain poikkeustapauksissa.

Atooppinen taipumus periytyy helposti: atooppisten vanhempien lapsilla on 60 % todennäköisyys sairastua atopiaan




Ihottuma


Kosketusihottumia on kolmenlaisia: allerginen, kosketusurtikaria ja toksinen ihottuma eli ärsytysihottuma. Ihottuma voi puhjeta vasta vuosien altistuksen jälkeen, mutta kerran puhjettuaan reaktio tulee aina ärsytyksestä. Allergisen kosketusihottuman oireet ovat punoitus, pienet näppylät, hilseily tai kutina. Oireet voivat levitä kosketuskohdan ulkopuolellekin. Tavallisimpia aiheuttajia ovat kromi, nikkeli, koboltti, hartsit, kumi.

Ruoka-aineiden käsittely aiheuttaa kosketusurtikariaa, jossa iholle syntyy pieniä vesirakkuloita ja rohtumaa. Oireet alkavat nopeasti ärsyttävän aineen jouduttua iholle, ja häviävät nopeasti altistuksen päätyttyä. Ärsytysihottuma ei ole allergiaa vaan ärtymistä.

Luonnonkumiallergia (Leea Ylitalon väitös Tampereella, lähde Savon Sanomat 23.1.2000)

Osa lasten luonnonkumiallergioista ovat piileviä. Tieto piilevästä luonnonkumiallergiasta on kuitenkin tärkeä. Yliherkkyys luonnonkumille on hyvä tietää esimerkiksi ennen leikkausta. Se voi pahimmillaan aiheuttaa vaikeita oireita, jopa kuoleman. Yleensä oireet ovat kuitenkin lieviä: kutina ja punoitus alueella, johon kumi on koskettanut, nokkosrokkopaukama. Nokkosrokkoa voi olla muuallakin kuin kosketusalueella.
Pahoja oireita voi saada esimerkiksi ilmapalloista tai kumikäsineistä. Niissä on myös vaaleaa jauhoa, joka on maissitärkkelystä. Jauhon mukana allergeeneja voi levitä hengitysilmaan ja sitä kautta aiheuttaa oireita: silmäoireita, nuhaa tai astmaa.

Tutkijat ovat epäilleet, että luonnonkumille voisi herkistyä mm. hedelmien kautta.




Ruokayliherkkyys


Ruoka-allergiat ovat yleisiä lapsilla. Pikkulapsena ruoalle yliherkistä useimmat paranevat kouluikään tai viimeistään murrosikään mennessä.Lapsilla allergia ilmenee useimmiten atooppisena ihottumana tai ihotulehduksena, johon voi liittyä ruuansulatuskanavan oireita. Oireet ilmaantuvat muutaman päivän tai viikon kuluttua uuden ruoka-aineen käytön aloittamisesta. Ruoka-allergialla ja ihottumilla on taipumus parantua iän myötä, kun taas hengitystieallergioiden yleisyys lisääntyy iän myötä.

Ruoka-allergiaa tutkitaan eliminaatiomenetelmällä, jossa ruokavaliosta jätetään kaikki mahdolliset allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet. Sitten niitä lisätään yksitellen ruokavalioon, samalla tarkkaillaan oireita. Ruoka-allergiaa voi myös testata eliminoimalla yksitellen arveltuja oireiden aiheuttajia, kun oireet lievittyvät, on aiheuttajakin löytynyt. Ihokokeilla voidaan saada lisätietoa, mutta ne eivät aina paljasta allergian luonnetta. Lääkkeinä käytetään kromoglikaattia (Lomudal gastrointestium). Nuha- ja kutinaoireissa antihistamiineja, pitkittyneessä ihottumassa kortikosteroideja.

Oireita ovat kontaktissa syntyvät oireet huulissa, suussa, iholla ja suolistossa. Yleisoireina ihottuman paheneminen, nuha ja astma, joissa allergeeni vaikuttaa verenkierron kautta. Yleisimmät allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet lapsilla ovat suklaa, sitrushedelmät, kala, muna, tomaatti ja mansikka. Puiden siitepölylle herkillä on hedelmä- ja juuresherkkyyttä. Hedelmien ja vihannesten allergeenisuus vähenee kypsymisen ja käsittelyn myötä. Huom. selleri ja palsternakka aiheuttavat oireita myös keitettyinä.

2-3% lapsista on maitoallergiaa, joka todetaan kokeilemalla, lymfosyytti- antigeenistimulaatiokokeella soluviljelmässä, PRICK- ja RAST- testeillä.
Oireina voi olla moninaisia oirekokonaisuuksia lievistä vaikeisiin. Ne voivat kehittyä nopeasti tai viiveellä. Vilja-allergia on yleinen maitoallergisilla. Testit eivät ole ehdottoman varmoja; kun sietokyky ruoka-aineelle on kasvanut (toleroituminen) voivat testin tulokset pitkään olla positiivisia. Lehmänmaitoallergiaan lapsella liittyy usein takaisinvirtaus (refluksi) ruokatorvessa.

Alkoholijuomat aiheuttavat yliherkkyysoireita ihoreaktioista hengenvaarallisiin astmakohtauksiin saakka; tavallisimmat oireet ovat nuha ja vuotavat silmät. Rikki aiheuttaa astmaoireita. Sorbiinihappo aiheuttaa oireita iholle ja suupieliin. Synteettiset väriaineet aiheuttavat ihottumaa, astmaa, nokkoskuumetta, heinänuhaa, näön häiriöitä. Alkoholi vahvistaa viineissä olevan histamiinin vaikutusta. Kirkastusaineista useimmat ovat eläinperäisiä. Alkoholin ja antihistamiini yhteisvaikutus voi saada aikaan poikkeavaa käyttäytymistä.

Mansikat ovat ns. histamiininvapauttajia. Yletön mansikoiden syönti voi siten aiheuttaa allergisia oireita myös normaalisti ei-allergisille. Ilmiö tunnetaan mansikkakuumeena, johon voi liittyä lievä lämmönnousu.

Monet ruuan lisäaineet aiheuttavat yliherkkyysreaktioita hengitysteissä ja iholla.

Atsovärit ja bentsoehappo ovat pahimpien reaktioiden aiheuttajia.




Yliherkkyys lääkkeelle




Lääkeyliherkkyyden voi aiheuttaa mikä tahansa lääkeaine tai apuaine lääkkeessä. Allergia ilmenee yleisimmin ihoreaktiona, mutta myös kuumeena, astmakohtauksena tai voimakkaana yleisreaktiona, joka pahimmillaan on hengenvaarallinen. Jotkut lääkkeet herkistävät ihon auringonvalolle tai solariumille, joskus allerginen sivuvaikutus kohdistuu sisäelimiin. Mutta yleisimmin lääkereaktio muistuttaa nokkosihottumaa tai tuhkarokkoa.

Yleensä yliherkkyysoireet häviävät itsestään, kun lääkkeen käyttö lopetetaan. Hankalia oireita lievitetään antihistamiineilla tai kortisonilla. Erityistapauksissa on kokeiltu siedätyshoitoa reaktion aiheuttaneella lääkkeellä. Sokissa käytetään ensiapuna adrenaliinia.

Aspiriini aiheuttaa monelle allergiapotilaalle astmaoireita. Aspiriinia ja sen sukulaisaineita on monissa särky-, kuume- ja flunssalääkkeissä sekä tulehduskipulääkkeissä. Parasetamolia sisältävät särky- ja kuumelääkkeet poikkeavat aspiriinista.

Eksanteema on yleisin lääkeihottuma. Se muistuttaa tuhka-, vihuri- tai parvorokkoa.Oireet tulevat joskus jo ensimmäisinä lääkkenottopäivinä, yleensä 4-10 päivää aloittamisesta. Eksanteeman taustalla voi olla antibiootteja, sydän- ja verenkiertolääkkeitä, särky- ja kuumelääke tai terfenadiini (antihistamiini).

Suurempiläiskäinen ihottuma on punavihoittuma (erythema multiformen). Läiskissä voi olla rakkuloita. Monesti rakkuloita on myös suun, nielun ja sukupuolielinten limakalvoilla. Pääasiassa limakalvoilla ollessa puhutaan Stevens-Johnsonin oireyhtymästä. Oireet tulevat parin päivän kuluessa lääkityksen aloittamisesta ja kestävät 2-3 viikkoa. Punavihottuma on raju tauti, joka voi jättää pieniä pysyviä arpia. Yleensä sen syynä on särkylääke tai sulfa.

Yleinen reaktio on erythema fixum, jossa iholle tai sukupuolielinten limakalvoille tulee vihaisen punaisia läiskiä vuorokauden kuluessa lääkkeen nauttimisesta. Läiskiä on joskus vain yksi, yleensä muutamia. Uudessa altistuksessa läiskät ilmestyvät yleensä samoille paikoille uudestaan, mutta myös uusille alueille. Merkkinä voimakkaasta allergiasta tai suuresta lääkeannoksesta on läiskän keskelle tuleva rakkula. Punoitus ja rakkulat häviävät 2-3 viikossa, mutta jäljelle jää ruskea pigmenttiläiskä, joka vaalenee hiljalleen kuukausien kuluessa. Esim. fenatsoni (särkylääke) voi aiheuttaa.

Purppura on ihon pieniä verenpurkaumia. Yleensä syynä on raju infektio, joskus lääkeallergia, jota särky- ja unilääkkeet saattavat aiheuttaa sitä. Verenpurkaumat ilmestyvät vuorokauden kuluessa, ovat aluksi kirkkaanpunaisia, muuttuen ruskehtaviksi. Ne häviävät viikkojen kuluessa.

Punajäkälä voi tulla kinidiinistä (rytmihäiriölääke). Siinä raajoihin, joskus vartalolle tulee sinipunertavia pikkunäppylöitä, jotka voivat yhtyä suuremmiksi alueiksi tai mataliksi kyhmyiksi.

