Laaksolan kanat

ESITTELYSSÄ LAAKSOLAN KANATARHAN ALKU

Koiramäentie, Muuruvesi, Koillis-Savo

ENSIMMÄSET KANANI

(päiväkirjamerkintöjä 2/2008)

Pitkään haaveena ollut oma kanaparvi toteutui v. 2008. Eri maatiaiskanakantojen vertailu oli aika vaikeaa. Toisaalta houkutteli horniolainen, Suomen villein viidakkokana, toisaalta kiinnosti taas jonkun tosi uhanalaisenkin pelastaminen. Päädyin kiuruvetiseen kantaan. Suurin vaikutin oli paikallisuus, savolaisuus. Sen suosio näytti tuolloin olevan myös hiukan laskussa. Säilyttäjiä oli v. 2008 kymmenkunta ja yksilöitä n. 100. Säilyttäjiä löytyi lähialueelta.

Kanalaa alettiin laitella loppuvuodesta 2007. Se eristettiin 50-luvulla rakennetun harrastetilana toimivan navetan sisälle. Muurattiin väliseinille perustusta, tehtiin seinät, asennettiin sisäikkuna, ovi, verkko-ovi ja ritilällinen lantapöytä, jonka päälle tulivat orret ja alle 3 irtopohjallista pesää. Kalkitsin seinät ja asensin ilmanpoistoputken ylisille. Lapset olivat koko ajan mukana töissä. Viimeisinä hommina tuotiin hiekkalaatikko ja kuivikkeeksi kutteria ja olkia. Pinta-ala on vaatimaton 5-6m2. Lampun lisäksi oli varattuna yksi lämpölamppu, pikku patteri ja seinällä lämpömittari. Myöhemmin toin kanalaan vielä pienen pöydän, jonka päälle tein kaksiosaisen kopin, johon tarvittaessa saa hautomis- tai sairastuvan. Näin tuli hukan lisää pinta-alaa kun kanat voivat oleilla pöydän alla, päällä ja kopissa. Ikkunasta on pääsy ulkotarhaan, jossa kanat oleskelevat silloin, kun ei olla kotosalla, muutoin kanat saavat viilettää vapaina pitkin pihaa.

Homma alkoi kirjallisuuteen tutustumisella ja maatiais-lehtiä selailemalla. Soitin kanaspesialisti Tarja Niemelälle (Opas pienkanalanhoitajalle 2004), ja maatiaiskanan säilytysohjemasta vastaavalle MTT:n Tiina Tuoviselle.

Aloitin puhelinkierroksen, jonka tuloksena päädyin hakemaan laumani kolmelta eri säilyttäjältä monipuolisemman perimän takia. Ajankohta sattui sopivasti lasten synttärisesonkiin ja lapsilla oli jo nimiäkin valmiina.

NERKOON KANAT

Lasten kanssa pakattiin pahvilaatikot kyytiin keskiviikkona 6.2.2008 ja suunnattiin Nerkoolle Auvo Asunmaan luo. Auvon kanoilla on mukavan näköinen vanha ikkunallinen hirsinen talli n 10m2 omana rakennuksenaan ja kukkoviiri katolla. Rodullista kirjoa oli myös. kiuruvetisten lisäksi löytyi horniolaista, partakanaa, partasilkkikanaa isa brownia ja muutama muu. Linnuilla oli nilkoissa merkkilenkkejä ja rotuja pidetään erillään silloin, kun on tarkoitus ottaa lajipuhtaita siitosmunia. Itse en erottanut, mikä oli kiuruvetinen tai horniolainen. Kanalassa oli viljalle (kaura ja ohra)ruokinta-automaatti ja taisi olla kalkillekin. Juomavesi oli parvekelaatikossa. Tarjolla oli myös punahelttaa ja ruohonsilppua. Kalaa on tarjolla sellaisenaan pakastettuna ja maitotölkkiin pakattuna jäisenä pökäleenä. Kanalassa oli maapohja, jonka päällä oli muovi ja kuivikkeet. Orret olivat puhdistuksen helpottamiseksi ”väärin päin”(ylin edessä ja alin takana) Kanalassa oli patteri hätävarana ja loisteputkivalaistus. Pesissä oli Auvon suunnittelemat vinot pohjat. Kanoilla oli vapaa pääsy ulkotarhaan myös talvella. Tarha oli laaja ja siellä oli suojana mm. vanhoja kuusia. Se oli myös yhteydessä metsään. Aidan korkeus yllätti: vain 90cm. Ja kuulemma toimii!! Ongelmia on korkeintaan kulkukoirista.