Taliköhnää muistuttava ihottuma voi tulla kullasta. Se tulee vasta kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Lyellin oireyhtymässä orvaskesi menee laajoilta alueilta kuolioon, jäljelle jää palovammaa muistuttava verestävä alue.

Ulkoisesti käytettävistä lääkkeistä voi tulla kosketusallergiaa.

Muina yliherkkyysoireina lääkkeet voivat aiheuttaa päänsärkyä, huimausta, korvien soimista ja vatsavaivoja. Pahempina reaktioina voi tulla maksatulehdus tai rytmihäiriöitä. Lääkkeen aiheuttamia allergisia reaktioita on joskus vaikea erottaa lääkkeen myrkkyvaikutuksesta.




Astma




Astma on keuhkoputkien limakalvon sairaus, jossa monien eri tulehdussolujen määrä limakalvoilla kasvaa. Ensimmäinen oire on usein tulehduksen aiheuttama lisääntynyt limaneritys ja yskä. Yskän jatkuessa keuhkoputket saattavat ahtautua, jolloin hengitys vaikeutuu ja alkaa vinkua.Oireet alkavat tavalliseti ärsyttävien tai allergisoivien hiukkasten tultua hengitysteihin, flunssan yhteydessä tai pitkittyneen hengitystietulehduksen jälkeen. Astmasairautta edeltää usein heinänuha tai muu allerginen nuha tai atooppinen ihottuma. Astman oireiden vaikeusaste vaihtelee lievästä hengitysvaikeudesta tehohoitoa vaativaan kohtaukseen.

Astma jaetaankin monesti allergiseen astmaan, joka kehittyy lähes aina lapsuuden aikana sekä ei-allergiseen astmaan..Allergista astmaa edeltää maitorupi tai joku muu ihottuma, allergia tai hengitystietulehduksia. Allerginen astma on yleensä vuodenajoista riippuvaista tai liittyneenä esimerkiksi lemmikkieläimeen ympärivuotista. Allergiaan erikoistuneet lääkärit pitävät normaalina lapsen astman kehittymisjärjestystä: ensin atooppinen ihottuma, leikki-iässä ruoka-allergiat ja lopulta hengitystieoireilu.

Ei-allerginen astma puhkeaa yleisimmin yli 40-vuotiaalla. Monilla kuitenkin edeltää lapsena sairastettu allergia tai jopa astma. Yleensä siihen sairastuu ihminen, jolla on ollut usein keuhkoputkentulehduksia nuorena. Kohtaus alkaa yleisimmin tunteella kuin rintakehä olisi puristuksissa, kun taas allergiseen astmaan liittyy hengitystieoireita. Ei-allerginen astmaatikko on yleensä luonteeltaan kireä, jännittäjä.
Tällaisessa sisäsyntyisessä astmassa ei todeta atooppista taipumusta, eikä erityistä allergeenia pystytä osoittamaan.

Astmaa sairastaa 4-5% väestöstä, ja sairastuneiden määrä on jyrkässä kasvussa.
Alle 5-vuotiailla taudin lisääntyminen on kovinta: astmalääkkeitä saavien määrä on kymmenessä vuodessa seitsenkertaistunut. Astma on lasten yleisin pitkäaikaissairaus.Noin 80% astmalapsista sairastuu jo alle viisivuotiaina. Työkyvyttömyyseläkettä saa 6000 astmaatikkoa.

Astmalle on tyypillistä keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys ja oireiden voimakas vaihtelevuus. Oireita voi ilmetä vain tiettynä vuodenaikana (yleisimmin keväällä), tiettyyn aikaan vuorokaudesta (tyypillisesti aamuyöstä). Oireet voivat olla välillä vuosia poissa ja ilmaantua sitten uudelleen. Atooppinen astma on perinnöllinen. Sitä tavataan erityisesti lapsilla ja nuorilla. Aikuisiässä alkavaan astmaan ei aina liity atooppista tai muuta allergista taustaa.

Elintoiminnoilla on vuorokautinen rytmi ja keuhkojen toiminta on luontaisesti heikoimmillaan aamuyöllä. Yölliset oireet ilmaantuvat yleisimmin kello 2-5.

Astmakohtauksessa keuhkoissa tapahtuu samaan aikaan limakalvon turpoaminen, liman erityksen lisääntyminen ja hengitysteiden sileiden lihasten supistuminen.
Kohtaus pahenee hoitamattomana. Monilla astmaatikoilla keuhkoputkia ympäröivät lihakset ovat jatkuvasti jännittyneitä. Astmakohtauksessa on myös psyyke mukana: esimerkiksi lapsi voi aikaansaada kohtauksen halutessaan välttää jotain epämiellyttävää tilannetta. Toisaalta hermostuminen ja pelästyminen pahentavat oireita. Yksi kohtauksen hoito-ohjeista onkin rauhallisuus.

Astma pahenee useimmiten hitaasti, mutta se saattaa pahentua myös nopeasti esimerkiksi flunssan, ruumiillisen ponnistelun tai voimakkaan pölyärsytyksen vuoksi. Astmakohtaukseen kuolee noin 100 suomalaista vuodessa. Astmakohtauksen saanutta potilasta kuljetetaan puoli-istuvassa asennossa.

Ensiapuun lähdetään kun:

* yskä ja hengenahdistus vaivaavat tiheästi

* oireet muuttuvat jatkuviksi

* lääkket eivät ole vaikuttaneet tavalliseen tapaan

* hengitys on selvästi tihentynyt

* sydän hakkaa nopeasti muutoinkin kuin sympatomimeetin ottamisen jälkeen

* puhallusarvo laskee voimakkaasti

* iho alkaa muuttua sinertäväksi

Tilanne on paha, jos oireiden vuoksi ei kykene puhumaan kokonaisia lauseita yhdellä hengenvedolla tai nousemaan pystyasentoon.


Hengitettävät eli inhaloitavat kortisonilääkket kuuluvat astman peruslääkitykseen.

Ne vähentävät limakalvon tulehdusta vaikuttamalla tulehdussolujen kertymiseen ja toimintaan. Niitä käytetään säännöllisesti muutaman viikon tai kuukausien jaksoina ympärivuotisesti. Vaikuttavat lääkeaineet ovat beklometasoni (Beclomet,Beclomet Easyhaler, Becotide), budesonidi (Cortivent, Pulmicort), flutikasoni (Flixotide).
Hengitettäviä kortikosteroideja pidetään turvallisina; ainoina sivuvaikutuksina luetellaan "harmittomat" hiivatulehdus suussa ja nielussa sekä äänenkäheys.
Kroonisen taudin voimakkaassa pahenemisvaiheessa käytetään kortisonitabletteja yhden, kahden viikon ajan (esim.Prednisolon)

Antibiootit eivät tehoa astmatulehdukseen. Kromoglikaattia (Lomudal) ja nedokromiilia (Tilade, Tilade Mint) käytetään usein astman ensimmäisenä lääkkeenä. Ne vaikuttavat nelisen tuntia.

Keuhkoputkia avaavat oirelääkkeet sisältävät sympatomimeetteja tai antikolinergisiä lisäaineita.Näitä käytetään satunnaisten hengenahdistusoireiden lievittämiseksi. Sympatomimeetit ovat sukua adrenaliinille, näitä ovat salbutamoli (Airomir, Buventol, Salbutamol Turbuhaler, Salbuvent, Ventoline), fenoteroli (Berotec), terbutaliini (Brinacyl). Nämä ovat nopeavaikutteisia. Pitkävaikutteisia ovat salmeteroli (Serevent), formoteroli (Foradil, Oxis). Astman pitkäaikaishoidossa beeta2-sympatomimeettejä (esim.salbumatoli,terbutaliini) suurina annoksina säännöllisesti käytettyinä pidetään vahingollisina.

Antikolinergisiä lääkkeitä käytetään hoidon tehostamiseen, tai kun adrenaliinin sukuisia lääkkeitä ei voida käyttää tai astmatyyppiseen yskään. Näitä ovat ipratropiumi (Atrovent) oksitropiumi (Ventox), ipratropium+fenoterol (adrenaliinin sukulaisaine) (Atrovent comp.)

Astmasavukkeita käytettiin 1950- ja 1960-luvuilla lievittämään astman oireita. Niissä oli Atropa belladonna- kasvin murskattuja lehtiä, joilla oli antikolinergistä vaikutusta elimistöön.

Nieltäviä astmalääkkeitä ovat teofylliini ja sympatomimeetit. Teofylliini on kofeiinin sukulainen, se kuuluu kemiallisesti samaan ryhmään aineita kuin kofeiini ja teobromiini, joita on mm. kahvissa ja teessä. Niitä käytetään, jos potilas ei halua tai pysty käyttämään inhaloitavia lääkkeitä tai, jos oireet eivät pysy niillä kurissa.
Flunssa lisää ja tupakointi heikentää teofylliinin tehoa. Sen tehoa voimistaa myös lihavuus, ikä (yli 50), sydämen vajaatoiminta, maksakirroosi, keuhkokuume.

Teofylliini ja sen sukulaisaineet rentouttavat keuhkoputkien lihaksistoa ja vähentävät tulehdusta. Teofylliini myös lisää keuhkoputkien limakalvojen värekarvojen toimintaa.

Valmisteet: aminofylliini(teofylliinin sukulaisaine,Aminocort), terbutaliini (sympatomimeetti, Bricanyl), efedriini (sympatomimeetti, Efedrin), teofylliini (Nuelin, Retafyllin, Theo-Dur, Theofol), teofylliini+etyleenidiamiini (Euphyllin Retard), efedriini+hydroksitsiini (antihistamiini)+teofylliini (Marax), teofylliini+
hydroksitsiini (Retafyllin Comp.), salbutamoli (Salbuvent, Ventoline), teofylliini + guaifenesiini (Theofol Comp.)

Uusi tabletteina käytettävä lääkeryhmä astmassa, jota ei ole saatu taltutettua ovat antileukotrieenit. Ne estävät leukotrieenien toimintaa ja avaavat keuhkoputkia.
Suomessa on markkinoilla tsafirlukasti (Accolate) ja montelukasti (Singulair). Leukotrieenit syntyvät rasvahapoista, ja niillä on lukuisia tehtäviä elimistössä.
Varsinkin aspiriiniherkät astmaatikot reagoivat herkästi leukotrieenien supistavaan vaikutukseen.

Vaikean astman pitkäaikaishoidossa voidaan joskus käyttää erikoislääkkeitä: kultavalmisteita, metotreksaattia, siklosporiinia.

Puhallusarvon eli PEF:n avulla voi seurata astman vaikeutta. PEF ilmaisee uloshengityksen vaivattomuutta ja voimakkuutta. PEF = uloshengityksen huippuvirtaus.

Astma aiheuttaa vuosittain yli 2,5 miljardin markan kustannukset kansantaloudelle.

Astman diagnosoinnissa käytetään uloshengityksen huippuvirtauksen mittausta (PEF).

Keuhkojen supisteluherkkyyttä mitataan histamiinitestillä. Verestä tai limasta määritetään eosinofiilisolut. Hengitysäänet analysoidaan tietokoneanalyysin avulla. Ihotesti ja haastattelu sekä suvun sairauksien kysely ovat myös diagnosoinnissa.

Yleisesti säilöntäaineina käytetyt sulfiitit pahentavat oireita osalla astmapotilaista, etenkin lapsiastmaatikot ovat herkkiä sulfiiteille. Atsoväreistä tartatsiini voi myös aiheuttaa oireita. Asetyylisalisyylihappo on vielä yleisempi oireiden pahentaja.
Yleensäkin astma- ja nuhapotilaat reagoivat herkemmin elintarvikeväreihin ja säilöntäaineisiin. Näistä bentsoehappo on yksi tunnetuimmista.

Astman on todettu haurastuttavan miesten luita ja astmalääkityksen lisäävän tätä osteoporoosiriskiä jopa yhdeksänkertaiseksi. Sitä miten glukokortikoidit tämän aiheuttavat ei vielä tiedetä.(HyväTerveys 2/2000) Tätä ihmettelyä lisää se että inhaloitavien kortikosteroidien väitetään imeytyvän hyvin huonosti verenkiertoon. (Lääketehtaiden antama tieto). Uusimmassa Lancet'ssa (Lancet 2000; lähde Savon Sanomat 10.5.2000) kortikosteroidien kerrotaan imeytyvän hyvin ja aiheuttavan huolestuttavan ongelman lisätessä osteoporoosia ja luunmurtumien vaaraa.

Tulevaisuuden visioina on siedätyshoidon ja antihistamiinin käyttö. Antihistamiinia on jo kokeiltu ennaltaehkäiseväksi hoidoksi atooppista ihottumaa sairastavilla lapsilla. 820 atooppisesta ihottumasta kärsivää pientä lasta saivat 18 kuukauden ajan Zyrtec'ä. Zyrtecin vaikuttava aine, setiritsiini, vaikuttaa eosinofiileihin, joilla on keskeinen merkitys allergisen tulehduksen kehittymisessä. Tällaisten taloudellisesti tuottavien lääkeillä hoidon taakse helposti jäävät muut kokeillut hoidot, kuten magnesiumilla
hoito: henkeäuhkaavan astmakohtauksen vuoksi sairaalaan tuotujen 11-vuotiaiden lasten keskuudessa Yhdysvalloissa tehtiin koe antamalla ensilääkityksen lisäksi magnesiumia puolelle (15 lasta) lapsista. Nämä toipuivat huomattavasti nopeammin kuin plaseboa saaneet.(Journal of Pediatric)







 ANAFYLAKSIA

Allergiat ovat luonteeltaan kroonisia sairauksia. Kun herkistyminen johonkin ympäristön allergeeniin on tapahtunut, se jättää pysyvän jäljen elimistön immunologiseen muistiin.Paikallista reaktiota pahempi on yleisreaktio, jossa oireena on nokkosihottuma tai punoitus ja turvotus eri puolilla kehoa. Sokissaoireisiin kuuluu myös verenpaineen lasku, kuumeen nousu ja hengenahdistus.

Anafylaksia on voimakas allerginen reaktio, johon kuolee Suomessa joitakin ihmisiä vuodessa. Reaktion aiheuttajana on lääkeaine, hyönteisten pistot ja ruoka-aineet. Äkillistä yliherkkyysreaktiota eivät yleensä aiheuta hengitettävät allergeenit vaan allergeenit, jotka joutuvat elimistöön syötynä tai pistoksena eli ohittavat limakalvon ja ihon.Näitä ovat monet lääkeaineet kuten penisilliini,sulfonamidit, salisylaatit, kolloidiliuokset, rokotteet. Tulehdusta hillitsevät lääkkeet, jotka aiheuttavat asetyylihapolle herkissä ihmisissä mm. nokkosihottumaa, allergistyyppistä nuhaa, pahentavat astmaa ovat indometasiini, ibuprofeeni, ketoprofeeni, talfenaamihappo, sulindaakki, naprokseeni, prokvatsoni.

Anafylaksian oireet kehittyvät muutamassa minuutissa. Tila voi olla lievä, mutta pahimmillaan hengenvaarallinen. Siitepölyallerginen voi saada vaarallisen allergiareaktion ruoka-aineista kuten pähkinöistä ja kiiwistä. Hän voi olla myös tavallista herkempi saamaan reaktioita ampiaisen tai mehiläisen pistosta.

Astmaatikolla on yliherkkyys asetyylisalisyylihapolle ja muille särky- sekä kuumelääkkeille melko yleistä. Niin sanottua sisäsyntyistä eli ei-allergista astmaa sairastavat ovat enemmän vaarassa.

Rasitusanafylaksia tulee ruumiillisen rasituksen jälkeen, varsinkin, jos sitä on edeltänyt allergeeneja sisältävä ateria. Erityisesti kotimaisille viljoille allergiset voivat saada tämän reaktion. Vilja-allergiaa on erityisesti heinien siitepölyille allergisilla.
Kohtaus kehittyy huippuunsa tunnin sisällä.

Mitä nopeammin seuraavat oireet ilmaantuvat sen vaikeampi tilanne on kehittymässä.

Ensioireet:

Kämmenten ja päänahan kihelmöinti.

Ihon ja suun pistely.

Ihon kuumotus, punoitus ja kutina.

Sydämentykytys.

Pahoinvointi.

Äkillinen nenän tukkoisuus.

Pahenemisen oireita:

Ihon turvotus.

Silmien, huulten ja kielen turvotus.

Nokkosrokkomainen ihottuma.

Hengityksen vaikeutuminen.

Käheys, yskänpuuskat.

Vatsakivut, ripuli.

Muita todettuja oireita ovat vapina, lämmönnousu, metallin maku suussa, oksentelu.

Suun, nielun ja ylähengitysteiden turvotus voi aiheuttaa hengenahdistuksen, mutta kyseessä saattaa olla myös pienempien hengitysteiden ahtauma, eli astman kaltainen tila. Tilan edettyä sokkiin tulee oireisiin kalpeus, hikisyys, verenpaineen lasku, nopeutunut sydämen syke. Jos iho on kauttaaltaan turvoksissa, kiertävän veren nestevajaus saattaa olla useita litroja.

Siitepölyallergioihin liittyvät kasvisallergiat johtuvat immunologisesta ristiinreagoinnista. Tiettyyn siitepölyyn elimistön valkosolut alkavat tuottaa IgE-vasta-aineita; kun vasta-aineet tunnistavat myös muiden kasvien samantyyppisiä valkuaisaineita, saavat potilaat oireita myös niistä.


Anafylaksian fysiologia

Anafylaksia on allerginen yleisreaktio, jonka oireet ilmaantuvat muutamassa minuutissa altistuksen jälkeen. Anafylaksiassa elimistön syöttösoluista ja basofiileista vapautuu mm. histamiinia ja muita voimakkaasti vaikuttavia aineita, jotka lisäävät kudosten sekä hiussuonten läpäisevyyttä ja aiheuttavat keuhkoputkien sileän lihaksiston supistuksen.

Anafylaksisten reaktioiden taustalla on kahdenlaista "mekanismia": klassinen allerginen yliherkkyysreaktio ravintoaineelle tai lisäaineelle, joka laukaisee IgE-reaktion ja vapauttaa kemikaaleja kuten histamiinia. Sekä sitä muistuttava reaktio, jonka seurauksena vapautuu ei-immunologisia aineita kemikaalien muodossa. Tässä käsitellään nimenomaan klassista anafylaksiaa.

Anafylaksia luetaan kuuluvaksi puolustusjärjestelmän aiheuttamiin kudosvaurioihin.

Syntymekanismin perusteella puhutaan välittömästä eli anafylaktisesta reaktiosta. Siinä ihmisellä on aiemmin muodostunut jollekin allergeenille IgE-luokan vasta-ainetta. Ne voivat kiinnittyä Fc-osallaan kudosten syöttösolun pintaan. IgE on vasta-aine, joka normaalisti suojaa ihmisiä tartunnoilta, mutta joskus sitä muodostuu myös muita valkuaisainerakenteita kohtaan. Anafylaksiassa syöttösolujen pintaan tarttuneet vasta-aineet saavat kohdattuaan allergeenin syöttösolun vapauttamaan biologisesti aktiivisia aineita, kuten histamiinia ja serotoniinia, jotka aiheuttavat oireet: verisuonien laajeneminen, nokkosrokko, sileiden lihasten supistuminen jne.