Auvo oli ottanut v1996 8 kanaa ja kukon Leppäseltä, joka oli puolestaan saanut ne suoraan Luttiselta. Koko aikana kiuruvetistä kantaa ei ole täydennetty. Kantaa on lisätty kanan alla ja hautomakoneessa. Hautomakonekokeilut ei ole onnistuneet ja kanan alla hautomista Auvo pitikin varmempana, vaikka kiuruvetiset ovat olleet huonoja hautomaan. Sitä varten parvessa oli myös partasilkkikanoja, jotka ovat puolestaan ahkeria hautomaan. Auvo sanoi kanojaan aika lyhytikäisiksi (n.4v), mutta mitään erityisvaivoja ei ole ollut.

Auvo oli varannut meille kolme loppukesästä syntynyttä kanaa erilleen. Valitsimme heti terhakimman, metsäkananvärisen kanan (Lili) ja Auvo suositteli toiseksi mustaa (Nappi), jolla myöhemmin huomattiin joku valkea piilossa oleva siipisulka. Lilillä jalkasuomut hiukan rakoili jo tullessa (kalkkijalka) Laitettiin laatikkoon tutun tuoksuista heinää, kanat sinne ja autoon.

KINNULALAHDEN KUKKO

Nerkoolta suunnattiin kohti Kinnulanlahtea, jossa ei ollut ylimääräisiä kanoja, mutta kukko kylläkin.

Marjaleena ja Markku Piipoilla on Piipot niminen keramiikkapaja. Kanat he olivat saaneet v. 1998 lähellä asustavalta Väänäsen Tuulalta ja Eskolta. Kanat olivat takapihalla pienen kasvihuoneen päädyssä olevassa jo kolmesti laajennetussa kanalassa. Kanala oli tosi siisti kaakelilattioineen (alla oli lattialämmitys!!!), kuivikkeena hyvin ohuelti kutteria. Alaa oli n.1,5x3,5m. Kanalassa oli pieni ikkuna ja seinillä pari hyppimis- ja nukkumishyllyä. Pesiä oli 3 tai 4. Markku korosti irrotettavan pohjan tärkeyttä. Seinällä oli myös kaksi hautomiskoppia, joissa oli tilaa juoma- ja ruokakupille. (Keväällä oli 3 kanaa hautonut samanaikaisesti ja hautominen oli onnistunut hyvin.) Punahelttarehulle oli ruokinta-automaatti. Seinillä oli myös näppäriä mehukattipulloista vuoltuja astioita, jotka oli katkaistusta kahvasta ripustettu rimaan. Niissä oli pohjalla vettä, kalkkia, ja viherseosta( yrttejä ym). Kanoilla on katettu aitaus ja myös mahdollisuus osallistua perheen yhteisiin mustikkaretkiin viereisessä metsikössä, mistä munimatuulelle tuleva kana apukukon toimesta saatellaan kanalan puolelle, johtajakukon jäädessä vielä metsään.

Kanoista yhdellä oli jalassaan reuma. Alkuaikoina oli ollut nuorena kuolleisuutta, mutta useamman kukon käyttö on auttanut siihen asiaan. Suolistotulehdusta oli myös alkuaikoina ollut. Yksi kana oli tullut Hyvinkäältä. Se oli ihan erinäköinen pienine harjoineen ja kirjavine höyhenineen.