Syöttösoluja on ihmisellä runsaasti ihossa, suolistossa ja keuhkoissa. Niiden yksi tunnettu välittäjäaine on histamiini, jonka vaikutukset näkyy nopeasti iholla kehittyvänä lehahduksena ja paukamina. Mutta myös toinen syöttösolun välittäjäaine leukotrieeni C4 saa aikaan samanlaisen reaktion.Vapautuneen histamiinin määrä ei korreloi paukaman kokoon, joten allergisten oireiden taustalla epäillään olevan myös muita välittäjäaineita.

IgE on mukana välittömässä yliherkkyysreaktiossa, joka tapahtuu alle kahden tunnin sisällä kontaktista antigeenin kanssa. Suoliston syöttösolujen pinnalla ollessaan IgE- vasta-aineet laukaisevat allergisen reaktion saamalla syöttösolut vapauttamaan histamiinia, proteoglykaaneja ja leukotrieenejä, jotka vaikuttavat voimakkaasti ympäröivään suoliston kudokseen lisäämällä suoliston läpäisevyyttä.Suoliston lisääntynyt läpäisevyys lisää antigeenien pääsyä verenkiertoon.

IgE:n puoliintumisaika verenkierrossa on muutamia päiviä ja syöttösoluissa noin 14 päivää. RAST - ja ihotestit, joilla testataan allergisuutta, perustuvat IgE-vasta-ainereaktioihin. IgG:n ja IgE:n tuotantoa säätelevät useat eri sytokiinit, kuten interleukiini-4 ja interferoni g.


Hoito
Ensiapuna sokin hoito: makuulle, jalat ylös, peittely. Varmistetaan hengitys sekä verenkierto. Annetaan happea maskilla.

Adrenaliinia annetaan lihakseen tai laskimoon. Adrenaliinin jälkeen annetaan allergiaoireita lievittävää kortikosteroidia laskimonsisäisesti. Jos potilaalla on astmavinkunaa, annetaan keuhkoputken supistuksen vuoksi teofylliiniä hitaasti laskimoon.

Jos reaktio rajoittuu vain ihoon , voidaan antaa antihistamiineja laskimoon.

Näiden lisäksi on nestehoito ja valvonta. 

Suoliston hyvä kunto ja maitohappobakteerit ehkäisevät anafylaksiaa:

https://muhc.ca/newsroom/news/increasing-cases-anaphylaxis-among-children


LUONTAISLÄÄKETIETEEN NÄKÖKULMASTA

Terveys on tasapainoa, johon vaikuttavat vuodenajat, nautittu ruoka, levon ja työn suhde, ajatusten ja tunteiden sopusointu. Sairaus on perittyä tai hankittua
elimistön epätasapainoa. Monissa terapioissa allergiaan liitetään maksan toiminta, ja parantamiseen maksan toiminnan tasapainottaminen, jossa ravinnolla on tärkeä sija. Maksa toimii tärkeänä osana immuniteetissamme. Sen lisäksi se on ravintovarasto, lämmön lähde ja puhdistaja. Maksaan kertyy fyysiset ja tunne-myrkyt. Siihen kertyy viha ja aggressio. Niinpä allergiaan liitetään myös aggressioiden patoaminen ja oman voiman kieltäminen.

Allergiselle saattaa riittää kohtauksen saamiseksi pelkkä kuva tai mielikuva. Siksi hoitamisessakin pitää ottaa huomioon myös tunne-elämä ja ajattelu.
Allergiassa katsotaan ihmisen siirtävän jonkun ajatuksen tai tunteen allergeenin vastuulle, täten allergikko kykenee hallitsemaan sitä. Ajattelulla ja mielikuvilla on todistettava voima myös allergian ja astman hoitamisessa.

Allerginen reaktio ei synny narkoosissa, jolloin tietoisuus ei pysty sitä kontrolloimaan. Kontrollia ihminen tarvitsee aina pelätessään, siksi allergioihin liitetään pelko, usein elämän pelko.

Homeopaattista ajattelua lähestyy koululääketieteen esittämät epäilyt lisääntyneen hygienian ja rokotusten allergiaa ja astmaa lisäävästä vaikutuksesta. Ilmeinen on pakko alkaa hyväksyä. Immuunipuolustuksen on saatava harjoitusta oikeita vihollisia vastaan.

Tulehdus on elimistön puolustusmekanismi, jonka tarkoituksena on estää vieraan, uhkaavan tekijän pääsy elimistöön. Sen käynnistymistä ja kulkua ohjaava mekanismi on varmistettu monin tavoin, joista tärkein on immunotoleranssin syntyminen tavanomaisia vaarattomia tekijöitä vastaan. Kerran käynnityttyään tulehdusreaktio on nopeasti laajeneva tapahtumasarja, johon osallistuu monenlaisia soluja.

Allergian puhkeamiselle on keskeistä oman puolustusjärjestelmän toiminta: sen tehtävänä on tunnistaa vasta-aineiden avulla vieraat aineet, antigeenit, ja poistaa ne elimistöstä. Allergiassa puolustusjärjestelmä toimii liiotellen; antigeenista tulee allergeeni.

Puolustusjärjestelmän toiminta voidaan jakaa synnynäiseen ja hankittuun osaan. Synnynnäiseen immuniteettiin kuuluu fagosytoosi, mahahapot ja komplementti- systeemi, jossa proteiineja toimii vuoronperään aktivoituen vieraiden mikrobien tuhoamisessa. Hankittuun immuniteettiin kuuluvat B- ja T-soluimmuniteetti, eli vasta-aineet ja aktiiviset puolustussolut. Allergisissa reaktioissa toimii hankittu immuniteetti.

Allergia jaetaan ykköstyypin allergiaan, jossa on välitön reaktio ärsytyskohdassa. Vasta-aineena toimii IgE. Näihin kuuluu mm. urticaria, heinänuha, astma.
Kakkostyypin allergia on hidas reaktio, joka kehittyy tunneissa tai päivissä. Siinä tapahtuu tietyissä valkosoluissa muutoksia. Oireina on heikkoudentunne, päänsärky, mielialan muutokset, ruuansulatusvaivat, lihas- ja nivelsäryt.

Sytotoksisessa reaktiossa immunoglobuliinit G ja M ovat sitoutuneet antigeeneihin. Nämä sitoutuneet vasta-aineet aiheuttavat komplementtisysteemin aktivoitumisen, joka johtaa solun tuhoutumiseen. Tämä reaktio toimii allergisten reaktioiden lisäksi elinspesifissä autoimmuunisairauksissa ja elinsiirteiden akuuteissa hyljinnöissä.

Vasta-aineiden sitouduttua antigeeneihin syntyy liukoisia immuunikomplekseja. Kun fagosytoosi ei tuhoa näitä komplekseja, ne sitoutuvat kudoksiin ja verisuonten seinämiin aiheuttaen kudostuhoa. Tätä tuhoa pahentaa syöttösoluista vapautuneet amiinit. Nämä reaktiot tapahtuvat yleensä tuntien, jopa päivien kuluttua altistuksesta.

Allergeenin kiinnityttyä limakalvon pintaan voi tapahtua vasta-aineeton yliherkkyysreaktio, jossa herkistynyt T-solu stimuloituu kohdatessaan uudestaan vieraan antigeenin. Syntyy tulehdusreaktio yleensä 36-72 tuntia altistuksesta.

Immunijärjestelmän T-solut ovat tärkeitä allergioiden synnyssä.T 1-solut toimivat viestittäjinä bakteerien ja virusten tuhoamisessa. T 2-solut toimivat loistartuntojen torjunnassa. T 2-solut käyttävät IgE-ryhmän vasta-aineita ja histamiinia.
Allergeenit voivat herättää molempia soluja, mutta T 2-solujen toiminta saa aikaan silmien kutinaa, heinänuhaa ja hengityksen vinkumista.

Vastasyntyneen immuunijärjestelmän solut voivat kypsyä joko 1 tai 2 tyypin T-soluiksi. Kypsymissuuntaan vaikuttaa altistukset joita vauva kohtaa. Normaaleja pöpöjä kohtaavien vauvojen solut kypsyvät T 1 suuntaan, jos altistumista ei tapahdu tarpeeksi, solut kypsyvät T 2 suuntaan. Myös maaperässä olevat vaarattomat mykobakteerit näyttävät ohjaavan kehitystä tasapuolisesti. Useimmat nykyisin käytössä olevat rokotteet herättelevät valtaosin immuunijärjestelmän T 2-soluja.

Auringonhattu ja lakritsikasvi auttavat kehoa tuottamaan valkosoluja sekä interferonia ja lisäävät plasmasolujen määrää. Maksan ja sapen toimintaan vaikuttaa mm. voikukka, siankärsämö ja maahumala. Takiainen on puhdistava kasvi säilöntä- ja lisäaineista kärsiville. Keuhkoja vahvistavat kyntelistä, timjamista ja mäkimeiramista saatavat karvasaineet. Iho-oireita helpottavat pihatähtimö, piharatamo, niittyhumala ja keto-orvokki.

Gammalinoleenihappo (GLA) on prostaglandiini E:n esiaste. Se taas on tärkeä tekijä tulehdusreaktioissa.Prostaglandiini E toimii estäjä T-solujen aktivoinnissa. Monet allergikot kokevatkin saavansa apua gammalinoleenihaposta, jota on mm. helokkiöljyssä ja purasruohon siemenissä. Äidinmaidossa on runsaasti tärkeitä rasvahappoja, joiden katsotaan olevan mukana immuunipuolustuksessa. Atooppisten äitien maidossa on kuitenkin mitattu alempia GLA pitoisuuksia.

Myös hivenaineet ja vitamiinit ovat tärkeitä immuunipuolustuksessa. Niiden puutteesta vaillinaisen imeytymisen tai puutteellisen ravinnon vuoksi katsotaan
olevan monien allergioiden osatekijä. Ravintoainelisillä on saatu hyviä tuloksia allergioiden hoidossa. Näitä ovat esim. E-vitamiini, sinkki, seleeni, magnesium, rauta, C-vitamiini, B-vitamiinit ja tietyt rasvahapot.

http://www.naturalnews.com/035367_hay_fever_seasonal_allergies_remedies.html



Allergiatesteistä




IgE välitteiset nopeat allergiareaktiot ovat usein hankalimpia. IgE saattaa osallistua myös viivästyneisiin reaktioihin. Tavanomaiset allergiatestit RAST ja ihotestit perustuvat IgE vasta-aineen toimintaan. Kuitenkin IgG on mukana monissa allergioissa, jotkut tutkijat ovat arvioineet sen ja sen kompleksien olevan mukana jopa 80% ruoka-aineyliherkkyyksistä. Siksi tavanomaiset allergiatestit eivät ole luotettavia. IgE-välitteisissä reaktioissa, kuten ruoka-allergioissa kala-, muna- ja vilja-allergiat, ne ovat hyviä .

Seerumien vasta-ainemääritykset (ELISA) ovat hyviä IgE-välitteisten ja viivästyneiden IgG- välitteisten allergioiden selvittämisessä. Testiä sotkee tietyt lääkehoidot (kortisoni, immunosuppressiiviset lääkkeet, solumyrkyt) ja immuunipuolustuksen vajavuustilat. Tämä testi on tehtävä ennenkuin ruokavaliomuutoksiin on alettu, koska vasta-ainepitoisuudet veressä alenevat nopeasti altistuksen loputtua.




Atooppinen ihottuma


Atoopikolla sinkin puute on yleistä. Se on ihon pääkudoksen, sidekudoksen tärkein hivenaine.Sen lisäksi käytetään antioksidantteja, rasvahappoja ja aminohappoja.
L-kysteiini on rikkipitoinen aminohappo, jota on runsaasti ihossa, hiuksissa ja kynsissä.




Ihottumat


Ehostuksen aiheuttamat iho-oireet eivät aina ole allergiaa, vaan voivat olla ärsytysreaktioita. Yleinen koululääketieteen tarjoama lääke iho-oireisiin on kortisoni, joka on hormoni, joka estää ihosolujen uusiutumisen.

Iho on suojapanssarimme, näkyvin, ulkoisin meistä. Ihovaivat kertovat suojautumisesta, puolustautumisesta joltakin. Iho on myös suurin erityselimemme,jota kautta poistamme kuonaa lisääntyvästi silloin, kun sisäelimemme eivät ole pystyneet kaikkea erittämään. Iho ja hermostomme ovat syntyneet alkiokauden samasta soluryhmästä: iho ja hermostohäiriöt liittyvät saumattomasti yhteen.

Kutiseva ihottuma vaatii huomiotamme. Askarruttava asia on nousemassa pintaan. Kutiamisella keho vaatii meiltä enemmän huolenpitoa, kun olemme laiminlyöneet sen tai olemme itse laiminlyötyjä.




Ruokayliherkkyys




Jo Hippokrates aikoinaan havaitsi maidon aiheuttavan joillakin ihmisillä ruuansulatushäiriöitä ja ihoreaktioita (nokkosrokko).V.1936 Rinkel kuvasi ensimmäisen kerran ruoka-aineyliherkkyyttä, joka ei ollut sokki. Nykytutkimusten mukaan joka neljäs alle kaksivuotias lapsista saa oireita ruuista. Eräiden tutkijoiden mielestä lasten nykyisistä selittämättömistä oireista valtaosa on ruoka-aineallergiasta johtuvaa.

Ruokayliherkkyys voidaan jakaa IgE-vasta-aineen aiheuttamiin välittömiin, aitoihin allergiareaktioihin, jotka tulevat nopeasti ja voimakkaasti. Ja farmakologiseen ruokareaktioon, jossa haittaa aiheuttaa ruoka-aineiden itsensä sisältämät tai elimistöstä vapauttamat aineet (mm. biogeeniset amiinit), sekä kemiallisten lisäaineiden aiheuttamiin reaktioihin. Epäspesifisiä ruoka-aineyliherkkyyksiä aiheuttavat mm. juustojen, viinien, suklaan ja mansikoiden sisältämät amiinit.

On olemassa aineenvaihdunnallisia reaktioita, joissa elimistö ei pysty pilkkomaan joidenkin ruokien kemiallisia yhdisteitä tehokkaasti. Tämä voi johtua entsyymin vähyydestä; kuten valkuaisaineiden huono pilkkoutuminen, jolloin kasvipepsiinejä sisältävät ananas ja papaija helpottavat oireita. Laktoosi-intoleranssi. Fenosulfotransferaasi-entsyymin puute aiheuttaa migreeniä. Hapottomasta mahasta ja/tai haimaentsyymin puutteesta johtuvia ruuansulatusongelmia on arveltu olevan merkittävänä syynä ruoka-aineallergioihin. Kun proteiinit eivät pilkkoudu, ne säilyttävät antigeeniset ominaisuutensa. Kun suolen limakalvo ei ole kunnossa, ja siihen liittyy proteiinien huono pilkkoutuminen, proteiinit pääsevät verenkiertoon - syntyy krooninen immuunisysteemin herkistyminen.

Ruoka- ja ympäristöallergeenien on todettu liittyvän migreeniin, ekseemaan,laskimotulehduksiin, artriittiin, koliittiin, virtsan pidätyshäiriöön, korvatulehduksiin,
sappirakon sairauksiin, lapsen yliaktiivisuuteen, hypotensioon, urtikariaan, astmaan ja viherkaihiin muunmuassa.

Oireina allergia aiheuttaa limakalvoilla nuhaa ja runsasta limaneritystä sekä infektioherkkyyttä. Ruuansulatuskanavassa oksentelua, ripulia, koliikkivaivoja, huonoa painonnousua. Iholla kutinaa, maitorupea, atooppista ihottumaa, nokkosrokkoa. Sekä hengitysteissä astmakohtauksia ja obstruktiivisia keuhkoputkentulehduksia. Hermostossa levottomuutta ja ylivilkkautta tai väsymystä ja uneliaisuutta.Voi aiheuttaa myös vakavia, mutta harvinaisia angioneuroottista ödeemaa tai jopa sokin.

Ruuan hyvän sulamisen edellytyksenä on suolistossa oltava myös vahva ja terve bakteerikanta, joka toimii myös immuunipuolustuksena. Suolen limakalvon on myös oltava kunnossa. Ihmisellä suolen limakalvo kypsyy vasta noin kaksi vuotiaalla.
Bakteerikannan normalisoimiseen käytetään erilaisten bakteerien mm. maitohappo-bakteerit, ymppäystä. Allergioiden taustalla voi olla myös suoliston ja mahdollisesti muunkin elimistön vallannut Candida albicans.


Ruoka- ja ympäristöallergioiden on todettu liittyvän moniin terveydellisiin ongelmiin, jotka vaikuttavat lähes kaikkialla kehossa: ihottumia, ruuansulatusongelmia, suolisto-oireita, keliakiaa, niveltulehduksia, kroonisia infektioita jne. Allergiat on liitetty myös moniin keskushermostohäiriöihin, kuten depressioon, ahdistukseen ja krooniseen väsymykseen.

Ruoka-aineallergiat aktivoivat immuunisysteemiä tuottamaan hormoninkaltaisia aineita, jotka vaikuttavat solujen fysiologiaan aiheuttaen pitkäaikaisia muutoksia immuuni-, sisäeritys- ja hermostojärjestelmään.Myös kehoon tulleet myrkyt pystyvät aikaansaamaan hyvin samankaltaisia reaktioita kuin allergiassa on.




Astma




Raskasmetallien on todettu pahentavan allergisia reaktioita. Niinpä astmaatikoillekin suositellaan amalgaamin poistoa. Monet yrttivalmisteet lievittävät astmaa, niiden käytössä on kuitenkin huomioitava allergisuus. Fytoterapiassa vahvistetaan elinten toimintaa ja lievitetään oireita kasvivalmisteilla. Allergian mahdollisuus on edellisen lisäksi otettava huomioon aromaterapiassa, jolla myös on hoidettu astmaatikkoja.

Astman hoidossa kiinnitetään huomio myös ajatuksen voimaan. Mielikuvilla pystytään lievittämään astman oireita. Sanojen erilainen asettelu muuttaa
tunnetta, joka niihin liittyy. Ihmisen leimaaminen joksikin, esim. astmaatikoksi, luo tunteen peruuttamattomasta, asiasta johon ei voi vaikuttaa. Mutta kun vaiva
mielletään erilliseksi: "minulla on astmaa", mieli vahvistaa paranemisen ja vaikuttamisen mahdollisuuden. Suggestioterapiassa luodaan mielikuvia, joilla helpotetaan hengitystä.

Tunnetasolla vaikeutunut hengitys liitetään maailman kokemiseen. Astmaatikon on vaikea kohdata likaista, pelottavaa, kuolemaa (uloshengitys). Hän haluaa arkipäiväisyydestä pois, vaeltelemaan luontoon. Hän haluaa rakkautta, mutta ei pysty antamaan s
itä. Seksuaalisuus on "likaista", järjen tasolla koettavaa, tämä tukkeuttaa tunteet, puristaa rintakehässä. Loppujen lopuksi astmaatikon kuin muidenkin kroonikkojen on parantuakseen kohdattava ja hyväksyttävä itsensä.

Vyöhyketerapiassa ja homeopatiassa pyritään vahvistamaan ihmistä. Poistamaan tukoksia paranemisen tieltä. Molempia on menestyksekkäästi käytetty allergioissa ja astmassa.

http://www.naturalnews.com/036200_asthma_diet_herbs.html




ALLERGIASSA JA ASTMASSA KÄYTETTÄVISTÄ KOULULÄÄKETIETEEN LÄÄKKEISTÄ JA NIIDEN VAIKUTUKSESTA




Antihistamiinit

Ovat histamiini H1-reseptorisalpaajia. Käytetään allergisiin reaktioihin, sekä niiden ehkäisemiseen kuten leikkausta ennen anestesian esilääkityksenä. Väsyttäviä antihistamiineja on käytetty myös unettomuuden hoidossa, joskin jatkuvassa käytössä niiden teho heikkenee. Ne eivät aiheuta riippuvuutta, mutta voivat johtaa tapakäyttöön. Niitä käytetään kutinan lievittämiseen kutisevassa ekseemassa. Kutinan lievityksessä auttavat vain väsyttävät antihistamiinit.