Kanalassa oli raikasta mutta lämmintä. Lpt oli 15 astetta. Johtuikohan lämpötilasta, mutta kukoilla oli huomiota herättävän isot harjat, silmän päälle roikkuvat. Yleissävyltään eläimet olivat tummia. laumassa oli nyt 12 kanaa ja 6 kukkoa.

Meille oli varattu yksi pieni musta kiltti kukko Kuukertaja, jonka kaulassa oli häivähdys ruskeaa. (Siistit jalat). Sanoivat, että se ainakin tykkää tytöistä. Se oli n. puolivuotias. Marjaleena kantoi kukon sylissään autolle. Laitettiin tuttuja heiniä laatikkoon. Hellät jäähyväiset : hyvää uutta elämää! ja kansi kiinni. Kanat olivat ihan hiljaa, mutta kukko poukkoili ja kurkisteli aukosta. Ennen kuin lähdettiin, saatiin vielä tutustua pikaisesti keramiikkapajaan, mistä löytyi myös kana-aiheisia teoksia.

EKAT KANAT KOTONA

Ilta oli jo pitkällä, kun oltiin kotona. Linnut vapautettiin laatikoistaan. Tutut heinät laitettiin pesiin. niille esiteltiin paikat, juoma- ja kauranjyväkupit. Laitoin myös piimään leipäpaloja herkuksi. Pidin niitä sylissä. Kanat nokkaisivat jonkun jyvän, mutta muuten olivat ihmeissään. Sammuteltiin aika pian valoja, koska oli myöhä ja linnut nätisti orsilla. Mietin, että olisiko kannattanut laittaa navetan puolelle joku himmeä valo yöksi.

7.2 Seuraavan aamupäivä meni puolin ja toisin ihmetellen, iltapäivällä ne jo söivät. Nappi on alistuneempi. Kukko Kuukertaja kiekui aamukiekaisunsa. Kalkkiastian ruuvasin seinään. Ruuantähteitä tarjottiin aamulla ja iltapäivällä.

8.2 Toisena aamuna, kun vaille 7 menin laittamaan valoja, oli Lilin alla verkolla lämpöinen muna(rikkoontunut osittain)! Esittelin vielä uudemman kerran pesät. Syövät, juovat, kukko kiekuu ja polkee, Nappikin istuu pesässä.

9.2 Lili muni reunimmaiseen pesään!! Linnut näyttää kotiutuvan. Eivät ole säikkyjä, kun rauhallisesti liikkuu.

KANAT KORTEJOELTA

Suunnitelmiin kuului vielä 2 kanaa ja ne haettiin seuraavana sunnuntaina 10.2. puolilta päivin. Olisin halunnut noutaa kaikki samana päivänä, mutta se ei onnistunut.

Sunnuntaina siis suunnattiin Mikko Kokkosen luo Vehmersalmen suuntaan 50km:n päähän. Kanat olivat vanhassa navetassa. Niitä oli siellä 2 laumaa, joista vanhemmat olivat isommalla alalla vapaasti ja viime elokuun nuorikot aidatulla alueella yhdellä seinustalla. Niilläkin oli ruhtinaallisesti tilaa. Vanhempien joukossa käpsehti myös yksi riikinkukkonaaras. Ikkunat oli lämmityssyistä peitetty. Kuivikkeena kutteria. Jyviä (ohraa) rehua, kalkkia ja vettä on vapaasti tarjolla. Munintapesiä en nähnyt, mutta niillä oli isoissa laatikoissa maassa pesiä, joissa nytkin joku oli vanhoja munia hautomassa. Hautominen on ollut tosi vilkasta. Mikko sanoi, että varmasti, jos kahtena päivänä jää munat keräämättä, alkaa jo joku hautoa. Joku oli hautonut aiemmin 13 tipua!. Ulkona ne saavat liikkua vapaasti, munivat ja hautovat myös ulkona. Hautominen onnistuu kanan alla hyvin, mutta tilalta löytyy myös upea iso vanhan mallinen hautomakone. Mikko on työkseen aikaisemmin hautonut sillä eri lintujen munia myyntiin. Vanhemmassa laumassa oli vaaleankirjavia isoja kukkoja. Niidenkin harjat hiukan roikkui, mutta ei niin paljon kuin Kuukertajalla, kanojen värikirjo oli laaja. Nuorikoissa oli myös monen väristä ja kukot olivat tosi komeita aapiskirjakukkoja.