Histamiinia pidetään allergisen reaktion välittäjäaineista tärkeimpänä. Antihistamiinit salpaavat verisuonten histamiini H1-reseptoreita. Allergisessa nuhassa ne tehoavat aivasteluun ja kutinaan. Ne vähentävät myös nenän eritystä ja lievittävät allergisia silmäoireita.

Antihistamiineihin kuuluu myös lääkeaine, jolla on pahoinvointia ja oksentelua estävä tai vähentävä vaikutus.

Ensimmäiset ns. klassiset H1-reseptorinsalpaajat kehitettiin 1940- ja 1950-luvulla. Niillä on lukuisia haittavaikutuksia, joista tunnetuin on väsymys. Yliannoksina ne voivat aiheuttaa hengenvaarallisia keskushermosto-oireita lapsille. Uudempien antihistamiinien väsyttävän vaikutuksen puuttuminen johtuu siitä, etteivät ne merkittävästi läpäise aivoveriestettä.




Histamiini

Histamiini on vasoaktiivinen (verenpaineeseen vaikuttava) biogeeninen amiini. Se alentaa verenpainetta, laajentaa hiussuonia tekee verisuonen seinämän normaalia läpäisevämmäksi ja lisää nesteen pääsyä suonista kudoksiin - syntyy turvotusta. Mahalaukun katesoluissa on erilaisia reseptoreita, yhdenlaisia histamiinille. Histamiinireseptoreiden (H2-tyypin) stimuloituminen saa aterioiden jälkeen suolahapon voimakkaan erittymisen.

Allergiareaktioissa on mukana H1- tyypin histamiinireseptorit.

Histamiini on kudoshormoni, jota soluissa on valmiina, sitä muodostuu myös lisää reaktion käynnistyessä. Histamiini ja muut välittäjäaineet voivat aikaansaada astmaatikolla keuhkoputkien ahtautumista myös hermoheijasteiden kautta. Henkitorvessa ja suurissa keuhkoputkissa on yskänreseptoreita, keskisuurissa ja pienissä hengitysteissä ärsytysreseptoreita, jotka ovat kiertäjähermon välityksellä yhteydessä keskushermostoon. Reseptorit ärsyyntyvät ulkoisten tekijöiden, esim. välittäjäaineiden, vaikutuksesta ja välittävät keuhkoputkien sileiden lihasten supistumista aiheuttavia impulsseja keskushermoston välityksellä

Histamiini on myös aivojen välittäjäaineita.Aivoissa histamiini toimii hidastavana välittäjäaineena Histamiinipäänsäryssä eli Hortonin oireyhtymässä on oireina yksi tai useampia erittäin voimakkaita toispuoleisia päänsärkykohtauksia päivittäin muutaman viikon ajan. Kohtaukset kestävät puolesta tunnista kahteen tuntiin. Samanaikaisesti on saman puolen silmän särky, kyynelvuoto ja punoitus. Särky ilmaantuu usein illalla ja öisin. Histamiinipäänsärkyä on etupäässä miehillä.

Biogeenisia amiineja syntyy aminohapoista hiilidioksidin lohjetessa molekyylista pois; histamiinia syntyy histidiinistä. Biogeenisia amiineja on luonnostaan elimistössä, kasveissa ja hedelmissä. Niitä syntyy elintarvikkeisiin käymisprosesseissa tai valkuaispitoisen elintarvikkeen pilaantuessa.Hedelmistä ainakin kiivi voi vapauttaa elimistön omaa histamiinia ja aiheuttaa herkille ihmisille oireita.

Histamiinia syntyy kalojen valkuaisaineista (histidiini) bakteerien ja entsyymien vaikutuksesta, mikäli kalaa säilytetään liian lämpimässä. Histamiinia on monien myrkyllisten (mm. käärmeet) eläinten myrkyssä. Histamiinin aiheuttamat oireet alkavat parin tunnin kuluttua ruokailusta. Oireina ovat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsan arkuus, kasvojen punoitus, päänsärky, kurkun kuumotus, jano ja yleistynyt nokkosrokko iholla. 

http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2017/01/25/is-histamine-to-blame-for-headache-hives-heartburn.aspx?utm_source=dnl&utm_medium=email&utm_content=art2&utm_campaign=20170125Z1&et_cid=DM131775&et_rid=1857663775

Histamiinin antagonisteja, antihistamiinilääkkeitä on kahdenlaisia. Ns. vanhan polven lääkkeitä, jotka kulkeutuvat hyvin aivoihin ja niistä kehiteltyjä uudempia lääkkeitä, joiden vaikutus rajoittuu enemmän keholle. Antihistamiinit itsessään voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita, kuten kaikki lääkkeet. Uudempiin antihistamiinilääkkeisiin on usein lisätty muita allergiaoireita lievittäviä aineita, joiden lisääntyessä sivuvaikutusten määräkin lisääntyy. Muuten molemmat antihistamiinityypit voivat aiheuttaa vaikeitakin sivuoireita ihmisen herkkyydestä riippuen.

Väsyttäviä antihistamiineja ei saa käyttää yhtä aikaan MAO-estäjien kanssa. MAO-estäjät pidentävät ja voimistavat antihistamiinien vaikutusta; lisäksi ne saattavat yhdessä nostaa verenpainetta akuutisti.. Verenpaineen nousua on myös indometasiinin, metyylidopan ja oksprenololin kanssa yhtä aikaa käytettynä.

Alkoholi, trisykliset antidepressantit, barbituraatit ja muut keskushermostoa lamaavat aineet voivat lisätä väsyttävää vaikutusta. Antihistamiinit saattavat estää oraalisten antikoagulanttien tehon. Ei saa myöskään käyttää ganglioita tai adrenergisiä reseptoreita salpaavien aineiden kanssa. Digitaliksen kanssa antihistamiini saattaa lisätä ektooppista (virhepaikkaista) tahdistusta. Antasidit lisäävät ja kaoliinit vähentävät antihistamiinin vaikutusta.

Väsyttäviä antihistamiineja tulee käyttää varovasti glaukooma-, vatsahaava-, prostatan hypertrofia-, mahaportin tai virtsarakon ahtauma- tai kardiovaskulaaripotilaille sekä potilaille, joilla on todettu silmänpaineen kohoamista, diabetes mellitus tai angina pectoris. Antihistamiinit voivat aiheuttaa yli 60-vuotiaille huimausta, väsymystä ja verenpaineen laskua; he ovat myös alttiimpia sympatomimeettien sivuvaikutuksille.

Väsyttämättömillä antihistamiineilla, jotka eivät mainittavasti läpäise aivoveriestettä on vähemmän yhteisvaikutuksia muiden lääkkeitten kanssa. Mutta nekin aiheuttavat sydänsivuvaikutuksia, jos maksan toiminta on häiriintynyt, joidenkin lääkkeiden kanssa yhteisvaikutuksena tai yliannosteltaessa.

Monet antihistamiinit antavat positiivisen tuloksen dopingissa.




Kortisoli

Kortisoli on steroidi, jonka erittymistä lisämunuaiskuoresta aivolisäke säätelee.
Lisämunuaiskuori tuottaa satoja erilaisia steroideja, kortikosteroideja, joista kortisoli on osaltaan hiilihydraattien aineenvaihduntaa säätelevä glukokortikoidi.
Kortisolin kuten muidenkin hormonien kulkeutumista vaikutuskohteensa soluihin ohjaavat soluissa olevat vastaanotinmolekyylit eli reseptorit. Hormonin sitoutuminen reseptoriin muuttaa reseptorin ominaisuuksia, joka aktivoituu ja saa aikaan solussa hormonivaikutuksena ilmenevän reaktion.

Steroidit syntyvät kolesterolista. Ne sitoutuvat suurelta osin valkuaisaineisiin, vain pieni osa on vapaana. Pienestä koostaan ja rasvaliukoisuudestaan johtuen kulkevat helposti rasvahapoista koostuvien solukalvojen läpi, niin niitä esiintyykin kaikissa elimistön soluissa. Mutta vaikutusta on vain niissä soluissa, joissa on niitä sitovia reseptoreita. Steroidihormonin sitoutuminen reseptoriin aktivoi sen solun tuman sisältämän perintöaineksen, solun valkuaisainemuodostus muuttuu ja solun toiminta muuttuu.

Kortisolia erittyy vereen 15-30 mg vuorokaudessa vaihdellen vuorokauden ajan ja elimistön toimintatilan mukaan. Pitoisuus veressä on aamuisin korkeimmillaan.

Kortisoli vaikuttaa lihasten kehittymiseen sekä maksassa verensokerin säätelyyn. Se on yksi insuliinin vastavaikuttajista, vastustaen myös suoraan insuliinin vaikutuksia kudoksissa vaikeuttaen näin mahdollisen sokeritaudin oireita. Kudoksissa kortisoli vähentää valkuaisainesynteesiä ja lisää valkuaisaineiden pilkkoutumista. Valkuaisaineet siirtyvät veriteitse maksaan, jossa niitä käytetään glukoosin muodostukseen.

Kortisoli on yhteistoiminnassa eräiden muiden hormonien kanssa, esim. katekolamiinit lisäävät elimistön lämmöntuottoa ja rasvakudosten rasvojen käyttöönottoa vain kortisolin läsnäollessa. Ne myös yhdessä supistavat verisuonia ja saavat verenpaineen nousemaan.

Veressä kortisoli on sitoutuneena kuljettajavalkuaiseen, transkortiiniin, hieman myös albumiiniin. Sitoutuneena se on tehotonta, mutta irtautuu tarvittaessa. Kortisoli saa aikaan solun tiettyjen geenien kopioitumisen, josta seuraa tiettyjen entsyymien synteesi. Pääosa kortisolista metaboloituu maksassa ja eritetään virtsassa.

Kortisolin aktivoinnissa olennaisia ainesosia ovat B-,C-vitamiini, magnesium ja sinkki.

Kortisoli on D-vitamiinin vastavaikuttaja. Se myös lisää kalsiumin erittymistä virtsaan. Munuaisissa se auttaa veden erittymisessä. Kortisolin puutteessa elimistöön voi jäädä liikaa vettä, syntyy turvotuksia.

Kortisoli vähentää allergisia oireita estämällä tulehdussolujen lysosomeja vapauttamasta sisältöään tulehduspesäkkeeseen. Näin se estää nesteen kertymisen ja leukosyyttien hakeutumisen tulehdusalueelle. Kortisoli myös vähentää veren eosinofiilisia imusoluja.Kortikosteroideilla on haavan paranemista ehkäisevä vaikutus, siksi on oltava varovainen niitä sisältävien lääkkeiden käytössä esim. nenäsuihkeissa, jos potilaalla on haavoja nenässä tai taipumus nenäverenvuotoihin.

Kortisolin erityksen rajoittuneisuuden uskotaan olevan osatekijänä allergioissa, ihottumissa, astmassa, eräissä reumasairauksissa, yleisessä heikkoudessa, burn outissa.Kortisolin vajaatuotannossa sukuhormonien ja niiden esiasteiden tuotanto lisääntyy. Ihmisen seksuaalisuus lisääntyy.

Myös paniikki- ja pelkotilojen syntymistä selitetään kortisolin vajauksella. Se vähentää lisämunuaisen ytimestä PNMT-entsyymiä, joka muuntaa noradrenaliinia adrenaliiniksi, niiden suhde vääristyy, jolloin säikähtäessään ei pysty hallitsemaan itseään.

Elimistön stressinsietokyky riippuu ratkaisevasti glukokortikoideista. Kortisolin tarve voi nousta kudosvamman, infektion tai muun rajun stressitekijän vuoksi jopa kymmenkertaiseksi. Stressissä kortisoni herkistää aivojen mielihyväkeskusta; laaja-alainen mielihyvämekanismin herkistyminen altistaa moniin kohtuuttoman käyttäytymisen muotoihin, kuten bulimia, alkoholismi, yliseksuaalisuus, liikuntariippuvuus, väkivallasta nauttiminen.

Kortisonihoitoa käytetään allergioissa, ihottumissa ja tulehdusreaktioissa oireiden lievittämiseen. Lääkitys lisää virtsan tuloa, jolloin kalium huuhtoutuu. Iso annos kortisonia nostaa veren sokeria ja saattaa puhkaista piilevän diabeteksen. Pitkäaikainen suuriannoksinen kortisonihoito aiheuttaa aineenvaihdunnan häiriöitä, verenpainetta, luustomuutoksia, (luukatoa eli osteoporoosia aikuisilla, lapsilla kasvun hidastumista), mahahaavaa, silmämuutoksia, vähentää vasta-ainetuotantoa ja patouttaa natriumia elimistöön, lisäksi lisämunuaiskuori näivettyy. Liikatuotanto tai voimakas hoito aiheuttaa Cushingin oireyhtymän, jossa glukoosia varastoituu rasvaksi muuttuneena vartalolle ja kasvoihin, raajojen lihakset surkastuvat, iho ohenee ja kasvot punakoituvat.. Annettu kortisoni muuttuu elimistössä kortisoliksi.

Kortikosteroidilääkkeille voi olla allerginen, jolloin oireet ovat allergialle tyypillisiä joko hitaana tai nopeana reaktiona aina sokkiin asti. Kortisonia on monessa hoito-aineessa ja lääkkeessä. Glukokortikosteroideja, joihin kortisoni kuuluu on noin 50 erilaista. Niistä mille vain voi herkistyä ja toista sietää. Esimerkiksi lisämunuaisen uutetta sisältävä Mobilat-geeli voi käynnistää yliherkkyysreaktion.

Kortisoni löydettiin 1930-luvulla, silloin todettiin lisämunuaisuutteen palauttavan terveyden kissoille,joilta lisämunuainen oli poistettu. Sitä alettiin valmistaa lääkkeeksi 1949. Aluksi sitä käytettiin Addisonin taudissa, eräässä lisämunuaisen taudissa, jossa kortisolin puutos aiheuttaa tyypillisä oireita, kuten väsymys, heikkous,ruokahaluttomuus, pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, laihtuminen ja ihon muuttuminen ruskeaksi.

Kortisoni annetaan mielellään paikallisesti ja mahdollisimman lyhyen aikaa.

Pitkäaikaiset hoidot on lopetettava varovasti, koska oma kortisolin tuotanto häiriintyy kortisonilääkityksestä. Myös paikallisesti nenään sumutettavat lääkkeet voivat aiheuttaa lisämunuaisen kuoren toiminnan lamaantumista, joka kuitenkin palautuu yleensä itsestään lääkityksen loputtua. Jos kortisonilääkityksen lopettamisvaiheessa tulee väsymystä, lihassärkyä ja lihasheikkoutta, joskus myös lämmönnousua sekä pahoinvointia, on annosta suurennettava väliaikaisesti uudestaan.

Kortikosteroidit alentavat vastustuskykyä, Niitä käyttävät lapset saavat herkemmin infektioita ja tartuntataudit, mm. vesirokko, saattavat olla erittäin voimakkaita tai jopa kohtalokkaita lapsilla. Kortisonin käytössä on oltava varovainen lasten ja aikuisten kohdalla, jotka eivät ole sairastaneet vesi- tai tuhkarokkoa. Mahdollisessa lääkityksen aikaisessa vesirokkotapauksessa voidaan harkita antibioottien käyttöä.

Erityisesti varovaisia on oltava potilaiden kanssa, jotka siirtyvät pitkäaikaisesta oraalisesta (suun kautta nautittavasta) steroidihoidosta paikalliseen kortkosteroidi-hoitoon, silloin saattaa esiintyä häiriöitä hypotalamuksen ja aivolisäkkeen toiminnoissa.




Kromoglikaatti ja nedokromiili

Dinatriumkromoglikaatti löydettiin puolivahingossa v.1965 astma- ja allergia-lääkkeeksi: sudenporkkanasta (Ammi visnaga) uutetusta khelliinistä valmistettiin
johdoksia etsittäessä keuhkoputkia laajentavaa lääkettä. Sudenporkkanaa on kansanlääkinnässä perinteisesti käytetty sileitä lihaksia rentouttavana aineena.

Kromoglikaatti ehkäisee tiettyjen solutyyppien (syöttösolut, eosinofiilit, neutrofiilit, monosyytit) aktivoitumista ja näin estää tulehduksellisten välittäjäaineiden kuten histamiinin, leukotrieenien ja sytokiinien vapautumisen näistä soluista. Se estää myös osittain näiden solujen uudelleen ryhmittymisen.Lisäksi se vähentää tulehdussolujen määrää ja aktiivisuutta sekä ärsytystä tuntohermosäikeissä. Sen vaikutus on laimeampi ja paikallisempi kuin kortisonilla.

Natriumkromoglikaatti on alkoholiin liukenematon biskromoni, joka liukenee helposti veteen. Se ei juuri liukene rasvaan, eikä niinollen imeydy kovin hyvin
suolistosta tai limakalvoilta. Imeytynyt osa ei metaboloidu vaan erittyy muuttumattomana sapen ja munuaisten kautta. Natriumkromoglikaatti ei pitkäaikaisessakaan käytössä kumuloidu kudoksiin.

Natriumkromoglikaatti ja sen uudempaa johdosta nedokromiilia käytetään paikallisesti hengitysteihin annosteltavina astmalääkkeinä.Ne ovat ensisijaisesti limakalvotulehduksen syntyä ennalta ehkäiseviä lääkkeitä, jotka vaikuttavat parhaiten lapsilla ja nuorilla. Astman lisäksi kromogliaattia käytetään myös allergisen nuhan ja allergisten silmäoireiden paikallishoidossa. Allergisten oireiden hoidossa lääkitys tulisi aloittaa jo ennen siitepölyaikaa ja jatkua koko altistuskauden ajan.

Kromoglikaatti ei imeydy suolistosta verenkiertoon, joten sitä käytetään kapseleina suun kautta haavaisessa paksusuolen tulehduksessa ja peräsuolen tulehduksessa. Sitä käytetään myös ravintoallergioiden hoidossa.




Sympatomimeetit

Sympatomimeetit ovat lääkeaineita, jotka muistuttavat vaikutuksiltaan sympaattisen hermoston välittäjäainetta noradrenaliinia. Ne aktivoivat sympaattisen hermoston kohde-elimissä olevia adrenergisiä reseptoreita. Sympatomimeetteja käytetään hyväksi sekä alfa- että beeta-adrenoreseptoreita aktivoivien ominaisuuksien vuoksi.

Valikoivasti vain beeta 2-adrenoreseptoreita aktivoivat sympatomimeetit ovat käytössä keuhkoputkien supistustiloissa, kuten astmassa.Beeta1-adrenoreseptorin aktivoituessa sydämen syke tihenee, supistusvoima kasvaa ja ärsytyksen johtuminen sydämessä lisääntyy. Alfa1-reseptorien aktivoituessa verisuonet supistuvat ja beeta 2-reseptorien aktivoituessa ne laajenevat. Iholla ja limakalvolla on vain alfareseptoreita. Kohdun beeta-adrenoseptorien kautta vähennetään kohdun supistelutaipumusta.