Mikko sai alkukanat ja kukot lähellä asuvalta Ihantolan Ristolta v. 2002, jolla kiuruvetisiä on ollut nyt n. 20 vuoden ajan. Mikolla oli ollut muitakin kanoja aiemmin, mutta nyt hän on keskittynyt pelkästään kiuruvetiseen. Uutta verta on tullut haudottavina munina. Nytkin suurin osa nuorikoista oli ilmeisesti Ihantolan munista.

Saimme valita itse kaksi kanaa. Ihastelimme tietysti komeita kukkojakin, mutta olemme jo hiukan kiintyneitä kilttiin pikku Kuukertajaamme… Kanoissa oli kaksi, kuin kaksoset, joilla oli huomiota herättävän vaalea pää muun höyhenpeitteen ollessa ruskea. Otimme niistä toisen (Ellu), jolla oli hiukan isompi harja. Huomasimme myöhemmin, että Ellulla oli yksi varvas muita lyhyempi ja kävi myös ilmi, että Ellulla oli loistava hautomisvietti ja hoivavietti (2 poikuetta/vuosi). Toiseksi valitsimme nätin ruskeasävyisen (Bertta). Kanat olivat n. puolivuotiaita, mutta huomattavasti pienempiä, kuin Nappi ja Lili. Lauma oli juuri aloitellut munintaansa. Mikko pyydysti linnut haavilla. Tarkistin jalat: tosi siistit. Koko lauma oli tosi arka ja juoksi yhtenä myttynä nurkasta toiseen. Vanhemmat olivat kesympiä. Nuorikot eivät olleet viime vuonna vielä ollenkaan ulkona ja muutenkin olivat olleet vähemmän ihmisten kanssa tekemisissä.

Kotona uudet tulokkaat olivat tosi arkoja, uskalsivat tuskin hievahtaa, kaakattivat kyllä. Aikaisempi joukkue oli ihmeissään, Napillakin kaula suoristui. Heti tultuamme vaaleat kanat lehahtelivat ympäriinsä tai jököttivät ikkunanurkassa liikkumattomina. Valkeapää muni pienen soman hätämunan olkipaalin päälle. Kuukertaja houkutteli niitä syömään: nokan naksutusta ja orrelta hakua ja kiekumista.

KANATARHAN KUULUMISET SYKSYLLÄ 2011

Parven koko on nyt 3,5 vuotta myöhemmin 13. Kukkoja on kaksi ja mukana on myös pari ruskeaa ei-maatiaista sijoitiskotikanaa. Alkuperäisestä laumasta on jäljellä enää kukko. keväällä täydensin laumaa Kortejoelta hautomakoneessa haudotuilla tipuilla. Nämä uusimmat aloittelevat juuri munintaansa. Munivat sellaisia minimunia hetken aikaa.

Kaikille kanojen kuolemille ei ole löytynyt selitystä. Ensimmäisen vainajan laitoin tutkittavaksi ja tuloksena oli akuutti munajohtimen tulehdus. Yhden kukkopojan tappoi karannut hirvikoira. Haukan ylilennot saavat aikaan aina pelkoreaktioita sekä kanoissa, että ihmisissä, mutta haukkatuhoja ei vielä ole ollut. Kissojen suhteen kiinnostus ja kunnioitus näyttää olevan molemminpuolista. Kipeät kanat ja kaulan katkaisut ovat pahoja paikkoja, mutta hautova kana ja piipittävät untuvikot sitä mukavampia

Aurinkoisena syyspäivänä kanat seikkailevat pihalla auringonlaikusta toiseen. Kuopsuttelevat ja kylpevät tyhjillään olevassa kasvihuoneessa, syövät siellä viinirypäleitä ja levittelevät siipisulkiaan auringonlämpöä keräten kuin parhaatkin rantalomalaiset.