Beeta-reseptoreita salpaavat lääkeaineet, joita käytetään mm. verenpaineen lääkityksessä, eivät käy astmaatikoille. Haittavaikutuksinaan ne voivat olla jopa puhkaisemassa astmaa, sydämen vajaatoiminnan, verenkiertohäiriöiden ja rytmihäiriöiden lisäksi.

Alfareseptoreihin vaikuttavia sympatomimeetteja käytetään nenän limakalvoturvotusta lievittämään, silmän sidekalvon verestyksessä ja silmäluomien turvotuksessa. Paikallispuudutteissa niitä käytetään lisäämään puudutteen kestoa (tavallisesti adrenaliinia); varpaita ja sormia puudutettaessa ne eivät käy. Adrenaliini on pahasta myös sydämen rytmihäiriötä sairastavilla. Masennuslääkkeiden yhteydessä se voi aiheuttaa hengenvaarallisia verenkiertohäiriöitä. Verisuonia supistavat sympatomimeetit heikentävät myös munuaisten ja aivojen verenkiertoa.

Alfa 2-reseptori toimii presynaptisesti (ennen synapsia) pääasiassa autoreseptorina, jolloin sen aktivoituessa sympaattisen hermoston toiminta heikkenee. Keskushermostossa samaisten reseptorien aktivoituessa verenpaine laskee, kivuntunne vähenee; seurauksena on rauhoittuminen. Useat keskushermostoon kulkeutuvat kiihottavat sympatomimeetit, kuten amfetamiini ja efedriini, aiheuttavat riippuvuutta.

Efedriini kuuluu sympatomimeetteihin. Sillä on myös piristävä vaikutus keuhkoputkia laajentavan vaikutuksen lisäksi. Sitä sisältäviä astmalääkkeitä käytetään joskus väärin doping-aineena. Efedriini stimuloi keskushermoston lisäksi sydäntä ja aiheuttaa usein sydämen tykyttelyä.

Astmassa käytetään keuhkoputkien sileää lihaksistoa stimuloivia sympatomimeetteja, jotka saavat keuhkoputket laajenemaan. Ne myös jouduttavat keuhkoputkien limaa poistavien värekarvaepiteelien toimintaa. Aikaisemmin niitä pidettiin astman ensisijaisena lääkityksenä, mutta nykyinen suositus on käyttää niitä vain tarvittaessa tai oireiden ehkäisyyn, esim. ennen rasitusta. Jatkuvampaan hoitoon tarkoitettuja pitkävaikutteisia sympatomimeettejä käytetään, jos hengitettävällä kortikosteroidilla ei ole vaikutusta tai se ei sovi.

Sympatomimeetin liika-annostelu aiheuttaa myrkytyksen, jonka oireita saattavat olla kouristelut, kiihtymys, sekavuustila, hallusinaatiot, rytmihäiriöt, kuume.

Nenää avaavia sympatomimeetteja ei pidä käyttää viikkoa kauempaa yhtäjaksoisesti. Pidempään käytettäessä nenä tukkeutuu pahemmin, jolloin nenän aukaisuun tarvitaan usein kortisonia.




Antikolinergit

Antikolinergiset lääkeaineet estävät asetyylikoliini-välittäjäaineen aiheuttaman muskariini-reseptorien aktivoitumisen parasympaattisessa hermostossa. Siitä johtuen mm. keuhkoputket laajenevat. Astmassa niitä käytetään lyhytaikaisesti oireisiin inhaloitavina lääkkeinä.

Parasympaattisen hermoston salpaaminen aiheuttaa monissa elimissä samantapaisia vaikutuksia kuin sympatomimeetit aiheuttavat. Haittavaikutuksina myös antikolinergeillä on sydämen sykkeen nousu. Niiden silmäterää laajentavaa vaikutusta käytetään tutkittaessa ja hoidettaessa silmää.

Antikolinergit lamaavat ruuansulatuskanavan ja virtsateiden sileää lihasta, estävät mahalaukun ja suoliston eritystä sekä lamaavat keuhkoputkien sileää lihasta, vähentävät limaneritystä nenässä, nielussa ja keuhkoputkissa. Jo pienet annokset antikolinergiä estävät syljen ja hien eritystä, mistä johtuen suu ja iho kuivuvat.

Suurempina annoksina ne laajentavat ihoverisuonia. Ummetus sekä virtsaamishäiriöt antikolinergisessä lääkityksessä johtuvat suoliston ja virtsarakon sileän lihaksen lamautumisesta. Sydän tykyttelee ja on näköhäiriöitä. Silmänpaine saattaa kohota. Suurina annoksina atropiini ja skopolamiini kiihottavat keskushermostoa ja aiheuttavat levottomuutta, sekavuustiloja sekä aistiharhoja. Pieninä annoksina skopalamiini voi aiheuttaa väsymystä sekä huomiokyvyn ja muistin heikkenemistä.

Keskushermostovaikutusten vuoksi atropiinista, jota saadaan eräästä koisokasvista (Atropa belladonna), ja skopolamiinista on kehitetty johdoksia, jotka eivät kulkeudu aivoveriesteen läpi. Antikolinergisesti vaikuttavia aineita on myös hulluruohossa (Datura stramonium), villikaalissa (Hyoscyamus niger) ja mandragoran juuressa

(Mandragora officinalis) sekä tuhoeläinten torjuntaan käytettävissä myrkyissä (organofosfaatit) kuten parationi ja malationi.

Antikolinergisiä lääkkeitä ei saa käyttää tai käytössä on oltava varovainen kuumassa ympäristössä tai kun silmänpaine on kohonnut, eturauhanen on suurentunut, on toiminnallisia vrtsaamisvaikeuksia tai vaikeita sydänsairauksia. Monilla muillakin lääkkeillä kuten antihistamiineilla, psyykenlääkkeillä ja osalla parkinsonismiin käytettävistä lääkkeistä on antikolinergisiä vaikutuksia.




Autonominen hermosto sekä välittäjäaineet

Autonomisen hermoston itsenäiset osat: sympaattinen ja parasympaattinen, toimivat usein yhtäaikaisesti tasapainottaen toistensa vaikutuksia. Levossa parasympaattinen hermosto ottaa kuitenkin voiton saaden elimistönkin keräämään voimia. Stressireaktioissa sympaattinen hermosto toimii tehokkaammin.

Väliaivoissa, aivorungossa ja muualla limbisessä järjestelmässä on hermosoluja, jotka vaikuttavat autonomiseen hermostoon. Ydinjatkeen refleksejä säätelevät osiot ovat somaattisen ja autonomisen hermoston yhteisvaikutuksessa: mm. oksennuskeskuksen aktioituminen saa aikaan myös sydämen sykkeen kasvua ja vatsanpeitteiden lihasten supistumisen.

Sympaattisen hermoston hermot lähtevät selkärangan rinta- ja lantiorangan alueelta.

Valtaosa sympaattisen hermoston ääreistoiminnan välityksestä toimii noradrenaliinilla, mutta muutamat kuten hikirauhasiin vaikuttavat hermot toimivat asetyylikoliinilla. Sympaattisen hermoston toimintaan kuuluu myös lisämunuaisydin, joka erittää adrenaliinia ja noradrenaliinia. Sympaattinen hermosto toimii kokonaisvaltaisesti, koko hermosto reagoi samalla kertaa.

Parasympaattiseen hermostoon kuuluu aivoista suoraan tulevia hermoja, sekä ristiluun kohdalta tulevia hermoja. Aivoista tulevat hermot punoutuvat vagus-hermossa, sakrumista lähtevät hermot hermottavat sukupuoli- ja virtsaelimiä,peräsuolta ja paksusuolen loppupäätä. Parasympaattisen hermoston ääreistoiminnan välittäjäaineena on asetyylikoliini. Parasympaattisen hermoston osat voivat reagoida erikseen, esim. vrtsarakon tyhjetessä ei muut hermot reagoi.Suurten hengitysteiden jäntevyys on parasympaattista. Parasympaattiset refleksit aiheuttavat osaltaan keuhkoputkien supistumista kylmässä ilmassa ja rikkidioksidista.

Suolistohermopunos on itsenäinen autonomisen hermoston osa. Se mm. säätelee suoliston peristaltiikkaa.




Teofylliini

Teofylliini on kofeiinin sukuinen metyyliksantiini. Se laajentaa keuhkoputkia, estää allergeenin aiheuttamaa välittäjäaineiden vapautumista syöttösoluista ja helpottaa sitkeän liman poistumista.Teofylliini vapauttaa elimistössä katekoliamiineja ja veltostuttaa sileää lihaksistoa.Se myös kiihottaa hengityskeskusta, keskushermostoa sekä sydäntä ja lisää virtsan eritystä. Sillä on myös lievä limakalvojen tulehdusta ehkäisevä vaikutus. Teofylliini hajoaa maksassa aineenvaihduntatuotteiksi, jotka erittyvät virtsaan

Teofylliiniä ja sen johdosta teofyllamiinia käytetään astmassa oireenmukaisena lääkityksenä, kun peruslääkitys ja tarvittaessa käytetty lääkitys eivät pidä oireita kurissa.

Myrkyllisenä annoksena teofylliini aiheuttaa kouristuksia, pahoinvointia, oksentelua, levottomuutta, ärtyneisyyttä, lihasnykäyksiä, takykardiaa.Elimistön happo-emäs- tasapaino järkkyy.

Teofylliiniä on tavallisessa teessä, kahvissa ja kaakaossa. Siitä on kehitetty useita suoloja ja muita yhdisteitä (glysiini- ja koliinisuolat, teofyllamiini) sekä johdoksia (glyfylliini, proksifylliini), jotta suun kautta nautittavan lääkkeen suolistoärsytys vähenisi ja imeytyvyys paranisi.


http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3898727/ ;
Aluminium adjuvants and adverse events in sub-cutaneous allergy immunotherapy
Comments